Yhtenä päivänä meidän trampalla oli tuollanen harakkaporukka. Hauska oli seurailla niiden touhuja hetken aikaa. Tuli mieleen, ja on tullu kyllä monen monta kertaa aiemminkin, että tahtoisin tehdä työkseni jotain luontoon liittyvää. Tämä business-maailma jotenkin ahistaa. En vain kerta kaikkiaan keksi millainen työ liittyy luontoon. Joten astelin sitten tänään sinne opinahjooni.
En oikein tiiä mitä ajattelisin nyt. Täytyy katella jonkun aikaa miltä tää opiskelu alkaa tuntumaan. Tai en usko, että se opiskelu mitenkään vaikeeta on tai tökkivää, mutta mietityttää tän kaiken järkevyys. Olen katsellu tänään myös ammattikorkean sivuja, täällä kun olis sellanenkin, ja oon kovasti miettiny, että kannattaisko se nyt sit kuitenkin samalla vaivalla opiskella se ylempi tutkinto (eli hakea sinne kouluun, yhteishakuhan alkoi tänään). Jotenkin tämä kahden vuoden opiskelu kuitenkin mietityttää esimerkiksi työllistymisen kannalta. Samassa kaupungissa valmistuu niitä korkeakoulun käyneitäkin ja alalla on täällä käsittääkseni työttömyyttä jo valmiiksi... Toisaalta kurssillani tänään heti puhuttiin (ja moneen kertaan) että miten tästä on sitten hyvä jatkaa muihin opintoihin. Siis what? En mä nyt kauheen montaa koulua tässä enää viittis käydä.
Jaa, ehkä nyt vaan tarvii katsella miten tässä käy. On vaan jotenkin hassua, että on näin hirveän epäröivä fiilis heti alkusenteillä jo. Huolestuttaa. Ja ärsyttää, kun se mun juttu ei vaan tunnu aukeavan sitten niin mistään suunnasta. Tai toisaalta tuntuu että tämäkö se olis, toisaalta tykkään nykytyössänikin monessa asiassa ja mietin että miks ihmeessä mä nyt niin kovasti kuitenkin sitä muutosta kaipaan... Ja toisaalta kaipaisin sit jotain aivan muuta. (Mitä? En tiiä itekään...)
Voi änkeröinen. Ehkä sekin vaikuttaa, että mulla on nyt muutamia muitakin päätä kovasti vaivaavia asioita meneillään samaan aikaan. Kaikki vaan pyörii päässä, jotkut asiat ahdistaa ja huolestuttaa syvästi, jotkut sitten taas roikkuu keskeneräisinä ja ärsyttää sen vuoksi ja haluaisin ne pois päiväjärjestyksestä. On tää vähän toivotonta joskus...
Nyt mä meen nukkumaan, jos vaikka huominen päivä tois erilaisen fiiliksen tullessaan.
Heli
Toivottavasti tänä aamuna on jo erilainen fiilis <3
VastaaPoistaMä olen huomannut myös päätyväni yhä uudelleen työkkärin sivuille, vaikka työpaikka ja kaikki pitäisi olla paremmin kuin hyvin..
Huvittavat trampoliiniharakat! ;)
VastaaPoistaJoo siis kyllähän noita opiskelu- ja ammattiasioita on saanut vuosien varrella pähkäillä niin, että välillä on ollut lopullinen sekoaminen lähellä. En mä nytkään opiskele alaa, mikä olis mulle oikeesti se kaikkein mieluisin. Jossain vaiheessa vain päätin, että turha tässä nyt on räpistellä. Luen tätä alaa niin pitkälle kuin jaksan ja katson sitten, mistä paikkani löydän. Todella ärsyttävää, kun ne toiveet ja todellisuus eivät ainakaan tähänastisessa elämässä ole liipanneet toisiaan edes läheltä :(
Mä luulen, että loppujen lopuks koulutus ei ole se kaikkein tärkein asia. Kyllä mä silti ymmärrän ton sun amk-tuskan. Jos se kovastikin mietityttää, niin laita ihmeessä hakemus menemään. Mä luulen, että motivaation puute johtuu ainakin osassa tapauksissa siitä, että rima on asetettu liian alas. Eli kauheesti ei pysty motivoitumaan jos tuntuu jo etukäteen, että tulevat ponnistelut ovat turhia. Ihan samoja pohdintoja mä olen käyny jatko-opintojeni suhteen. Että tavallaan lopputuloksena on oltava jotain oikeasti kannattavaa tai on ihan turha uhrautua.
Voihan hitsit, koitahan jaksaa kaiken keskellä! Välillä on tosiaan toivotonta ja kaikki tuntuu turhalta, mutta kyllä se siitä taas :) VOIMIA!
Tsemppiä Heli! Luonto-opas on ainakin yksi ammatti luonnon helmassa...
VastaaPoistaHauskat harakat, niitä onkin kiva seurata =).
VastaaPoistaMä olen myös ajatellut, miten ihanaa olisi joku luontoon liittyvä ammatti. Mutta kuka maksais luonnossa kävelemisestä? Pitäisikö olla eräopas vai mikä! Entä jo ei halua opastaa muita, vaan olla siellä metsässä yksin =)=). Ei taida löytyä sopivanlaista ammattia.
Toivotaan, että palapelin palaset loksahtelee kohdilleen ja näet selkesti, mitä tehdä :)
VastaaPoistahalauksia ja voimia pähkäilyyn <3 joskus ne ei jätä rauhaan ei sitte millään...vaan eiköhän ajan kuluessa ratkaisu pulmiin löytyne,toivon ainakin niin...
VastaaPoistaLa Petite Princesse: ei ole erilainen fiilis... ennemminkin vielä enemmän alkaa ahdistaa. Voi itku kun en tiedä mitä tekisin... mistä ihmeestä sen vastauksen löytäisin??
VastaaPoistaTerhi: harakat oli tosi hupaisia! Kuulostaa nuo sinun pohtimiset kyllä niin tuskallisen tutuilta... Olen aika toivoton juuri nyt. =(
Virpi: niin, mun varmaan täytyy alkaa miettiä tätä luontoasiaa joltain kantilta kunnolla. Tai sitten hakea sinne amk:hon...
Roz: harakat hymyilytti mua. Ja sai paljon ajatuksia aikaan... just esim sen, miten hienoa olis tehdä työtä tuollasten asioiden parissa bisneksen sijaan... Mä en osaa edes ajatella millasia ammatteja luontoon liittyy, muuta kuin just joku tuollanen eräopas.
Mimmi: todellakin sitä toivoisin! Ei ainakaan vielä ole loksahdellu.
Suvi: mutta kun tuntuu, että aika kuluu eikä sitä mun juttua vaan löydy... mitä silloin pitäisi tehdä, en tiedä.
Sinulla on kyllä melkoiset pohdinnat olleet viimeaikoina menossa. Hienoa on mielestäni se, että arvioit asioita monelta kantilta. Eihän tämä elämä niin kovin helppoa ja yksinkertaista ole. Itse vaihdoin juuri syyskuun alussa työpaikkaa. Samalla alalla, mutta työtehtävät muuttuivat aika radikaalisti. Keväällä tätä asiaa pohdin ja vatkasin, olenko ihan pöhkö kun vaihdan. Sitten vain tein ratkaisun ja sen jälkeen on ollut helppo hengittää ;)
VastaaPoistaSusanna: niin, miten mä en osaa ollenkaan elää sellasta seesteistä ja hyvää elämää, että olisin tyytyväinen just siihen mitä on... Keskeneräiset ja ratkaisemattomat asiat on niin ärsyttäviä. Ja mä olen niin kauhee miettimään ja vatkaamaan asioita, ihan toivotonta kun ei tuu lopputulosta ollenkaan. =/
VastaaPoistaOnpa ikävänlainen olotila ja raskas taakka harteilla pähkäillä opiskelun mielekkyyttä :(
VastaaPoistaMulla myös merkonomin koulutus pohjalla, mutta ainakin täälläpäin saman alan "ammattilaisia" enempi kuin duunipaikkoja on tarjolla.
Niinpä meikäläinen hyppää näillä näkymin taatusti erilaiseen työnsarkaan kuin koskaan ennen elämässään ja alkaa hoivailemaan eläimiä ensi vuoden puolella =)
Hurjasti jaksuja sulle ja toivottavasti olotila kohenee positiivisen puolelle!!
Iso hali vielä päälle ;)
Tervehdys!
VastaaPoistaHae ihmeessä sinne amk:hon, ja ihmettele sitten uudelleen, jos vaikka pääset sisään...kyllä samalla vaivalla kannattaa opiskella nk. korkeammalla tasolla.
Itse opiskelen yliopistossa kauppatieteitä, vaikka hienot työurat ja mahdollisuudet ovat tässä iässä jo menneet :)Katselin tossa sosionomi opintoja...jos vaikka?
-maru-
Ja kun sitten vuosien päästä katsoo taaksepäin, huomaa, miten asiat kuitenkin ovat menneet jotenkin niin kuin oli tarkoitus...
VastaaPoistaHauskat harakat!
Kirsikka: mitämitä??? Nyt ihan heti pian äkkiä mulle sähköpostia eikös joo... =) Hali sullekin!!
VastaaPoistaMaru: no kun mäkin kattelin niitä sosionomi-opintoja myös... ei voi mitään, mutta jotenkaan en vain koe sitä tradenomin työtä omakseni. En vaikka miten mietin. Musta on todella vaikea päättää ensin edes sitä että alanko hakemaan sinne... *huoh*
Mustakissa: no niimpä... olis vaan ihan kauheen kivaa jos osais tätä elämänsä polkua kulkea rauhassa ja luottaen siihen että kaikki menee ok. Kun mun eteen tulee valintatilanne niin menee pasmat sekaisin saman tien eikä mikään oo enää kivaa.. =(