ken vaivojansa vaikertaa...

Nyt on pääsiäismunat syöty. Suklaata on vielä silti jäljellä...

Ostin kokeeksi ton paljon puhutun Milkan levyn. Ei ole minun makuun (vaikka kummasti sekin silti uppoaa...), paljon parempaa on se perinteinen Fazerin sininen. 

 

No toi Voltaren sitten... 

 

Siis tää ei ole todellista. Nyt on selkä ihan jees - uskoisin, että alaselän kipu johtui siitä taannoisesta naksautuksesta, jonka aikana jännitin niin, että tavallaan "löin takaisin" siinä naksautustilanteessa ja lihakset sitten kipeytyi tai jotain. Se röntgenkuvien kirkastuma saattaa todellakin olla löytynyt ihan sattumalta ja se saattaa olla joku vanha murtuman tapainen tms. Olen kuitenkin lapsena tullut rappuset alas selälläni ja tippunut todella lennokkaasti suomenhevosen selästä kiitolaukasta jäiselle maalle persuksilleni... Eli jatkossa nyt sitten selälle jumppaa vaan, paitsi että odotan nyt kuitenkin mitä se fysiatri sanoo asiaan.

Mutta siis toi Voltaren on tällä hetkellä käytössä ranteessa. Mä en kestä. Yhtenä aamuna vaan oli ranne ihan kipeä, eikä se nyt sitten puolestaan tunnu paranevan lainkaan. Olen laittanu siihen tota geeliä, olen pitäny rannetukea. Aikanaan siitä on otettu niin röntgenkuvat, magneettikuvat kuin tehty jotain ihme hermojen pistelyitäkin. Olen saanut siihen fysioterapiaa ja jopa akupunktiota. Vikaa ei löydy mistään...??? Kuitenkin ranne on tosi kipeä, välillä menee ihan kylmät väreet kun sattuu. Olisko sit joku jännetupin tulehdus??? En tiiä kun en tiiä millanen se on... Paha vielä että kyseessä oikea käsi, jolla teen kaiken.

Alkaa jotenkin mättää tää tällanen vaivastelu. Mielestäni en ole vielä ihan mummotauti-ikäinenkään, mutta selkeesti jokin mättää myös tuolla hormonitasolla. Naisten vaivat on millon sattuu ja miten sattuu, mikä ei oo ollenkaan normaalia mulle... hohhoijaa.

Eilen puuhasin kuitenkin tän mun lempijuttuni parissa. Joku ehkä muistaakin tän mun "kirjanpidon". Eilen tein valmiiksi helmikuun ja hyvin pitkälle myös maaliskuun. Nyt on kuitit taas nätissä nipussa ja talous hallinnassa (hehheh). Mä oikeesti nautin tosta pikkutarkasta nypertämisestä - en oo todellakaan mikään askartelija mutta tuollasen homman parissa viihdyn. Monta tuntia hurahti ohi noin vaan.

Eilen tuli kyllä myös sellasia epäonnistumisen fiiliksiä että hohhoijaa. Koitin olla kätevä emäntä ja tekasta perheelle lettuja. Käytin taikinaan litran kauramaitoa (jonka olin varannut siskon pojalle mutta ei sitä sit tarvittukaan), rasiallisen omenasosetta, kaurahiutaletta ja -lesettä, hiivaleipäjauhoa, munia... Ekat kolme lettua meni suoraan roskiin, niistä ei tullu siis yhtään mitään. Sit lisäsin vehnäjauhoja ja jo alkoi onnistua. 

 

Loppujen lopuksi kuitenkin enemmän lettuja meni roskiin kuin onnistui ja sitten menikin hermo. Viskasin koko taikinan roskiin, raivostuin astianpesukoneen aterintelineelle, josta menee koko ajan haarukat ja veitset läpi, vippasin aterimet pitkin tiskialtaita, paiskoin koneen kannen kiinni niin että astiat kolisi hajalle koneessa, vippasin täyden roskiksen melkein nurin keittiön nurkkaan... Parin jalallisen lasin verran "tein sitten tilaa astiakaappiin" ennen kuin hermot rauhottui...

Ne hormonit, eiks niin...

No tässä vähän leppoisampaa meininkiä sitten. Puput pääsiäisruoholla, tai ainakin toinen toisen mököttäessä nurkassa.

Ja ihan lopuksi minun kullanmurunen joka valtaa tuon taljan aina kun vaan mahdollista. Nyt mä varmaan tästä kerään itseni ja lähden lenkille koirien kanssa (joskin toi rannekipu ei yhtään oo kiva siinäkään hommassa...). Ja koska nyt tässä oon päässy valittamisen makuun niin kerrottakoon, että mulla on myös kurkku kipeänä ollu pari päivää... oon kurlaillu suolavettä (jestas, se on hirveetä!) mutta ei auta. Ja mä kun oikeesti en ole koskaan kipeä!!! Oonko siis kipeä vain korvien välistä, vai miks kaikki vaivat yhtäkkiä muhun iskee?? Argh!!

Kuis teidän pääsiäinen on sujunut?

Onko ollu munarikasta??? 

terkuin Heli