tiistai 9. huhtikuuta 2013

Hyvä ruoka, parempi mieli


Kyllä mä kans kaiken maailman hullutuksiin aina ajattelen pystyväni. Tai jos ihan totta puhutaan, mä kyllä jo etukäteen tiedän, etten pysty, mutta menin nyt sit taas kokeilemaan... 

Tällä kertaa kyseessä oli puhdistuskuuri. Siinä syödään aamupalaksi pirtelö rasvattomasta maidosta ja marjoista (se oli hyvää ja täyttävääkin) sekä kupillinen vihreää teetä, välipalaksi kuvan kurkut (2,5dl, sekaan sai laittaa etikkaa ja tilliä mutta mä laitoin pelkkää ruohosipulia) plus vihreää teetä, lounaaksi tuoreita tai höyrytettyjä vihreitä vihanneksia, 120g jotain vähärasvaista proteiinia sekä 2tl öljyä, toiseksi välipalaksi 10kpl parsatankoja, jota saa dipata dijon-sinapilla maustettuun rasvattomaan jogurttiin plus taas sitä vihreää teetä, ja päivällinen sitten samoin kuin lounas.


Eilen kävin kaupassa ostelemassa yhtä sun toista vihreää sitten jääkaappiin. Kuuri kestää kaksi päivää, eli ei mikään mieletön juttu, mutta mulla se kyllä kaatui jo lounaan jälkeen... Aamupalan jälkeen maha oli ihan mukavan täysi (ja nyt muuten huomasin, että olis pitänyt siellä ottaa 1tl öljyä...), ennen välipalaa ehti jo tulla ihan karmea nälkä ja mitä tollanen kurkkukipollinen nyt siihen auttaa, ei mitään... Hetken kuluttua oli jo pakko alkaa lounaan tekoon, ja sehän sujui kuin tanssi vain...


Ostin proteiiniksi loimulohta palasen (ja totesin sen muuten sitten olevan itse asiassa ihan tosi rasvaista...). Mua palelsi ja halusin sen lämmittää, joten laitoin lautasella uuniin. Kun otin sitä uunista - patakintaat käsissä - tuli sitten joku ihmeen black out ja otinkin lautasesta kiinni paljain käsin, jolloin salamannopea refleksi tietenkin oli vipata se käsistä... *huoh* Koirakin kattoo mua syyttävästi.. no oikeesti se kyllä vaan kyttää että saako se syödä noi roiskeet. 


Rasvaista kalaa oli vähän siellä sun täällä ja lattia on edelleen ihan karmeessa rasvassa, vaikka koitin sitä vähän siinä pyyhkiäkin. Laitoin siis toisen kalapalan uuniin ja lopultakin sain eteeni valmiin annoksen:


Kuva on taas miten sattuu vinksin vonksin, mutta joka tapauksessa lautasella on höyrytettyä parsakaalia, kesäkurpitsaa, purjoa ja pinaattia, sekä tuoretta kurkkua ja ruohosipulia. Plus se kala. Kasvisten sekaan laitoin 2tl pellavaöljyä. Ripauksen Herbamarea laitoin myös ja pari pyöräytystä mustapippuria. Kuulostaa ihan hyvälle, mutta voin ihan rehellisesti sanoa, että ei lähtenyt nälkä yhtään eikä maistunut mitenkään erityisen herkulle. 

Joten vartin kuluttua tartuin näkkileipään ja voihin, ja se siitä kuurista sitten... Nyt lipittelen ihan tavallista mustaherukkateetä - en oikeesti tykkää lainkaan vihreästä teestä - ja nappasin vielä lisääkin sitä näkkileipää, ja edelleen mulla nälkä kaihertaa joten varmaan pakko ottaa vielä vähän lisää leipää...

Joo. Tällainen mä todellakin oon. Kuuri näytti paperilla niin helpolta. Ehkä olis pitänyt ottaa enemmän noita vihreitä?? Tai sitten vaan lopettaa panikointi tyyliin "kuolen taatusti nälkään tällä kuurilla". Mua niin öklöttää toi öljyn lisääminenkin, hyi että... mulla on edelleen erittäin hyvässä muistissa se 20v sitten tehty öljykuuri, kun join puoli litraa öljyä jonka tarkoitus oli saada sappi tykittämään oikein kunnolla ja maksa sitä kautta puhdistumaan.. Joo, toimi se, enkä vieläkään siis kykene ottamaan öljyä tollasenaan vaikkapa salaatin sekaan, saatikka lusikalla.. *yök*

Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että mä en kannata minkäänlaisia kuureja näissä ravitsemusasioissa. No, paastoa ehkä, mutta sekään ei sovi mun syömishäiriö-taustaiselle mielelleni. Mun mielestä ihmisen pitäis syödä ihan normaalisti kaiken aikaa, sellasta perusterveellistä sapuskaa mitään sen kummemmin välttämättä. Tai ainakin jos on yhtään taipumusta tällaseen kuin mulla, että heti kun jotain pitää välttää ei osaa muuta ajatellakaan kuin sitä vältettävää... 

Omalla kohdallani talven aikana salakavalasti (just joo, yhtään ei oo vaikuttanu se, että suklaa on jokapäiväinen kaveri...) kertyneet muutamat kilot pitää siis saada katoamaan ihan muilla keinoilla. Esim jättämällä suklaa vähemmälle ja ottamalla noita kasviksia isompaan rooliin. Mä uskon kuitenkin, että pärjään ilman esim tollasta tuoretta pinaattia ihan hyvin... sellasta vetelää ällöä se nytkin oli, mä kun en oo mikään gourmet-tason kokki todellakaan, enkä ollu koskaan aiemmin sitä tehnyt. Eli kurkku, tomaatti, paprika, salaatti -linjalla siis menen jatkossakin enkä koe huonoa omatuntoa siitä, etten oo koskaan maistanu vissiin ees rucolaa... juntti mikä juntti!!!


Kyllä mä vaan sanon, että esim toi eilinen kalasoppa oli paljon enemmän mun juttu kun tää tänpäiväinen kokeilu. Ja kun mä ihan oikeesti tiesin miten tässä käy, miksi mä ees ryhdyin moiseen?? Sitä paitsi nyt mulla on sit jääkaappi täys jotain ihme parsaa ja pinaattia... ja sitä dijon-sinappiakin mulla on, mitähän silläkin oikein tekis??

Yritys siis oli hyvä kymmenen, mutta tulos - ei mitenkään yllättäen - nolla... ☺ 

terkuin Heli

11 kommenttia :

  1. Noin mullekin aina käy - ensin innostun ja sitten möhlin koko homman! Luin muuten tuosta kuurista - ja onneksi tunnen itseäni jo sen verran, että kun näin nuo parsat siinä, niin totesin, että anti olla;) Ja kuurien kanssa vaan tuppaa olemaan niin, että jos jotain niiden avulla onnistuu pudottamaan, tulee se kyllä alta aikayksikön takaisin. Paras painonhallintakikka - huom! en enää edes puhu laihduttamisesta - on syödä tasaisin väliajoin pienempiä määriä, jättää sokerit ja valkoiset jauhot pois - ja saada tarpeeksi hyviä rasvoja. Siis syödä ihan normaalisti, herkuttelukin sallitaan, kunhan se ei ole jokapäiväistä. Ja tähän se mulla sitten tyssääkin, kun tulee se viikon herkutteluputki!
    Aurinkoista viikkoa sinne - D-vitamiini auttaa painonhallinnassa;)

    VastaaPoista
  2. Mut jotenkin vakuutti sen jutun kohta, että "ei tarvitse kärsiä nälkää"... vaikka kyllä mä tän tiesin jo etukäteen. Mut tulipahan taas todettua, että kannattais luottaa intuitioonsa kun se kertoo että ei kannata ees yrittää... =D Mä oon kans sen kannalla, että herkkujakin pitää sallia itelleen, kunhan määrät pysyy aisoissa. Ja ei oo tosiaan jokapäiväistä. Samoilla linjoilla siis ollaan. =) Aurinkoista viikkoa sinnekin!

    VastaaPoista
  3. Äh, ällöttävää aatella sitä öljyhommaa... gakk! Kun pakosti joutuu syömään tietyt määrät tiettyjä ruokia, niin menee vähän liian väkinäiseksi. Ehkä jos sen öljyn olis vatkannu etikan, sitruunamehun, sinapin tms. kans salaatinkastikkeeksi, niin vois mennäkin.

    Mullakin on repsahtanu tää homma, pitäs ryhdistäytyä...

    VastaaPoista
  4. Sama täällä, innostun niin helposti jostain dieetistä ja sitten parin päivän päästä kuuluu reps ja kops :D Liputan myös terveellisen ruoan puolesta ja nyt kun oon ylimääräiset herkut jättänyt pois, niin kiloja on alkanut hävitä kuin itsestään! Jee :D

    VastaaPoista
  5. Sanna: joo, se oli tosi ällöttävää mutta tulipahan kokeiltua! Mä en käytä oikeastaan salaatinkastikkeita lainkaan - no en kyllä tee salaattejakaan... meillä on kasvikset useimmiten ihan vaan pilkottuina palasina, ei salaattina. No, onneks en siis ole ainoa joka on repsahtanu... koitetaas tästä nyt sit vaan tsempata ja vaihtaa sitä suuntaa ees vähäsen!

    Marika: sä vaikutatkin tosi impulsiiviselta, hih! Sun blogissa on ihanan paljon vauhtia ja tekemistä koko ajan. Mutta sullahan taitaa nyt olla hyvällä mallilla laihis - mä koitan ottaa mallia!

    VastaaPoista
  6. Uuh, puistatuksen väreet kulkee niskassa, kun edes lukee tuosta siun öljykuurista..ammoisina aikoina kokeilin sitä kaalisoppadiettiä,mutta se tyssäsi heti alkuunsa kun rupes etomaan ja nykyään on iso porukka täällä kotona, ettei kiinnosta monensorttista evästä ees vääntämään..ps. mulla on kokin paperit, mut en sais pinaatista herkkuwa ;)

    VastaaPoista
  7. Mepudi: joo, en ihmettele että puistattaa... kyllä se niin kamalaa oli!! Kaalisopan uskoisin uppoavan itelleni, kai sitä vois tehdä vaikka silloin tällöin vain, noi tollaset kuurit on niin älyttömiä. Mietin mitä hitsiä teen nyt tolle pinaatille.. jos keittäis hetken ja silppuais pieneksi ja pakkaseen ja siitä sitten pinaattisoppaa joskus, siitä kyllä tykkään.

    VastaaPoista
  8. Ei kyllä kovin houkuttelevalta kuulostanut tuo sun dieetti. Kyllähän se totuus on vaan se syö vähemmän ja kuluta enemmän.

    Mullakin muutama kilo tullut parissa vuodessa "salaa" ja yritän niistä nyt pyristellä eroon. Paastolla aloitin ja nyt "paastoan" 2 päivää viikosta, eli niinä päivinä saa syödä vain 500 kcal. Tämä näyttäisi toimivan mulla, mutta tuskin sopii kaikille.

    VastaaPoista
  9. Joku olis varmasti osannut tehdä noista aineksista maittavat ja niillä olis varmaan sen pari päivää jaksanutkin, kuuri kun ei olis ollut sen pidempi... vähän sellanen potku parempiin tapoihin toikin olis varmaan ollu, mut mä oon kyllä niin heikko tollasissa... jotenki kammoan sitä nälän tunnetta. En tajua miten olen aikanaan pystynyt paastoamaan monta päivää!!

    Se on tämä ikä varmasti, kun ne kilot alkaa hiipiä itse kullekin... mulla kyllä on syynä toi ylenmääräinen suklaan sun muun herkun mättö eikä ole talven mittaan oikein lenkkeilykään maittanu. No, koitan tässä ryhdistäytyä vähän joka saralla niin jospa se siitä pikkuhiljaa alkais mittarin lukemakin vähenemään... =)

    VastaaPoista
  10. Eikös sitä jossain sanottu että mitäpä se ei nainen tekisi kauneutensa eteen..?
    Ei se nuo kuurit minullakaan onnistu, ovat kuolleeksi ennustettu jo ennen aloitustaan. Houkutuksia on koko aika ympärillä, joten rimpuilen siinä oravanpyörässä vaihtelevin tuloksin :-)

    VastaaPoista
  11. Mä toisaalta kapinoin sitä laihaa kauneusihannetta vastaan ja toisaalta todellakin tahtoisin itekin olla laiha. Mut mieli on niin heikko ettei sit vaan kuitenkaan kykene... =) sellasta rimpuilua se on siis mullakin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥