sunnuntai 17. tammikuuta 2016

yöks (ei herkille lukijoille!)


Tänään on siivottu. Olisin siivonnut muutenkin, mutta puhtia puuhaan antoi kissan viimeöinen yrjäisy... Kissahan oli joku aika sitten kipeänä, oksensi ja ripuloi kaiken mitä sisäänsä sai. Lääkekuurilla siitä päästiin, pääosin. Ajoittaista oksentelua jatkui kuitenkin edelleen ja se hiukkasen kyllä kieltämättä ihmetytti. Oksennuksissa ja ulosteissa ei kuitenkaan ollut mitään ihmeellistä. Toisaalta taas kissa huusi koko ajan ruokaa, joskin se on sitä tehnyt koko ikänsä... onkin hiukkasen putikka kissaneiti sitten.

No enivei, viime yönä olin just sammuttanut valot, kello oli jotain puoli 2. Ja sitten taas kissa alkoi oksentaa... oikein kunnon lammikot heittikin pitkin yläkerran lattioita. No, mikäs siinä muu auttoi kuin valot päälle vaan ja siivoomaan, jälleen kerran. Näky olikin aika yököttävä, nimittäin yhdessä lammikossa luikerteli oikein kunnon kokoinen mato... Googlettelemalla olen päätellyt, että kyseessä olisi ollut leveä heisimato, eli siis lapamato. *ällötyksen väristys* 

Näinköhän se sitten on koko ajan ollut syy kissan puklailuun, ja ehkä siihen nälkähuuteluunkin?? Ja sekö veti kissan niin huonoon happeen ennen joulua? Toisaalta lääkärissä kyllä käytiin ja otettiin kaiken maailman verikokeet ja röntgenkuvat, eikö jotain olis näkynyt niissä??

No joka tapauksessa tänään lensi pyykkiin kaikki mahdollinen*: petivaatteet, sohvanpäällyset, viltit, tyynynpäällyset... Ja taljat ulos pakkaseen. On imuroitu, pesty lattiat, laitettu puhtaat matot jne. Myös matokuuri on aloitettu, tosin harmikseni luin, ettei toi Axilur taidakaan just tuohon matoon auttaa. Jaiks. Huomenna heti apteekkiin siis.

*Pieni lisäys jo julkaistuun tekstiin: Olin niin tehokas pyykkäri, että pesin myös miehen passin ja ajokortin, sekä yhden pienen led-valon, joka toimitti heijastimen virkaa yhden takin helmaan kiinnitettynä...

Hyi että, mua edelleen ihan puistattaa. En yleensä kauheasti vauhkoa tollasista, koska noita elukoita nyt on meillä ollut vuosikausia ja matoja on nähty ennenkin, samoin meillä on ollu ihmisillä täitä ja kihomatoja ja mitä milloinkin. Kuitenkin nyt on vähän sellanen "voihan oksennus"-olotila, koska meillä noi elukat majailee myös sohvilla ja sängyissä... puhumattakaan siitä, että etenkin kissa pääsee ihan minne vaan, kuten pöydille... Enkä nyt oo ihan varma, voiko noi matoset tarttua ihmisiin (veikkaan, että suomi24 ei oo se varmin paikka selvittää asiaa..). Viime yönä kissa sai kyllä mennä ihan itekseen kylppäriin nukkumaan, saa nähdä, taidan laittaa ensi yöksi sinne myös... Tosin mitäpä hyötyä mokomasta, jos se kuitenkin päivällä saa täällä olla ihan missä haluaa...

On tää niin tätä. Meidän elukat kyllä madotetaan useamman kerran vuodessa, mutta kuitenkin noita matoja välillä sitten ilmestyy. Kissa ulkoilee ja metsästelee hiirulaisia siellä, joten kaippa ne sieltä sitten tulee. Se vähän kummastuttaa, että toi kyseinen loinen tulee käsittääkseni ennen kaikkea kaloista, eikä kalaa kyllä meillä ole koskaan...?

Onko teillä koettu näitä eläinten omistamisen ikävämpiä hetkiä? Ja onko kenelläkään kokemusta nimenomaan tuosta leveästä heisimadosta?? Jostain palstoilta luin, että se on tosi vaikea saada pois ja vaatii eläinlääkärin antaman matopiikin...??? Entä pitääkö tässä itekin alkaa syömään varoiksi jotain matokuureja...???

Heli

PS. Sori ällöttävä postaus! Mutta välillä elämä on... ihan ällöttävää. 

14 kommenttia :

  1. Uhh, itseasiassa heti kun luin tekstiäsi niin mieti että sillä on matoja! täällä maalla on yhdellä jos toisella meinaan koettu nämä, että yksi lääke tehoaa yhteen mutta ei toiseen jne. Kurjaa, mutta toivottavasti lähtee jollakin konstilla. Meille (kissoihin perehtynyt) eläinlääkäri joskus sanoi, että kissoja kannattaa aina muutenkin madottaa matolääkemerkkejä vaihdellen, koska ne kaikki vaikuttavat vähän eritavalla ja eri asioihin. Kaloista tuli mieleen, että vaikka tässä joen rannalla asutaankin, niin silti ei ne kissat talvella joella kalassa käy. Mutta joku lintupa oli käynyt tai mistä lie pilkkijältä vohkinut kun plosautti sen suustaan lennellessään meidän pihan päältä. Että kaloja voi sataa siis taivaaltakin :D Ehh hehh! mutta juu tiedän, yöks. Tsemiä! You can do it!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin mietittiin niitä matoja jo aiemmin, mutta kun ei niitä missään näkynyt... olen katellut "sillä silmällä" noita kissan tuotoksia jo jonkun aikaa.

      Mä oon madottanut suurimmaksi osaksi Axilurilla ja just viimeksi lääkäri sanoi, että se on hyvä merkki. No, suurimpaan osaan vissiin tehoaa, mutta ei sit tietenkään just tuohon... Nyt täytyy vaihtaa merkkiä hetkeksi.

      Kiitos tsempistä, I can do it (kun on pakko)!

      Poista
  2. Katsastappas teidän matokuurit, että ne ovat myös lapamatoihin tepsiviä. Kaikki matokuurit eivät nimittäin sitä ole. Mä luulen, ettei lapamatotartunta näy missään labroissa eikä röntgenissä, sillä sehän elää siellä eläimen elimistössä ihan omaa elämäänsä. Vie toki osan ravinnosta, joka laihduttaa kissaa, mutta ei aiheuta varsinaisesti mitään sairautta, joka näkyisi esim. maksa- ja munuaisarvoissa.
    Meillä kissat madotetaan 4-5 kertaa vuodessa, vaikka ovat sisäkissoja. Mieluummin mennään varman päälle, sillä haittaa niistä ei kissalle ole. Mä olen niin neuroottinen kaikkien luikertelijoiden suhteen, että senkin takia ajatus madoista on mulle yyyyhhhhh.
    Kaiken muun siedän, mutta matoja en. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan mä googlettelin sen madon vasta sit kun olin jo ekan lääkkeen antanut, ja jostain keskustelusta vasta hokasin, ettei toi lääke tehoa... Kissan röntgenissä näkyi sellanen mielenkiintoinen spiraali, lääkäri sanoi, että se on tulehdus. Huomenna soitan sinne lääkäriin ja kysyn, voisko sittenkin olla ollut kyseessä lapamato jo silloin...

      Mä madottelen aina silloin tällöin. Aika ajoin huomaan, että nyt on kyllä matoja... köhimisestä lähinnä. Madot on kyllä todella ällöjä, ja aina kun niitä on, mä hetken aikaa en todellakaan ota kissaa sänkyyn... mutta sitten aina lipsun taas... koirathan meillä nukkuu sängyssä koko ajan, kissa vähän harvemmin.

      Poista
  3. Suosittelen eläinlääkäriltä kunnon matokuuria jonka saa vain reseptillä. On liuos joka laitetaan kissan niskanahkaan, pienenpieni ampulli. Maksaa n. 10e per kissa mutta kertakäsittely riittää ja on laajakirjoinen. Meillä se saa puhelinreseptillä apteekkiin, mutta tulee edullisemmaksi ostaa suoraan lääkäriltä, kissan ei tarvitse olla mukana. Emme muita enää käytäkään kuin näitä, on kahta eri merkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia vinkistä, kysyn tästä huomenna kun soittelen tohtoriin! Olis huomattavasti helpompaa antaakin kuin nuo tabletit ja tahnat. Joskus olen noita antanutkin, kauan sitten, ja joskus on eläinlääkärissä käyty ne laittamassa.

      Poista
  4. Hiirethän on suurin syyllinen yleensä kissojen matoihin. Hiirillä on lähes aina matoja. Matolääkkeet tehoaa öpaut sen kuukauden ja heti kun miisu taas hiiren nappaa, niin kas, se saa taas matoja. Meidän kunnan eläinlääkäri sanoi madottavansa omat ulkokissansa kerran kuussa. Ite käytän Mibemax merkkistä tablettia meidän Lakritsalla. On tehokas! Mutta sitä ei saa kuin eläinlääkäristä tai reseptillä. Noi niskanahkaan laitettavat on kans hyviä. Ihme kun se eläinlääkäri ei ensimmäiseksi ehdottanut uudelleen madotusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaakseni eläinlääkäri kyllä kysyi, onko madotettu millon, ja ei tästä nyt kauhean montaa aikaa ole kun muistaakseni madotin... Ja onhan noita matoja meillä ennenkin nähty, kissa on kova hiirestämään ja se on ihan selvä, että matojakin sitten on.

      Mutta nyt se mato oli tosiaan se leveä heisimato, eli lapamato... Ja sen saa siis lähinnä kypsentämättömästä järvikalasta, joten mulle on kyllä täysi mysteeri mistä kissa sen on voinut saada!!! Ehkä joku lintu on yli lentäessään viskannut meidän pihaan kalaa..?? En tajua. Kaksi eläinlääkäriä kuitenkin katsoi sen madon (jonka siis kävin hakemassa pihalta roskiksesta ja sulattelin ja pesin ja pistin pussiin ja vein näytille......) ja molemmat päätyi siihen, että kyllä, lapamato se on. Kuuri oli todella rankka, 8 tablettia kerta-annoksena (ja myös koirille sama setti...) ja kissa oli niistä selvästi kyllä kipeä, silmät meni ihan nurin ja muutaman tunnin kuluttua taas lensi yrjö... *huoh*

      Tämä tarina vielä jatkuu, ensi viikolla pitää viedä kolmen päivän kakkanäytteet kissalta ja tarkistaa, mitä sieltä löytyy - toivottavasti ei mitään... (ja mitähän lie sekin lysti sitten taas maksaa...). Puhumattakaan siitä, mitä mun kenties nyt pitää tehdä, koska lapamatohan voi tarttua ihmisiinkin, se on voinut muhia kissassa jo kauan, tarttua meihinkin, ja mä olen töissä kaupassa... työterveydestäkään eivät osanneet sanoa ihan heti, mitä tehdään, selvittävät asiaa ja ilmoittavat sitten...

      Poista
  5. voi ei :( kissa-parka,toivottavasti kuurista/kuureista ois apua ja saisitte madon taltutettua..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan kissa-parka, toivoisin kyllä, että pian jo päästäis tästä kurjimuksesta! Se on viime aikoina niin paljon oksennellut, alkaa olla karvakin jo ihan kiilloton.

      Poista
  6. Voi nenäkissa raasu <3 Toivottavasti loishäädöt nyt auttaa ja toinen paranee. Ja tsemppiä siivoojalle :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että auttaa! Ja meikä siivoo vaan... Hiukan latisti kyllä tunnelmaa eilen, kun kissa taas yrjösi... että menikö lääkekuuri nyt hukkaan. Siksi pitää vielä jatkotutkia ensi viikolla... *huoh* Mutta ennen kaikkea toivon, että kissa jo saisi parantua!

      Poista
  7. Uhhuh, täytyy vissiin suunnata apteekkiin matokuuriostoksille... XP Tsemppiä häätöön! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä minäkin taidan madottaa jatkossa vähän useammin... ainoa vaan, että tosiaan tuohon matoon ei "tavalliset" kuurit ees auta. =(

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥