Nyt on vuorossa pientä paljastelua pihasuunnitelman suhteen.
Mulla on siis pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa ajatus jonkun sortin aidasta. Sitä Ilonan kirjaa katsellessani se ajatus sitten selkisi: mä teen meille risuaidan! Sellasta samanlaista aitaa olen ihastellut jo aikaisemminkin Marketan blogissa, ja silloin jo mietin, että siinäpä oliskin meille sopiva juttu... mutta ajatus sitten hautautui, kuten aika moni muukin suunnitelma. Ihan siis vaan siksi, että en saa aikaiseksi...
Nyt mä kuitenkin tiesin, mistä saan tarvikkeet - eli siis ensimmäiseksi nuo heinäseipäät. Ne hommattiin, ja sitten (melkoisen tappelun siivittämänä) iskettiin niitä miehen kanssa maahan.
Mulla on siis mielessäni aivan selkeä visio, mitä tuleman pitää. Latelin miehelle ohjeita ja osoitin paikkaa, minne saapi alkaa reikiä tekemään... Tai taisin aloittaa sitä hommaa kyllä itse, mutta oli se sen verran raskasta puuhaa, että miehen tarttein siihen avuksi.
No, ekat kepit meni maahan ihan jees, mutta sitten mies rupesi jotain säätämään ja homma meni tappeluksi. Eli se alkoi siis jotain millimetrin tarkkaa tekemään, mikä ei ollut todellakaan tarkoituksena... Lopulta sitten "esitin toiveen" (=määräsin), että jospa hän vain nyt tekisi ihan just prikuulleen niin kuin minä sanon ja jättää asiaan puuttumisen ja kommentoinnin keppien kohdista aivan kokonaan.
Lopputuloksena meillä on nyt kaiken kaikkiaan kuusi paria seipäitä pystyssä (yksi ei näy kuvassa). MINUN ohjeistamat paikat on just siellä missä pitääkin, kun taas se miehen vänkäämä kohta poikkeaa rivistä... Mutta tosiaan sen rivin ei tarvii olla viivasuora, joten tämä hyvä.
Seuraavaksi odotellaan, jos joku keksittäisi siirtämään meidän tontilla olevia kivijalan kiviä tuohon jatkoksi... Ideana on siis laitella esim. kolme kiveä siihen ja sitten taas jatkaa tuota aitaa. Noiden seipäiden väliin sitten ladotaan aidaksi pajua, kun joskus saan aikaiseksi alkaa niitä siihen kanniskelemaan...
Eli siis tätä haetaan:
Ja tässä siis vähän parempaa kuvaa siitä, mitä haetaan:
Eli tuota vasemmanpuoleista kuvaa tarkoitan. (Kuva pöllitty netistä, Jovelan talopäiväkirjan postauksesta.)
Näen jo sieluni silmillä, miten kaunis tästä tulee! ♥ Matala risuaita seipäiden välissä, kivet joiden päälle voisi asetella vaikka jotain kukkia purkeissaan sekä lyhtyjä, seipäissä voisi myös roikkua valoja... uuh! ♥
Napsaisin (surkean) kuvan myös humalasta ja siitä, miten se sittenkin vaan todellakin kasvaa korkeammaksi koko ajan:
Syysistutuksetkin on tehtynä, uskokaa tai älkää!!
Syklaamit alkoi tehdä kuolemaa, joten vaihdoin niiden tilalle callunaa. Tuota murattia kerta kaikkiaan rakastan! ♥ Ulko-oven vieressä on nyt siis säällisen näköistä, kun siinä ei riudu puolikuolleita kukkasia, vaan sitä on vähän laiteltu.
* * *
Asiasta toiseen: ajattelin kirjoitella jossain välissä postausta meidän rakkaista, kalliista lemmikeistä... ja siis myös siltä kantilta, miten oikeasti kallista eläinten pitäminen voikin olla, jos niiden terveys alkaa renaamaan. Loppuun vielä kuva meidän kullanmurusta tänään, kun oltiin lähdössä leikkauksesta kotiin...
Naama turvoksissa, koivet harottaa, katse on aivan samea ja kielikin pilkottaa suusta... ♥ Tämä kaunis päivä on siis mennyt lähinnä hermoillessa ja jännittäessä koiran selviämistä, ja sitten kotiutumisen jälkeen olen ollut sen lähistöllä tarkkailemassa vointia. Ja se on ollut minun lähistöllä tarkkailemassa, etten vaan jätä sitä... ♥ Nyt se on kyllä jo melkein entisellään, ruoka maistuu ja räksyttääkin ihan niin kuin aina, kun pihaan ajaa auto...
Mutta eläinjuttuja sitten toisen kerran lisää.
Heli
Ooo, olet ollut huiman aikaansaava! Ja aivan ihana idea tollainen risuaita <3 Sulla on silmää kauneudelle! Melkein näen jo ne lyhdyt ja sen tunnelman!
VastaaPoistaJa voi pientä koiraa! Oikein pikaista paranemista poloiselle <3
No heh, olin hyvin aikaansaava sen hetken aikaa... nyt on tilanne jämähtänyt paikoilleen ja mietin mitä sitten ja millä saisin potkittua itseäni taas jatkamaan hommaa. Mä näen kyllä mielessäni lopputuloksen, mutta no, vähän se nyt vaatii taas asennetta, että siitä joskus tulisi valmis. =D
PoistaKoira parani tosi nopsasti. Nyt kun saisi sen tajuamaan, että kiviä EI todellakaan saa kantaa... en tiedä voiko sitä enää koskaa pitää irti pihalla ilman kuonokoppaa, se kun ihan joka kerta etsii suuhunsa jonkun kivenjärkäleen jota kanniskella. Ja ne kivet on kaiken pahan alku ja juuri... kun oliskin tajunnut heti pentuna kitkeä siltä ton tavan, mutta miten opetat asian 11-vuotiaalle koiralle...
Hyvältä näyttää aitaprojekti ja syysistutukset, peukut sulle:) Mä otin koiralle vakuutuksen. Siis törkeen hintanenhan se on, mutta kun jos jotain tulee niin nehän ne sitten kalliita ovatkin... Aurinkoista keskiviikkoa!
VastaaPoistaKiito kehuista, nyt tosiaan pitäisi vaan saada aikaan jatkaa tota aitahommaa...
PoistaMä en ottanut vakuutuksia aikanaan. Ne todella on törkeän kalliita, siinä syy. Nyt sitten maksellaan lääkärimaksuja... *huoh* Mutta ehkä oltaisi kuitenkin vuosien mittaan maksettu enemmän sitä vakuutusta.
Aurinkoista keskiviikkoa sullekin - viikko onkin jo vierähtänyt ja taas on keskiviikko!
Aidasta tulee vähän samantyyppinen kuin minkä näin telkassa Tanskalainen maajussi.
VastaaPoistaJoo tuollaista aitaa on varmaan monessa paikassa. Mä en ole tota ohjelmaa katsonut kuin ehkä kerran vahingossa, en koskaan muista milloin se tulee.. vai tuleeko se ees enää?
PoistaVoi että! Risuaita sopii kyllä tuohon tontin rajalle kuin nenä päähän! Katkaiseee hienosti näkymän pellolle ja selkeyttää pihan ja pellon rajaa. Hyvä, hyvä! =) Ja ihana idea laittaa kiveä joukkoon!
VastaaPoistaMeidän risuaita on kyllä vedetty melkein vatupassilla ja luotilangalla suoraksi! Beibe on niin tarkka! Joten ymmärrän täysin sinun miestäsi! Mutta myös sinua! Koska minäkin olen sellainen, että kaikki tänne, mulle ja heti. Ja ei ole niin väliä, vaikka on vähän sinnepäin. Monta kertaa olen silti sitten kiitellyt siistiä lopputulosta, kun olen myönnytellyt Beiben tahtoon. Ja pienet myöntymykset edesauttaa sitä, että saan hänet avuksi seuraavaankin "hyvään ideaani"! ='D
Juu, risuaita on todella kiva, sitten kun se joskus siitä etenee... Mietin, että taisit sinäkin tuskailla, miten paljon se sitä risua oikeesti vetääkin. No, mä tein ihan kapeat rakoset, ettei tarvii ihan niin paljon risuja, haluaisin kuitenkin säästellä pajuja myös ihan tuolla elävinä, että on mehiläisille ruokaa. Kivet tuonne väliin on ajatus vasta, en tiedä onnistuuko se. Miehen piti kysellä joku niitä siirtelemään, en tiiä missä vaiheessa se homma on...
PoistaJep, mä oon just tollanen kaikki mulle heti nyt. Mutta mua alkoi vaan niin kauheesti ärsyttää, että kun tuo oli mun idea ja mulla oli siitä visio, niin sit yks tulee siihen viivottimella vetämään viivaa... etenkin kun se sen viiva sitten ei ihan myötäillyt sitä mun linjaa. Lopulta tehtiin niin kuin mä sanoin... =D ja ihan tarpeeksi suorassa se on nytkin. Mua välillä ärsyttää, kun mies torppaa mun visiot niin tylysti, nytkin sain kuulla miten noi seipäät ei tuu kestämään montaa vuotta kun ne mätänee jne jne jne... argh! Kestää minkä kestää ja sitten hajoo, sanon minä!!
Oi, oi tuo aita kuullostaa kyllä niin ihanalta ja hyvältä! Se suojaa varmasti myös tuulelta mukavasti?! Kohta teillä on oikea satujen puutarha tuolla, kun yksi idea poikii uuden idean. Hyvä niin!
VastaaPoistaKauniit syysasetelmatkin sinulla jo. Minulla ei vielä ole padassa mitään, mutta ehkäpä ensi viikolla :))
No saapa nähdä siitä tuulensuojasta, mä en ajatellu tehdä siitä kovin korkeaa. Ennemminkin se on sellanen koristus vaan, toivottavasti ainakin... ja toivottavasti se nyt siitä joskus valmistuu. Jotenkaan en oo nyt saanut vauhtia jatkaa sitä... toisaalta en oo kyllä ehtinytkään. Jännä kieltämättä, miten yksi ajatus tuo toisen ja siitä se sitten alkaa muodostumaan. Satujen puutarha kuulostaa ihanalta, katsotaan saavutetaanko sellanen!
PoistaMun syklaamit alkoi olla niin karmeassa jamassa, että oli vähän pakko vaihtaa kanervat. Se oli helppo ja nopea tilanteen parannus, kun ei tarvinnu kuin tempaista syklaamit ylös ja heittää kanervat tilalle, muuten pata pysyi samanlaisena, kun noi muratit on edelleen aivan älyttömän hienot.
Tuo risuaita on kiva!! Olen itse miettinyt samaa, ja osin samasta syystä: saisipa hukattua ne risut. Mutta kun ei oikein olisi paikkaa. =)
VastaaPoistaHumala on kasvanut hurjasti!! Ensi vuonna se on jo vielä mahtavampi ja ihan muutaman vuoden sisään joudut sitä jo toivon mukaan vähän leikkaamaan.... =)
Tosi kaunis syysistutus. Minä en ole vielä vaihtanut, kun maljaköynnös on nyt parhaimmillaan ja verenpisaratkin vielä kukkivat. Joku juttu täytyy kuitenkin portin pieleen askarrella vielä syksyn aikana. Muratti on niin käytännöllinen ja kaunis! Ja meillä on monesti selvinnyt talven ylikin niin, että olen siirtänyt kesäkukkien viereen keväällä.
Iloista syksyä! Hellät ja varovaiset rapsutukset potilaalle.
No teet kuule sellasen risuaidan pätkän vaan jonnekin, sehän käy ihan koristeesta! Mulla on sellanen tilanne, että mulla ei ole täällä mitään valmiita risuja... eli mä joudun alkaa katkoa pajuja jostain. Peltojen reunoista saan kuulemma myös ottaa, sanoi maajussi. Mua vaan vähän mietityttää toi paju-viha, mitä noilla maajusseilla tuntuu olevan... eikö ne tajua, miten tärkeitä pajut on pölyttäjille?? Että antaisivat niiden myös kasvaa jossain. Omalla tontilla on pajua aika vähän, enkä kyllä kaikkea ees raaski tuonne kaataa.
PoistaHumala on kieltämättä ottanut aikamoisen kasvuspurtin sit kuitenkin, vaikka kovasti me aluksi sitä epäiltiin. Nyt pitäisi saada jotain tukea tonne "kattoon", että siitä saisi muodostumaan katoksen keinun päälle. Kunhan se toivottavasti ensi keväänä alkaa kasvamaan ajoissa, se saattaa hyvinkin olla aika hieno kesän lopulla!
Miten olet murattia talvella säilyttänyt, että se säilyy talven yli? Voiko sen jättää tohon paikalleen vaan, vai pitäiskö se kaivaa ylös ja siirtää jonnekin sisälle? Mä niin tykkään muratista, olis aika ihanaa jos sais muratista kasvatettua tohon patioon myös jotain...
Kaunista syksyä sinne! Koira on jo hyvissä voimissa - seuraavaksi pitäiskin sitten aloittaa sen kanssa Kartrofen-pistokset... *huoh*