 |
| Tämän aamun herkkuja. |
Eilen aamulla kävin kuntosalilla ja koiralenkillä ja menin sitten suihkuun. Suihkusta tuli vain kylmää vettä - nuoriso-osasto (2hlö) oli vähän käyny suihkussa ja pistäny menemään 300 litraa kuumaa vettä varaajasta... hivenen meinas raivostuttaa. Muutenkin siinä aamusta oli kaikenlaista typerää ja ärsyttävää ja toden teolla kyrsi tyyppien piittaamattomuus. Esimerkiksi kotona ei ollu mun palatessa ketään, mutta ovi oli auki. Ja kirjastosta oli tullu ties kuinka mones huomautus palauttamattomista kirjoista (siis ei minulle, vaan nuorisolle).
 |
| Tällaisessa kelissä lähdettiin sunnuntaina huvipuistoon... |
Kiireesti siinä sitten suihkuttelin kylmässä vedessä itteni ja lähdin hoitelemaan asioita. Kyllä se hyvä tuuli sieltä sitten palaili. Nyt on selvillä mun opiskeluajan rahoitus, ja näyttäis ihan hyvältä. Ei tartte repiä itteään töihin ja opintoihin yhtä aikaa. Tai teen mä vähän töitä, mutta vaan vähän. Uskoisin, että mikäli noi opinnot on "mun juttu" ja suoritan ne loppuun, saan homman hoidettua suht nopeassa aikataulussa. Mulle kuitenkin tulee joitain hyväksilukuja jne.
Edelleenkin mulla on vähän sellanen hassu olo koko tän opiskelujutun takia. Että onkohan tässä nyt mitään järkeä. Mulla on työpaikka. Onko tolla alalla töitä? Muutos on kiva ja muutos on kamala...
Täytyy silti sanoa, että nämä omat "murheet", oli ne sit kylmä vesi suihkussa tai mietteet opiskelun järkevyydestä, kyllä tuntuu aika tyhmiltä ja turhilta. Tulin nimittäin katsoneeksi eilen illalla elokuvan nimeltä Pyjamapukuinen poika. Huhhuh, mitä historiaa. Vieläkin ahdistaa kun ajattelen asiaa. Jos eteenne tulee, suosittelen katsomaan.
Nyt pienelle koiralenkille ja sitten töihin. Aurinkoista päivää kaikille!
Heli
Heli, se on Poika raidallisessa pyjamassa. Ja se on todella hyvä elokuva. Siinä on sellainen juttu, että ne rikkaan perheen pojan tekemiset on kuvattu niin, että tausta on usein kaunis, kaunis valo tms. Eli oikein korostetaan sitä hyväosaisuutta. Meillä myös lapset (teini ja varhaisteini) on tuon katsoneet ja herätti kovasti keskustelua.
VastaaPoistaItsekin työn ohessa opiskelevena on muutamankin kerran tullut mietittyä, että onko tässä järkeä, mutta toivon, että lopussa kiitos seisoo ja pääsen edes osittain siirtymään niihin töihin, joita oikeasti just nyt haluaisin tehdä. Sitä vaan on niin mestari murehtimaan kaikkea ja varsinkin laskemaan niitä rahoja, että riittääkö ne kaikkeen pakolliseen, mihin pitää. Lottovoitto tai joku muu sen tyyppinen pika-apu olis tervetullut :).
VastaaPoistaKiinnostais tietää, mitä alat opiskella? (Varmaan olet siitä täällä aiemmin kertonut, mutta kun oon vasta aika uusi tuttavuus, niin ei ole mun silmiin sattunut :))
Kokemusta nuorison jälkeen höyryisestä kylppäristä ja kylmistä suihkuista löytyy täältäkin..
Niin... aina välillä tajuaa, kuinka pieniä ne omat murheet on monien muiden murheiden rinnalla. Ei niitä silti tarvitse väheksyä ja kyllä kylmä vesi saa raivostuttaa :) Ihmisiähän tässä vain...
VastaaPoistaKoska itsekin opiskelen (ja aion opiskella tulevaisuudessakin), mun on helppo suositella sitä. Mähän oon suorastaan villiintyny siitä, ja jostain on löytynyt se kunnianhimo, joka nuorempana kiersi minut kaukaa. Mulla se opiskelu on tosin ollu toistaiseksi aika helppoa, koska mä olen saanut keskittyä siihen ihan täysin. En ole siis käyny töissä ollenkaan. Mutta siis opiskele ihmeessä :) Kyllä sen pian huomaa jos ei ollenkaan nappaa. Ja aina siitä jotain hyötyä kuitenkin on.
tsemppiä töihin ja opiskeluun ja... ja...
VastaaPoistaKivanoloinen blogi, joten liityin lukijaksi! =) tuus pistäytymään meillä tutipuu2012.blogspot.fi
VastaaPoistaAdalmiina: no niin se taisikin olla. Oli kyllä tosi hyvä elokuva.
VastaaPoistaAnnukka: mulla kans sama toive, että JOS tämä nyt olis mun juttu niin sit myös löytäisin alalta töitä. Kilpailu kun on sillä alalla kovaa täällä ja korkeammin koulutettujakin pilvin pimein... Merkonomi musta tulis, vaihtaisin siis kaupan työn toimistohommiin.
Terhi: voi olla, että mahdollisimman vähän teen töitä minäkin opiskelun aikana. Katsoo nyt... nopeammin valmistuisin kyllä niin eikä tarttis vetää itseään ihan piippuun. Kun tuota nimenomaista opiskelua mietin, se tuntui tosi omalta. Kuitenkin välillä mietin, että ehkä tahtoisin silti tehdä jotain aivan muuta... huoh.
Suvi: kiitos!!
Lindiz: kiitos vaan ja tervetuloa. Kävinkin jo kurkkailee teillä. =)