Ja niin se mun kesätyö sitten päättyi. Kyllä vierähti kuukausi niin nopeasti, että ei oo tottakaan. Jäi ihanat muistot ja syttyi rakkaus mereen ja vesistöihin yleensäkin. En ole koskaan ollut noin paljoa vesillä varmaan yhteensä edes koko elämäni aikana, mitä nyt kuluneen kuukauden aikana olin! Oli niin huikea tunne olla siellä merellä, ihan jo avomeren reunamilla, viimeisten saarten luona... Ja kyllä järvilläkin oli kiva olla. Mutta erityisesti toi meri-kokemus oli todella sykähdyttävää!
Huh, meri on niin äärettömän suuri!! Ja upea!! Ja muuttuvainen!! Saman päivän aikana, oikeastaan ihan muutaman tunnin sisällä, tuli nähtyä ja koettua tuo uskomaton tyyneys, mitä tuossa kuvassa on... sekä ihan jonkunmoinen aallokko ja vaahtopäät. Mentiin tuolla mun viimeisellä näytteenottoreissulla ensin ihan kauimmaiseen kohteeseemme ja tosiaan rannasta lähtiessä tuli jonkun matkan päästä tuommoinen aivan mieletön tyyni kohta. Kun palattiin satamaan, saatiinkin sitten jo viilettää ihan kunnon aalloissa, veneessä piti olla sellasessa asennossa, ettei se ryske rysäytä mitään rikki - siis kun esimerkiksi mulla on tapana seistä ihan sillein polvet "lukossa", niin nyt piti seistä kyllä ihan tietoisesti vähän polvet "koukussa", että on joustovaraa.
Kuukauden aikana huomasin, että mulla oli ihan joka ikinen päivä samat eväät töissä. Pikkaisenko olen kaavoihini kangistunut..... Mulla oli siis mukana aina kaksi settiä ohuita ruispaloja (yksi setti = kaksi leipäpalaa vastakkain), joiden välissä oli oivariinia ja juustoa. (Välihuomautus: kyllä, olen ottanut ruokavalioon nämä kaksi ei-vegaanista asiaa. Pakko sanoa, että mun vatsavaivat on tällä ratkaisulla kadonneet lähes kokonaan.) Leipien lisäksi mulla oli lähes joka kerta myös kaksi tomaattia. Joskus lisäksi yksi banaani. Ja vakioeväs oli myöskin tee, jota mulla oli kahdessa termarissa mukana (termarit on sellasia noin yhden kupillisen kokoisia per pullo). Ja sitten kaksi vesipulloa.
Siis oikeesti... viimeisenä päivänä huomasin, että todellakin, ihan samalla kaavalla oon mennyt koko kuukauden!! Käytännössä mä söin aina lounastauolla vain toisen leipäsetin ja toisen tomaatin. Banaanin saatoin syödä jo vähän aiemmin. Lounaalla join myös toisen pullon teetä. Ja vettä sitten milloin missäkin välissä. No miksi ihmeessä mulla sit kuitenkin oli tuollainen "tuplasetti" evästä mukana?? No, varulta..... Mä jotenkin oon huomannut, että välttääkseni vatsavaivat mun on syötävä vain aika vähän kerrallaan. Ja sit useimmiten teinkin niin, että kun läksin sitten viimein töistä kotiin, söin sen toisen leivän autossa matkalla kotiin. Ja join toisen teen. Sillon mulla oli yleensä jo ihan järkky nälkä, enkä malttanut tosiaankaan odottaa kotiin saakka jotain ruokaa... ja sit mulla ei enää ollukaan nälkä kun kotiin pääsin ja mun "päivällinen" oli siis sama kuin lounas... eli taas olen elellyt pääosin leivällä kaiket päivät. Hohhoijaa. Kyllä on aika ajoin ollut kovasti ikävä koulun ihania ruokia!!
Niin, toi laiturikuva on siis otettu taas yhdeltä lounastauolta. Ei valittamista kyllä noissa ruokapaikoissa todellakaan!! Tuona päivänä aurinko paistoi tosi lämpimästi ja työpäivä kului hihattomassa paidassa, minishortseissa ja sandaaleissa... heh, voittaa kyllä ääs-marketin kahvihuoneen ja toppatakin aika lailla mennen tullen!
No, palataanpa sitten meritunnelmista ja auringonpaisteesta tänne kotoisaan arkeen pellon keskelle. Ja vaikkapa naakkoihin, joita meillä on taas täällä ilonamme aivan mieletön parvi!! Kuvassa niistä on murto-osa, mutta minusta ne oli niin kovin hauskasti tuonne aidalle asettuneet, että piti ihan koittaa ikkunan läpi niitä vähän kuvailla.
Oikeasti ei ihan aina niin naurata nuo linnut. Naakat pitää aikamoista meteliä ja ne pitää sitä kyllä lähestulkoon läpi vuorokauden!! Ja kun niitä on tuolla kenties jopa satoja... niin huhhuh, kyllä täällä on melkoinen tauoton kääkätys, korvissa aivan soi välillä. Ja kyllähän ne sotkeekin aika tavalla. Meillä on sitä paskaa joka paikassa, ikkunanpielissäkin jne. Lisäksi esimerkiksi tänä aamuna aika pienen ajan sisällä lensi peräti kolme naakkaa ikkunoita päin. Siis vaikka ne ikkunat ei todellakaan ole kirkkaat ja puhtaat (päinvastoin...). Koitin laitella verhotkin ihan alas, mutta silti vaan taas joku onneton tomppeli siihen lensi. Nyt on sitten ikkunoissa siiven kuvioita ja myös sitä paskaa kunnon roiskaus. Ja poika sanoi, että tuolla aitan parvekkeella on aika lailla paskaa, ja miestä otti päähän kun autotallin seinäkin on jo sotkettu. Kun siis mies sitä parhaillaan tuolla on laudoittanut uudelleen ja laittoi sinne esimerkiksi uudet vesipellit ja ikkunapellit... ja nyt ne siis on jo ihan sotkussa.
Mulla on hiukan kaksijakoinen suhtautuminen noihin naakkoihin. Ne on meillä joka vuosi tässä pyörineet ja toisaalta se on minusta tosi hauskaa. Mutta nämä miinuksetkin on aika isot. Joten toivoisin kyllä, että ne nyt piakkoin jo vaihtaisi kortteeria!
★ ★ ★
No, eipä tässä sitten muuta. Päätän raporttini näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Ja nyt taidan mennä nukkumaan. Oikein kivaa viikonloppua teille sinne ruutujen toiselle puolelle!
Heli
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! ♥