dream on

Kaheksan vuotta sitten kävin esikoisen kanssa Englannissa. Siellä asui, ja asuu yhä, tytön kummi perheineen. Aina siitä lähtien olen halunnu palata sinne uudelleen. Saa nähdä milloin haave toteutuu... ei siis ole todellakaan nyt näköpiirissä.

Voi että mä tykkään tuosta maasta. Ihanan näköistä!

Ja miksi noi kuvat... no ihan vaan siksi, kun kaivelin huvikseni valokuvia vuosien takaa tältä samaiselta ajankohdalta mitä nyt on. Aikanaan tapasin vaan kuvata paljon enemmän lapsia ja muutenkin ihmisiä, joten kauheesti ei ole sellasia kuvia mitä viitsin esille laitella. Nämä kuvat sitten sieltä tupsahti ja ovat siis syyskuulta 2005. Voi vitsi miten vuodet vierii...

Ja sit ihan muuta asiaa.

Olen miettiny kovasti valokuvausta. Mullahan on ihan ok järkkäri, maksoin siitä joku vuosi sitten 799€ mikä on valtavan paljon rahaa mulle (hinnassa on siis runko plus 18-200-objektiivi, ja myyjä otti jostain mulle avautumattomasta syystä sen alkuperäisen objektiivin itselleen... en vaan edelleenkään ymmärrä miksi??). No enivei, se kamera on sellanen painava mötikkä ja kun hommasin pokkarin niin sinne kaappiinhan se mötikkä sitten alkoi enemmän ja enemmän jäämään.

Sitten kameraan tuli joku vika. Runko ja objektiivi ei meinaa pelata yhteen. Kokeilin yhden valokuvaajatutun kanssa vaihtaa putkia, jotta selviäis onko vika putkessa vai rungossa - ja hitto, se on rungossa. Niin se kamera sitten on vieläkin enemmän alkanu jäämään sinne kaapin perälle - en ees muista millon olisin sillä viimeksi kuvannu.

Mä haaveilin jokunen vuosi sitten kovasti sitä, että menisin sellaselle puolen vuoden valokuvauskurssille, siis ihan päiväopiskelijaksi. Se on harmillisesti tietenkin sellanen itse maksettava kallis kurssi, joten miten siinä sit yhdistäis taas työt ja opiskelut... no en keksiny keinoa ja se sitten jäi. 

Nyt kun olen miettiny taas sitten pääni puhki tätä "mikä minusta tulee isona"-systeemiä, niin kummasti se valokuvauksen opiskelu sieltä vaan aina pulpahtelee mieleen. En tosiaan osaa ees omaa järkkäriäni käytellä oikeaoppisesti (oon niin laiska opettelemaan kirjan kanssa...), mutta haaveilen, että vielä joku päivä osaisin. Eikä toi mun kamera nyt tarkkaan ottaen niin kummoinen ees ole. Tahtoisin kuitenkin vielä kaivaa kamerani kaapista ja korjauttaa sen. Ja alkaa opetella sitä kuvaamista. 

Mä en tykkää erityisemmin mistään kuvankäsittelyistä. Mun mielestä ei ole välttämättä hyvän kuvaajan merkki, jos kuvia tarvii mahdottomasti käsitellä sit jälkikäteen. Sehän on vain tekniikkaa, jonka avulla kuvaa kaunistellaan... eikä enää se aito ja alkuperäinen kuva. Ite en ihan periaatteesta käsittele kuviani mitenkään. No joo, mutta en siis todellakaan väitä olevani hyvä kuvaajakaan. Mut tahtoisin olla ja tahtoisin opetella. 

Ei kai se sit auta kuin kaivaa se kamera tuolta ja hankkia se korjaajan pakeille...  ja sit kaivaa se kirja ja alkaa vaan tavaamaan sitä alusta asti... ja odotella sellasta hetkeä elämässä kun se kurssille menokin vaikka onnistuis. Eihän sitä koskaan tiiä.

Aurinkoista sunnuntain jatkoa kaikille!

(ja kaikki kuvat siis sieltä Enkkulasta, vuodelta 2005)

Heli