sunnuntai 8. syyskuuta 2013

dream on


Kaheksan vuotta sitten kävin esikoisen kanssa Englannissa. Siellä asui, ja asuu yhä, tytön kummi perheineen. Aina siitä lähtien olen halunnu palata sinne uudelleen. Saa nähdä milloin haave toteutuu... ei siis ole todellakaan nyt näköpiirissä.


Voi että mä tykkään tuosta maasta. Ihanan näköistä!

Ja miksi noi kuvat... no ihan vaan siksi, kun kaivelin huvikseni valokuvia vuosien takaa tältä samaiselta ajankohdalta mitä nyt on. Aikanaan tapasin vaan kuvata paljon enemmän lapsia ja muutenkin ihmisiä, joten kauheesti ei ole sellasia kuvia mitä viitsin esille laitella. Nämä kuvat sitten sieltä tupsahti ja ovat siis syyskuulta 2005. Voi vitsi miten vuodet vierii...


Ja sit ihan muuta asiaa.

Olen miettiny kovasti valokuvausta. Mullahan on ihan ok järkkäri, maksoin siitä joku vuosi sitten 799€ mikä on valtavan paljon rahaa mulle (hinnassa on siis runko plus 18-200-objektiivi, ja myyjä otti jostain mulle avautumattomasta syystä sen alkuperäisen objektiivin itselleen... en vaan edelleenkään ymmärrä miksi??). No enivei, se kamera on sellanen painava mötikkä ja kun hommasin pokkarin niin sinne kaappiinhan se mötikkä sitten alkoi enemmän ja enemmän jäämään.

Sitten kameraan tuli joku vika. Runko ja objektiivi ei meinaa pelata yhteen. Kokeilin yhden valokuvaajatutun kanssa vaihtaa putkia, jotta selviäis onko vika putkessa vai rungossa - ja hitto, se on rungossa. Niin se kamera sitten on vieläkin enemmän alkanu jäämään sinne kaapin perälle - en ees muista millon olisin sillä viimeksi kuvannu.


Mä haaveilin jokunen vuosi sitten kovasti sitä, että menisin sellaselle puolen vuoden valokuvauskurssille, siis ihan päiväopiskelijaksi. Se on harmillisesti tietenkin sellanen itse maksettava kallis kurssi, joten miten siinä sit yhdistäis taas työt ja opiskelut... no en keksiny keinoa ja se sitten jäi. 

Nyt kun olen miettiny taas sitten pääni puhki tätä "mikä minusta tulee isona"-systeemiä, niin kummasti se valokuvauksen opiskelu sieltä vaan aina pulpahtelee mieleen. En tosiaan osaa ees omaa järkkäriäni käytellä oikeaoppisesti (oon niin laiska opettelemaan kirjan kanssa...), mutta haaveilen, että vielä joku päivä osaisin. Eikä toi mun kamera nyt tarkkaan ottaen niin kummoinen ees ole. Tahtoisin kuitenkin vielä kaivaa kamerani kaapista ja korjauttaa sen. Ja alkaa opetella sitä kuvaamista. 


Mä en tykkää erityisemmin mistään kuvankäsittelyistä. Mun mielestä ei ole välttämättä hyvän kuvaajan merkki, jos kuvia tarvii mahdottomasti käsitellä sit jälkikäteen. Sehän on vain tekniikkaa, jonka avulla kuvaa kaunistellaan... eikä enää se aito ja alkuperäinen kuva. Ite en ihan periaatteesta käsittele kuviani mitenkään. No joo, mutta en siis todellakaan väitä olevani hyvä kuvaajakaan. Mut tahtoisin olla ja tahtoisin opetella. 

Ei kai se sit auta kuin kaivaa se kamera tuolta ja hankkia se korjaajan pakeille...  ja sit kaivaa se kirja ja alkaa vaan tavaamaan sitä alusta asti... ja odotella sellasta hetkeä elämässä kun se kurssille menokin vaikka onnistuis. Eihän sitä koskaan tiiä.

Aurinkoista sunnuntain jatkoa kaikille!
(ja kaikki kuvat siis sieltä Enkkulasta, vuodelta 2005)

Heli

10 kommenttia :

  1. Enkkulan kuvat on kauniita!

    Samat on haaveet olleet mulla ihan teinistä asti, valokuvaus! Joku kurssi olisi ihana, edes lyhytkin! Järkkäriä en ole koskaan edes omistanut ja nyt vähään (aika pitkään) aikaan se ei ole kyllä ostolistallakaan.

    Mutta jonain kauniina päivänä, pakko vaan uskoa siihen. Usko säkin!

    VastaaPoista
  2. Pohdiskelija: noi enkkulan kuvat on vissiin otettu vanhalla pokkarilla. Sillä sai aika hyviä kuvia, en tiiä mikä sille sit kävi kun meni ihan rikki sen jälkeen kun ostin sen järkkärin ja annoin pokkarin lasten käsiin...

    Uskotaan unelmiin, jos se uskominen vaikka auttais. Muihinkin kuin valokuvaunelmiin... ♥

    VastaaPoista
  3. Tänään kuulemma Lontoon nurkilla on sateista...ja miehen mukaan keli muutenkin useemmiten hanurista(ollu siellä tänä vuonna useeseen otteeseen)...ai, niin mutta taisit tykätä sateesta ja harmaasta :) Kivoilta näyttää kyllä kuvissa!

    VastaaPoista
  4. Sanna-Mari: niin, kyllähän se sellanen sateinen paikka on. Joku siinä silti muhun suuresti vetoaa! Meidän siellä ollessa taisi sattua vain hyviä ilmoja sillon.

    VastaaPoista
  5. mulle riittää pokkari,ko senki kans on hankaluuksia osata käyttää oikein ;)

    VastaaPoista
  6. Suvi: ihan hyvä se pokkarikin on, mutta joissain tilanteissa kyllä kaipaan järkkäriä.

    VastaaPoista
  7. Itsekin haaveilen välillä jopa ulkomaille muuttamisesta, esim. sinne Englantiin. Kuten edellä mainittiin, siellä taitaa aika usein sataa, ja vaikka sateesta tykkäänkin, en ehkä jaksais sitä AINA. Ja sellaista kosteeta ilmastoa (=hikoilua) inhoan yli kaiken. Kuitenkin tuntuu, että juuri esim. Englannissa on sellainen mukavan rento tunnelma & elämäntyyli. MITÄÄN tietoa mulla ei asiasta ole, mutta sellaisessa käsityksessä jostain syystä olen. Ja siis sellainen elämä kiehtoo kyllä. Rennon työpäivän jälkeen pubiin kaljalle ja kaikkea sellaista, you know ;)

    Älä ihmeessä luovu haaveilusta. Liittyy se sitten valokuvaukseen tai mihin vain. Ymmärrän kyllä noi "mikä minusta tulee isona"-pähkäilyt, kun taistelen itse päivittäin samojen ajatusten kanssa. Olen myös PÄÄTTÄNYT, että vaikka mäkään en enää ihan nuori ole, mulla on oikeus tehdä vielä ihan mitä haluan. Ja siis oikeus tavoitella niitä unelmia! Kyllä mekin vielä joskus löydetään oma paikkamme tässä maailmassa :)

    MUKAVAA VIIKON JATKOA :)

    VastaaPoista
  8. Terhi: ihana viesti, kiitos!! Jatkakaamme siis haaveilua!!

    VastaaPoista
  9. Ihanat enkkukuvat!
    Aloitin viime tammikuussa järkkärikurssin työväenopistossa, mutta siellä oli vähän turhan innokas tyttölapsi opettajana ja tällainen hitaampi täti-immeinen jäi kyllä ihan autuaasti jälkeen. Ehdin oppia vähän valotuksesta ja pikkuisen niistä aukoista, mutta se kurssi jäi kyllä kesken. Se ei ollut toki kalliskaan, 30€ ja varmasti, jos pikkuisen olisi ollut enemmän kärsivällisyyttä(joka multa vallan puuttuu) olis voinu musta tulla järkkärin kanssa sinut. Kurssilta saaduista monisteista oli kuitenkin hyötyä ja niistä lunttaamalla olen pärjännyt jo paljon paremmin.

    Haaveita pitää olla;)

    Sulle olis haaste blogissani.

    VastaaPoista
  10. Mustakissa: minäkin kävin kurssia enkä oppinut siellä oikein mitään... kurssia veti hyvä valokuvaaja, joka ei sitten ehkä ollut niin hyvä opettamaan. Kaikki mentiin niin että en tajunnut mistään mitään... se vähän jotenkin kyllä lannisti. Mulla olis sellanen hyvä kirja, mutta mistä intoa sen kanssa opiskeluun...? Mutta jatkan haaveilua, jonain päivänä koitan sitten myös tehdä haaveista totta ja tarttua vaikka siihen kirjaan ja alkaa sen kanssa opettelemaan asioita.

    Minäpäs tulen kurkkaamaan haasteen, kiitosta vaan!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥