tiistai 4. kesäkuuta 2019

alkukesän kiireitä


No niin, nyt on sitten kesä alkanut. Kävin tosiaan päättäjäisissä pokkaamassa ruusun ja kansion, joka sisälsi lähinnä mun ulkomaan vaihdon papereita ja yrttipoimija-todistuksen. En siis saanut vielä todistusta, koska viimeisestä näytöstä pitää olla joku lakisääteinen kahden viikon valitusaika, ennen kuin sen voi kirjoittaa. Sitä odotellessa siis. 

Mutta joo, stipendin sain jo siellä kansiossa, se oli iloinen ylläri! Se taas oli vähemmän iloinen ylläri, että mun nimeä ei lukenut netissä eikä lehdessä... Olin siitä aika ihmeissäni ja selvittelin syytäkin vähän. En sitten ollu laittanut ruksia sellaseen kohtaan, että nimen saa julkaista!! Argh!! En muista, että tuollaisesta olis koskaan ollut mitään puhetta, eikä kukaan muukaan kyllä muistanut tuollaista ruksailleensa ja heidän nimet siis kuitenkin siellä luki. Mutta no, harmitti kuitenkin. Olishan se nyt ollu kiva, että nimi siellä lukee, kun alkoi jo ihmiset kyselläkin siitä!


Mä en pitänyt sen kummempia juhlia. En ole oikein juhlaihminen, enkä osaisi olla mikään kokkareiden keskipiste. Meillä kävi kuitenkin lapset kakkukahvilla ja sain perheeltä mahtavan lahjankin, nimittäin uuden kännykän! Se kieltämättä sotii vähän mun ajatusmaailmaa vastaan, koska entinenkin kyllä toimi. Mutta olen aika pitkään haaveillut uudesta puhelimesta, jossa olisi parempi kamera. Lapset ja mies nyt sen sitten mulle osti, koska kuulemma en muuten lopeta asiasta jahkaamista! Nyt olen sitten koittanut vähän opetella sen käyttöä. Vähän ehkä hermoa kiristää, kun lapset opetti mut laittamaan kuvat jonnekin pilveen, enkä nyt sitten ollenkaan osaa niitä sieltä siirtää koneelleni. Tää nykyaika ei oo aina ihan mun juttu!!


Kävi mulla sitten muutama muukin vieras täällä. Siskon perhe tuli käymään helatorstaina. Siinä sitten kakkua syötiin ja kuulumisia vaihdettiin. Samalla mun mies asensi heidän autoon opetuspolkimet, että sisko voi alkaa opettaa tytärtään ajamaan. Meilläkin olis ne polkimet ollu, mutta ne on vielä autossa kiinni, koska meneillään on oman kuopuksen ajo-opetuksen viimeiset hetket. 

Mä olen siis opettanut jo kolme lasta ja nyt on meneillään neljäs ja viimeinen. Kuopukselle on haettu ennakkopäätös ajokorttia varten, koska hän tarvitsee opintojensa työssäoppimiseen korttia jo ennen sitä 18 vuoden ikää. Lupa on nyt saapunut ja kunhan tyttö palautuu koulusta (on siellä parhaillaankin työssäoppimisjaksolla), meillä alkaa loppurutistus ajojen kanssa. Autokouluun on jo varattuna pakollinen riskienhallintakoulutus, sen jälkeen voikin jo kokeilla onneaan teoriakokeessa sekä sitten mennä inssiin. Ohhoh, sitten ei taidakaan autoa enää kotona näkyä!


Siskon perheen lisäksi meillä kävi myös ystäväpariskunta Helsingistä. He tuli meille perjantaina ja oli yötä lauantaihin asti. Oli kyllä niin mukavaa, vaikka yöunet jäi tosi heikoiksi ainakin minulla. Me käytiin ajelemassa tuolla kylillä (yksi toinenkin heidän ystävä asuu täällä suunnalla), otettiin lasilliset paikallisessa baarissa, grillattiin keskellä yötä, syötiin muutenkin vähän väliä jne. Ihan mahtavaa oli!

Kissa on kuvattu sitten eri aikaan, se EI saanut aterioida meidän kanssa samaan aikaan pöydässä, vaikka muuten aina siihen tunkeekin. Mitä lie tuoltakin kupista nyt kuvitteli löytävänsä??


No, mikään lököloma ei ole mulla vieläkään kyllä alkanut. Nyt olen pari päivää koittanut käydä läpi materiaalia ammattikorkean pääsykokeeseen. Huomenna aamulla lähden anivarhain ajelemaan kohti Forssaa, jossa ne kokeet on. Sanonpa vaan, että on kyllä ihmeiden ihme, jos tällä valmistautumisella sinne pääsisin!! Olen kyllä lukenut materiaalin läpi (ja se saa olla siellä mukana), mutta pääsykokeessa on myös matematiikan osio, ja onhan noista ajoista nyt ihan "tovi", kun oon matikkaa opiskellut (vain sellaset 30v). Olen koittanut katsella läpi aiempien vuosien matikat, ja osa laskuista on aivan helppoja, mutta osa ei todellakaan ole. Eli saa nyt sitten nähdä, tuleeko ihan turha reissu käydä kokeilemassa onneaan! 

Jotain hyvää on huomenna luvassa kuitenkin, sillä ollaan sovittu treffit pitkäaikaisen blogiystäväni Annukan kanssa sinne, juhuu!


Jahka noista pääsykokeista olen selvinnyt, pitääkin sitten alkaa valmistautua seuraavaan koitokseen. Olen nimittäin jo tammikuussa luvannut lähteä mukaan Jukolan viestiin taas. (Eli tietenkin Venloihin, en sinne Jusseihin.) Mun juoksukuntohan on aivan nolla jälleen kerran ja suunnistamaankin olen ehtinyt ihan kaikki kaksi kertaa tänä keväänä. Että hyvät on pohjat taas, voi hyvää päivää! Harmittaa muun joukkueen puolesta jo valmiiksi tämä mun surkea kuntoni!!

Jostain syystä siellä kisassa olen aina tuntenut ihan sellasta onnistumisen iloa ja olen ollut suorituksiini tyytyväinen, vaikkei ne mitään todellakaan huippuja olekaan - itselle kuitenkin ihan kelpo suorituksia. Toivon hartaasti, että tänäkin vuonna metsässä on paljon ihmisiä, joista muodostuu mukavia porukoita, jotka auttaa toinen toistaan. Sillein siellä meikäläinenkin on aina perille selvinnyt, osana isompaa jengiä! Tulostavoitteita meillä ei joukkueena ole edes, mutta toiveissa on kuitenkin, että jokainen pääsee ratansa läpi ja saadaan puhdas tulos. Sitä kohti siis. Toivottavasti mun polvi kestää, sekin on osoittanut huonoja merkkejä viime aikoina. Vanhuus ei tule yksin!

Ja hei, meni miten meni, niin tuollakin on mahdollisuus tavata yksi ihana blogiystävä, nimittäin Marketta. Toivon hartaasti, että nähdään!! 


Eipä tässä kummempia. Siivoillut olen ja lukenut kirjoja, mikäs sen mukavampaa. Kuitenkin sellasta kunnollista lepoa kyllä kaipaisin, jotenkin tuntuu, että en ole yhtään ehtinyt vielä hellittää, kun aina on jotain uutta ohjelmaa jo tiedossa. Vaikka olis kivaa ja mielenkiintoistakin tekemistä, ne silti vaatii omansa ja ihan sellasta silkkaa akkujen lataamista ei ole vielä tapahtunut yhtään. Aamuisin herään ihan kuin jostain tunnelista, ihan pää pökkyrällä ja tukkoisena, ja puoli päivää olen ihan töttöröö. Jospa huomisen jälkeen pystyisin vähän relaamaan ja pystyisin ottaa tämän ja ensi viikon suunnistukset (ennen Jukolaa) enemmän ilon kun treenin kannalta ja sitä kautta vähän saisin lepoa kroppaan myös. Helteitäkin on luvassa, joten makuupaikka pihakeinussa kirjan kera on suunnitelmissa myös.

Aurinkoa kaikille! 🌻 

Heli

12 kommenttia :

  1. Onnittelut sinulle.
    Olishan se nimi lehdessä ollut kiva, mä ainakin seurailen valmistuneiden ym nimiä.
    Uudella kännyllä on aina opeteltavaa. Mullakin on pilvessä kuvia, en tosin ole kokeillut niitä ottaa esille, voi käydä etten saisi niitä takaisin kansioon.Osan kuvista laitan läppärille,osan talletan kännykkään, voipi sitten jollekin näyttää kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Tuija!
      Joo, vähän kyllä jäi nyppimään tuo nimen puute. Harmillista!
      Ja todellakin ton puhelimen kanssa on pitänyt opetella juttuja. Onneksi meidän pojat on sellasia puhelinvelhoja, ne on auttaneet. Mä en oo halunnut laittaa sinne pilveen mitään aiemmin, nyt sitten aattelin josko helpottaisi kuvien siirtelyä. No ei ainakaan ekalla yrityksellä tullut siirtelyistä mitään!! Pitää oottaa, että lapset tulee taas opettamaan... =D Mä kuitenkin tahdon, että haluamani kuvat on myös koneella tallessa.

      Poista
  2. Onnittelut, muru, yhden etapin saavuttamisesta ja lykkyä uusiin koitoksiin! Oli jännä lukea sun tekstiä, kun tuntui, että elämässäsi on ollut viime aikoina todella paljon sitä sisältöä, jota joskus peräänkuulutit ja kaipailit. Kun lapset siirtyvät omille siivilleen, otat korkojen kanssa takaisin kaiken sen, mistä olit jo ehkä ehtinyt haaveilla. Mutta tuota ystävien tapaamista ja heidän kanssaan ajan viettämistä kun ei elämässä ole koskaan liikaa. Joskus tuntuu, että jopa ihan liian vähän.
    Tekstisi viimeinen kappale oli suoraa vertaistukea. Jotenkin tämä alkukesän hektisyys on uuvuttanut sillä tavalla, että aamujen vireys ja energia on vähän hakusessa ja minullakin, vaikka olen mukamas lomalla, aamupäivät on ihan töttöröö. Huomaan jääväni pitkiksi toveiksi vain katselemaan kanojen ja tipujen touhuja ulos ja ei saa otetta tärkeämpiin toimiin. Vaan onneksi kesä on vasta alussa.
    Ihana, kun jaksat kertoa kuulumisia täällä. Tulee lämmin olo ihan näistä arkipäivän asioista. Reissuasikaan en ehtinyt kommentoimaan mitenkään, vaikka mielenkiinnolla sen vaiheita seurasin.
    Nauti edelleen elämästä, kamu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Sirkku!
      Juu, kyllähän tässä on viimeisten vuosien aikana paljon ollut kaikenlaista. Opintojen lisäksi myös ihan tässä muussa elämässä, lasten juttuja sun muuta. Tosi vähän loppujen lopuksi näen ystäviäni, kaikki asuu jossain kauempana ja ne lähellä asuvat on sitten niin kiireisiä, ettei ehdi oikein koskaan tavata. Onneksi on whatsap, blogit jne, on ees vähän jotain sosiaalista elämää mullakin! =)

      Sullakin on kyllä paljon monenlaista elämässäsi. Ei pelkästään jo paljon lapsia ja työ, vaan myös paljon eläimiä ja niiden touhuja siinä kotosalla. En yhtään ihmettele, jos loman alku menee vähän höhhäillessä!! Koitahan vaan rauhassa nautiskella tipuista ja kanasista, eipä ne muut hommat sieltä mihinkään karkaa.

      Kiva kun kävit kommentoimassa! On aina kiva kuulla sinusta! Ehkä joskus taas tavataankin... Mukavaa kesää! ♥

      Poista
  3. Tsemppiä ja onnea pääsykokeeseen. Ja onnittelut valmistumisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, jokaiseen kohtaan! Pääsykokeet kyllä hitusen jännittää ja on vähän sellanen liian vähän valmistautunut olo... no, katsellaan kuinka käy!

      Poista
  4. Paljon onnea! Uuden puhelimen kanssa tahtoo olla semmoista säätöä. Minua auttavat mies ja lapset. Tekemällähän sitä oppii, vaan riittääkö aina jaxu ja moti :D Aurinkoisia päiviä kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Puhelimen kanssa on tosiaan vähän sellasta ihmettelyä aluksi. Mulla ei mies niitä osaa, kun sillä on sellanen ikivanha peruskapula vaan. Mutta lapset sitten hallitsee puhelinhommat onneksi. Minä en viitsisi kauheasti aikaa tuhrata puhelimen opetteluun, mieluummin pistän lapset samantien opastamaan. =D
      Aurinkoa sinnekin!

      Poista
  5. Onneksi olkoon koulu-urakkasi päätöksestä! Ja toivottavasti pääsit läpi pääsykokeita!

    Argh! Oikein hirvittää, jos/kun täytyy kännykkä vaihtaa. Oon niin hitsautunut tähän nykyiseeni!

    Laittele mulle vähän viestiä miten oot liikekannalla tona Jukola viikonloppuna. Olis kyllä kiva nähdä! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Marketta! ❤

      Saa nähdä, miten pääsykokeissa käy. Ne tuntui melko helpoilta, mutta noh... voihan se olla, että ne tosiaan vaan tuntui siltä! 😄 Loppukuusta tulee tieto.

      Joo, kännykän vaihto ei oo välttämättä kivaa. Vaikeinta oli kuitenki silloin, kun vaihdoin vanhan perinteisen kapulan älypuhelimeen. Aluksi tuntui, että hermot menee totaalisesti, mutta kyllä senkin sit oppi.

      Minä ilmottelen Jukolasta! Tänään on joukkueen kesken tapaaminen, suunnitellaan menot ja osuudet yms. Todella toivoisin, että nähtäis!! ❤

      Poista
  6. Onnittelut! Iso etappi takana ja isosti onnea pääsykokeisiin jatkoon!
    Iloa ja aurinkoa kesäpäiviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Nyt tässä pari viikkoa vielä odotellaan, miten se pääsykoe meni. Sitten mietitään, mitä jatkossa!

      Aurinkoista kesää sinnekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥