torstai 14. marraskuuta 2019

yökukkuja


No huhhuh. Siis en tajua tätä, miten on aivan unet sekaisin!! Kello on tällä hetkellä 01.18 eikä nukuta yhtään.

Tai no kaippa osansa on sillä, että olen viime aikoina tuijottanut tuota sinistä (?) valoa aivan tosi paljon. Paitsi että teen tietokoneella kaikki koulujutut (joihin kulutan sivumennen sanottuna todellakin melkoisen paljon aikaa), tuijotan sitä myös vapaa-ajalla ihan mittavissa määrin. Löysin nimittäin tovi sitten tosi hyvän YouTube-kanavan, jossa pääasiassa on minimalismi ja aivan ihanan ihana koti. Lisäksi kyseinen tubettaja on kaikin puolin mainio, hauska ja herttainen sekä videoiden suhteen melkoisen tuottelias, joten katseltavaa todellakin on vaikka kuinka paljon. 

Ja minä siis kahlaan (tavoilleni uskollisena) läpi KAIKKI hänen videonsa aloittaen sieltä alusta. Tällä hetkellä olen menossa toukokuun 2019 kohdalla, joten vieläkin katseltavaa riittää - mikä on toisaalta tosi ihanaa ja toisaalta taas sitten huono juttu, koska en todellakaan malttaisi edes nukkua, kun vaan haluaisin katsoa aina vaan lisää, lisää, lisää...


Toinen juttu, mitä teen ihan himona, on noi sudokut. Teen niitä samalla kun kuuntelen videoluentoja tai iltaohjauksia, aamulla ennen kuin aloitan muut jutut, päivällä vähän joka välissä ja illalla vielä jokusen lisää. Jostain syystä oon niihin aivan koukuttunut.

Tänään satuin hetkeksi telkkarin ääreen ja siellä tuli joku ohjelma riippuvuuksista. Tunnistan kyllä itseni siitä sakista. Mulla on riippuvuuksiin vissiin jotain geeniperimääkin (useampikin alkoholisti suvussa) ja olen elämäni aikana huomannut todellakin itsessäni monia addiktioita ja myös riippuvuudesta suoraan toiseen siirtyilyä. Hirveästä terveysintoilusta tolkuttomaan kännäilyyn siirtymistä jne. Nuo on onneksi taakse jäänyttä elämää, mutta hiilarihimo on ja pysyy, vaikka jotkut onkin sitä mieltä, että sellanen ei oo mahdollista.

Sanoisin, että kaikkein pahin addiktion aiheuttaja mulla on kuitenkin some. (Eikös toi YouTubekin ole somea??) On aivan järkkyä, miten mä voin vaan tuijottaa ruutuja tuntikausia, enkä malta lopettaa, vaikka on keskiyö (tai jo paljon sen ylikin, kuten nyt...). Tiedän, että huomenna on karmea nousta, paljon pitäisi saada aikaiseksi, olis erittäin terveellistä mennä nukkumaan mieluummin tunti-pari ENNEN puoltayötä kuin sen jälkeen... Ja silti vaan "katson vielä yhden"...


Esimerkiksi noi minimalismi-videot on aivan valtavan innostavia. Oon siis todella ihan täynnä virtaa niitä katsellessani ja tekisi mieli heti alkaa omia kaappeja raivaamaan ja turhia tavaroita poistamaan, samoin kuin tekemään kaikkia ihania terveellisiä herkkuja ja puunaamaan vessaa (jota en kyllä tosin tee... mutta innokas suunnittelu on vähän niin kuin puoliksi tehty, vai mitä?). Olen hirmu hyvällä tuulella niitä katsellessani! Ehkä se hyvä fiilis on sen koukuttavuuden takana?

Sitten taas välillä, koulujuttuja tehdessä, eli aivan samassa kököttelyasennossa koneella ollessani, olen aivan päänsärkyinen ja tuskissani. Olen viime aikoina työstänyt yhtä itselleni todella hankalaa kirjoitusta, mikä mulle ryhmätehtävästä lankesi - olisin voinut ruikuttaa jotakuta vaihtamaan hommia, mutta ajattelin, että otan sen nyt oppimisen kannalta kuitenkin. Kuitenkin sitä vääntäessäni huomasin, että aina alkoi niskaa nakertaa ja päätä ihan jyskytti! Ei siis puhettakaan, että olisin saanut siitä hommasta virtaa ja hyvää fiilistä...


Olen kyllä nyt sitten miettinyt, että pakko olisi rajoitella koneella (tai puhelimella) notkumista. Esimerkiksi Facebookista olen ajatellut lähteä pois kokonaan, vaikka se nyt ei näistä mun ruutujutuista pahin olekaan. Olen sieltä tyhjentänyt lähes kaiken (myös ison osan kavereita, sorry) ja puhelimestani sen jo poistinkin. Se "iso askel" eli kokonaan häipyminen on kuitenkin ollut vielä työn alla ajatuksissa, koska jostain syystä mietityttää se, menetänkö jotain, jos poistun. Tuskin menetän, joten todennäköisesti lähiaikoina sen suljen kokonaan. (Itse asiassa nyt, kun tätä kirjoitan, miten että miksi mä siellä haluaisin olla, koska yleensä se vaan ärsyttää  mua...? Mutta  sitten taas toisaalta olen esimerkiksi voinut sitä kautta myydä jotain tavaroita pois tosi kätevästi...)

Instassa seuraan aika maltillista määrää tyyppejä (piti tarkistaa; 41 seurattavaa, joista tosin voisin poistaa joitakin - poistin heti, nyt on 33), tuttujen lisäksi lähinnä jotain ekoilu-juttuja. YouTubessa mulla on 5 kanavaa seurannassa (minimalismia, vegeruokaa) ja blogissa on lukulistalla parikymmentä blogia (joista osa ei taida enää edes olla toiminnassa, eli pitäisi karsia niitäkin...). Eli mitään valtavia määriä en edes seuraa, mutta sitten saatankin todella intensiivisesti lukea tai katsella jonkun kokonaisen blogin tai tube-kanavan läpi. Jotenkin ajattelen, että se on vähän niin kuin hyvään kirjaan uppoutumista, haluaa nähdä/kuulla koko sen tarinan alusta loppuun saakka. Mutta tässä nyt ei ole mitään järkeä, että käytän siihen esimerkiksi puolet yöstäni!!


Ei hyvänen aika, en voi uskoa, että kello on nyt jo 02.39. Tässä se aika vaan kerta kaikkiaan vierähtää huomaamatta!! Tätäkin mokomaa tekstiä olen tässä naputellut siis jo kohta puolitoista tuntia... eikä muuten edelleenkään nukuta. Voisikohan osittain johtua myös täysikuusta?? Olen aina välillä havainnut kyllä yhteyden siihen ja valvomisiini, vaikka kyllä tämä ruudun tuijottaminen ihan varmasti myös osaltaan tämän unirytmin rikkoontumisen aiheuttaa. En ole tänään ulkoillutkaan ollenkaan, en kerta kaikkiaan ole kerinnyt, koska tein aamupäivän tosi tiiviisti koulujuttuja, sitten saman tien kun sain ne johonkin vaiheeseen tuli lapsenlapset kylään, sitten heti heidän lähdettyään olin kaksi tuntia iltaohjauksessa (netin välityksellä) ja sitten olikin kello jo kahdeksan (ja aloin katsoa telkkaria, jonka jälkeen aloin taas katsoa sitä tube-kanavaa...).

Nyt on varmaankin pakko sulkea kone, vaikka oikeasti mieli ei kyllä yhtään tekisi sitä tehdä!! Onko teillä muilla tällaisia järkkyjä paheita / addiktioita, jotka vie jo unetkin??

Heli

PS. Ja nyt, kun ihan just kohta tuikkaan tämän tekstin eetteriin, kello onkin jo 02.55. Help...

18 kommenttia :

  1. Kerros nyt vielä mikä se hyvä youtube kanava on jota nyt käyt läpi niin saadaan me muutkin valvoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, juu! Se on sellainen kuin Simple Living With Scandish Home, linkki sinne tässä:
      https://www.youtube.com/channel/UCai8DYzqppNo4ifXC-DvebA/videos

      Tykkään tosi paljon, ihanalla aksentilla puhuu enkkua ja videot on vaan niin kerta kaikkisen kivoja! Mun mies on ihan että hohhoijaa, siis katotko sä kun joku siivoaa... mä sanoin sille että kyllä, todellakin, katothan itekin kun joku korjaa autoa... =D

      Että siitä vaan valvomaan sitten! =)

      Poista
  2. Ai kauhee sun kanssas! Mutta joo, tunnistan kyllä hyvinkin tuon someen koukuttumisen. Olen itse yrittänyt sitä välttää, mutta jotenkin se luuri on aina kädessä kun menen vessaan, yläkertaan tai ulos. No, ulkona pidän kyllä sitä ihan turvallisuusyistäkin. Elukoiden kanssa voi sattua ja tapahtua. Kerran olen lähtenyt hevosia ulos viemään ja kumartuessani loimea ponille laittamaan, sain välilevytyrän. Ja kännyä ei ollut mukana!

    Insta on koukuttavaa, facessa en ole ja YouTube kanavia en seuraa, vaikka kyllä jotain sieltä välillä katselenkin. Blogeja luen, joitakin kyllä seuraan varmaan nykyään ihan kohteliaisuussyistä ja osa on lopettanutkin. Pitäisi vähän siivoilla lukulistaa!
    Mutta kyllähän se on se uteliaisuus muiden asioita ja elämää kohtaan, mikä tätä aiheuttaa. Enemmän kuin tiedonhaku! Jotenkin kauniit kuvat ja pintakiilto koukuttaa ainakin minua, joka asun niin, että kotini näyttää enemmänkin kaatopaikalta, kuin sisustuslehden unelmakodilta.

    Usein kirjoittelen blogikirjoituksia iltasella, kun muut hommat on tehty. Sitten huomaan, että ajatukset laukkaa ja uni ei tule silmään. Nämä koulujututkin tekevät sitä levottomuutta ajatuksiin ja tuntuu, että kaikki "parhaat ideat" tulevat juuri silloin, kun olet juuri nukahtamassa. Olenkin nyt ihan tietoisesti lopettanut tietokoneella työskentelyn illalla. Muutenkin pyrin menemään nukkumaan viimeistään klo 10. Olen alkanut varsinkin tuon uupumuskokemuksen aikana tiedostamaan, että tarvitsen unta 7-8 tuntia. Muuten yliväsyn.

    Minulle on auttanut ihan oikeasti se, että olen tehnyt säännöt itselleni. Kone kiinni ajoissa, muuten ei uni tule!
    Varsinkin silloin, kun Beibe on iltavuorossa, on ollut vaikeaa tätä noudattaa. Mutta silloin olen tarttunut kirjaan, tai katsonut telkusta jotain mukavaa ja rauhoittavaa dokkaria tms. hyvän mielen ohjelmaa. Ja sitten nukkuun viimeistään, kun Beibe tulee kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ihan kauheeta oikeesti tää valvominen! Mä tiedän erinomaisen hyvin, että terveelliseen elämään kuuluu nukkua riittävästi, tää ei todellakaan ole nyt sitä mulla. Jos nyt ei ole ihan muutenkaan, mutta ei nyt takerruta siihen.. =D Mutta kyllä oikeesti myös erinäiset asiat valvottaa, mullakin aika ajoin koulutehtävät ja muut jutut. Eilen en meinannu saada unta ollenkaan, mietinkin jo, että lähtiskö yölliselle koiralenkille tai alkaisko raivailla kaappeja hissukseen. Keksin myös yhden ajatuksen, miten voisin vähän täällä järkkäillä paikkoja ja melkein teki mieli alkaa raahata huonekaluja keskellä yötä. Koitin kuitenkin ummistaa silmät ja sain lopulta nukuttua. Nyt on siis takana noin 5 tunnin yöunet, joilla tätä harmaata sadepäivää tarvon eteenpäin...

      Mä oon muuten pääasiallisesti jättänyt puhelimen kotiin koiralenkille mennessäni, että keskittyisin siellä muihin juttuihin, kuten vaikka siihen, mitä koira haluaa milloinkin haistella ja miltä metsässä näyttää. Se oli iso askel opetella, että puhelin ei ole koko ajan siinä hollilla... se oikeasti häiritsee mun lenkkeilyä PALJON, koska jotenkin vaan se kävelemisen hallintakin on vaikeaa kun kädessä on luuri jota tuijottaa. Ja sormiakin paleltaa!!

      Mulla on muuten hiukan sama noiden joidenkin seuraamisten kanssa (blogit, insta, fb), että seuraan just vähän tolleen "kohteliaisuussyistä", vaikka olenkin niitä myös karsinut kovasti. Mikähän siinäkin on, ettei vaan kehtaa laittaa seurannasta pois... vaikka ei välttämättä ees tunne niitä ihmisiä oikeesti! Tätä just eilenkin mietiskelin. Toisaalta kaikissa kanavissa seurailen joskus tai jopa aika säännöllisestikin myös joitakin sellasia, jotka ei varsinaisesti ole mun listoilla.

      Ja komppaan sua siinä, että se vaan on niin kiinnostavaa ja houkuttelevaa katsoa ja lukea toisten elämää. Mä oon suurimman osan ajastani yksin kotona eikä mulla oo juurikaan muita aktiviteetteja kuin koiralenkit ja lukeminen sekä sudokut, joten hyvin helposti hakee sitä tekemistä avaamalla koneet. Olen koittanut tehdä kans noita sääntöjä itelleni, mutta eivät nyt oikein toimi. Pitäis sulkea kone johonki tiettyyn kellonaikaan kyllä, mutta...

      Enkä kyllä usko, että teidän koti näyttää miltään kaatopaikalta! =D Ootte puuhakkaita ihmisiä, joten teillä on ehkä paljon kaikenlaista, enemmän kuin normikodissa puhumattakaan jostain minimalismi-unelmasta. Mutta ei se siitä silti kaatopaikkaa tee, minusta se on vaan elämää, jossa on muutakin tekemistä kuin siivous, puunaus ja tietsikan tuijotus!

      Mukavaa loppuviikkoa sinne ja superisti tsemppiä opintoihin - mua niin raivostuttaa sun puolesta se teidän koulun toiminta, aaaaargh...

      Poista
  3. Voihan kääk sun nukkumaanmenoaikoja. Ei onnistuis multa, vaikka yrittäisinkin.

    Mun on pakko mennä nukkumaan viimeistään puol yhdentoista aikaan, että ehtii kertyä tarpeeksi tunteja ennen sitä kun kello aamulla soi. Ei sillä, että nukkuisin kaikki ne tunnit sikeästi, vaan just siksi, että en nuku. Jää sitten aikaa heräillä ja pyöriskellä ja nukahtaa uudelleen.
    Joskus kyllä olen kokeillut sitäkin, että menen tarkoituksella sänkyyn vasta kun alkaa ihan tosissaan väsyttää, mutta on vaan huonontanut tilannetta, koska en nukahda sen nopeammin kuitenkaan.

    Ja toi on niin totta, että jonkun vapaaehtoisen ja mielenkiintoisen asian vuoksi ei tee tiukkaakaan istua koneella, mutta sitten kun on kyseessä joku pakollinen juttu, joka vaan on tehtävä, vaikkei yhtään huvittaisi tai kiinnostaisi, niin kiemurteluksi menee tuolilla. Ja niskakin jumittaa.

    Neiti Säästäjä jo ehtikin kysyä, mikä se kanava on, joka sua valvottaa, joten pakkohan se on mennä mielenkiinnosta katsomaan itsekin :).

    Mulla on muutaman päivän särkenyt hammas ihan järkysti ja tuntuu ikuisuudelta odottaa huomisaamuun, että pääsen hammaslääkäriin. Enpä olis uskonut, että sekin päivä koittaa, kun oikein moista odotan.. (julkisella puolella menis helmikuulle..)

    Jaa niin. Mua valvottaa iltaisin asioiden liiallinen ajattelu. Ei väliä, onko stressaavaa hermoilua vai jonkun mieluisan asian pyörittelyä. Kumpikin käy. Ja blogitekstejä en voi viimeiseksi illalla mitenkään kirjoittaa, koska tekee pitkin yötä mieli käydä korjaamassa jotain jonninjoutavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mulla olis joku säännöllinen rutiini, kuten vaikka töissäkäynti, en todellakaan kukkuis yöllä tällein. Enkä siis aina muutenkaan, nyt oli vaan toi viime yö tuollainen aivan älytön. Mutta tämä aikatauluttomuus juuri sitten antaa mahdollisuuden tällaiseen hölmöilyyn. Mä kaipaisin elämään rutiineja ja tämä outo "tekemättömyys" tuntuu tosi laiskalta ja väärältä. Mulla on aina aivan älyttömän huono omatunto siitä, että mies herää klo 6 ja menee töihin klo 7, ja ite jään sänkyyn makaamaan, vaikka hyvin harvoin siellä esimerkiksi yli yhdeksään olen, usein noisen jo 7.30 maissa tms.

      Tässä kotona ollessa sitä tuntee itsensä kyllä ihan ei-miksikään ja superlaiskaksi, vaikka sitten toisaalta mä esim ihan oikeesti teen näitä opiskelujuttuja kyllä tuntikausia joka päivä (usein myös viikonloppuisin), hoidan pyykit ja ruokahommat, ulkoilutan koiran jne. Nytkin just klo 18.30 päätin että saa riittää tältä päivältä... olen tänään noussut ennen ysiä ja koiran ulkoilutusta lukuun ottamatta oon lähes koko päivän tehnyt koulujuttuja, syön ja juon teetkin tässä samalla konetta tuijotellen. Mutta silti tuntuu siltä, että en tee mitään, laiskottelen vaan!! Toisaalta sitten viikonloppuisin mä nousen poikkeuksetta aikaisemmin kuin mies, yleensä jopa useita tunteja aikaisemmin. Siinä aamulla sitten laittelen pyykit, siivoilen jne eli tavallaan puntit on tasan, mä vaan en saa tästä "työstä" sillä tavalla palkkaa ja yhteiskunnallista hyväksyntää.

      Voi sun hammas!! Toivottavasti helpottaa sen kanssa pian!!

      Ja joo, asiat osaa kyllä valvottaa välillä. Ja tosiaan ihan sama onko hyviä vai huonoja asioita. Mä esim eilenkin olin oikein hyvällä tuulella ja mietiskelin kaikenlaista hauskaa, kun koitin pakottaa itseni nukkumaan, kun oli niin kivoja juttuja ollut siinä tubessa. =) Siihen oon pyrkinyt, että kun blogin laitan maailmalle, se on niin valmis, ettei tarvii siihen palata. No, joskus kyllä tarvii kuitenkin, mutta enivei. =)

      Poista
    2. No et ole laiska! Oot opiskelija ja opiskelijan elämä on toisenlaista kuin päivätöissä käyvän.
      Silti on helppo samaistua tunteeseen, koska silloin kun teen töitä kotoa käsin, on aina vähän huono omatunto siitä, että olen kotona, enkä toimistolla. Ihan kuin sen mun fyysisen sijainnin joku muka sähköpostin tai puhelimen välityksellä näkis. Hassua.

      Tavallaan ymmärrän yhtä vallan kotitoimistoltaan käsin töitä tehnyttä tuttavaa, joka erotti työ- ja vapaa-ajan toisistaan niin, että puki aamulla työvaatteet päälle, käveli ovesta ulos ja talon ympäri ja palasi sitten samasta ovesta sisään töihin. Ja työpäivän päätteeksi sama päinvastoin (ovesta ulos, talo ympäri, ovesta sisään ja työvaatteiden vaihto kotivaatteisiin:))



      Poista
    3. Joo, tämä opiskelu kyllä sinänsä käy työstä. Mutta koska siitä ei saa samalla tavalla palkkaa kuin päivätyöstä, plus että hengailee vaan kotona, se tuntuu silti jotenkin laiskottelulta. (Plus ite en oikein ees tiiä, mihin tähtään näillä opinnoilla...)

      Hauska tuo tuttusi tyyli! =D Ite en kyllä vaivautuisi noin toimimaan, mutta mikäpä siinä, jos auttaa häntä erottamaan työn ja vapaa-ajan. Toisaalta jonkunlainen siirtymäriitti varmasti voisi olla hyväksi itsellänikin, tai ainakin joku aikataulu. Ja sitten taas toisaalta... äskenkin kävin koiran kanssa lenkillä kesken opiskelun, eli sinänsä se vapaus on ihan jees. Mutta varmaankin työnantajilla on joku seurantasysteemi, jolla voi todistaa, että tekee oikeesti kotona töitä, eikä vaan ole kattelemassa videoita youtubessa. =D

      Poista
  4. Pakko oli tulla vielä uudelleen kertomaan, että katsoin yhden videon (sen, jossa koristellaan syksykotia prässätyillä lehdillä ja hedelmillä) ja tuli kyllä hyvä fiilis <3. Ihanan rauhallista ja kotoisaa tekemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, eiks vaan ollu ihana!! ♥ Just se sellanen tosi rauhaisa fiilis siinä on niin ihanaa. Ja se on niin hupsu tyyppi, välillä nauran niin sen jutuille. Se esim aina välillä yhtäkkiä säntää siitä kameran äärestä että apua, ruoka palaa hellalla tai ounou, kello on niin paljon että pitää lähteä hakemaan lapset... sit se siinä rynnistelee ees taas, ai että =D Musta on niin hauskaa se, että se on niin tavallinen, huumorintajuinen ja herttainen yhtä aikaa, ja näyttää myös niitä "ei menny niinku strömsössä"-tilanteita. Ja se koti, voi ihanuus!! ♥

      Poista
  5. HUh huh sinun kanssa. Et kuitenkaan usko jos meikä määrää sulle some kiellon. Mutta rytmityksen saat luvan muuttaa. Muuten ei hyvä seuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanoppa muuta! En taida uskoa, somekielto olis aika kauheeta. Mutta koitan kuitenkin vähentää somettamista ja muuttaa unirytmit järkevämmiksi. Ihana Sami!! ♥

      Poista
  6. Taitaa meitä koneen äärellä ja kännykällä notkujia riittää :D Tällaista tämä välillä on, sitten välillä taas jotain muuta. Vaikkapa just noita sudokuita :D Minulle neulominen on semmoista puuhaa välillä, että ei meinaa nukkumaan illalla malttaa mennä. Aina pitää yksi rivi tai yksi kuvion kohta neuloa, ja sitten vielä yksi. Opiskeluhommissa (marttaopintoja välillä teen) kun alkuun on päässyt, niin mielellään tekee se loppuun samalle istumalle. Työasennoista viis hommassa kuin hommassa ja sitten sitä saa kropassaan tuntea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän ton "vielä yksi rivi"-jutun!! Ihan sama on se "vielä yksi sudoku" mulle.

      Marttaopinnot kuulostaa kiinnostavilta!! Mulla on välillä näissä omissani niin vaikeita tai epäkiinnostavia asioita, että on ihan työn ja tuskan takana puskea ne läpi. Mutta toisaalta taas haluan ne alta pois, joten väännän sitten vaan väkisin, vaikka vähän pitkäksi menisikin.

      Poista
  7. "Vielä ihan vaan yksi...." on tuttu juttu. Tosin itselläni siitä on nyt aikaa, kun innostuin katsomaan Greyn Anatomiaa ja piti vielä katsoa se yksi jakso...
    Olet kyllä takuulla oikeassa, että sininen valo vie unet. Itse en käytä kännykkää herätyskellona koskaan enkä edes pidä sitä yöpöydällä. Se menee kiinni (todellakin, jotkut tuttavat ovat suunnilleen ihmetelleet, että se on mahdollista sulkea!) illalla hyvissä ajoin, minkä jälkeen joskus harmittaa, kun voisi vähän vaan googlettaa jotain... ja sitten tyydyn kohtalooni ja jatkan kirjan lukemista ja teen juomista.
    Mutta itse huomaan ihan selvästi, jos kännyköin vielä iltamyöhällä, että uni väistää. Samaa sanoi itse asiassa mies tällä viikolla kun yövuoron jälkeen jostain syystä jäi selaamaan fb:a ja kertoi päivän unien olleen ihan onnettomat.


    Minä olen aika aktiivinen fb:ssä, mutta pääasiassa omalla palstallani ja sinne kommentoin jotain itsestäni enkä esim. jaa mitään yhteisiä vitsisanontoja tai niitä hyvän mielen postikortteja (joista mun karvat nousee ihan pystyyn....) Toisaalta en jaksa edes lukea ihmisten "Jee, futiksen kisat" päivityksiä. Minusta ei tyhmempää ole. Vaan jokainen tyylillään.
    Ne kirpparipalstat on loistavat, siksi roikun. Lisäksi aika moni toimija (koirakerhot) ilmoittelee tapahtumistaan, koulutuksistaan yms siellä niin koen sen "pakolliseksi". Minähän pidin puolen vuoden fb-tauon joku vuosi sitten enkä kyllä menettänyt yhtään mitään.

    Blogeja tykkään lukea. Itseänikin harmittaa, kun muutama "tuttu" on lopettanut ja siirtynyt pelkästään instaan. Minä en ole löytänyt youtubea saati mitän vloggaajia vielä ollenkaan. Minulle youtube on kanava, josta aika ajoin luukutan jotain musiikkia niin että raikuu ja sitten laitan kiinni.

    Sudokut. Hmmm. Minäkin tapasin niitä jossain kohtaa tehdä. Jossain on takuulla vielä pino niitä lehtiä, joissa olisi tekemättömiä sudokuja.... *lähtee penkomaan*

    Ihanaa syksyä!! Suloinen kynttilä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, mä oon kans katsonut jotain netflix-juttuja sillein, että vielä tämä yksi jakso... hirveitä sessioita putkeen, kun on sattunut joku tosi kiinnostava ohjelma eteen!

      Mä en myöskään käytä kännykkää herätyskellona, paitsi joskus tosi tosi harvoin, jos on ihan pakko varmistaa ikään kuin toisella kellolla, että varmasti herään. (Jos vaikka herätyskellon patteri loppuu just silloin.) Mulla on puhelin ihan eri kerroksessakin enkä todellakaan halua sitä pitää makkarissa. Ihan kauheeta oli silloin, kun lapset oli niin isoja, ettei oikein enää kännykän käyttöä voinut valvoa.. siellä oli joka iikalla puhelin tyynyn alla, vaikka mä miten koitin selittää, että se on tosi huono juttu. Myöskin varmasti kurkkivat puhelimiaan pitkin yötä. Mä koitin nyt omastani säätää siniset valot pois, mutta tosiaan isoin ratkaisu ongelmaan on toki se, että laittaa kännykän pois kädestä kokonaan...

      Mä oon nyt tehnyt pesäeroa faceen. Heti huomaa, miten paljon se vaikuttaa, kun se ei ole puhelimessa!! En muista ees kattoo sitä joka päivä ja tämä on kyllä oiva osoitus siitä, miten vähän sitä oikeesti tarviin. Noi myyntijutut on sitä kautta kyllä olleet hyvä asia, itekin oon siellä juttuja saanut kaupaksi. Mutta muita juttuja siellä ei oikeastaan mulla ole. Yksi ryhmä vain, missä olen, sen tiimoilta pitää yhteen ihmiseen ottaa yhteyttä ennen kuin suljen koko homman.

      Tosi moni blogi on siirtynyt instaan kokonaan. Tylsää. Tubessa on paljon kaikkea kivaa, mä ihan himona kattelen noita tiny house -juttuja ja minimalismijuttuja yms. Ja myös jotain kiinnostavia kasvisruokajuttuja siellä on. Niitä kattelen innolla, vaan enpä silti saa ite mitään tehtyä... =D

      Sudokut on ihania!! Oon ehkä vuoden niitä tehnyt. Aika ajoin ovat tauolla, mutta sitten taas innostun.

      Ihanaa syksyä sinne myös! ♥ (Kynttilä on omatekemä soijavahakynttilä. Pitäis niitä tehdä lisää jossain välissä, aineksetkin jo hommasin.)

      Poista
  8. Sudokut, ristikot, neuloosi, kirpparit.... onhan niitä. Oma työ on myös aika koukuttava, sitä pohtii vapaa-ajalla usein juttuja mitä voisi metsäolosuhteissa lasten kanssa toteuttaa. Onneksi unet vielä on hyvällä mallilla. Mukavaa joulukuun alkua ja vähemmän unettomia öitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sudokut on niin ♥ Noita muita en ole niin innostunut harrastelemaan. Tuohan on ihanaa, jos oma työ on positiivisesti koukuttavaa! Eri asia, jos stressaisi työjuttuja vapaa-ajallaan.

      Mukavaa joulukuuta sinne myös! Mä yritän tsempata nukkumaan menemisen kanssa. =)

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥