maanantai 26. lokakuuta 2020

syksyn kulkua

Parin kuukauden tauon jälkeen taas täällä. Niin se aika vierii, hohhoijaa. Tänään on opinnoissa uuden moduulin (=jakson, kurssin...) aloitus ja sitten taas todennäköisesti kiirettä pitelee jouluun saakka. Tosin niinhän mä aina kuvittelen, kun uusi moduuli alkaa... Se moduulin aloitus on nimittäin aina yhtä kaaosta, ennen kuin asiat, tehtävät ja tavoitteet selkenee, mutta tämän syksyn eka moduuli oli lopulta suorastaan löysä, mulla oli tosi paljon luppoaikaa ja olisin ehtinyt siinä vaikka toisenkin moduulin vetäistä yhtä aikaa, kun olisi tiennyt tuon leppoisuuden. Vaan kun en tiennyt, etenin vain sitä vauhtia, kuin lukkarissa lukee. Opinnot siis etenee, hitaasti mutta varmasti.


Työelämässä on tapahtunut muutoksia; sanoin itseni irti. Siinä työnteossa ei ollut oikeasti järjen häivää, koska töitä ei vaan ollut. Keväällä oli pari kuukautta ilman yhtään työtuntia, kesällä samoin. Ja sitten kun kuvittelin, että nyt tämä tästä taas työteliäämmäksi muotoutuu, niin höpsis. Jos tunteja käytännössä tuli kahden viikon palkkajaksoihin välillä 1h ja välillä ehkä max 4h, niin eipä paljon järkeä siellä roikkua odottelemassa aikoja parempia (joiden ilmaantumiseen en enää vuoden nitkuttelun jälkeen jaksanut edes uskoa...). Joten irtisanomisajan jälkeen kiikutin työkoneet ja työpaikan avaimen pois kotoa ja olen nyt sitten enää pelkästään täysiaikainen opiskelija.

Kotona on tullut kökötettyä aivan kyllästymiseen asti. Kun se kotoilu on vielä sitä, että olen käytännössä lähes kaiket ajat ihan yksinäni, niin kyllä todella hermoa kiristelee. Pari kertaa on käyty leffassa, muutamat synttärit on vietetty, yhdet tuparit juhlittu ja yksissä 3-kymppisissäkin pyörähdetty. Mutta ne on aivan rikkoja tässä loputtomassa yksin olemisen rokassa. Kun vielä tosiaan tuo opiskelukin oli niin löysää alkusyksyn ajan, tuntui välillä, että hulluksi tässä tulee oman navan ympärillä pyöriessä. Olen sosiaalinen ihminen ja vaikka yksin oleminen on välillä ihan kivaakin, se ei todellakaan ole sitä jatkuvalla syötöllä! Ja ikävä totuus on, että tässä lähistöllä ei vaan oikein asu ketään kavereita, joiden kanssa voisi säännöllisesti tavata, plus että tuo typerä korona tekee omat rajoitteensa.

Olen "lääkinnyt" tylsyyttä lukemalla läjäpäin kirjoja (kuvan kirjojen lisäksi vielä vaikka miten paljon lisää) ja tuijottelemalla loputtomasti ruutuja. (Ja juu, olen kyllä myös lenkittänyt koiraa ja käynyt kerta viikkoon kuntosalilla.) Olen katsonut syksyn mittaan useita sarjoja läpi Yle Areenassa, onneksi on tuollainen mahdollisuus! Mutta no, eipä ne tätä yksinäisyyden tunnetta kyllä silti pois vie. Ja lisäksi olen (tietenkin) syönyt, tuntuu että pupellan koko ajan jotain, suklaata pitää olla kotona aina ja se näyttää olevan yksi tapa hoivata ja lohdutella itseäni. Odotan nyt todella sitä, että nämä opinnot lähtee käyntiin taas, jospa sitä tekemistä sitten piisaisi. Opintojen aloituspäivä siis loppui juuri ja kyllä, tekemistä todella näyttäisi olevan, kun ensin taas tän alkusählingin jälkeen saa jonkun langan päästä kiinni... 


Koronasta on tosiaan tullut jo ärsyttävää arkipäivää. Tai no, en edelleenkään muista aina ottaa maskia mukaan kauppaan, mutta yritän muistaa kuitenkin. Mä olen tähän mennessä ostanut yhden pakkauksen kertakäyttömaskeja (taisi olla 10 kpl) ja yhden pakkauksen kestomaskeja (3 kpl). Nämä jälkimmäiset tosin joutaa suoraan roskiin, olivat aivan surkeita... kyllä se rautalanka siinä nenällä vaan on oltava, ei muuten maski tunnu päässä pysyvän. Mä olen pessyt noita kertakäyttöisiä, uskon että toimivat pestyinäkin, ja niinhän sanoo myös ohjeistus. 


Ai niin, pientä hetkellistä jännitystä elämään aiheutti taannoin tyttären käärme, jonka kohtasin yöllisellä vessareissulla tuosta lattialta. Tyttö itse oli opiskelupaikkakunnalla ja hän oli lähtiessään unohtanut terran oven auki! Käärme oli varmasti luikeroinut pitkin yläkertaa jo edellisenäkin yönä, jälkikäteen yhdistelin nimittäin ihmeellisiä sattumuksia ("itsestään" kaatuneita juttuja) kokonaiseksi palapeliksi. Ja se kun siis liikkuu öisin ja on päivisin muutenkin piilossa, en todellakaan huomannut, että se ei ole koko terrassa. 

Voin sanoa, että edelleen välillä mielessä käväisee sellaisia ajatuksia kuin "entä jos olisin pimeässä astunut sen päälle" tai "missähän kaikkialla se on käynyt yöllisillä retkillään, kävikö esim. meidän makkarissa, joka on tytön huoneen vieressä" tai "entä jos olisi tullut konfliktia kissan ja/tai koiran kanssa". Ja tulee tehtyä sellasia extra-tarkastuksia aika usein, että onhan se terra nyt ihan varmasti kiinni... Oviin myös tehtiin selkeästi näkyvät merkinnät, joista ainakin teoriassa pitäisi heti havaita, jos lasiovet ei ole paikoillaan. 

Niin ja siis minä jouduin uhrautumaan ja kantamaan karkulaisen takaisin kotiinsa, mies ei suostunut edes koskemaan siihen. (Tiukkaa teki kyllä mullakin...)


Vaikka nyt siis on korona-aika ja liikkumiset olisi hyvä pitää minimissään, niin kävin kuitenkin viime viikolla Jyväskylässä äitiä, mummoa ja kummia katsomassa. Ihan pikareissu, mutta olipahan vähän jotain vaihtelua tylsään arkeen. Mulla oli koirakin mukana reissussa, se on kiltti ja helppo matkakaveri. Koen turvalliseksi käydä noita vanhojakin sukulaisia katsomassa, koska olen tosiaan itse lähinnä vain kotona kaiket päivät. Kuvittelisin siis olevani turvallinen vieras, kun vielä halailut jätettiin sikseen ja pidettiin vähän turvaväliä muutenkin. 


Totesin tuolla reissussa, että on se vaan niin erilaista pitää koiraa täällä "melkein maalla" kuin kerrostalossa. Kotona voi koiran päästää pihaan asioilleen (tai suorittamaan perunapenkkien lopputarkastuksen...), kun taas tuolla kerrostalossa piti joka pissat lähteä sitä asiakseen taluttelemaan. Ja tietenkin koko reissuni ajan satoi, joten... noh, tulipahan käveltyä kaupungin katuja syksyisessä vesisateessa. Vaikka kaupungissa on kivasti kaikkea nähtävää itselle (ja katuvalot), niin oli se aika äklöä siellä pakokaasujen käryssä kulkea, kun on tottunut aivan muuhun. En kyllä ottaisi koiraa, jos asuisin kaupungissa. (Sisäkissan voisin ottaa.)


Pihahommiahan mulla ei paljoa ollut, mutta olen koittanut nekin vähät kunnialla hoitaa kuntoon. Eli istuttelin callunoita ja siivosin mansikkapenkit. (Koira tosiaan innostui kaivelemaan perunapenkit, mutta suotakoon se hänelle.) Kehäkukat näyttää rehottavan edelleenkin. Koitin niistä kerätä siemeniä talteen, mutta vähän huonolla menestyksellä, sillä ne homehtuivat... No, aina ei voi voittaa. Katsotaan ensi vuonna, miten paljon ovat itse kylväytyneet tuonne.


Kynttilähommia olen vähän puuhastellut. Mä en oikeastaan enää polttele mitään muita kuin omatekemiä soija- ja mehiläisvahakynttilöitä ja niiden teko on tosi mukavaa. Mähän en ole todellakaan mikään virtuoosi askarteluissa tai missään sellasissa, mutta nämä onnistuu kyllä ihan kiitettävästi. Ja koska se joulukin sieltä tulla jolkottaa, on senkin tiimoilta kynttilähommia luvassa. Olenkin tänä vuonna oikein ekologinen (ja hyvin, hyvin yllätyksetön...), sillä Jyväskylän reissulla ehdotin äidille ja kummille, että teen heille lahjaksi noita soijakynttilöitä - heidän omiin purkkeihin! Molemmilta löytyi useampikin kippo, joihin nyt sitten jossain välissä liruttelen vahat. Saivat valita myös toivetuoksuja niihin. 


Joulusta vielä sen verran, että uutta ja yllätyksellistä on kyllä tänä jouluna luvassa. Ehdotin nimittäin jälkikasvulle, että tänä vuonna toteutettaisiin sellainen juttu, että jokainen ostaa vain yhden lahjan arvalla valitulle henkilölle. Sovitaan joku summa, jolla lahja hankitaan ja sitten on ihan oikeasti hankittava jotain sillä ajatuksella, mistä se lahjan saaja todella tykkää. Sehän ei välttämättä ole lainkaan helppo tehtävä! Mutta toisaalta tällä tavalla a) jokainen saa jotakin ja b) kenenkään ei tarvii miettiä kuin yksi lahja. Ja onhan se nyt jännääkin! 

Katsotaan nyt, miten tuo toimii ja otetaanko jatkossa ihan tavaksi. Ainakin ajatuksena se on hauska! Lapset on tämän jutun ulkopuolella toki, tämä on siis vain aikuisten kesken, ja saahan ihmiset toisille muitakin lahjoja ostella, mutta tällä tavalla mielestäni kaikilla on jotain kivaa odotettavaa joululle ja se lahjojen pähkäily vähenee kyllä huomattavasti. En ole mikään kauhean innokas lahjojen laittelija yleensäkään, tykkään siis kyllä antaa lahjoja, mutta koen sen monesti tosi väkinäiseksi etenkin jouluna, kun yrittää keksiä kaikille jotakin... joten laitan kyllä toivoni tähän systeemiin.


Nyt mä luulen, että on tämän päivän kiintiö koneella istumista siinä vaiheessa, että olisi aika tarttua talutushihnaan... Opintojakso on saateltu alkuun, piparia pupellettu ja siinä sivussa myös pitkästä aikaa blogattu, joten illan hämärtyessä on varmaan oikein hyvä painella tuonne raittiiseen ilmaan koiran kanssa. Alkaa kyllä selvästi tämä kaveri vanhentua, se on koko päivän pötkötellyt tuossa vieressä omalla paikallaan, eikä ole yhtään pyydellyt pihalle. Välillä on aikoja, että sitä saa suorastaan houkutella mukaan, liekkö alkaa maaliviiva hänellä häämöttää. No, nyt me kuitenkin mennään, se on moikka!

Heli

20 kommenttia :

  1. Voi hitsi, kun asuttaisiin lähempänä toisiamme, niin voitaisiin kuluttaa aikaa yhdessä suklaata pupeltaen ja teetä litkien. Minä tosin joisin joka toisen kupillisen kahvina! =D

    Tilasin muuten myös soijavahaa. Olen säästänyt kaikki muoviset tuikkukipot ja ajattelin, että käytän ne uudelleen. Tilasin kyllä lisää uusia tuikkukippoja, kun ajattelin valaa niihin mehiläisvahatuikkuja.

    Meikä on alkanut kanssa taas syksyn tullen harrastamaan oikein liikuntaakin! Aloitin lavistanssin naapuripitäjässä ja käyn siellä kerran viikossa. Paitsi tietysti silloin, kun olen koulussa lähijaksolla.
    Kuntosalillakin olen käynyt pari kertaa. Sillä seurauksella, että polvet kipeytyivät niin maan pirusti. Ei meinannut lavistelusta, saati ihan kävelystä tulla mitään! Ei "urheilija" tervettä päivää näe!

    Ei muuta kuin hyvää joulunodotusta sinulle! Eikös sitä voi jo toivottaa.... ='D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mitenkä mielellään sun kanssa viettäisinkin aikaa, niin tee/kahvikupin ja suklaan äärellä kuin vaikka metsässä kulkienkin! On ihan älytön harmi, kun ei ole lähellä edes lenkkikavereita, puhumattakaan mistään muusta seurasta. Sit kun toi mieskin viettää aikansa vaan autotallissa, niin pöpiksi tästä seinien (tai siis ruutujen...) tuijottelusta tulee.

      Mä keksin yhdessä vaiheessa tehdä kynttilöitä noihin mun Kastehelmi-tuikkukippoihin, olin nimittäin miettimässä että mihin nekin laittaisin, kun en tuikkukynttilöitä polttele, mutta kipoista tykkäisin... Kerrankin joku hyvä idea multakin, hah! Niihin tulee just hyvän kokoiset kynttilät, jotka palaa pitkään. Mehiläisvahasta teen vaan niitä levystä pyöriteltäviä kynttilöitä, niiden kanssa en välitä alkaa siihen sulatteluhommaan, se on niin sotkuista puuhaa, toisin kuin ton soijavahan kanssa. Ja mä en viitsi tehdä sellasia pieniä tuikkuja, mun mielestä niihin haaskaantuu aivan turhaan sitä kynttilän sydäntä (etenkin siis jos laittaa sellasen metallipohjaisen) ja kuitenkin palavat sit pikaisesti pois, eli teen mieluummin isompia kynttilöitä. Aiotko sä tehdä niitä sellasia pikkutuikkuja?

      Mäkin aloin harrastaa sitä kuntosalia. Ensin aloitin sen ja jumpan viime keväänä, ehdin just maksaa molemmat kun tuli korona ja kaikki loppui. Nyt sit aloin syksyllä taas kuntosalin. Ja arvaa: ehdin sen taas just maksaa, kun alkoi tää uusi moduuli, jossa JOKA TORSTAI-ILTANA eli just kuntosali-iltana on iltaohjaus.... voi aaargh!! Että se siitä sitten taas. Oon miettinyt että alkaisinko vaikka käydä uimassa. Saa nähdä saanko aikaan.

      Joo, kai tässä voi kohta joulusta jo puhua enemmänkin. Johan noi on suklaat ollu kaupassa tovin, pipareitakin oon jo syönyt paketillisen ja glögiä juonu. Että ei muuta kun lahjamietinnät työn alle. =D

      Poista
    2. Joo, mä ajattelin tehdä mehiläisvahasta pikkutuikkuja. Tilasin niihin sopivia sydämiä. Alkoi vaan mietityttämään niiden leimahtaminen, kun ei kokemusta niistä tehdyistä tuikuista. Pitää vielä perehtyä asiaan. Aion tehä myös ihan niistä levyistäkin kynttilöitä.

      Poista
    3. Mä en oo koskaan tehnyt tuikkuja, joten en osaa sanoa leimahtamisesta. Mut jotenkin kuvittelisin, että ei leimahtele helposti.

      Mä en innostu mehiläisvahan kohdalla siitä sulattelusta ja valamisesta. Kokemukseni mukaan sen sulattaminen on tosi sotkuista (oon tehnyt jotain kosmetiikkaa), sille siis olis kätevintä olla oma astia, jota ei muuhun tarvita, eikä mulla oo sellasta. Enkä jaksa siivotakaan; oon myös sitä tehnyt eli koittanut saada kosmetiikkakattilasta mehiläisvahoja pois... lähteehän ne, mutta no, mieluummin meen helpoimman kautta ja teen vaan levystä rullattavia. =)

      Poista
  2. Ootko tehny koskaan kädestäpitäenneuvovaa blogitekstiä soijakynttilöiden teosta? Olis ihan kiva kyllä.
    Mehiläisvahakynttilöiden palotuoksun tiedän, mutta tuoksuuko soijakynttilä palaessaan?
    Ja muuten: sun käynnin virkistymisellä jaksoi keveällä mielellä monta päivää ts. olit hyvin terapeuttinen.
    Kuuluillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole tainnut sellasta ohjeistusta täällä tehdä... pitäisköhän? On kyllä ihan maailman helpoimpia tehdä, kun soijarakeet on niin helpot ja turvalliset käyttää. Rakeet sulaa helposti ja astia, jossa niitä on sulattanut, on helppo puhdistaa ihan vaan kuumalla vedellä ja tiskiaineella - mehiläisvahaan sen sijaan taitaa tarvita ihan oman astian, se on sellasta kittiä.

      Mun mielestä soijavahakynttilät ei tuoksu miltään sellaisenaan. Mä laitan niihin eteerisiä öljyjä, että saan vähän tuoksua. En tykkää mistään muista tuoksukynttilöistä yhtään, mutta eteeriset öljyt on sellasia lempeitä, riippuen tietenkin tuoksusta. Mulla on eukalyptusta, appelsiinia, rosmariinia, sitruunaa... aivan ihania.

      Pikaohje soijavahakynttilöihin: kuumaliimalla (tms.) sydänlanka kiinni kipon pohjaan - käytän siis sellasia sydämiä, joissa on metallinen pohja. Rakeet sulatetaan ja sitten ne vaan kaadetaan kippoon - käytän sellasta sulatusastiaa, jossa kaatonokka, se helpottaa hommaa. Jos haluaa tuoksuja, ne voi lisätä joko siihen isompaan satsiin tai sitten tiputella suoraan kippoihin, ennen tai jälkeen massan lisäämisen, olen kokeillut molempia (silloin kannattaa vähän sulaa massaa sekoitella, vaikka lusikalla tms, että tipat sekoittuu paremmin). Sydänlankoja tuen jotenkin, että pysyvät pystyssä jähmettymisen aikana. Jähmettymisen jälkeen ovat valmiita. Helppoa kuin heinänteko, paitsi että tämä on helpompaa. =)

      Olipa tuo kivasti sanottu, että olin terapeuttinen. ♥ Uskon, että ihmistä helpottaa, kun on joku jolle voi asioitaan puhua ja jonka kanssa niitä pohdiskella. Se on terapeuttista, kieltämättä. Kiva jos koit noin!

      Mukavaa viikkoa Sirkku! ♥

      Poista
  3. Hei.
    Olipa kiva lukea blogiasi pitkästä aikaa. Käyn täällä välillä kurkkimassa olisiko tullut uutta tekstiä ja nytpä ilokseni olikin.

    En ole ikinä tehnyt itse kynttilöitä, mutta nuo soijakynttilät kuulostavat niin helpoilta, että taidan kokeilla. Mistä ostat materiaalit niihin?

    Opiskelun iloa sinulle ja mukavaa joulun odotusta!
    Terkuin Eija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva kuulla, että täällä käy ihmisiä kurkkimassa ja oottelemassa postauksia! Kiitos, piristit mun päivää tällä tiedolla!

      Soijavahakynttilät todellakin on helppotekoisia. Mä oon ostanut ainekset Limepopista (nettikauppa). Soijavaharakeita ostan kilon pusseissa; viimeksi laskin, että kilosta tuli 7kpl Kastehelmiä ja yksi isompi kippo. Mutta sitä on tosi helppo sulatella pienempiäkin määriä, ja sitten tarvittaessa vaan lisätä rakeita sulamaan, jos ei meinaa riittää. (Ja se sulatusastia puhdistuu helposti ihan käsitiskissä!) Kynttilöiden sydämiksi oon käyttänyt Stabilo 12 -kokoisia sydänlankoja. Ja tuoksuja jos laittaa, voi laittaa aika reippaallakin kädellä (niitäkin voi ostaa Limepopista). Muistaakseni siellä Limepopin sivuilla on ohjekin valmistamiseen. Itse innostuin näistä, kun näin joskus Jovelan Johannan blogissa (nykyisin omavarainen.fi).

      Ei muuta kun kynttilähommiin, se on tosi helppoa, nopeaa ja mukavaa puuhaa! Ja soijakynttilät on puhtaita polttaa, niistä ei käsittääkseni tule huoneilmaan haitallisia pienhiukkasia, kuten ei myöskään mehiläisvahakynttilöistä. Tavallisista kynttilöistä, etenkin tuoksukynttilöistä, niitä ilmeisesti tulee, ja sen vuoksi en polta itse enää muita kuin näitä kahta sorttia.

      Mukavaa syksyn jatkoa sullekin. Joulua kohti!!

      Poista
  4. Ihan ekaksi: mä saisin sydänkohtauksen, kun tietäisin, että samassa talossa on käärme!! Ai kauhia sitä ajatusta, että sen päälle voisi yöllä kävellä. (Vaikken vessassa yleensä ikinä yöllä poikkeakaan....) Menee väristyksiä kauhusta!!!!

    Reipas olet nyt opintojen suhteen. Uskon, että irtisanoutuminen oli fiksu liike. Yksi stressinaihe vähemmän joka tapauksessa.
    Ja kiitos kirjapinosta, pistin kuvan talteen ja muistan kaivaa sen esiin kirjastossa. =)

    Täytyykin taas tilata Limepopilta soijavahaa. Tein jotain kynttilöitä viime vuonna ja ne oli ihan hyviä.
    Sieltä tilaamaani Eukalyptus-öljyä olen käyttänyt sittemmin siivous/pyykkietikkaan, joten sellaistakin tarvitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no et ole ainut, joka kammoaa ajatusta käärmeestä kotona. Mua ei noin yleisesti ottaen kammota, mutta en silti toista kertaa välittäis kohdata yöllä. Oon kyllä tosi monet kerrat sitä miettinyt ja täytyy sanoa, että onhan se kyllä todella erikoinen kohtaaminen, ei kovin usein käärmeet vapaana asunnossa hengaile. =D

      Tiiä sitten siitä opiskelujen reippaudesta. Huhhuh. Tämä moduulin alku on kyllä aina sellasta kaaosta... tänään oli enkun aloitus ja oon ihan pyörryksissä. Pitää ajan kanssa alkaa katsoa, mitä kaikkea siellä oikein oliskaan nyt tehtävänä. Kaiken muun lisäksi. Apua.

      Irtisanoutuminen on siitä jännä juttu, että sitä ei oikeastaan edes huomaa... töitä on siis ollut niin minimaalisesti. Se stressailu niiden kanssa on kyllä ohi, ja se on onni.

      Suosittelen noita kirjoja, ovat hyviä kaikki! Havasteen kirjat on sarjaa, lue ne järjestyksessä, muistaakseni ainakin yksi kirja oli ennen noita kahta. Kannattaa tarkistaa!

      Mä tilasin nyt oikein supersatsit sekä soijavahaa että mehiläisvahalevyjä (ne tilasin Lahtisen vahavalimosta), joten kyllä nyt toviksi on aineksia. Eukalyptus on mun ehdoton suosikkituoksu, ah ihanuutta! ♥ Appelsiinia oon laittanut itse tehtyyn dödöön ja sitruunaa laittelin johonkin siivoussuihkeeseen (vesi + etikka jne). Tosin kyllä mä niitä myös kynttilöihin laittelin. Taidankin laitella saman tien kynttilän tulille!

      Poista
  5. Olipa kiva kun kirjoittelit. Ja haluaisin niin kommentoida pitkästi vähän kaikkea, mutta mulle iski eilisiltaisten Ranskan uutisten jälkeen niin totaalinen stressi, että en pysty oikein mihinkään. Vanhempi poika on nyt sitten siellä "vankina" pienessä kämpässään, kun maahan julistettiin huomisesta alkaen totaalinen lockdown. Kaupassa tai lääkärissä (johon ei toivottavasti ole asiaa) saa arkena pikapikaa käydä, mutta viikonloppuisin ei saa liikkua neljän seinän sisältä mihinkään. Olisin niin toivonut, että ihan noin pahaksi ei olisi tilanne mennyt, mutta tartuntoja siellä on ollut 40.000 päivässä, joten selvää, että jotain on tehtävä. Mutta kyllä mua suorastaan v....aa tällä hetkellä tämä Suomen jatkuva koronauutisointi, kun ongelma on täällä kuitenkin varsin pieni.

    Itsestäkin on tuntunut siltä, että olen ollut liikaa kotona (teen töitä täältä käsin), mutta nyt ton Ranskan uutisen jälkeen tajusin, mikä ero siinä on, että olen kotona ihan vapaaehtoisesti, enkä pakotettuna. Ja ulos pääsen ihan sillä hetkellä kuin haluan lähteä.

    Ihan mahtava tuo joululahjaidea! Samaisen pojan entinen jääkiekkojoukkue sovelsi samaa pikkujouluissa, joihin jokainen osti pienen lahjan just arvalla valitulle henkilölle. Niistä tuli tosi hauskoja :).

    Kääk edelleen tolle käärmeelle. Hrrrr. Mun sydän ei ehkä olis kestänyt sitä yöllistä kohtaamista.

    Semppiä sinne ja toivottavasti opinnot muuttuu mielekkäiksi pian <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sattuipa, olin just lukemassa itsekin siitä Ranskasta! Mun ystävä asuu Britanniassa ja siellä myös tänään alkanut heidän alueella ilmeisesti aika tiukka lockdown. Oon paljon hänen kanssa whatsappaillut ja tilanne on kyllä niin erilainen siellä ja täällä... Yhtenäkin päivänä täällä oli ollut tapauksia vuorokauden aikana jotain 120, niin siellä oli yli 20 000... että kyllä tässä eri sarjoissa painitaan, mutta ehkä juuri sen vuoksi tilanne on tämä, että täällä ollaan asiaan tartuttu vähän nopeammin silloin keväällä ja ollaan muutenkin eristyneempiä jne. Tiedä häntä.

      Itse olen kyllä ihan tyytyväinen, että Suomessa on näinkin hyvä tilanne ja että siitä myös tiedotetaan koko ajan ja toivon, ettei tuohon samaan jamaan jouduta missään vaiheessa. Uskon, että on kyllä todella raskasta sekä olla siellä jumissa, että katsoa tilannetta täältä käsin, kun ei mitään pysty asiaan vaikuttamaan!! Tsemppiä sulle ja pojalle myös! ♥

      Saapa nähdä, mitä tästä joulustakin nyt sitten tulee - ennusteethan joskus kesällä oli, että toinen aalto on pahimmillaan täällä silloin joulun maissa. Että vaihdellaanko lahjoja laisinkaan! Mutta jos joulua vietetään, niin toivon, että toi lahjajuttu on kiva kokemus ja siitä voisi vaikka tulla tapa.

      Käärme aiheuttaa tuntoja suuntaan ja toiseen. Toivottavasti ei pääse enää tuolla tavalla karkaamaan. Vaikka mä toisaalta myös säälin sitä, kun joutuu mokomassa lasikopissa elämänsä elämään... se oli varmaan into piukeena, kun maailma avautui tuolla tavalla.

      Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan... kyllä tää aina sellasta sekamelskaa on alussa!

      Poista
  6. Arghhhhhh. Kyllä olisi meillä käärme pahalainen saanut huutia. Mutta tuolle teidän kaivurille olisi käyttöä. Heh,,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä saa meiltäkin käärme lähdöt sitten, kun tyttö muuttaa omilleen. Ja jos olisi tuolloin yöllä käynyt jotenkin hyökkäilemään (tai puolustustahan se sen puolelta olisi vain ollut), en tiedä mitä olisin tehnyt. Onneksi kaikki sujui hyvin!

      Tuo meidän kaivuri kaivelee milloin mitäkin, pääasiassa kuitenkin jotain ojien reunoja tai metsässä jotakin. Toivottavasti ei kaivele perunapenkkiä sitten ensi kesänä, kun perunoiden pitäisi rauhassa kasvaa. Kaivelu on kyllä sen lempparipuuhia!

      Poista
  7. Hei, kiva nähdä kuulumisia pitkästä aikaa! Mua kiinnostais sun bokashi käyttökokemukset. Eli miten tyhjäsit sen talvella, eli kun ei oo esim hyötykasvilaatikkoa sulana mihin vois kipata mullan sekaan. Mukavaa viikon jatkoa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun bokashi-kokemukset jäi hyvin vähäiseksi. Mulla on nykyään kompostori, ja se bokashi jäi tarpeettomaksi, joten myin pois. En sitä kauaa ehtinyt käyttelemään, joten en osaa kyllä sanoa aiheesta nyt oikein mitään, valitettavasti! Toivottavasti löydät jostain muualta tietoa lisää.

      Mukavaa viikon jatkoa sullekin!

      Poista
    2. Kiitti kuitenkin, mulla on ollut jo monta vuotta biolanin kompostori, mutta ajattelin, että lisänä voisi kokeilla bokashia. Mutta olen vähän miettinyt, että on turhan hankalaa talvella.

      Poista
    3. Joo, mun mielestä olisi hankalaa veivausta ees taas. Mä en ainakaan koe, että tarttisin erikseen vielä sitä bokashia, meillä on hyvin toiminut läpi vuoden tuo kompostori, niin sen suhteen kaikki ollut ok.

      Poista
    4. Oon myøs ollut ihan tyytyvæinen biolanin lämpökompostoriin, mikä on toiminut melko hvyin myös niinä talvina, kun pakkasta on ollut reilusti ja pitkiäkin jaksoja. Ehkä unohdan tosiaan koko bokashin:))Kivaa viikon jatkoa ja viikonlopun odotusta!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥