sunnuntai 10. syyskuuta 2017

vähän kuulumisia


Kulunut kuukausi koulussa on ollut tosi mahtavaa aikaa. Luokassamme on todella hyvä yhteishenki (kaikki opettajatkin on asiasta maininneet!) ja tuntuu, että olen jo tässä lyhyessä ajassa löytänyt sieltä ihania ystäviä. Meillä on aivan mielettömiä keskusteluja niin luokassa kuin sen ulkopuolellakin ja on upeaa olla tuossa porukassa. Olen todella onnellinen, että läksin kouluun!!


Koska meistä tulee luontoalan ihmisiä, meidän opiskeluun kuuluu esimerkiksi tulen tekeminen maastossa. Sitä oltiin opettelemassa eräänä kauniina syyspäivänä koulun lähimaastossa. Apuna siis vain puukko, kirves ja tulitikut. Hyvin onnistui tervasten vuoleminen ja kirveellä veistelykin. En voi melkein uskoa, että nuo tuollaiset päivät on edes jotain opiskelua, nehän on silkkaa iloa ja nautintoa!!


Opintoihin kuuluu toki myös telttailua. Koululla treenattiin yhtenä päivänä telttojen pystyttelyä ja toisena trangioiden käyttöä, ja sitten lähdettiinkin pariksi yöksi retkelle!! Oltiin siis melko alkeellisissa oloissa - ei sähköä, kantovesi, trangialla/nuotiolla tehty ruoka, telttamajoitus... Tutustuttiin toisiimme ja lähiympäristöön, tehtiin vähän koulutehtäviäkin, patikoitiin jne.


Ekana päivänä keli oli mahtava. Eli siis ei satanut. Toisena sitten sateli pitkin päivää. Eipä siinä mitään, kun vaatetus oli sopiva. (Reppuunkin mulla oli onneksi olemassa sadesuoja.) Olen melko lailla kokematon telttailija ja jännityksellä odottelin sitä nukkumista... Mulla oli pojalle hommattu makuupussi, joka on kuulemma tosi lämmin, mutta kyllä mä palelin sen ekan yön niin, että en saanut nukuttua juuri lainkaan. Lisäksi meidän valitsema telttapaikka oli kaikkea muuta kuin hyvä... käytännössä makasin todella epämukavasti muhkuraisten kivien päällä lievässä mäessä, joten valuin liukkaassa makuupussissani kohti nurkkaa enkä saanut siellä mitään kunnollista asentoa. Toisen yön sitten nukuinkin monen muun tavoin eräkämpässä, joka oli lämmitettykin vielä. No, ensi kerralla sitten parempi alusta ja kenties myös parempi makuupussi...


Näin ekaa kertaa elämässäni luonnossa karpaloita, samoin kuin lakkojakin (niistä tosin vain lehtiä). Opin uusia kasveja, opin tekemään trangialla ruokaa. Ja muutama hirvikärpänenkin tuli kaivettua niin pipon kuin paidankin alta pois. Join litratolkulla notskilla keiteltyä teetä ja nauraa käkätin maha kippuralla muiden kanssa. Ihanaa siis oli ja reissusta palasi nuhjuinen ja väsynyt, mutta hyvin onnellinen opiskelija! 


Koulun lisäksi mua on viime viikkojen aikana työllistäneet palkkatyön lisäksi ne lapsenlapsen ristiäiset. Juhlat oli lopulta oikein onnistuneet. Saatiin talo kuosiin ja tein tarjottavat pääosin itse - vieläpä vegaanisena. Kakku oli todella hyvää, ja se maistui kaikille (paitsi tietenkin miehelleni, joka tiesi, että se on vegaaninen...). Pieni neiti sai ihanan nimen ja paljon suloisia lahjoja. Ponnistus siis kannatti, vaikka välillä jo meinasi ehtiminen olla kortilla ja jaksamisessakin vähän niin ja näin.


Meillä on ollut täällä myös yksi pönttöpää-potilas. Koiralta oli jossain vaativissa kaivuuhommissa käynyt pieni työtapaturma ja siltä oli irronnut kannuskynsi. Pelkkä ydin siis vaan siinä paljaana heilui... jaiks. Viikon verran piti sitten pöntön kanssa kuljeksia ja muitakin hoitotoimenpiteitä suoritella, mutta nyt on tilanne jo hyvä.

★ ★ ★

Ja toki elämässä on muutakin ollut, myös aika isoja huolia ja murheita. Nuorempi poika (18v) lähti yksinään (!!!) reissuun toiselle puolelle maailmaa, ja voin sanoa, että olen ollut todella sydän syrjällään asian vuoksi. Hyvin sillä on siellä mennyt, mutta silti... Lisäksi on ollut kovasti huolta yhden pikkuihmisen terveydestä. Ja muitakin raskaita mietteitä on sydämellä kyllä ollut (muiden läheisten asioita). Sanonpa vaan, että jos mulla ei olisi tuota koulua ja ihanaa porukkaa siellä, voisin olla aika lailla heikossa hapessa kaiken tämän huolen alla. Nyt saan elämään paljon positiivista energiaa koulun ja koulukavereiden kautta ja se todella auttaa jaksamaan myös muissa asioissa. ♥

Nyt on kuitenkin opintovapaa alkanut ja saan olla vapaa töistä seuraavien kuukausien ajan ja keskittyä vain kouluun, kotiin, lapsiin ja lapsenlapsiin. Koulussa on aika paljon tehtäviä jonossa jo odottelemassa tekemistä ja ihan pian on eka tenttikin (apua, kasvien tunnistusta...). Tuntuu, että nyt, kun on työt, ristiäiset ja tuo retkikin ohi, on viimein aikaa etäpäivinä panostaa todella koulujuttuihin. Ja se tuntuu kyllä ihan mahtavan ihanalta!

Tällaisten kuulumisten kera siis kohti uutta viikkoa. Mukavaa viikkoa Sinullekin!

Heli

PS. Kuvat, joissa itse olen, on koulukaverin ottamia - kiitos niistä hänelle!

14 kommenttia :

  1. Voi että, onpas teillä mukavan kuuloista siellä koulussa! Minäkään en ole nukkunut teltassa varmaan 15 vuoteen ainakaan!

    Minkäs ikäisiä teitä on opiskelemassa? Tuo luontoala kiinnostaa kyllä tosi paljon itseäkin. Voi vitsi kun saisi edes aikaiseksi hakea!

    Voi noita pieniä maanurakoitsijakoiria! Meillä on Maurillakin kynnet ja hampaat kovilla, kun täytyy puunjuuria katkoa ja kiviä siirrellä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulussa on ihanaa! Ja telttailua on varmaan vaan pikkuhiljaa lisättävä... näitä telttaretkiä on tiedossa enemmänkin, joten mun on vaan pakko opetella sitä.

      Meillä on opiskelijoita todella laajalla ikähaarukalla. Nuorimmat on juuri peruskoulusta päässeitä. Vanhimmat yli viisikymppisiä. Suurin osa on aikuisia. Hae ihmeessä siis!!!!! Olis ihan sun juttu!!!

      Maaurakoitsijatpa hyvinkin. =) Tuo meidän koira myös harrastaa sitä, että kiskoo hampailla ruohoa ja juuria... sen lisäksi on kova kaivamaan. Pihalla on aika monta kuoppaa. Välillä sitten vähän on hommissa rähjääntymistä havaittavissa. =) ♥

      Poista
  2. Moikka Heli! :) Mulla on jäänyt siis kaikki sun uudet kuviot kuulematta... Varmasti omasta syystä kun en ole paljon kerennyt muiden blogeissa hengailemaan.. Mutta siis olet opiskelija ja ihana uusi pikkuinen on mummolaan tullut ja vaikka mitä! Kuulostat kyllä niin ihanan innostuneelta tuosta sinun opiskelusta ja siellä olevasta porukasta, nuo on elämän tärkeitä asioita ♥ Löytää ihmisiä jotka on samalla aaltopituudella näin aikuisena. Toivottavasti mekin nähtäis pian ♥ Tsemppiä kotitehtäviin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sulla on ollu muuttoa ja reissua ja vaikka mitä, joten ei ihme, että on vähän blogimaailma jäänyt. Mutta joo, mä läksin opiskelemaan ja nyt olen opintovapaalla. En tiiä yhtään mitä keväällä sitten teen ja millä rahalla elän, mutta no, toivotaan, että jotakin järjestyy. Opiskelu on tosi ihanaa ja ala oman tuntuinen. Ja porukka aivan paras! ♥

      Onkos tupareita blogimuijille tiedossa? ♥

      Poista
  3. Mun mieltä lämmittää ihan hirmusti kaiken muun sun kertoman lisäksi se, että olette niin paljon ulkona :). Tai siis näyttää vähän siltä, että koko ajan.. Ja se(kin) on ihan huippua!

    Ja voin niin samaistua tohon huoleen 18-vuotiaan reissusta. Ja varmaan samaan aikaan poika itse ihmettelee, että mitä se äiti oikein ressaa, kun täällä on kaikki hyvin.
    Ei sitä vaan pysty olemaan miettimättä ja murehtimatta, vaikka tavallaan järki sanoo, että turhaa onkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ulkona ollaan joka viikko ainakin jonkun verran. Se on kyllä kivaa. Tällä viikolla käveltiin metsässä ja tutkittiin puiden lehtiä... kerta kaikkiaan ihanaa! Ja jippii, olen oppinut monta juttua!

      Meidän 18-vuotiaalla alkaa olla reissu lopuillaan, huomenna tulee kotiin. Taidan hengähtää helpotuksesta siinä kohtaa, kun se istuu mun kyytiin, kun haen sen kentältä... Onneksi on toi whatsap, sitä kautta on oltu yhteydessä pitkin reissua. Se vähän helpottaa!

      Niin, murehtiminen on tavallaan tosi turhaa, mutta minkäs teet... mä ainakin huomaan olevani aika kova murehtija ja huolehtija. Aina on joku asia akuutisti mielessä... Tosin just nyt tuntuu, että suuret murheen aiheet on helpottamaan päin. Osa on sellasia, mitä en tänne ees kirjottele... ♥

      Poista
  4. Ompa kiva kuulla, että olet löytänyt itseäsi kiinnostavan alan. Koulu on tosiaan tehnyt sinulle hyvää. Olen iloinen puolestasi ♥
    Lapsista on aina huoli, vaikka ne kasvavat isoiksikin. Onneksi ne kuitenkin pärjäävät ja elämä kantaa. Mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle, Heli ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omalta alalta tuntuu, juu. Kumpa vielä onnistuisi sitten työllistyä alalle. Katsellaan. Kiva että sinäkin läksit opin tielle kohti omia unelmiasi! ♥

      Lapsista todella on huoli aina... eikä pelkästään isoista, vaan myös niistä pikkuisista. Ei ole elämä aina suoraviivaista ja onnekasta... Mutta uskotaan siihen, että elämä todellakin kantaa. Kaikkia.

      Mukavaa viikon jatkoa sullekin! ♥

      Poista
  5. Mukava postaus. Tosi mukavaa koulunkäyntiä tuo ulkona reippailu; paitsi ne hirvikärpäset, yök. Toivotaan roppakaupalla lisää niitä positiivisia kokemuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Ulkoilu on kyllä mahtava juttu, ja ehkä tässä vuosien mittaan niihin hirvikärpäsiinkin sitten tottuu... (tosin hiukan epäilen...) Mua ne ei onneksi pure, muilla on ne puremat aiheuttaneet paljonkin vaivoja. Toinen kammoamani laji on punkit, niitä oikein suorastaan pelkään!!

      Koulu on kyllä tosi ihanaa ja silkkaa iloa! ♥

      Poista
  6. Onpa sinulla ollut mielenkiintoista koulussa sekä omassa elämässä.
    Kyllä noita lapsia saa jännittää, kokemusta on, joskus murehtiakin.
    Ihana juhla teillä.
    Jaksamista edelleen koulunkäyntiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija!

      Paljon on ollut puuhaa sekä koulun että muun elämän taholta syksyn aikana. Nyt hiukan helpottaa, vaikka kyllä tuolla noita tehtäviä on odottamassa nytkin... Ja talokin pitäis siivota... Mutta asia kerrallaan.

      Mukavaa syksyn jatkoa sulle!

      Poista
  7. Voi mikä ihanan onnellinen ihminen noissa kuvissa näkyy!!! =D
    Aivan mahtavaa, olen ihan samaa mieltä, ettei tuollaista oikein opiskeluksi käsitäkään. Ainakin itse viettäisin noin nimenomaan sitä vapaa-aikaa.

    Kurja, että jotain tukaliakin mietteitä on tullut, mutta ihanaa, että opiskelu antaa niin paljon vastapainoa, että plussalla olet. Hauvalle varovaiset rapsutukset, nuo onnettomuudet on aina niin tylsiä.

    Iloa viikkoon ja aivan mahtavia opintopäiviä lisää!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä itekin joudun toteamaan, että ilo näkyy ilmeissä. =) On ihan kuin olis kuorinut päältään jonkun painavan takin ja löysin oman iloisen itseni sieltä alta!! Olen yhä edelleen väsynyt ja tuntuu, että ei kyllä jaksais mitään muuta, mutta koulussa aivan pursuilen iloa ja hyvää mieltä. Siellä on niiiiiiiin kivaa ja mielenkiintoista ja ihania tyyppejä!! ♥ Ja ne puuhat siellä, hyvänen aika... välillä auotaan moottorisahaa ja tutkitaan sen sielunelämää, välillä kävellään metsässä ja opetellaan puita, välillä keskustellaan maailman menosta ja kestävästä kehityksestä... Oon aivan pakahtua siitä onnesta, mitä siellä tunnen aika ajoin, kun saan olla sellasten asioiden kanssa tekemisissä, mitkä on mulle tosi tärkeitä!! ♥

      No sitten on tietenkin ne ikuisen murehtijan murheet.. onneksi kaikki on tällä hetkellä parempaan päin silläkin saralla. Ja todellakin koulu osaltaan auttaa siihen, että jaksaa kaikkea muuta paremmin. Hauvelikin on jo ihan ok, tosi äkkiä se uusi kynsi siihen sitten kasvoi!

      Ihanaa viikon jatkoa sinullekin!! ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥