vähän kuulumisia

Kulunut kuukausi koulussa on ollut tosi mahtavaa aikaa. Luokassamme on todella hyvä yhteishenki (kaikki opettajatkin on asiasta maininneet!) ja tuntuu, että olen jo tässä lyhyessä ajassa löytänyt sieltä ihania ystäviä. Meillä on aivan mielettömiä keskusteluja niin luokassa kuin sen ulkopuolellakin ja on upeaa olla tuossa porukassa. Olen todella onnellinen, että läksin kouluun!!

Koska meistä tulee luontoalan ihmisiä, meidän opiskeluun kuuluu esimerkiksi tulen tekeminen maastossa. Sitä oltiin opettelemassa eräänä kauniina syyspäivänä koulun lähimaastossa. Apuna siis vain puukko, kirves ja tulitikut. Hyvin onnistui tervasten vuoleminen ja kirveellä veistelykin. En voi melkein uskoa, että nuo tuollaiset päivät on edes jotain opiskelua, nehän on silkkaa iloa ja nautintoa!!

Opintoihin kuuluu toki myös telttailua. Koululla treenattiin yhtenä päivänä telttojen pystyttelyä ja toisena trangioiden käyttöä, ja sitten lähdettiinkin pariksi yöksi retkelle!! Oltiin siis melko alkeellisissa oloissa - ei sähköä, kantovesi, trangialla/nuotiolla tehty ruoka, telttamajoitus... Tutustuttiin toisiimme ja lähiympäristöön, tehtiin vähän koulutehtäviäkin, patikoitiin jne.

Ekana päivänä keli oli mahtava. Eli siis ei satanut. Toisena sitten sateli pitkin päivää. Eipä siinä mitään, kun vaatetus oli sopiva. (Reppuunkin mulla oli onneksi olemassa sadesuoja.) Olen melko lailla kokematon telttailija ja jännityksellä odottelin sitä nukkumista... Mulla oli pojalle hommattu makuupussi, joka on kuulemma tosi lämmin, mutta kyllä mä palelin sen ekan yön niin, että en saanut nukuttua juuri lainkaan. Lisäksi meidän valitsema telttapaikka oli kaikkea muuta kuin hyvä... käytännössä makasin todella epämukavasti muhkuraisten kivien päällä lievässä mäessä, joten valuin liukkaassa makuupussissani kohti nurkkaa enkä saanut siellä mitään kunnollista asentoa. Toisen yön sitten nukuinkin monen muun tavoin eräkämpässä, joka oli lämmitettykin vielä. No, ensi kerralla sitten parempi alusta ja kenties myös parempi makuupussi...

Näin ekaa kertaa elämässäni luonnossa karpaloita, samoin kuin lakkojakin (niistä tosin vain lehtiä). Opin uusia kasveja, opin tekemään trangialla ruokaa. Ja muutama hirvikärpänenkin tuli kaivettua niin pipon kuin paidankin alta pois. Join litratolkulla notskilla keiteltyä teetä ja nauraa käkätin maha kippuralla muiden kanssa. Ihanaa siis oli ja reissusta palasi nuhjuinen ja väsynyt, mutta hyvin onnellinen opiskelija! 

Koulun lisäksi mua on viime viikkojen aikana työllistäneet palkkatyön lisäksi ne lapsenlapsen ristiäiset. Juhlat oli lopulta oikein onnistuneet. Saatiin talo kuosiin ja tein tarjottavat pääosin itse - vieläpä vegaanisena. Kakku oli todella hyvää, ja se maistui kaikille (paitsi tietenkin miehelleni, joka tiesi, että se on vegaaninen...). Pieni neiti sai ihanan nimen ja paljon suloisia lahjoja. Ponnistus siis kannatti, vaikka välillä jo meinasi ehtiminen olla kortilla ja jaksamisessakin vähän niin ja näin.

Meillä on ollut täällä myös yksi pönttöpää-potilas. Koiralta oli jossain vaativissa kaivuuhommissa käynyt pieni työtapaturma ja siltä oli irronnut kannuskynsi. Pelkkä ydin siis vaan siinä paljaana heilui... jaiks. Viikon verran piti sitten pöntön kanssa kuljeksia ja muitakin hoitotoimenpiteitä suoritella, mutta nyt on tilanne jo hyvä.

★ ★ ★

Ja toki elämässä on muutakin ollut, myös aika isoja huolia ja murheita. Nuorempi poika (18v) lähti yksinään (!!!) reissuun toiselle puolelle maailmaa, ja voin sanoa, että olen ollut todella sydän syrjällään asian vuoksi. Hyvin sillä on siellä mennyt, mutta silti... Lisäksi on ollut kovasti huolta yhden pikkuihmisen terveydestä. Ja muitakin raskaita mietteitä on sydämellä kyllä ollut (muiden läheisten asioita). Sanonpa vaan, että jos mulla ei olisi tuota koulua ja ihanaa porukkaa siellä, voisin olla aika lailla heikossa hapessa kaiken tämän huolen alla. Nyt saan elämään paljon positiivista energiaa koulun ja koulukavereiden kautta ja se todella auttaa jaksamaan myös muissa asioissa. ♥

Nyt on kuitenkin opintovapaa alkanut ja saan olla vapaa töistä seuraavien kuukausien ajan ja keskittyä vain kouluun, kotiin, lapsiin ja lapsenlapsiin. Koulussa on aika paljon tehtäviä jonossa jo odottelemassa tekemistä ja ihan pian on eka tenttikin (apua, kasvien tunnistusta...). Tuntuu, että nyt, kun on työt, ristiäiset ja tuo retkikin ohi, on viimein aikaa etäpäivinä panostaa todella koulujuttuihin. Ja se tuntuu kyllä ihan mahtavan ihanalta!

Tällaisten kuulumisten kera siis kohti uutta viikkoa. Mukavaa viikkoa Sinullekin!

Heli

PS. Kuvat, joissa itse olen, on koulukaverin ottamia - kiitos niistä hänelle!