Paluu arkeen (jee!)

 

Arki on palannut ja hyvä niin! Ei ole lomalla löffäily kyllä minun juttu ollenkaan. Olen ollut niiiiiiin tylsistynyt elämääni, ettei ole tottakaan. Hassua sinänsä, että keväällä odotin aika kovastikin, että edessä on piiiitkä loma. No, käytännössä se ei ollut kivaa, koska jos mulla ei ole mitään muuta tekemistä kuin keinussa istuskelu, tulen kyllä ihan pöpiksi. Etenkin loman kaksi viimeistä viikkoa olivat todella tylsiä, mutta tämä johtui osin kyllä myös siitä, että ensin olin koronassa useita päiviä, ja senkin jälkeen vähän puolikuntoinen monta päivää.

Ja ei, edelleenkään EN puutarhuroi, kokkaa jne. Oli myös turhan kuumia kelejä esimerkiksi lenkkeillä. Kävin kyllä vähän kävelemässä ja jonkun kerran fillaroimassa, mutta eipä niillä aikaa saa tapettua kuin sen hetken. Mulla oli lomaksi kovasti odotuksia esimerkiksi jonkinlaisista pikku reissuista, mutta tekemättä jäivät, ja se kyllä harmitti ihan tosissaan!

Sisko onneksi kävi kylässä. Sen kanssa käytiin vähän siellä ja täällä, kuten esimerkiksi Repovedellä (josta tuo kuva). Repoveden reissu tehtiin eräänä lauantaina. Käveltiin liki 10 km lenkki kauniissa säässä hiki lentäen. Meillä oli selässä reput, joissa oli reilusti evästä, mutta aika vähän tuli syötyä tai juotuakaan. Meillä oli mukana kahta erilaista smoothieta, jotka molemmat juotiin puoliksi niin, että puolessa välissä vaan vaihdettiin pulloa päikseen. Tämän kerron siitä syystä, että jälkikäteen vähän hihiteltiin, miten oikein varmistettiin se, että molemmat sitten saatiin se koronatartunta.

Seuraavana aamuna eli sunnuntaina molemmat herättiin ihan kummallisen uuvahtaneessa olotilassa. Tietenkin ensimmäinen tulkinta oli vaan, että no hohhoijaa, onko vähän heikko kunto, kun tuosta lenkistä ollaan ihan puolikuolleita. Sisko lähti siitä sitten ajelemaan kotiaan kohti. Illan mittaan tultiinkin sitten molemmat tahoillamme kipeiksi, minulla nousi yöllä kuume lähes 39 asteeseen ja seuraavana aamuna molemmat tehtiin positiivinen koronatesti. Samoin teki mun tytär, jolla oltiin käyty kylässä perjantaina. Ja pikkuhiljaa selvisi, että yksi ja toinen ihminen lähipiiristä oli samassa taudissa.

Mulla taisi olla toista kertaa nyt korona. Eka kerta meni silloin ohi niin, ettei oikein huomannutkaan. Tämä kerta oli kuitenkin selvästi rankempi. En sinällään kovastakaan kuumeesta ole mitenkään puolikuollut (kuten mieheni on heti, kun mittarissa on 37,000001), mutta nyt oli kyllä kurkku aika hiton kipeänä ja yskä sellainen, että tuntui keuhkot repeävän. Muutaman päivän kuumeilin ja olin sohvan pohjalla, ja siitä sitten pikkuhiljaa alkoi elämä taas voittaa. Mies oli vähän rajoilla, että tuleeko kipeäksi vai ei, mutta ei sitten tullut.

Mä olisin ihan tosi mielelläni käynyt jossain muutaman päivän reissulla miehen kanssa, mutta korona pilasi tehokkaasti suunnitelmat, koska oltiin juuri tuohon ajankohtaan alustavasti sitä reissua mietitty. No, muutenkin mies oli vain innoissaan autotallissa rassailemassa uutta leluaan (=vanha auto, joku Fiat vm. -64). Olen huono lähtemään reissuun yksin (paitsi pohjoiseen tytön luo, mutta kävin siellä just vasta ennen juhannusta), joten todellakin sitten lähinnä vain istuin keinussa lukemassa tai kuuntelemassa kirjaa. Kyllä kuulkaa voi sellaiseenkin kyllästyä, vaikka miten olisi koko talven haaveillut, että voisi "vain olla"!

No, kävin sitten puolen päivän minireissulla, kun käytiin siskon kanssa pyörähtämässä Valkeakoskella talonäyttelyssä. Sinänsä hassua ajaa sinne reilu 2 tuntia, sitten katsoa ne 10 kpl taloja läpi ja ajaa takaisin taas reilu 2 tuntia... mutta tulipahan käytyä ja nähtyä. Tykkäsin oikeastaan enemmän kuin asuntomessuista!! Oli mukavaa, kun oli väljää, ei minkäänlaisia jonoja, ja homma oli valmis alle parissa tunnissa. Messuilla kun siis (ainakin minulla ja kaverillani) menee aina koko päivä ja illalla on jalat aivan soossia.

Mä tykkäsin niistä näyttelytaloistakin jotenkin enemmän kuin messutaloista yleensä. Ne oli mun mielestä järkevän kokoisia, sellaisia tavallisia taloja, ei mitään hulppeita ihmetyksiä. Sisustukset oli aika tavanomaisia ja nykyisten trendien mukaisia, eli vaaleita ja haaleita. Toisaalta olin kuvitellut, että ne talot olisi vielä pienempiä, kenties jopa minitaloja, mutta niissä olikin useimmiten yllättävän monta huonetta, kuten kolme, ellei jopa neljä makkaria. Joka tapauksessa kiinnostavaa oli ne nähdä.

Tuo Mokkapirtin kuva oli muuten lähes ainoita kuvia siltä reissulta. Sillä näyttelylipulla sai nimittäin ilmaiset kahvit/teet tuolta, niin pitihän siellä sitten käydä. Olikin kiva paikka, ihana rakennus ja todella maltillinen hintataso. (Monesti tympii ne hulppeat hinnat.) Yllätyin siitä, missä tuo paikka sijaitsi, olen nimittäin aina näkemieni kuvien perusteella kuvitellut, että se sijaitsee jossain maaseudun rauhassa. Mutta ei, se olikin siinä yhtäkkiä keskellä kaupunkia. Suosittelen poikkeamaan!

Ai niin, yhden asian sain vihdoin hoidettua lomani aikana eteenpäin, nimittäin otin viimein yhteyttä rauta-asioihin perehtyneeseen (yksityiseen) terveysasemaan. Aika nopeasti asiat sitten etenivätkin. Kävin labroissa ja mulla todettiin raudanpuute ilman anemiaa - ehkä se osaltaan selittää tämän vuosikymmenien väsymyksen, jota ei tunnu helpottavan yhtään mikään. Mun hemoglobiini näyttää kyllä hyvältä (139) - ja siihen nuo työterveydet ja kaikki tuntuu aina tuijottavan - mutta ferritiini oli 25 (laskenut vuoden takaisesta, jolloin oli 36, mikä ei ole korkea lukema sekään). Juu, tiedän, monella se on vielä paljon matalampikin, mutta matala tuo minunkin lukema on ja ties miten kauan on ollutkin matalalla.

No, koska mulla on myös aika paljon erinäisiä vatsaongelmia, sain sitten rautatablettikuurin sijasta suoraan lähetteen rautainfuusioon, jonne olenkin menossa jo ensi viikolla. Jonkun verran mua kyllä se jännittää. Toivottavasti sillä on positiivinen vaikutus ja voin kenties ekaa kertaa suunnilleen 30 vuoteen kokea sen tunteen, millaista on olla oikeasti pirteä ja virkeä! Ja toivottavasti tuo yksi kerta riittää, koska eipä ole järin halpaa lystiä yksityisellä tuota hoitaa. Julkisella puolella en lähtenyt edes yrittämään, koska "ihan on viitearvoissa" jne.

Eilen oli siis viimeinen lomapäivä ja käytiin sen kunniaksi syömässä miehen kanssa. Aika hieno tuo mun jälkkäriannos, eikö? Eikä ollut valittamista myöskään maisemissa, vaikka jälkkärin aikana sitä katseltiinkin sisätiloista käsin. Oltiin nimittäin ensin tuolla terassilla, mutta yhtäkkiä keli muuttui, kun alkoi tuulla tosi viileästi ja järven takaa lähestyi melkoisen rankan näköinen sadekuuro. Upeaa sinänsä kuitenkin katsella järvelle, oli se sitten tyyni tai myrskyinen.

Säätila siis vaihtui lähes syksyiseksi samaa vauhtia lomien päättymisen kanssa, tänään on nimittäin ollut ainakin täällä meidän suunnalla melkoisen pilvinen ja sateinen, joskin hyvin lämmin päivä. Töissäkin oli melko lämmintä. Toimistolla ei ole ollut ketään kuin satunnaisesti pyörähtämässä moneen viikkoon, eli siellä ei ole tuuleteltu yms. Ensimmäinen homma aamuisin näin lämpimään vuodenaikaan onkin avata kaikki mahdolliset ikkunat sekä parvekkeen ovi ja lasitukset. Onneksi se toimistotila remontoitiin viime kesänä ja siellä voi olla hyvillä mielin myös paljain jaloin - se oli todella karmeassa kunnossa ennen remonttia, eikä todellakaan voinut kuvitella kävelevänsä siellä ilman kenkiä. Mä tykkään osittain työstäni nykyään niin paljon myös siksi, että ne tilat on niin siistit ja kivat - on joka aamu ihana mennä sinne!

Jaahas, kaippa se on alettava kasailemaan huomisia eväitä nyt. Tein äsken ison satsin tomaatti-linssikeittoa, josta riittää evästä pitkäksi aikaa. Mun syöminen tuolla töissä on vähän heikkoa, jos en ole siihen etukäteen kunnolla valmistautunut - jostain syystä ei vain ole oikein nälkä siellä, tietty kun vaan istuskelee isoimman osan päivästä. Yhtenä haasteena tähän tulevaan työvuoteen otankin tuon ruokailun parantamisen. Myös unet pitää laittaa kuntoon, sillä herätys on arkisin jo klo 6, koska mulla on sitten se tunnin työmatka. Olen pohtinut, jos vuokraisin sieltä lähempää asunnon, jossa voisin asustella viikot, niin jäisi tämä satojen kilometrien viikoittainen ajelu ja olisi aikaa muuhunkin kuin työhön tai työmatkoihin. No, katsotaan nyt, löydänkö sopivaa (ja sopivan hintaista) pientä luukkua jostain sieltä läheltä.

Mites teillä, onko arkeen jo palattu? Onko loman päättyminen teidän mielestä ihanaa vai kamalaa?

Ihanaa arkea kaikille! ♥