uusia mattoja ja elämänmuutos-suunnitelmia

Mä sain ystävältäni tuollasia ihania sinisiä räsymattoja. Ne odottaa edelleen, että saan siivottua ja sitten vasta laitan ne paikalleen. Tykkään ihan hirveesti noiden väristä!!!

Kun kirjottelin viime postaustani sillon klo 01 yöllä, junnasi asiat mun päässä vielä sittenkin, kun menin nukkumaan. Aloin sit miettiä, että pitäis ne ärsytysasiat oikeesti laittaa ihan paperille ja miettiä mitä millekin asialle tekis. Jotenkin sillein tyyliin 

a) mikä ärsyttää, häiritsee, suututtaa tms

b) miksi näin

c) mitä asialle voi tehdä

Nyt kun mietin, voisi siihen ehkä lisätä vielä kohdan

d) mitä tämä opettaa minulle jatkoa ajatellen

No, tällä kuluneella viikolla nyt on vaan ollu monenlaista, koska on ollu lääkärireissuja (itse asiassa peräti neljä kertaa, ja viides oli sillon viikko sitten lauantaina), koulujen aloituksia, töitä, omaakin sairastelua, kiirettä ja säntäilyä paikasta toiseen, yhden asian suhteen todella ärsyttävää vääntöä sähköpostitse (kymmeniä sähköposteja useamman ihmisen kesken) ja rikkana rokassa vielä se, että en vaan saa mentyä ajoissa nukkumaan.

Kun sitten mietin, niin tosiaan se aiemmin mainitsemani luottamustehtävähän on täysin vapaaehtoista toimintaa. Jos se ei anna mitään (muuta kuin kireät hermot) niin siitähän pääsee kyllä pois. Se onkin nyt yksi askel mitä olen ottanu, eli kun eilenkin vietin niiden sähköpostien parissa monta tuntia pohtien mitä niihin kommentoisin (oikeesti, töiden jälkeen tulin suoraan koneelle ja istuin siinä koko illan = monta tuntia, plus että pohdin niitä asioita myös koko ajan työpäivän aikana), tulin lopulta siihen tulokseen, että se ei ole mistään kotoisin, vaan minä sanoudun irti niistä hommista. Ja ilmoitinkin asiasta jo myöhään eilen illalla.

Mitä tuosta opin - no sen, että jatkossa en hakeudu noihin yhteisiin juttuihin, vaan hoidan vain oman tonttini. Mulla on tapana haluta vaikuttaa asioihin, olen huomannu että olen monesti se, joka ottaa hoitaakseen millon minkäkin jutun. Olen vetäny lasten luokkien toimikuntia (tai vähintään ollu niissä mukana), olen hoitanu aikanaan luokkapaitojen ja -sormusten tilauksia, olen ollu mukana tekemässä lehteä jne. Jotenkin olen vaan luonteeltani sellanen "päättäjä", ehkä se on myös sitä, että olen mielestäni aina oikeassa... ;) Mutta mulla on myös sit sellanen luonne, että ärsyynnyn todella helposti, jos asiat ei mene niin kuin minusta niiden pitäis mennä (niin kotona kuin muuallakin). Ja sit olen hermo kireällä... En ole koskaan, ikinä, tykänny ryhmätöistä - haluan tehdä ite, koska vain sillä lailla saan hommasta mieleiseni.

Noita juttuja olen joutunut työstämään ihan nyt vaikka työmaalla, missä kaikki on erilaisia ihmisiä ja kaikilla on erilainen tyyli. Välillä on ihan sietämätöntä, kun toiset tekee asiat ihan päin vastoin kuin minä ite, mutta yleensä kyllä pystyn työssäni jo suodattamaan, ja koitan olla piittaamatta. Olen ite kuitenkin vain yksi rikka rokassa siellä, eikä taatusti minusta, tai minun tekemisistä, kaikki tykkää. Mutta kyllä mä toivoisin niin kovasti, että opiskeluiden jälkeen mä voisin saada työn, minkä mä voisin hoitaa omalla laillani ihan ite. Muistan jo joskus aiemmin, että mietin mulle sopivan kaikkein parhaiten sellasen työn, mitä voisin tehdä "isossa porukassa yksin". Eli työkavereita sais kyllä olla, mutta mulla vois olla ihan oma tonttini minkä vain minä hoitaisin. 

Harmi, että tää maailma vaatii niin usein yhteistyötä, tiimityöskentelyä jne. Ja hullua on kyllä tässä nyt vähän sekin, että mun mies aina sanoo mulle, että "älä ala siihen" mutta mä vaan alan ja aina sitten manailen niitä ärsytyksiä... jokohan mä nyt olisin oppinu??

Ostin eilen kauan haikailemani mustavalkoisen maton olkkariin - laitan sen sinne sit, kun se on siivottu. Ja joo, sorry kuvassa näkyvät roskat, matto seilasi kotiin auton takapenkin lattialla ja näköjään sai pintaansa vähän roskia matkalla, ja mä en ajatellu kuvaa ottaessani näköjään ollenkaan miten paljon ne pistää kuvassa silmään... itteäkin häiritsee ja tekis mieli pyyhkäistä roskat kuvasta pois...

No, toinen riipivä asia on tietenkin tämä meidän huusholli. Saan monesti kuulla, että miksi en laita lapsia hommiin. Tai että eikö mies tee mitään. No, tää on kans tätä, että kun mun on aika vaikea olla tyytyväinen muiden tekemään... lisäksi kukaan ei ole järin halukas mitään tekemään ja se komentaminen on aina yhtä karjumista ja ärsyyntymistä. Olenkin sen homman ratkaissu niin, että on noi työlistat ja palkkiot. Jos tekee, saa palkkaa, jos ei tee, ei saa. Olen kuvitellu, että se innostaa tyyppejä toimintaan, mutta ei vaan innosta. Mä siis teen ite (tai viime aikoina oon kyllä aika vähiin jättäny...) ja siinä kohtaa, kun olis rahan tarvetta lapsilla, oon vaan kattonu seinällä olevaa listaa ja todennu, että voi voi kun tyhjältä näyttäis toi sun listasi... Tytöt kyllä tekeekin meillä, mutta poikiin ei tehoa oikein mikään. 

Niin, lasten kohdalla asiaa tietenkin auttaa myös se, että tämä ei ole ikuista... loppuelämääni en joudu niitä passaamaan ja kyllä ne sitten oppii kun omillaan ovat. Tai jos eivät opi niin oma on asiansa - se on muuten asia, mikä on kanssa pitäny ihan sisäistää. Että mä olen niille mielestäni tietyt opit antanu, jos ne ei niitä toteuta niin mä en voi sille sit mitään. Ne on omia persooniaan ja jos ne ei vaikka sanotaan nyt pese hampaitaan illalla, vaikka koko niiden pienen iän olen niitä siihen opettanu, niin ei ole sitten ainakaan minun syy jos hampaat tippuu suusta. Äidit kun siis syyllistää itteään ihan joka asiasta, ja paljon minäkin olen miettiny, että "mikä meni pieleen" kun tässä väännetään yhtä sun toista asiaa kaiken aikaa niiden kanssa...

Niin ja ratkaisu tähän huusholli-kaaokseen lienee se, että enemmän siivousta, vähemmän tietokonetta.... 

Monia muitakin ajattelemisen ja jäsentelyn arvoisia asioita on mielessä, mutta niistä kenties lisää tuonnempana. Nyt taidan laittaa vaatetta niskaan ja lähteä koirien kanssa aamulenkille - kello on puoli yhdeksän sunnuntaiaamuna, olen ollu hereillä jo parisen tuntia ja pyykkiä on pestynä koneellinen ja tiskikonekin näyttäis jo lopettaneen ohjelmansa. Tänään on työvuoro ja huomenna alkaa totinen arki, herätys itselläni klo 6, joten ajattelin että tänäänkin nousen ajoissa ja teen näitä rästihommia kotosalla nyt aamusta. Nyt on vaan pidettävä itsensä liikkeessä, ettei ala ihan kauheesti väsyttää, eiköhän siihen auta pieni happihyppely!

Mukavaa sunnuntaita kaikille ja kiitos vaan, jos jaksatte näitä kilometripostauksia lukea ja vielä kommentoidakin!

Heli