kevätfiiliksiä ja reissukuvia

 

Moikkamoi! Se on kevät nyt ja tänään on vappu! Suunnitelmissa on lapsilauman kokoontuminen tänne meille, nakkeja ja perunasalaattia (tietty!), munkkeja ja simaa myös, ja ajateltiin myös testata instagramissa nähtyä "vohveliraudalla tortillaletuista pizzaa" -vinkkiä. Tosin näyttäisi siltä, että ostamani tortillaletut on liian isoja... no, testataan nyt kuitenkin.

Viime postauksessa kerroin, että suunnitelmissa on reissuja. No, kuluneen puolentoista kuukauden aikana olen ollut reissussa peräti kolme kertaa, mikä on kyllä melkoinen määrä, koska yleensä en todellakaan reissaa missään. Kuva on Tukholmasta, jossa kävin työreissulla. Hah, tuntuu kyllä hassulta sanoa noin... Kyseessä oli siis kalatalousalueristeily (työhöni liittyy mm. kahden kalatalousalueen asiat), joka oli käytännössä Ruotsin risteily. Mennen tullen oli luentoja päiväaikaan, ja sitten oli se perinteinen aamupäivä aikaa käydä maissa. Kävin maissa kaksistaan pomoni kanssa, koska muut eivät sinne innostuneet menemään. Käytiin ehkä Tukholman kalleimmassa kahvilassa (vahingossa) ja muuten vaan kuljeskeltiin.

Reissun ekana iltana jorailin ihan täysillä ja voi että oli ihanaa! Rakastan tanssia kunnon discojumputusta ja viihdyinkin tanssilattialla useamman tunnin putkeen. Tanssin siis lähinnä yksin ja ihan puhtaasti omaksi ilokseni, omalla tyylilläni. En hirveämmin juo alkoholia ja tuollakin lipittelin vain välillä vettä, koska hikihän siinä tuli. Ja tuli myös jalat ihan toooosi kipeiksi... se oli vähän kyllä yllätys itselleni. Polvet tuntui turvonneilta ja oli fiilis, ettei jalat suunnilleen taivu enää. Laivallahan joutuu ramppaamaan aika paljon rappusissa, aargh... Se paluumatkan ilta olikin sitten paljon hillitympi, ei sitä näköjään vaan vanha enää jaksa!

Kävin myös Englannissa, jonne olen haikaillut pitkään ja jonne viimein sain aikaiseksi järkätä reissun. Rakas ystäväni asuu siellä perheineen ja olinkin siis viikon heillä. Englannissa oli IHANAA, vihreää, kukkaisaa - ja viileää... Välillä täytyi olla pipo ja lapasetkin, ja takin alla oli villapaitaa jne. Käytiin kuluneen viikon aikana kävelemässä joka päivä pitkiä reissuja sekä siellä Nottinghamissa, jossa ystäväni asuu, että muuallakin. Tässä vähän kuvia ja juttuja.

Eka päivä (tiistai) oli reissupäiväni sinne suuntaan. Ystäväni mies haki mut lentokentältä ja oltiin heidän luona perillä vasta myöhään illalla. Seuraavana päivänä (keskiviikko) käytiin kävellen Nottinghamissa (noin 6 km suuntaansa), ihailtiin hienoa kaupunkia, käytiin parissa hienossa baarissa happy hour -cocktaileilla ja vielä myöhemmin pizzalla ja käveltiin myös takaisin kotiin. Kuva on kanaalin varrelta, se oli kaunis kävelyreitti sinne cityyn.

Kolmantena päivänä (torstai) käveltiin suht läheiseen Wollaton Parkiin, jossa on mm. tuo ihan jäätävän suuri puu! Kierreltiin siellä puistikossa ja nähtiin myös iso lauma peuroja. Alppiruusut oli viittä vaille kukkimassa... eli ei ihan sitä ehditty näkemään, ne kukkii siellä nyt parhaillaan. Ja ne on siellä muuten ihan puiden kokoisia! Sinikelloja siellä oli ihan maat sinisenään. Kotiin tullessa haettiin koko perheelle fish&chips, joka oli vähän niin kuin minun toivelistalla kokea siellä. Hmm, se niiden hernesose oli kyllä ihan kuin meikäläisten hernekeittoa... hassua!

Seuraavana päivänä (perjantai) köröteltiin tunnin matka junalla Lincolniin, joka oli ihan älyttömän kaunis kaupunki. Tallusteltiin siellä koko päivä ees taas, ristiin rastiin, ylös alas ihania mukulakivikatuja. Käytiin kukkulan laella olevassa katedraalissa, ihailtiin vanhoja rakennuksia, takorautaportteja ja aitoja, kaikkea. Mä olen aivan varmasti ollut entisessä elämässäni englantilainen, koska tuo maailmankolkka vaan on minusta kaikkein hienoin ikinä, niin luonnoltaan kuin rakennuksiltaan. Tätä kuvastanee myös se, että mulla on reissustani varmaan toista tuhatta valokuvaa.

Reissuun piti toki mahduttaa myös yksi pubi-ilta, joka sattuikin sitten siihen Lincolnista paluuseen. Viini olikin aika hyvää, takana pitkä päivä jo valmiiksi, aika vähän syötynä mitään jne. Muutaman lasillisen jälkeen lähdettiin tallustelemaan kotia kohti, mutta matkalle osuikin sitten vielä disco, jossa meno oli mainiota, joten ei muuta kuin ikärouvat sinne vaan ja sitten jorattiinkin putkeen reilut pari tuntia hyvän dj:n tahtiin. Ja miten sitten olikin taas tuo laivareissulta jo niin ikävästi tuttu "polveni eivät enää taivu" -tilanne... Kotiin ei onneksi ollut pitkä matka, joskin se oli kyllä meille molemmille melko tuskainen polvikipujen takia. Kapeissa brittitaloissa on myös aika jyrkät ne portaat, joten kyllä tuntui seuraavana (ja varmaan sitäkin seuraavana) päivänä polvissa nämä meidän jorailut. Mutta kyllä oli taas ollut yksi tosi kiva päivä ja ilta!

Seuraavana aamuna otettiin aika iisisti - kuten itse asiassa useimpina muinakin aamuina. Me saatettiin ihan sujuvasti istuskella puoleen päivään (ja välillä ylikin) olohuoneessa pyjamissa ja lipitellä teetä ja rupatella vaan loputtomasti. No, nyt oltiin jo lauantaissa ja meillä oli illaksi suunnitteilla ihan tietty meno. Sitä ennen käytiin kuitenkin taas kävelemässä Wollaton Parkissa ja nyt ihan siellä linnalla asti (tai en tiedä onko se linna, siltä se kuitenkin minusta näyttää!). Sisällä ei käyty, ulkoa päin vain ihailtiin. On kyllä niin hienoja paikkoja tuo maa täynnä!

Tiedättekös, mikä kasvi tämä on? No sehän on villivalkosipuli! Sitä kasvoi paikoittain vaikka miten paljon, ja kun otti tuollaisen kukanhapsun ja sitä sormissaan hieroi, tuli aivan ihana valkosipulin tuoksu! Kuulemma tätä ihan käytetään ruoaksikin tuolla, itse en arvannut tien varresta suuhun saakka laittaa. Mutta mietin kyllä, voisikohan sitä kasvattaa itse kukkapenkissä...

Jo aiemmin sovittuna iltamenona meillä oli disco! Tuolla on kuulemma ihan valtavan suosittuja tuollaiset aikuisten discot, ja kyllä oli nytkin tupa täynnä väkeä ja meno aivan vallatonta. Itselle useimmat biisit oli ihan tuntemattomia, mutta muu yleisö lauloi ja tanssi mukana ihan täysillä. Tuon discon järkkääjänä oli jonkun tunnetun brittinäyttelijän mies, tämä näyttelijätär itse oli mukana lavalla joraamassa koko ajan ja näkyy kuvassakin (valkoinen T-paita, tummat housut) - itse en kyllä tiedä kenestä on kyse (joku Vicky..?), mutta yleisö oli aivan hulluna. Brittiläinen juomatyyli on ihan suomalaisen veroista, huomasin... Disco kesti viisi tuntia, joista itse oltiin paikalla neljä, ja vaikka meno oli edellistä iltaa huomattavasti hillitympää, niin tuli siinä tosiaan siis NELJÄ tuntia tanssahdeltua... Kotiin mentiin tällä kertaa bussilla, liika on liikaa jo liikunnallekin, hah.

Yksi mun haaveista on ollut joskus päästä käymään nummilla. Sunnuntaina lähdettiinkin sitten koko perheen voimin käymään Peak Districktillä (toivottavasti kirjoitin tuon oikein...), jonne oli noin tunnin ajomatka. Oli taas niin hieno paikka, että nyt on pakko laittaa myös useampia kuvia sieltä näytille tännekin. Tuohon yläkuvaan viitaten, käveltiin siis tuolla lehmien laitumellakin... yhdessä kohtaa lehmät päätti tulla joen varteen, joten tämä täti aika kiireesti väisti, koska samaa polkua olivat tulossa meidän perässä. 

Nämä tienoot on kuulemma upeat silloin, kun kanervat kukkii. Oli ne upeat minusta jo nytkin!

Nuo sammaloituneet metsäkohdat ällistyttävän känkkyräisine oksineen oli kuin suoraan jostain keskiaikaisesta elokuvasta!

Kallion kuningatar! Paikka oli siis todella, todella ihana ja maisemat ihan huikeat tuolta ylhäältä. Pääsisipä joskus uudestaan, vaikka näkemään sen kanervien kukinnan...

Maanantaina me lähdettiin Lontooseen, jossa oltiin yksi yö. Köröteltiin sinne bussilla kolmisen tuntia ja sitten käveltiin siellä ihan koko päivä iltamyöhään asti, lukuun ottamatta noin 1,5 tuntia, jotka vietettiin kahvilassa nauttien perinteistä iltapäiväteetä. Nyt on nähty Westminster Abbey, Big Ben, parlamenttitalo, Buckinghamin palatsi, London Eye... ja vaikka mitä muuta. Me siis vain ihailtiin kaikkea ulkoa päin, ei maksettu minnekään sisälle, mutta siinäkin riitti kyllä silmänruokaa aivan riittämiin. Ensin nähtiin paikkoja päivänvalossa ja illalla sitten vielä sama kierros, kun niitä oli hienosti valaistu. 

Tuo London Eye oli ihan jäätävän suuri, kun käveltiin ihan sen vierestä illalla. Kuvista ei kyllä yhtään sitä osaa ajatella. Käveltiin muuten tuolla jokiuomassakin myöhään illalla! Jännää, kun laskuvesi vetää myös Thamesia "tyhjäksi", siellä tosiaan pystyi kävelemään, ainakin tuolla kuvasta katsottuna vastarannan puolella. 

Lontoossa oli monessa paikassa myös tosi kauniita puistoja ja muutenkin se oli tosi kaunis kaupunki mun mielestäni. Vielä jäi monia kiinnostavia paikkoja näkemättäkin, koska ei vaan enää jaksanut kävellä yhtään. Illan päätteeksi lähdettiin sitten majapaikkaamme, joka oli pikkuinen hotellihuone lähellä Victorian asemaa, josta sitten seuraavana aamuna lähdin suunnistelemaan kohti lentokenttää ja kotimaata.

Reissu oli aivan ihana, parasta oli tietenkin rakkaan ystävän seura, mutta myös tuo Englanti on niin lähellä mun sydäntäni kaikkineen, että oli aivan mahtavaa viimein monien vuosien jälkeen päästä siellä taas käymään. Askelmittari olisi ollut mielenkiintoinen olla, koska me tosiaan käveltiin aivan hirveän paljon ja lisäksi vielä oli ne jorailutkin kahtena iltana. Jalat olikin aika soossia kaiken sen tallustelun jälkeen, mutta sydän täynnä iloa reissusta!

Reissusta ehti hädin tuskin toipumaan, kun jo oli edessä uusi... Tällä kertaa suunnattiin Tallinnaan miehen liiton risteilylle. Perinteinen 24h risteily: laivalla Tallinnaan, yö laivassa, aamulla maihin, iltapäivällä takaisin kohti Suomea ja illaksi kotiin. Ihan kivaa oli. Ilta otettiin todella hillitysti, vaikka pikkutunneille menikin. Aamupalan jälkeen käytiin miehen kanssa kahdestaan ihan vaan tallustelemassa pitkin vahnaa kaupunkia. Keli oli hieno, joten mikäs siinä oli ollessa.

Nyt, kun on näin pienellä väliajalla käynyt sekä Tukholman että Tallinnan vanhoissa kaupunginosissa, voi todeta, että ovat kyllä hyvin samanlaisia. Ja kuinka ollakaan, myös ne Englannin vanhat kaupungit on hyvin vastaavia: samanlaiset mukulakivikadut, samantyylisiä rakennuksia... Ihania siis kaikki, vaikkakin Englanti kyllä voittaa kisan minun sydämessä!

Palataanpa sitten takaisin arkeen ja kotiin. Kaikenlaisen reissailun ja jorailun lisäksi on sitten sitä tavallista arkeakin tietty ja vähän myös elämän nurjaakin puolta: minulta on kuukauden sisällä menehtynyt sekä mummo että setä, ja lisäksi tuli myös suru-uutinen yhden vanhan luokkakaverini poismenosta. Mummo ehti muutamaa päivää ennen kuolemaansa täyttää 99 vuotta, ja vointi oli jo jonkun aikaa heikentynyt, eli tätä vähän osattiin jo odottaakin. Mummo oli minun viimeinen elossa ollut isovanhempi, joten tämä oli nyt yhden aikakauden päätös. Setäni kuolema oli puolestaan ihan yllättävä, enkä edes tiedä vielä kuolinsyytä (ehkä sairaskohtaus?). Vanha luokkakaverini menehtyi sairaskohtauksen jälkeisiin vaurioihin. Eli kyllä tässä on matkahumuista tipahdettu tukevasti takaisin arkeen ja elämän realiteetteihin...

Tänään kuitenkin vietetään kauniissa ilmassa vappua perheen kanssa, joten kaippa se on alettava kaivelemaan munkkiaineksia esille... (tuo munkkikuva on jostain vuosien takaa). Eipä muuta kuin HAUSKAA VAPPUA kaikille, ties monettako takatalvea odotellessa...!

Terveisin reissuissa rähjääntynyt / rentoutunut Heli