rakkaat, ihanat valokuvat ♥

Miehen kanssa ekalla yhteisellä lomallamme vuonna 2005 (kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen...) Saarenmaalla.

Mulla on melkoisen paljon valokuvia. Olen kuvannut vissiin lapsesta asti, sillä siskon kanssa saatiin yhteinen kamera, kun täytin muistaakseni 10v (ja sisko 8). 

Suloisia kissantassun jälkiä, kesällä 2005.

Vuosikaudet pidettiin kameraa siskon kanssa vuorotellen aina rullallisen verran. Alkuaan kaikki oman perheeni kuvat on otettu sillä tavallisella kameralla ja kehitetty paperikuviksi. 

Kuopuksen 4v-synttärit elokuussa 2005. Huomaa risat sukkahousut ja ihan ite laitetut pinnit...

Vuodesta 2005 alkaen olen kuvannut digikameralla. Olen jonkun verran niitäkin kuvia kyllä teettänyt, etenkin sieltä alkuvuosilta, mutta ihan hirmuisen monelta vuodelta kuvat on ainoastaan koneellani.

Esikoisen kanssa Englannissa syyskuussa 2005.

Nyt olen päättänyt tehdä jotain näille tuhansille kuvilleni. Olen hiihtolomalla, ja olenkin jo pari päivää käynyt läpi kuvia koneelta. 

Kotimatkalla Englannista syyskuussa 2005.

Joka ikinen kuva on tullut katsottua vuoden 2005 alkupuolelta vuoden 2008 loppuun asti. Melko paljon olen poistanutkin kuvia - eilen heitin roskakoriin tarkalleen ottaen 1365 kuvaa.

Rakkaan koirani ensimmäinen ilta meillä. Marraskuu 2005.

 Miten mielettömästi valokuviin onkaan tullut tallennettua elämää!! Niin paljon muistoja tulvii mieleen niitä katsellessa. Ihan mahtavaa!! 

Voi rakas pieni suloisuus! ♥ Joulukuu 2005.

 Laadultaanhan tosi monet kuvat on aivan luokattoman surkeita... olen räiskinyt salaman kanssa milloin mitäkin. Mutta muistoja ne huonotkin kuvat on silti ihan täynnä. Ja itse asiassa ne, mitkä ei ole, joutaakin sitten sinne roskikseen...  .

Repovedellä retkellä lasten kanssa kesällä 2006.

En ole tosiaan ehtinyt vielä käydä läpi kuin vasta kolmen vuoden kuvat. Kaikki tämän postauksen kuvat on siltä ajalta. Noihinkin kolmeen vuoteen mahtuu silti vaikka mitä: synttäreitä, ristiäisiä, hautajaisia, jouluja, juhannuksia, reissuja, retkiä, koulujen alkuja ja loppuja. 

Jurmalassa kesällä 2006.

 Olen kuvannut käytännössä suunnilleen kaikkea. Edellä mainittujen lisäksi ikuistettuna on myös kyläreissut ja meillä kyläilijät, hoitopaikkojen, koulujen ja harrastusten tapahtumat, kuten balettinäytökset, hiihtokisat ja makkaranpaistoillat, lasten parturikäynnit ja korvien rei'itykset.

Riika, Latvia. Toinen yhteinen kahdenkeskinen lomareissu mieheni kanssa kesällä 2006.

Mulla on kuva varmaan jokaisesta autosta, mitä meillä on vuosien varrella ollut. Samoin jokaisesta moposta. Tottakai kuvia on myös uima-altaasta, trampoliinista, suvun uusista vauvoista ja vanhoista vaareista.

Lapsen ottama kuva lähimetsästä syksyllä 2006.

Olen kuvaillut sisustuksia joka kulmasta. Miten monta sohvaakin meillä on ollut vuosien varrella...??

  

Ilmeisesti erilaisten kenkien läpikäyntiä... marraskuu 2006.

Olen kuvaillut meidän kaikki koiranpennut eestä, takaa, ylhäältä ja alhaalta. Vuosien saatossa meillä on syntynyt neljä pentuetta, 19 pentua. Eli noin miljoona kuvaa... pentu, toinen pentu, kaikki pennut, lapsi ja pentu, mies ja pentu, vieraat ja pennut, uudet omistajat ja pennut, sotku minkä pennut on tehneet, pennut leikkimässä, nukkumassa, pissimässä ja kakkimassa.. ja ne synnytyksetkin kaikkine roiskeineen.

Lasten tekemiä joulupipareita 2006.

Tottakai myös lasten tempaukset on ikuistettu. Osittain myös videolle, joita olikin aivan ihanaa katsella läpi. Ikuistettuna on balettia, hiihtoa, eka luistelukerta, ratsastustuntien tunnelmaa, synttärihulinoita...

Lasten leikkejä, 2007.

 Olen kuvannut niin kesällä kuin talvella, niin siistejä kuin sotkuisia nurkkia, niin iloja kuin surujakin.

Mies naamiaisissa, Herra 47. Kesällä 2007.

 Ostin järkkärin yksillä koiranpentu-tienesteillä. Haaveena oli oppia kuvaamaan kunnolla.

Unilla kuopus sekä viimeisillään tiine koiramme, heinäkuussa 2007.

 No, en ole edelleenkään oppinut... vaikka kyllä kuvat toivottavasti parempia nykyään on kuin tuolloin vuosia sitten. Ja ainakin olen toivon mukaan fiksumpi siinä, mitä kaikkea yleensä säästän talteen.

Ensimmäinen kuva rakkaasta toisesta koirastamme, omasta kasvatistani. 24.7.2007

Mulla on näiden digikuvien lisäksi myös aika lailla paperikuvia. Jokin aika sitten purkasin kaikki kansiot tyhjäksi ja siirsin kuvat yhteen suureen laatikkoon odottamaan jatkokäsittelyä.

MInä ja mammakoira pentuaitauksessa elokuussa 2007.

 Aiemmin olin kerännyt valokuvakansiot jokaiselle lapsellekin erikseen. Oli siinä aina aikamoinen napominen, kun tilatut kuvat piti jaella sinne, tänne, tonne ja vielä tuonnekin kansioon. Plus tietenkin lasten vauvakirjoihin.

Ihana uima-allaskuva, elokuu 2007.

Tällä hetkellä mulla on vähän sellanen mietintävaihe näiden kuva-asioiden kanssa. En ole vielä päättänyt, miten tästä jatkan. Laittelenko esimerkiksi jatkossakin lapsille omat kansiot? Vai riittäisikö heille ne omat vauvakirjat, jotka on ihan turpeenaan kuvia?

Tulva omassa pihassa, elokuu 2007.

Ensi alkuun nyt joka tapauksessa käyn läpi ihan kaikki koneellani olevat kuvat. En tiedä montako tuhatta niitä on.

Pikku-uimari, kuopus elokuussa 2007.

Aion raakata niitä edelleen aika tiukalla otteella. Säästän vain oikeesti merkitykselliset kuvat. En oikeastaan edes tiedä, miksi jostain samasta asiasta on tarvinnutkin ottaa kymmenen kuvaa, ja vielä sitten säästää joka ainoa.

Kevättä rinnassa huhtikuussa 2008.

Yhden jutun huomasin jo tässä karsintavaiheessa, ja ihan tuolta alkuvuosilta. Nimittäin sen, että remontti on ollut todella iso!

Tästä alkoi sisätilojen remontti! Toukokuu 2008.

Ajoittain tuli suorastaan ahdistava fiilis, kun katseli sitä loputonta sekasortoa, mitä on vuosikausia täällä joutunut kestämään.

Remontin vaiheita kesäkuulta 2008.

 Joka paikka on tursunnut remonttikamaa. Joka paikka on ollut sotkussa. Ensin on tehty yksi nurkka, jota varten se on pitänyt tyhjentää... sitten on siirrytty seuraavaan kohteeseen, joka on taas pitänyt tyhjentää johonkin muualle.

Joka paikka täynnä remonttikamaa... kesä 2008

 Ollaan siis todellakin aika monta vuotta eletty siinä keskeneräisyyden hankalassa vaiheessa. 

Koira-kultanen repi jalan naulaan. Heinäkuu 2008.

 Jos miettii kuluneita vuosia, niin esimerkiksi viimeiseen seitsemään vuoteen on todellakin sisältynyt paljon asioita. Sinä aikana on tehty koko taloon sisäremontti. Olen opiskellut kohta jo kaksi ammattia ja käynyt töissäkin. Mies on käynyt töissä koko ajan ja tehnyt remonttia. 

Diskokin on ollut tälä! Heinäkuu 2008.

Siihen aikaan sisältyy todellakin myös neljä kertaa koiranpennut. Eli neljä kertaa suuria tunteita, paljon sotkua, uusiin ihmisiin (eli uusiin omistajiin) tutustumista, unettomia öitä vikinöitä kuunnellessa. Ihania ja silti kuitenkin melko raskaita aikoja. 

Ekaluokkalainen! Elokuu 2008.

Valokuvia katsellessani olen haikaillut aikaa, kun lapset oli vielä noin pieniä... miettinyt, miksi piti silloin siitä ja tästäkin asiasta nipottaa.

Eräs erittäin märkä koiranäyttely... Minä ja nuorempi koirani taka-alalla. Elokuu 2008.

Valokuvia katsellessa muistaa aivan selvästi, miten mielettömän kuuma sekin kesäpäivä rannalla oli, tai miten valtavat lumikasat sinä vuonna pihaan aurattiin.

Yksi meidän lukuisista autoistamme vuosien varrelta. Elokuu 2008.

Näen kuvista jo edesmenneitä ihmisiä ja eläimiä. Voi miten haikeita hetkiä...

Prinsessa-koira. Syyskuu 2008.

Aika paljon olen kyllä kauhistellut meidän huushollia, joka kuvien perusteella on kieltämättä ollut melko kaameassa jamassa. Mulla on ilmeisesti ollut joku jatkuva raivaus meneillään koko ajan.

Leipomista syksyllä 2008.

 Mä muistan niin hyvin erilaiset lelut, lakanat ja pyyhkeet, astiat, huonekalut... Ekan tietokoneen...

Lapset ihan ite paistoi... Onneks ei talo palanut! Lokakuu 2008.

Ihania ilon tunteitakin olen kokenut, kun olen seuraillut kuvista remontin etenemistä. Joskin tosiaan enemmän on tullu sellanen tunne, että ei koskaan enää remonttia!!

Remontin valmistumista: esikoisen huonetta lokakuussa 2008.

 Olen teettänyt vuosien mittaan muutaman valokuvakirjan. Mietin sitä vaihtoehtoa nytkin, mutta en taida raaskia, ne on turhan kalliita, etenkin kun kuvia on tuhansia.

Remontin seassa kahlaamista. Kissamme, jota ei enää ole. ♥ Lokakuu 2008.

Nyt tässä siis tuumailen, miten nämä kuvat jatkossa laittelen. Koneeltakin olis hyvä saada kuvat jonnekin muuallekin talteen.

Nuorempi koiramme nukkumassa keskellä kaameaa vaateselvitystä. Marraskuu 2008.

Ensin mulla on kuitenkin edessä vielä lukuisia tunteja tietokoneen tuijottelua, kun on katsottava läpi kuvat vuodelta 2009 alkaen tähän päivään asti. Ja ne lukemattomat paperikuvatkin pitäisi käydä läpi ja karsia vähän. Niitä onkin vuodelta 1995 asti...

Hirveää remontin seassa elelyä. Marraskuu 2008.

 Ehkä mä lopulta vaan teetän kuvat paperisiksi ja laittelen ne kansioihin. Koneelta niitä ei kuitenkaan näe kukaan muu kuin minä.

Vaatteiden selvittelyä joulukuussa 2008.

Tämän postauksen kuvat on siis vanhoja kuvia. Enää meillä ei näytä tuollaiselta. Enää ei ole läjäpäin selvitettäviä vaatteita, eikä muitakaan pusseja ja nyssäköitä nurkat täynnä. Kaikki pinnat on vaihtaneet väriä, huonekalut on vaihtuneet, uunit on uusittu, keittiö on täysin erilainen... Lapset on kasvaneet, elämä muuttunut. Onneksi kuitenkin on valokuvat, joiden mukana voi palata muistoihin!

Onko teillä valokuvat järjestyksessä??

Heli