tiistai 29. tammikuuta 2013

ärsytysjuttuja


Joskus ottaa kyllä niin sairaasti päähän. Esimerkiks silloin, kun ennen töihin lähtöä tekee perheelle ruokaa valmiiksi ja siivoaa paikat, ja sitten illalla tulee töistä kotiin ja tiskipöydällä on keko astioita ja kuivettunut ruokakattila on hellalla. Tai silloin, kun huomaa, että rahapussista on kadonnut kymppi ja armasta jälkikasvua tentatessa jokainen sanoo kirkkain silmin, että en se ollut minä. Jokuhan se niistä oli, se on selvä, mutta mites sen selvität. Ärsyttää tavattomasti myös silloin, kun on sen samaisen iltavuoron jälkeen kotona kello puoli kymmenen ja toteaa, että lapsilla on velvollisuudet suorittamatta eli kanihäkki siivoamatta. Ja kun sitten vaan lojutaan sängyllä lukemassa ja auotaan päätä siitä siivoomisesta, ja etenkin siitä, että "aina pitää valittaa". Prkl.


Ärsyttää myös sellanen, kun tuo mun ehdottomasti kaikkien aikojen lempikuppisarjani on kuihtunut yhteen melkein ehjään ja yhteen korvattomaan. Kuppeja oli alun perin kuusi kappaletta, niistä on todellakin hajonnut kaikki. Eikä minun syystä, vaan esimerkiksi lapset on vieneet kuppeja milloin mihinkin ja niiden kaveritkin niitä hajottaneet. Sitten on vain peitelty jäljet ja sanottu että hupsis. En ole etsinnöistä huolimatta löytänyt mistään samanlaisia, joten jos sinulla on noita kuvan valkoisia sinikuvioisia kuppeja ja haluat niistä sopuhinnalla luopua, olen halukas ostamaan. 



Nuo kaksi karvaista eivät juurikaan ärsytä, päin vastoin ovat ehkä parasta mitä tässä talossa yleensäkin on. Kyllä koira on todellakin ihmisen paras ystävä.

Olen eilisen raivarin jäljiltä vielä tänäänkin niin vihainen. Se sotku kun tulet kotiin.. ja etenkin se rahan katoaminen rahapussista oli todella raivostuttavia asioita. Myös se, ettei toinen kanin omistaja todellakaan hoida velvotteitaan kiitettävästi, saa mut ajoittain niin järjiltäni... Yli vuoden olen joka v***n päivä saanut sanoa, että "onko siivottu, ootko vaihtanu puhtaan veden, onko pidetty vapaana, muistakaa että niille pitää antaa keppejä jyrsittäväksi - hakekaa niitä keppejä" jne jne. Ja viime aikoina olen sitten todennut enenevissä määrin pikku hampaiden aiheuttamia tuhoja siellä täällä, kun ovat vapaina. Aika härskisti käyvät myös koiran häkissä kusasemassa - jopa vaikka koira on itsekin siellä häkissä!! Myös ne riidat, mitä asiasta on armaan puolison kanssa... voi aaaargh!! Niin paha mieli koko ajan!!! Mokomista pikku jyrsijöistä tällainen episodi... No, itehän ne halusin lapsille hommata, että kiitos vain minä ite. 

No, ei tässä sen ihmeempää. Tällainen ärsytysmieliala nyt vaan päällä. Kohta kerään tässä itseni, kattelen elukoille ruoat illaksi valmiiksi, mietin myös jos perheelle tekis ruokaa (vai viittiskö vaivautua??). Meikkaan naaman ja puen päälle, kävelen kolme kilsaa töihin ja olen yhtä hymyä ja asiakaspalvelua iltaysiin saakka. Kyllä elämä on sitten ihanaa, jes.

Parempaa päivää juuri sinulle, joka tätä luet!

terkuin Heli

15 kommenttia :

  1. Niin tuttuja tunteita, että.... Huoks... Jaksamisia!

    VastaaPoista
  2. Kyllä multaki pinna tollassesta palais, vaik mul onkii lehmän hermot. Perkele, jälkesä on siivottava ja hommat hoijjettava.

    VastaaPoista
  3. Tiiän tuon tunteen. Ensin ärsyttää joku asia ja pian ottaakin päähän ihan kaikki!Mua aina harmittaa itteenikin kun oon huonolla tuulella,tuntuu et koko päivä menee hukkaan. Mut hei,välillä pitääkin olla tommosia päiviä,osaa taas iloita niistä hyvistä! :)
    Tsemppiä ja iloisempaa huomista sinulle toivottelen. :)
    Ainiin,paketti tuli tänään! Kiitos tuhannesti,se on ihan mahtava!! ;)

    VastaaPoista
  4. Jätä kokkaamatta päivän niin kato miten suu pannaan!
    Onpa ärsyttäviä juttuja, varmasti ärsyttää. Mulla tuo on vielä kaukana eesäpäin! Mut jos yhtään lohduttaa, sun karvakaverisi on kyllä MAAILMAN SULOISIMPIA...VOI SNIF.

    VastaaPoista
  5. Tutulta kuulostaa. Ja meidän kakarat on jo sentään täysi-ikäisiä. Mutta samallalailla siellä on keittiön pöytä raivaamatta, tiskejä ei edes tiskikoneeseen saada - ja se ainainen huomautuksen ja ärsytyksen aihe: kissanhiekkojen vaihtaminen. Niiden ei edes tartte pestä niitä lootia (Viirulla on laatikot sekä ylä- että alakerrassa) ja silti se on niin himpskatin vaikeeta vaihtaa ne hiekat. Ja jos mulla menee töistä paluu myöhempään, niin harvoin on kissan ruuat vaihdettu. Mutta kun nuoret itse on poissa, niin kyllä vaan odottavat, että äitee on hoitanut chinchillat! No, mähän kohta kiihdyn tässä, kun alan luettelemaan näitä murheen kryynejä.
    Mäkin meikkasin naaman tänä aamuna, kun töihin läksin. Mutta onneksi ei oo tarvinnut asiakkaita tavata, jotta ei oo tarvinnut hymyillä.
    Joo, ulkona sataa vettä. VETTÄ! On se ihanaa, elämä!
    Silti - mukavampaa viikkoa!

    VastaaPoista
  6. Kyllä se siitä, harmi että ärtymys siirtyi vaan vielä seuraavaan päivään. :( Toisaalta tuossa työelämässä on juuri se hyvä puoli että pääsee irti sieltä kotoa ja saa otettua ihan eri roolin. Olen tätä kaikille ystävillenikin koittanut sanoa, että älkää viekö kotiasioita töihin a) ne ei kiinnosta ketään b) elämä on paljon helpompaa kun oppii irrottautumaan hetkeen... Olen huomannut että se toimii, siis siten että vaikka kotona ois kaikki päin hanuria, niin töissä voi silti olla hauskaa - tai päinvastoin. Mutta eikös siellä asiakaspalvelussa tule ihan hyvä mieli siitä, että ne urpot asiakkaat ei ainakaan enä asu siellä kotona ;DDD tosin no, olet jäävi julkisesti sanomaan mitään asian suhteen, mutta itse ainakin olin onnellinen että ne hölmöimmät pysyivät siellä työpiirissä, vaikka itsellä onneksi enemmistö oli jokseeenkin täysijärkisiä.

    Mulla taitaa olla aikamoinen kostajaluonne. En varmaan tekisi seuraavana päivänä ruokaa, jos olisin kohdannut moisen näyn kotona. Mutta helppohan se on sanoa...

    kyllä tuollainen monen teinin huusholli on varmasti aika ruljanssia kun teinit ruokkivat "laiskuuttaan" toinen toisilleen... ai et sä, no en mäkään sitten...

    Pitääkin kirpparilla pitää silmät auki tuon kupin suhteen, voi sitten LAHJOITTAA rouvalle hyvää mieltä jos onni sattuu potkimaan. En muista kyllä kanssa nähneeni koskaan moisia (ihan kun olisin kiinnittänyt huomiota edes moisiin). Onko ne jotain ihan taviskuppeja vai jotain merkkiä?

    VastaaPoista
  7. Niin, voisit joskus tehdä siivous- ruoanlaitto- ja ruokaostostentekolakon. Jokohan kohta huomaisivat, että jotain puuttuu?

    VastaaPoista
  8. Tsemppiä Heli!

    Täällä kans välillä väännetään kättä kanin häkin siivoamisesta, koiran kusetuksesta jne. Toki 9-vuotiasta ei kovin voi vastuuseen laittaa, että kiitos vaan minä ite täälläkin. Viimeksi teimme homman yhdessä, tosi hyvin sujui ja nopeasti. Kääpiöhamsterin hoitaa jo itse. Että terveiset ZOOlandiasta! :D

    VastaaPoista
  9. Mä sympatiseeraan!!!! Toi vaan on niin tota omienkin "apinoiden" kanssa...
    Onneksi ne osaa joskus yllättää myös positiivisesti!!!

    VastaaPoista
  10. Kuulostaa tosiaankin tutulta. Vasta viime viikolla luin lakia lukiolaiselle ja armeijan harmaalle, että kun ovat päivän ihan vaan kotona, olisi sinne kiva tulla, jos olisi vaivauduttu edes omat astiat laittamaan tiskikoneeseen! Mutta se on tosi harvinaista herkkua nykyään, nuorempina sentään joskus hoksasivat sellaistakin tehdä. Ärsyttää se suunnattomasti kun talossa on neljä aikuista ihmistä ja kaksi töissä pitkää päivää tekevää tekee sitten vielä kotityöt. Saatetaan kyllä kysyä, miksei ole pesty jotain farkkuja tai sukkia, mutta ei juuri mieleen tule, että pesukonetta voi käyttää kuka vaan...
    Ehkä ne sitten joskus omassa huushollissaan kuitenkin... toivossa on elettävä ja yritettävä vaan jaksaa vääntää...
    Kyllä se sitten taas paistaa risukasaankin:) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  11. no voihan ärsytys. kyllä tossa nyt saakin jo ärsyyntyä! mä oon kanssa sellainen että jään ärsyyntymisiin junnaamaan, nytkin yksi työpaikalla oleva juttu on pitänyt mua raivoissaan jo eilisestä vaikka töihin palaan vasta syyskuussa - voisi vaan kysyä iteltään että kannattaako....
    ehtoinen asiakaspalvelija, toivottavasti oli ees kivoja asiakkaita!
    jaksamisia.

    VastaaPoista
  12. Hei, niin sympatiat täältä että!!! Vinkkinä voin todeta, että ryhdyppä kahden viikon kotityölakkoon. Et tee MITÄÄN muiden hyväksi; laitat syötävän vain itsellesi, korjat omat tiskisi, peset omat pyykkisi jne. Vähän vaivalloista mutta vaivan arvoista!!! Siinä joutuu puremaan hammasta ja sietämään sotkuista kotia ym, mutta pesue näkee lopulta mihin kaikki johtaa...sitten voi keskustella asiasta (taas vaihteeksi) ja tehdä lupauksia paremmasta elämästä... Meillä toimii. Toteutan pari kertaa vuodessa. Vaatii luonnetta mutta sitähän piisaa! ;) Lakko tekee erityisen hyvää kaksilahkeisten maailmankuvalle...

    H

    VastaaPoista
  13. Kiitos teille kaikille ihanista kommenteista!! Ootte kyllä ihania ja helpottavaa etten oo ainut, kenen kakarat ei vaan osaa hoitaa hommia niin kuin ohjeistettu on. Joskus pitää pimahtaa ihan todella, että taas muistavat hetken... Ja siihen pieni lakko päälle, niin johan taas hetken homma luistaa. Ei oo vieläkään raivo ihan tyystin hälvenny.. mut jospa vaikka huomenna olis jo parempi päivä.

    Ja noista mukeista: oon ostanut ne muutama vuosi sitten Porvoon Sokokselta. Eivät oo mitään sen ihmeempää merkkiä, mutta minusta kauneimman kupit ikinä. Mulla on Hobby Hallin lautasia, mitkä sopii noiden kanssa täydellisesti, ja mä ihan todella tahtoisin uudestaan noita mukeja saada hankittua. Että jos vaan joku löytäis jostain, olisin tosi kiitollinen vinkistä tai jos auttaisit hommaamaan!!

    Ja Masha: ole hyvä, tosi kiva että tykkäät!!

    VastaaPoista
  14. Sympatiat täältäkin, tuttuaon. Meillä vastateini-ikä tulossa, joten kauhulla odotan.. mutta joka ilta on sana näky odottamassa..kengät takit astiat kaikki iloisessa sekamelskassa.. joku päivä jaksan paremmin, olen hiljaa ja pyydän nätisti. Useinmiten en, vaan saan primitiivireakstion, ja sitten muuten kuuluu. Ja tapahtuu. Mutta harmi, kun sen täytyy tapahtua kiukun ja kaikkien pahan mielen kautta!

    Tsemiä sulle, kyllä se siitä. Loikit kasojen yli ja keität kupin teetä ja heität jalat pöydälle..=)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥