keskiviikko 27. tammikuuta 2016

pohdintoja harrastuksista ja vapaa-ajasta


Pakkaset on lauhtuneet, hurraa! Tosin tilalla on nyt sitten vesisade ja jäiset tiet... ei kiva. Onkohan koskaan sellasta keliä, että olis just hyvä?? 

Meillä jouduttiin lopulta tarttumaan kuvan osoittamiin järeisiin keinoihin, että saatiin keittiön putket sulatettua. Meillä on tehty jo aikanaan tuohon pikkueteisen puolelle lattiaan muutama reikä väliseinän seinänvierustalle. Ne jää kivasti mattojen alle piiloon, eikä ole lainkaan haitaksi taikka näy sieltä. Matot sitten vaan nostellaan ylös ja huudatellaan sinne reikiin mun hiustenkuivaajalla... se onkin ollu aika kovilla. Nyt kuitenkin mies joutui lopulta ottamaan jo keittiön puolelta lattialankkuakin irti, että pääsi sinne asian ytimeen, koska jäätynyt kohta ei vaan meinannut millään sulaa. Ja viimein vesi taas juoksi, se oli kyllä todellakin ilon hetki!


Mä olen aivan kertakaikkisen hullaantunut lukemiseen. Olen kyllä koko ikäni lukenut enemmän ja vähemmän, mutta nyt viimeisen vuoden aikana olen taas lukenut todella paljon. Ajattelin alkaa laittamaan ihan jonnekin ylös, mitä kaikkea vuoden mittaan tulee luettua... Nuo kuvan kirjat olen lukenut tässä tammikuun loppupuolella. Esimerkiksi tuon ylimmäisen luin kokonaisuudessaan eilen... aloitin joskus neljän maissa ja lopetin pikkusta vaille puolen yön. 520 sivua. Aika hyvin, etten sanois!!

Lukeminen on mielestäni hyvä harrastus, mutta kyllähän se sitten aikaa syö kaikelta muulta. Toisaalta mietin, että miltä muulta?? Mitä ihmiset tekee töiden jälkeen iltaisin?? (Tai ennen iltavuoroa aamuisin?) Mä olin eilen töissä 7-14.30, tein sen jälkeen pienet ruokaostokset, tulin kotiin. Otin koirat käymään pihalla, lakaisin lumia talon edustalta ja putsasin lumet auton päältä kokonaan pois. Täytin tiskikoneen ja laitoin sen päälle, tiskasin käsitiskin, tein ruokaa, söin... Ja sitten aloin lukemaan. Mitä jäi tekemättä? En tiedä, ei mitään mielestäni. Juttelin välillä lasten kanssa, jos ne tuli tuohon käkyilemään. En katsellut telkkaria, en sitä muutenkaan juurikaan katsele. Ei ollut pyykkiä pestäväksi eikä mitään siivottavaa. Tyttö vei koirat lenkille. Illemmalla söin iltapalaa tuossa lasten kanssa yhtä aikaa. Eipä nuo isot lapset äidin seuraa kaipaa sen kummemmin. Ne meni nukkumaan ja minä jatkoin lukemista. Ja sitten se kirja olikin luettu.


Aika ajoin mietin tosi paljon, mitä muut ihmiset tekee vapaa-ajallaan. Moni varmaankin harrastaa jotain. Liikkuu, tapaa ihmisiä. Tekee käsitöitä. Mietin tätä siksi, koska jotenkin tämä pelkkä "oleminen" tuntuu vähän niin kuin huonolta asialta. Ihan niin kuin pitäis harrastaa, tulla ja mennä. Pitäis olla kiirekiirekiire, säntäillä sinne ja tänne, kuskailla lapsia, olla ahkera. Muuten on ehkä laiska.

Mä en harrasta yhtikäs mitään kodin ulkopuolella, ellei nyt sitten koirien lenkitystä lasketa. Jos mulla ei olis koiria, en ehkä lenkkeilis lainkaan, mikä on tietenkin tosi huono juttu. Syytän aika paljon sekalaista vuorotyötäni siitä, että ei tule edes hakeuduttua mihinkään harrastukseen, jossa kokooonnuttaisi säännöllisesti viikottain. Joka tapauksessa jos "harrastukset" on lukeminen, bloggaaminen ja koirien lenkitys, niin sehän on vähän niin kuin ei mitään. Vai onko?

Mutta edelleen mua kiinnostaa, mistä koostuu ihmisten vapaa-aika. Onko se jotenkin erilaista kuin mun oma vapaa-aika? Onko muut ihmiset paljon aktiivisempia? Mä vaan jotenkin niin tykkään siitä, että voin olla vaan. Olla ja lukea ja juoda teetä. No ok, myös syödä suklaata. Mutta ei me esimerkiksi perheen kanssa mitään yhteistä tehdä, vaikka oltais kaikki kotona. Tyttö piirtää ja ompelee omassa huoneessaan, toinen poika pelaa pelaamasta päästyäänkin, omassa huoneessaan sekin, ja isompi poika majailee aitassa, eli omassa huoneessaan, ellei sitten ole ajelemassa isin autolla ympäri kyliä. Ja se isi, sillä on omat juttunsa tuolla autotallissa. Enemmän se siellä on kuin sisällä mun kanssa, ja jos se on sisällä, se on telkkarin ääressä ja mä keittiön pöydän äärellä lukemassa tai sitten tietokonenurkassani. Yhdessä ehkä syödään, ehkä ei.


No oli miten oli, tällaista laiskanpulskeaa elämää mä vietän vapaa-ajallani. Joskus tapaan ystäviäkin tottakai, mutta pääosin olen vapaa-aikani ns. yksin, vaikka kotona muita oliskin. Joskus käydään tytön kanssa yhdessä lenkillä, kerran viikossa vien sitä tallille, satunnaisesti pakotan pyydän miehen mukaani kaupoille... Hoitelen kotia yleensä yksin, siivoilen (muiden jälkiä...), pesen pyykkiä, tiskailen, maksan laskuja. Järkkäilen ja raivailen paikkoja aikani kuluksi ja siksi koska se vaan on niin ihanaa. Viikkosiivous tehdään yleensä yhdessä miehen kanssa, mutta sekin riippuu aika paljon mun työvuoroista - jos olen lauantaina töissä, odotan kyllä, että täällä sitten muut siivoaa ilman mua ja saan tulla puhtaaseen kotiin.

Aina välillä kuitenkin mietin, että pitäiskö elämässä olla jotain muutakin, kuten joku innostava harrastus mihin lähtisi joka viikko. Pitäiskö jumpata ja humpata, käydä ulkona syömässä ja elokuvissa - siis ihan vaan oman mielen virkistymiseksi. Jämähtääkö sitä vaan olemaan ja laiskistumaan, jos ja kun ei ole mitään erityisempää aktiviteettiä elämässä. Onko vaikkapa vuorotyö ihan vaan tekosyy sille, ettei oikeesti vaan huvita tehdä mitään ja mennä minnekään...

Miten te vietätte aikaanne?

Heli

25 kommenttia :

  1. Viime aikoina on mennyt vain sitä rataa, että työ, koti, lukeminen, syöminen ja muutamia pyrähdyksiä ystävien parissa, kahvilassa tms. Mutta liikkumista minä kaipaan nyt lisää vapaa-aikaan ja nyt olen päättänyt että tanssillisen voimistelun lisään taas sunnuntai-iltoihin, kiinteäksi menoksi. Aion päästä, töistä huolimatta :) Kiitos kirjavinkeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kahvilat ja muut pyrähdykset kuulostaa oikein kivalta ajanvietteeltä. Ystävien näkeminen on aina kivaa. Toivottavasti onnistut saamaan tanssijutut mukaan elämääsi taas - yleensä jos niin päättää niin jotenkin se vaan onnistuu.

      Poista
    2. Suosittelen muuten todella lämpimästi esimerkiksi tuota Saara-kirjaa. Todella hieno!!

      Poista
  2. Samaa pohdin minäkin :D Ku mun harrastukset vaan sattuu nyt olemaan tässä kotosalla...Juurikin tuo lukeminen(Tuon pinosi ylin kirjailija on aivan huippu,tyttö lainas 3 kirjaa,jotka mä ahmin kertaheitolla iteki),bloggaaminen(kirjoittaminen yleensä),valokuvaaminen,luonnossa liikkuminen...Ja talvisina pimeinä iltoina innostuin taas ristikoista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ristikoista en ole innostunut, mutta muuten aika samanlaisia juttuja meillä. Paitsi no, en voi kehuskella luonnossakaan suuremmin liikkuvani, ellei tuota läheistä metsäplänttiä lasketa, jossa välillä pyörähdän koirien kanssa...

      Tuo ylin kirja oli tosi hyvä! Olen varmaankin lukenut samalta kirjailijalta muitakin, pitäis todella laittaa ylös luetut, ettei sitten lainaa vahingossa samoja. Tuostakin kasasta yhden olen lukenut aiemmin, en vain kirjastossa muistanut. Toisaalta ei se haitannut, lukemisesta oli aikaa enkä muistanut sitä kauhean hyvin.

      Poista
  3. Hei, lukeminen on kivaa. Minäkin luen aika paljon ollaan miehen kans kirjaston suurkuluttajia. Olen päivät kotona, työtön, niin aikaa on. Neulon tosi paljon, tälle vuodelle jo 24 työtä, polvisukkia, lapasia ym. Käyn myös jumpassa 4-5x viikossa. Nyt kun oli muutaman päivän hiihtokelit, en enää jumppaan mennyt. Päivät kuluu myös lumitöissä, kuten toissapäivänä ja eilen, hyötyliikuntaa ;) Kerran viikkoon siivoan, mutta kahden hengen taloudessa ei noita kotihommia niin paljoa ole. Leivon myös jokaviikko jotain.
    Nyt olis toiveissa päästä keväämmällä töihin, mikä olisi kivaa vaihtelua tälle kotona ololle. Tykkään kyllä olla yksin kotona, ei radio eikä tv auki, hiljaista.
    Joskus miehen ollessa työmatkalla, nautin saadessani olla illankin yksin, vaikka pelkään sitten yöllä :)
    Kevään odotusta Sinulle!
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukeminen on todella kivaa! On ihana eläytyä sinne tarinoihin, ei malttais lopettaa lukemista ollenkaan ja töissäkin monesti mietin niitä kirjojen tarinoita ja ihmisiä. Mun mies ei lue ollenkaan, paitsi Mobilistia. =) Luulen, että jos en olis töissä, lukisin vielä enemmän kuin nyt, vaikka nytkin jo luen paljon.

      Ihailen käsityötaitoasi! Mä en osaa sukkaa kutoa... Ja jumpassakin käyt, voi kun saisin aikaan itsekin!

      Mäkin tykkään olla kotona hiljaisuudessa. Hyvin hyvin harvoin on radio päällä, joskus oon siivotessa siitä ottanut vähän apuvauhtia, mutta en yleensä muuten koskaan pidä auki. Enkä telkkariakaan koskaan pidä ellen katso, ja katselen aika vähän ja harvoin. Luen oikeastaan mieluummin!

      Toivottavasti saat toivomaasi työtä. Mukavaa kevään odotusta sullekin!

      Poista
  4. Lukeminen on mun mielestä harrastus mitä suurimmassa määrin. Ja vieläpä erittäin järkevä sellanen.

    Mulla on kun on sellanen työ, että päivät pitkät istun persiilläni työtuolissa koneen äärellä, niin mun on pakko saada vastapainoksi iltaisin liikkua niin että pystyn nollaamaan pääni ja väsyttämään kroppaa. Muuten en nuku sitäkään vähää mitä nyt. Mutta liikunta ei todellakaan oo mulle mitään pakkopullaa vaan tykkään siitä. En mistään aikataulutetusta, vaan siitä että voin mennä mihin mua just sillon sattuu huvittamaan. Uimaan tai salille tai mitä nyt vaan. Täällä on niin hyvät ja kivat mahdollisuudet kaikkeen ja kaikki on kävelyetäisyydellä.

    Pointti siis vissiin se, että kyllä se mitä päivän aikana töikseen tekee, vaikuttaa paljon siihen vapaa-aikaan. Tuskin mua huvittais lähteä enää illalla mihinkään kimpoilemaan, jos päivät tekisin ruumiillista työtä. Etenkin vuoro-sellasta.

    Että ei tarvi mun mielestä tehdä yhtään mitään muuta kuin mitä itseä huvittaa. Jos unohdetaan ne kotihommat, mutta kyllä mua niitäkin huvittaa tehdä. Ei aina, mutta melkein aina. Ja sillon kun ei huvita, en tee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kanssa luulen, että mä taas kun teen raskasta työtä ja oon koko vuoron pääosin vain jaloillani, olisin mieluusti kotona vaan ihan rauhassa paikallaan... Tosin mun kyllä ehdottomasti pitäis liikkua ja jumpata, olen alkanu olla aika raato ja joka paikka jumissa. Mulla vaan on sitten se lähtemisen vaikeus, en millään viittis...

      Siskoni sanoi kerran, että hän kun vaihtoi kaupan työt toimistohommiin, on iltaisin aivan eri lailla energiaa ja haluakin lähteä liikkumaan. Joten siis kyllä, pointtisi pitää täysin paikkansa. Tietty onhan niitäkin reippaita, jotka liikkuu vaikka olis koko päivän jo liikkunu... mä vaan en lukeudu niihin.

      No hyvä, saan siis jatkossakin lukea. Ja välillä sit niitä kotihommia. Kyllä mä niistäkin tykkään, kun saa tehdä omaan tahtiin ja lukea välillä... =)

      Poista
  5. Sitähän se arki melkein on. Siivoamista, pyykkäämistä, ruuan laittoa ja kaupassa käyntiä ja talon lämmittämistä, puiden kantamista kurahousujen etsimistä. Satunnaisesti ehtii katsomaan jonkun telkkariohjelman (yleensä lasten mentyä nukkumaan) tai bloggaamaan tai ompelemaan jonkun vaatteen. Suurimman osan aikaa kuitenkin haaveilen siitä mitä teen sitten kun on aikaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mulla on jo kurahousuralli vaihtunut siihen omaan aikaan. On aikaa tehdä mitä haluaa, käytännössä se taitaa vaan olla sitä paikallaan kököttelyä mulla. Ompelemalla saa kuitenkin jotain näkyvää aikaan, lukemalla ei mitään. Mut ei se mitään, siellä tarinoiden maailmassa on vaan niin ihana olla!

      Kyllä sullakin sit joskus on aikaa... =)

      Poista
  6. Olipa ihana postaus. Mielenkiintoista luettavaa. Samaistuin niin kirjoittamaasi. Minä tykkään myös olla kotona. Ei mitään säännöllistä harrastusmenoa. Luen, neulon, teen ruokaa, järjestelen, siivoilen, ompelen, bloggaan...Kahden viikon välein käyn Kertuissa, joka on meidän kahdeksan naisen neulekerho. Kokoonnumme toistemme luona. Olen myös paljon itsekseni kotona, vaikka mies olisikin paikalla. Nautin omasta rauhasta. Välillä seurustelen tyttärien kanssa, kun tulevat käymään. Tai viestitellään. Nykyään olen laiska ulkoilemaan, kun ei ole enää koiraa. Mutta yritän kävellä kauppaan, vanhemmille ym. Aivan tavallista kotoisaa arkea, niin kuin blogisi nimikin on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanan tavalliselta, kotoisalta ja leppoisalta! Tuollanen Kertut on kiva juttu myös. Meillä on nämä paikalliset bloginaiset, tavataan aika ajoin, suunnilleen kerran kuussa tai sillein. Ollaan jonkun kodissa, viedään kaikki nyyttärimeiningillä syömistä, syödään, joskus juodaan lasit kuohuvaakin, mutta ainakin me aina jutellaan tuntikausia. Niin kivaa!

      Poista
  7. Sitä samaa kai sr on monilla. Itse lenkkeilen n. 5 tuntia viikossa, olen pari tuntia kansalaisopiston kurssilla, hoidan vanhempiani, olen yhteydessä lapsiini, ystäviini jne. Kokkailen, kudon pyykkään ja siivoan. Kesällä mieluusti olisin puutarha töissä päivät pitkät. Mutta palkkatyö häiritsee Jonkun verran käy vieraita tai itse käydään jossakin. Välillä käydään teatterissa, elokuvissa, syömässä... Ei siis mitään kovin mystistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa sellaiselta ajanviettotyyliltä, että varmaan aika moni tuntee omakseen. Kesällä tosi moni asuu puutarhassa, mulle se puuha ei ole vieläkään avautunut.

      Poista
  8. Hyvää pohdintaa. Löysin blogisi vasta hiljakkoin ja roikun nyt mukana.
    Itsellä sama tilanne: 3-vuorotyö. sen verran isot lapset ettei joka nenää tarvi enää pyyhkiä ja kaksi ulkoilutettavaa koiraa - ja intohimo lukemiseen. Eli liikunta tulee koirien lenkeistä, hyvin satunnaisesti jostain kahvakuulatunnista tms. mikä järjestetään tuossa 50 metrin päässä olevalla koululla... (rehellistä laiskuutta ja saamattomuutta), kotityöt hoituu kaikkien kotona asuvien voimin ja koen, että näin 40+ ikäisellä saakin jo olla omaa aikaa, siihen lukemiseen.
    Aika ajoin työpaikan kahvipöydässä kuulun kastiin "ei-yhtään-mitään", koska en tiedä kuka voitti jonkun typerän TV-kilpailun, en itkenyt eilistä täyttä elämää tai hurrannut jollekin muulle ohjelmalle. Puolet ajasta en tiedä mistä ihmiset puhuu.
    Mutta. Minulla on kirjastokortti, maailman parhaat kirjaston tädit ja hieno mielikuvitusmaailma. Ollaan ylpeitä siitä!
    PS. sitten toisaalta tykkään leipomisesta ja ruuanlaitosta. Esim. Outi Pakkasen dekkareista saa hienoja vinkkejä leipomis- ja ruuanlaittokokeiluihin. Se siis kannattaa useassakin mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, toivottavasti viihdyt täällä! Näyttää tuo lukijamittari viime aikoina raksuttaneen sillä lailla, että väki vaan vähenee...

      Kyllä mäkin olen oikeastaan sitä mieltä, että saan todellakin tehdä sitä mistä ite tykkään, tässä iässä. Muistan kyllä, kun joskus ajattelin, että voispa joskus "olla vaan". No oleminen kirjan kanssa on kyllä ehkä melkein parasta mitä tiedän! Kirjojen maailmat on niin mahtavia, ihailen suunnattomasti sitä, miten kirjailijat ton homman tekee, kehittelee ihmiset ja tarinat ja niihin aivan uppoutuu mukaan eikä malttais pois lähteäkään!!

      I feel you, mä en paljoo telkkaria katsele. Kyllä on Munamiehet sun muut jääneet mulle aivan tuntemattomiksi!!

      Mä oon myös lukenut joitain kirjoja, joiden perusteella on esimerkiksi aivan suunnattomasti tehnyt mieli opetella neulomaan tai kokkaamaan. Haluaisi ikään kuin "porukkaan mukaan" sinne kirjaan...

      Poista
  9. Oli muuten taas tosi hyvä kirjoitus.
    Mä koen huonoa omaatuntoa siitä, etten harrasta koirien kanssa mitään säännöllistä. Paitsi Allin kanssa käyn kaverikoirana vanhainkodeilla, mutta kun omista paljon koirallisia kavereita joilla on koirien kanssa tavoitteellisia harrastuksia! Ei ne vaan käy silloin tällöin näyttelyissä, juoksukisoissa jos sattuu huvittamaan tai lyhytkursseilla joissa ei opita juuri mitään mutta ollaampahan käyty.

    Mä arvostan niin paljon sitä että mulla on aikaa olla kotona, etten halua itselleni liikaa harrastuksia. No mitä mä sitten teen, käyn torstaisin kansalaisopiston puutyökerhossa. Siinä menee melkein koko ilta.
    Käyn töiden jälkeen koirien kanssa lenkillä, hoidan kanat ja lampaat (kesällä siat), luen sanomalehden, nukun erittäin mielelläni päiväunet jos vain ehdin.

    Käyn kerran viikossa siellä vanhainkodilla, kesällä pyörin omassa pihassa valokuvailemassa, kitkemässä rikkaruohoja, fiilistelemässä jne. Talvella luen myös aika paljon, kesällä en niinkään.
    Siivoan aika vähän, oikeastaan pakon edessä. Mies imuroi, ja koitan järjestellä samaan aikaan. Pyykit pesen ja viikkaan. Käyn aika paljon kylässä, ja myös meillä melkein joka päivä käy joku jolle saa keittään kahvia ja jutella sen kanssa kuulumisia.

    Tykkään tehdä käsitöitä ja askarrella, mutta onko askartelu oikea harrastus?! Tai se että tykkään värittää värityskirjaa? Leipominen jos vaan tekee aina samoja vanhoja eikä edes kokeile mitään, onko se harrastus?! Entäs se, että keräsin koko kasvukauden villikasveja ravintolaan? Blogin kirjoittamisen nykyisin ylpeästi lasken harrastukseksi.

    Jotenkin vaan aina se päivä kääntyy illaksi, teki mitä teki. Koen saavani aika paljon aikaan, vaikken minäkään juurikaan harrasta mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista!

      Mun mielestä sä vaikutat todella paljon aktiivisemmalta koirien kanssa touhuajalta kuin esimerkiksi minä.... sä sentään lenkkeilet niiden kanssa paljon! Ja hei, tuo kaverikoiratoiminta on minusta sata kertaa parempaa tekemistä kuin joku näyttely- tai kilpailutoiminta!! Rohkenen epäillä, että jos laitetaan koiralle valittavaksi näyttelyt tai kaveritoiminta, se valitsee ton jälkimmäisen... ;) Ja minusta koiran pitää saada elää iloista ja onnellista elämää, eikä sellasta missä sitä koko ajan verrataan toisiin ja venytetään ja vanutetaan äärimmilleen... (siis henkisestikin - kuinka moni koira oikeesti rakastaa/haluaa elämäänsä sitä stressiä mitä näyttelypaikalla oleminen esimerkiksi tuo??)

      No onhan askartelu harrastus, ihan siinä missä leipominen, ompeleminen tai neulominen! Ja villikasvien keräily, huh, olet kyllä aikaansaava ja ahkera!!

      Kyllä sä todellakin saat paljon aikaiseksi päiviesi aikana! Hmm... ja minä vaan nökötän pöydän ääressä lukemassa... Mutta kai se harrastus ja vapaa-aika on parasta silloin, kun tekee just sitä mistä iloa ja onnea saa itselleen, ja ehkä toisillekin.

      Poista
  10. Heiii, bloggaaminen ON harrastus! Ei se ole vain Ei mitään. Se on nykypäivän suosittu harrastus...ja lukeminen. Se on tosi hyvä juttu. Jatka sitä eikä sun tarvi potea asiasta huonoa omaatuntoa. Hirmusti olit tehnyt muutakin päivän aikana, vaikka luitkin sitten illalla monta tuntia. Yhtään ei sun tarvitse potea asiasta huonoa omaatuntoa. Mä en ole lukenut muuten kymmeneen vuoteen noin montaa kirjaa kuin sä olet lukenut nyt tammikuun lopussa. En vaan ole saanut luettua, huoh... haluisin kyllä!

    Hienoa, että teidänkin vesiputket on taas auki. Juokseva vesi on kuitenkin ihan kiva juttu. Noh, kesällä ei sitten oo liukasta ja toivottavasti sopiva keli!

    Mä olen ajatellut, että vois käydä useammin elokuvissa, kun mulla on noita Tyky-seteleitäkin. Meillä on vaan miehen kanssa aika erilainen maku elokuvien suhteen, joten kun yhteistä katsottavaa ei ole löytynyt niin on sitten jäänyt käymättä. Yksin oolen vähän huono menemään.... vink, vink... :))

    Mukavaa viikonloppua Sinulle, Heli ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiiä miksi tuntuu joskus, että pitäis tehdä jotakin "järkevämpää" kuin vain notkua koneella lukemassa tai bloggaamassa... Toisaalta tää bloggailu on tosi ihanaa, saa luoda jotain omaa. Mutta sit siinä on kuitenkin se puoli, että täällä viettää liikaakin aikaa.. No, kyllä mä lasken bloggailun harrastuksekseni. Vaikkakaan en yleensä sitä koskaan kelleen mainitse "oikeessa elämässä"... tai ainakin vaan hyvin harvalle. Työkaverille jotain puhuin ja se pyysi mun osoitetta - en antanut... =/

      Jep, ihanaa kun tulee vettä taas!!

      Meilläkin on miehen kanssa ihan erilainen elokuvamaku. Mennään joskus me yhdessä, jos löytyy sopiva leffa!! Mulla ei ole Tyky-seteleitä, mutta pari vapaalippua kyllä olis... oon (turhaan) odotellu, jos vaikka mies johonkin mun kanssa lähtis...

      Mukavaa viikonloppua sullekin! Mä oon molemmat päivät töissä, pläääääääääh....

      Poista
  11. Ihana Heli! Sinä taas toit meidän monen ajatukset tekstiksi!

    Mitä ihmisen pitäisi tehdä vapaa-ajallaan? Se, ettet tee "mitään" ei vain ole hyväksyttävää! Pitäisi luoda uraa, harrastaa liikuntaa, jotain luovaa ja sitä lukemistakin, jotta tiedät mistä puhutaan. Hoitaa perhe, pitää koti niin siistinä, että voisi sisustuslehteen ottaa kuvan koska vaan.

    Minä olen tehnyt tehtaassa töitä 25 vuotta. Kylmässä, vedossa ja melussa. Pitkät päivät kehollani töitä tehden. En todellakaan jaksa enään lähteä töiden jälkeen mihinkään meluisaan jumppasaliin reuhtomaan. Eikä edes huvita! Ystäviäni haluaisin tavata vapaa-ajallani enemmän, mutta pääsen niin myöhään töistä, ettei kellekkään voi viikolla niin myöhään mennä.

    Jatkuvasti painotetaan sitä, että pitäisi hankkia liikunnasta voimavaroja jaksamiseen. Että, se on suurinpiirtein ainut autuaaksi tekevä tapa. Miksei painoteta enemmän henkistä puolta? Pitäisi vaan hankkia niitä fyysisiä voimavaroja, samalla kuin henkinen puoli unohdetaan. Mielestäni masennustilastot kertovat paljon ihmisten pahoinvoinnista. Moni kokee itsensä riittämättömäksi tähän elämään, kun ei pysty kaikkeen, mitä elämältä nykyään vaaditaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta sitten taas kaikenlainen downsiftaus ja hidastaminen on niin niin niin trendikästä... Mutta ehkä sitäkin sitten jotenkin suoritetaan? Ainakin välillä tuntuu siltä...

      Tuo on niin totta, ettei raskaan fyysisen työpäivän jälkeen tosiaan hotsita mikään liikunta. Mäkin tykkään olla vaan ja mieluiten ihan omissa oloissani, kun töissä pitää olla niin sosiaalinen ja asiakaspalvelevainen kaiken aikaa... Toki olis keholle hyväksi se liikunta, mutta kun koko päivän on jo muutenkin jaloillaan, niin ei sitä vaan huvita!! Liikuttelen sitten vaan silmiä... =D

      Mulla on aika vähän ystäviä, kenen kanssa tapailen vapaa-ajalla. Ja tapaamiset on kyllä todella harvoja. Saattaa olla viikkoja, kuukausia, etten tapaa ketään! Enkä siitä kyllä erityisemmin kärsi. Taidan olla vähän erakko.

      Poista
  12. Voi, lukeminen on kyllä ihanaa ja oikein kelpo harrastus, mullakin menee joskus joku kirja samantien illan aikana, jos on oikein mielenkiintoinen. Ei siitä harrastuksesta kukaan kärsi :) Hmm, pitäisikin tehdä listaa luetuista kirjoista, vuoden aikana niitä kyllä kertyy iso pino.
    Itse fyysisesti raskaan työpäivän jälkeen en jumppaile minäkään, teen venytyksiä tms. aktivointia lihaksille. En voisi ajatellakaan että lähtisin vielä erikseen jonnekin juoksumatolle ja kuntosalille, kun on viimein päässyt töistä kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin olis se lukulista kyllä melkoisen pitkä!

      Mä oon nyt ajatellu, että työvuorojen (ja kelin...) salliessa kävelen töihin ja takaisin, suuntaansa matkaa on noin 3km. Ja siinä on sit mun urheilut... Käyn nyt fysioterapeutilla selkäni takia ja toivon sieltä saavani ajan myötä jotain täsmäjumppaohjeita, joita sitten voisin kotona tehdä.

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥