syyssateita, omenapuun leikkausta, suklaakakkua...

Syksy on saapunut. Ei tosin juurikaan tuollasena aurinkoisena, vaan runsaiden sateiden kera... Meidän piha näyttää lähinnä tältä:

Että mieti siinä sitten, jos tänne jotain laittaisi kasvamaan... puoli tonttia on tuollasessa lits&läts-tilassa. Ja toinen puoli sitten täynnä maahan pudonneita lehtiä, joita en edelleenkään koskaan haravoi... 

Myös mun "istutukset" on saaneet osansa lehtisateesta:

Mutta ei välitetä siitä. 

Koulussa sain käsiini oksasakset:

Jatkoin sitten kotipihassa innoissani saksimista. Kohteena oli tonttimme paras ja ainoa omenapuu. Se näytti ennen käsittelyä tältä:

Ja jälkeen:

Melkoinen muutos!! Sanottakoon, että puuta ei ole leikattu vielä koskaan... ja se on tuossa ollut yli 20v. Että johan taisi olla aikakin. Monta kuivaa oksaa siitä lähtikin ja avaruutta tuli tuonne alaosaan lisää. 

Olin kyllä hitusen järkyttynyt, kun ihan alimmaista oksaa leikatessani sieltä alkoi pursuta matoja... siis nähdäkseni ihan sellasia kastemadon tapaisia... Rungon alaosa olikin kyllä aika karussa kunnossa, se oli ensinnäkin sellasen muinaisen rungonsuojan osittain peittämä (siis sellanen jänissuoja, laitettu joskus yli 20v sitten.....) ja lisäksi vielä tuo alusta on ollut täynnä vuohenputkea, eli siellä on ollu hyvin mehevät oltavat kostua ja pilaantua... 

Saa nähdä auttoiko mun leikkaukset ja alustan raivaukset nyt sitten. Toisaalta puu tuotti toissakesänä ihan älyttömän omensadon (tänä vuonna sitten vissiin lepäsi, omenia tuli alle 10kpl), eli ihan voimissaan se vaikuttaa olevan, vaikka näyttikin siltä että mätänee rungon alaosasta... Tosin tuossa kyljessähän jo kasvaa pitkäksi venähtänyt "poikanen", että jos sen antaisi siihen jäädä vahvistumaan ja kaataa sitten vanhan osan pois kokonaan jos ei esimerkiksi ensi vuonna tuota mitään... No, katsellaan. Voi huokaus, kyllä ei oo tällä tontilla puutarhurointia harrastettu todellakaan!

No, kelit on olleet siis näillä kulmilla lähinnä tauotonta sadetta koko lokakuun ajan. Muutamana aurinkoisena hetkenä olen näitä kuvia käynyt äkkiä napsimassa tontilta johonkin suuntaan. Ihana ruska olisi, jos sitä sateelta näkisi...

Eilen suunnattiin kuopuksen kanssa auton nokka kohti siskoni huudeja. Siskon tytön synttärit oli kyläilyn aiheena ja tarjolla oli ihan supersuklaista kakkua, vegaanista vieläpä, juhuu!

Oli kyllä todella hyvää, uuh! Ja todella tujua... jopa minä, suklaaholisti, voin sanoa, että yksi pala riitti! No enivei, aivan ihanaa herkkua se oli! ♥

Käytiin katsastamassa myös siskon perheen seuraavat huudit, heille kun rakentuu uusi koti jonkun matkan päähän entisestä. Tämä nykyinen koti on väliaikapaikka, he myivät entisen asunnon joku aika sitten ja tämä meidän kyläily oli nyt eka laatuaan tässä paikassa. Kovia muuttajia, hehhee. No totta puhuakseni melkoista ruljanssiahan se muuttaminen on. (Mutta toisaalta niin kivaa!!)

Huvitti nuo meidän teinitytöt. Koko kyläilyn aikana ne ei paljon muuta tehneet kuin tuijottivat puhelimiaan:

No ok, käytti ne myös koiraa lenkillä. Ja kastuivat samalla läpimäräksi, eli sadetta piisaa muuallakin kuin meillä päin...

Kotimatka oli kyllä aika hirveä. Pimeää, vettä sataa ja hirvenmetsästysaikakin vielä. Monessa kohtaa näkyi niitä "metsästys käynnissä"-kylttejä, hui sentään. Kammoan kyllä niin paljon hirviä liikenteessä!! Kyllä huokasin helpotuksesta, kun vajaan kolmen tunnin matkan jälkeen oltiin viimein kotona!

Mulle edelleen opiskelu maistuu. Koulu on ihanaa, mahtavaa ja parasta aikoihin!! Siellä on ihan kaikki tosi kiinnostavaa. Harjottelupaikkaa pitäis alkaa oikeesti nyt miettimään, tai olen kyllä miettinyt jo pidemmän aikaa, mutta kun en saa aikaan kysellä..... onneksi vielä ehtii hyvin. Ensi viikolla sitten.....

Kovin on harvassa mun kirjottelut täällä nykyään. Ajatuksia on, mutta... oikeastaan aikaa ei. Vaikka koen meidän etätehtävät ja opiskelun muutenkin aika helpoksi ja leppoisaksi, niin saan mä silti kulutettua ihan sujuvasti mun etäpäivät kaikenlaiseen puuhasteluun niiden tehtävien lisäksi. Ja niihin tehtäviinkin kyllä menee mulla aikaa, kun tapaan olla vähän sellanen pilkunviilaaja. Mutta no, tää on tätä. First things first.

Nyt mun kai pitää tästä kuitenkin kohottautua ja koittaa tsempata itseäni ulos... koira tuossa siihen malliin tuijottaa jokaista liikahdustani. Onneksi ei sentään sada, ainakaan ihan just nyt...

Eipä muuta kun syksyn jatkoja.

Heli