mietteitä

Ensimmäinen työvuoro loman jälkeen suoritettuna ja yhä hengissä! No, mun työ on ihan jees, ei siinä mitään. Mut olishan se kiva olla aina vaan kotona lomailemassa. Väsyttää kyllä ihan hirveesti, eilenkin olin aamusta asti ihan uuvuksissa jotenkin. Joo, nukun kyllä ihan liian vähän... aina vaan ne illat venyy pitkälle yöhön, vaikka miten suunnittelen meneväni ajoissa nukkumaan. Jospa noi rytmit sit viisastuu, kun lapsetkin lähtee viimein kouluun.

 Nyt tuntuu, että kylläpä kesä menikin tosi nopeesti! Viime vuoteen verrattuna kesä oli tosi erilainen. Sillon mulla ei ollu lomaa ollenkaan, nyt oli viisi viikkoa. No olkoonkin, että se yksi viikko oli vahingossa talvilomaa... mutta en tosiaankaan pistä pahakseni tällasta. Mitään ihmeellistä me ei koko kesänä olla tehty, siis ei reissuja, paitsi se minun ja kuopuksen tekemä parin yön reissu sukuloimaan Keski-Suomeen ja Pirkanmaalle. Ompahan säästyny lomarahat... no eikä oo, kyllä ne on ihan tavalliseen elämiseen kulunu. 

Nyt kun lomat sit alkaa olla lopuillaan kaikilta, lapsiltakin siis, on vähän jotenkin outo olo. Arki oottaa nurkan takana jo... Ja mua kyllä jännittää, miten tässä opiskelu-työnteko-asiassa tulee käymään. Olen puoli kesää ensinnäkin miettiny, haenko tohon koulutukseen. Toisaalta kiinnostaa kamalasti, toisaalta mietin onko sekään mun juttu. Onko mikään...... 

Mä en siis vieläkään tajua miksi se mun juttu ei vaan tupsahda eteeni. Mä kyllä tykkään nykytyöstäkin, silti mieli on tosi levoton ja mietin että tässäkö tää nyt sit on, loppuelämä tätä... Toisaalta mietin ihan totaalista alan vaihtoa, vaikka lastenhoitoalalle... toisaalta haluaisin kauheen hirveen paljon olla jollain lailla ekologisella alalla, olis ihanaa olla vaikka jossain luomujutuissa tms mukana. Toisaalta mun juttu on toi papereiden viikkaaminen, toisaalta asiakaspalvelu. Toisaalta oli maailman ihaninta olla itsellinen yrittäjä. Toisaalta tahtoisin kauheesti mennä opiskelemaan valokuvausta ihan sillein tosi kunnolla. Ja toisaalta haluaisin tehdä töitä eläinten parissa. Musta on aika rasittavaa vatkata näitä sekavia ajatuksia vuodesta toiseen mielessäni... ja olla koko ajan vähän tyytymätön nykyhetkeen. Mutta tällasta tää nyt vaan on mun pään sisällä.

Nyt kuitenkin taas edessä tätä samaa rumbaa: koiralenkki, ruoanlaitto, punttisali, työmaa... huomaa muuten heti, että kun loman jälkeen kuvioissa on myös tuo työ, niin joutuu ihan oikeesti suunnittelemaan päivänsä. Ja esim sen, että missä ihmeen välissä pesee vaikkapa pyykkiä saatikka tapaa ystäviä.

Aurinkoista päivää teille kaikille!

Heli

PS. Kuvat taas vuoden takaa... Maikki ainakin nää taitaa tunnistaa.