tiistai 27. joulukuuta 2016

vielä joulusta


Olen tässä joutessani taas tehnyt jonkunlaista "jälkitilinpäätöstä" joulusta... En oikein voi sille mitään, mutta joka vuosi mä nykyään tätä joulu-asiaa pohdiskelen, ennen ja jälkeen joulun. Joulu on kiva ja sitten toisaalta taas se on niin turha. Ennen joulua on kiva odotella sitä, suunnitella, kirjoitella kortteja, mietiskellä miten voisi ihmisiä ilahduttaa. Ja sitten tulee se itse joulu, päivä-kaksi, ja se on ohi, humps. Ja sitten pitää taas aloittaa tämä mietiskely...

Kyllä se vaan todettava on, että ei joulu enää oikein miltään tunnu. Meillä ei ole oikeastaan mikään juhlapäivä vuodessa sellanen, että sitä kovasti juhlistettaisi - siis tarkoitan, että pukeuduttais paremmin, katettais hienommin, olis jotenkin tositosi juhlava fiilis. Ei tuo joulukaan siihen poikkeusta tee, vaikka periaatteessa on ns. parempi kattaus. Meidän porukka ei vaan osaa olla ruokapöydässä pitkän kaavan mukaan, joten oli sitten kyseessä maanantai-illan ruoka tai jouluateria, niin ihan yhtä nopeesti se on naamariin tempastu ja pöydästä häivytty. Ja se pukeutuminen on melkeinpä naurettava ajatus meillä.


Ruokien kanssa on aina pieni miettiminen. Tänä vuonna ajattelin toteuttaa omalla kohdallani vegaanisen joulun, mutta ei menny ihan niinku Strömsössä. Mulla kyllä oli vegaanisiakin juttuja ihan tarpeeksi, mutta söin sit kuitenkin myös ihan perus-perunalaatikkoa. Ja tavallista suklaata on mennyt enemmän kuin mikään tämän valtakunnan laki yhden ihmisen osalle sallii... Joka vuosi noita ruokajuttuja suunnitellaan ja pyritään kohtuuteen - meillä ei todellakaan ole montaa sorttia ruokia taikka notkuva pöytä - ja silti aina ruokaa on liikaa, niin nytkin.

Joulukoristeet sen sijaan todellakin vaan vähenee vuosi vuodelta. En ole koskaan ollut mikään suuri tonttujen, enkeleiden, himmeleiden, olkipukkien tai ikkunakoristeiden ystävä. En siis sellasia tänne kotiin ole vuosikausiin laitellut (tonttuja ehkä joskus silloin, kun lapset oli pieniä...). En ole myöskään enää vuosiin vaihdellut jouluverhoja, -mattoja tai muuta jouluista tekstiiliä (paitsi meidän sänkyyn laitoin punavalkoiset tähtilakanat). Koristuksena oli tänä vuonna siis oikeastaan vain ne aiemmassa postauksessa olleet lumiukot ja niiden kanssa yksi posliinienkeli. Ja sitten kuusi koristeineen, muutama kukka ja kynttilöitä sekä joitain valosarjoja.


Sitten on tietenkin se lahjahommeli. Kyllä minusta on ihanaa laitella paketteja ja olen edelleen sitä mieltä, että joulu ilman lahjoja ei ole joulu oikeastaan ollenkaan. Mutta en ole valmis sijoittamaan lahjoihin omaisuutta. Haluan siis pysytellä kohtuudessa ja olla tasapuolinen lasten kesken. Tänä vuonna lapsille oli yksi isompi ja yksi pienempi lahja. Se isompi ostettiin kimppalahjana niin, että sisarukset osallistui toistensa lahjoihin osittain, jolloin saatiin jotain vähän arvokkaampaakin sitten yhdessä hankittua.

Meillä on sellainen tilanne, että lapset ei saa lahjoja perheen ulkopuolelta mistään muualta kuin kenties kavereiltaan ja isommat puolisoiltaan ja ehkä puolisoidensa suvulta. Ei siis tule paketteja mummoilta, kummeilta, saatikka muilta sukulaisilta. (Eikä mielestäni tarviikaan tulla!) Kun kuitenkin haluaisin, että lapset saa lahjoja, niin ne on sitten kaikki itse hankittava... ja rohkenen epäillä, että teini-ikäiset lapset ei suuremmin ilahdu vaikkapa suklaarasioista ja villasukista. Tässä vaiheessa elämää on siis aiheellista ihan oikeesti miettiä, mistä ne ilahtuu ja mitä ne tarvii. Kyllä sekin aika sitten joskus ehkä/toivottavasti tulee, kun lahjana ilahduttaa vaikkapa kynttilät, kukat ja herkut - itseäni ainakin ilahduttaa. 


Mun haaveissa on todella kauan ollut sellanen sukujoulu, että talo on täynnä väkeä. On mummot ja siskot ja serkut, on aikuisia ja lapsia... eli sellasta kuin oli aikanaan mummolassa. Oli ihanaa se serkkujen kanssa kirmailu ja jännittävä odotus ja yhdessä syöminen ja kenties saunominenkin (en muista saunottiinko...). Nyt lähinnä mietin, että huhhuh, mikä rupeama se onkaan mummolle ollut... meitä nimittäin oli aika hirmuinen sakki! 

No, tänä vuonna tuon tapainen joulu toteutui siinä mielessä, että täällä oli kaikki lapset ja myös niiden perheet. Eli isoin tytär, miehensä ja 2-vuotias mummon rakas, isompi poika, tyttöystävänsä ja heidän 12-viikkoinen koiranpentu, sitten nämä kotona vielä asuvat kaksi lasta ja me miehen kanssa - yhteensä siis 8 aikuista, yksi lapsi ja omien koirien ja kissan lisäksi yksi koiravauva. Tytär ja miniä oli molemmat puolikuntoisia, pikkukoira lähinnä roikkui naskalihampaillaan kintuissa, mummon murulla riitti vauhtia enemmän kuin kaikilla muilla yhteensä, talo tuntui todella pieneltä tälle sakille, tortut paistui liian kuiviksi ja toinen pelti kärähti uuniin, matot piti pitää rullalla pois lattioilta ja silti tuli pisuja ja kakkoja lattioille... Jotenkin olen tainnu tottua tähän hiljaiseen ja avaraan elämään jo sen verran, että kyllähän se olo sitten oli aika väsähtänyt, kun kaikki lopulta lähti koteihinsa...

No, katsotaan millä kaavalla vedetään joulu sitten ensi vuonna. Tämä joulu oli ihan kiva, mutta on se vaan silti mukavaa, että se on nyt ohi! Ja ihan vaan muistutukseksi sanon, että nämä on sitten minun ikiomia ajatuksia... ei arvosteluita kenenkään muun joulunviettoa tai tapoja ja perinteitä kohtaan!

Heli

PS. Joulu oli kelien puolesta lauha ja ihan musta. Tänä aamuna maa oli taas ohuesti valkoinen ja keli ihanan kirkas! Kuvat siis tältä päivältä.

8 kommenttia :

  1. Me on tehty päätös että aatto vietetään omalla sakilla, yleensä joulupäivää mun sukulaisten kanssa ja tapaninpäivää sitten miesten sukulaisten kanssa. Kaikki on aika lähellä, mutta en halua mitään ressiä ja laukkomista paikasta toiseen, enkä ainakaan vielä ole ollut halukas ottamaan ressiä ison suku-kalaasin järjestämisestäkään.
    Lasten kanssa käytiin melkoiset neuvottelut siitä, että minä haluan että jouluna kaikki pukeutuu vähän siistimmin - ei nyt mitään ykkösiä mutta ei gollari-asujakaan. Mun mielestä juhlapäivää juhlistetaan myös pukeutumalla sen mukaisesti, mutta tämäkin lienee perinnettä mun lapsuuden kodista.
    Kyllähän joulu saakin olla eri vuosina erilainen, tänä vuonna en juuri jaksanut panostaa mutta lapset olivat levittäneet pari laatikollista koristeita ympäri kotia - ei sisustajan silmää varsinaisesti hivellyt tonttu- ja enkelipartiot joka hyllyn ja tason päällä, mutta ohimenevä vaihe tämäkin on kun vielä ovat moista kiinnostuneet puuhaamaan. Tyttö on innostunut leipomisesta ja laatikot valmisti Saarioisten äidit. Ihan hyvä näin. Ensi vuonna sitten taas jotenkin toisella tapaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin ollaan oltu vuosikaudet aatto omalla porukalla ja sit jossain kohtaa käyty mun sukulaisissa Keski-Suomessa. Miehen isä asuu tossa ihan lähellä, mutta harvemmin me siellä ollaan muuta kun kahvin verran ehkä. Ei olla koskaan oltu siellä jouluna siis sen kummemmin, joskus aikanaan oltiin kyllä mun vanhemmilla. Nyt kun ajattelen, voin vaan ymmärtää, miten syvä helpotuksen huokaus äidiltä varmaan pääsi kun me lähdettiin kotiin... ihan sellanen olo mulle ainakin tuli, kun toi oma jälkikasvu täältä lähti pois.

      Mä muistaisin, että mekin kyllä siskon kanssa joskus puettiin vähän parempaa päälle jouluna. Siis tyyliin mekot. Ainakin jos mentiin mummolaan tai jotain. Miehen kanssa juteltiin noista pukemisista, niin se sanoi, että ne oli aina kerrastoissa koko päivän - kävivät saunassa aamupäivällä ja siitä sitten vaan kerrasto kehiin. Meillä oli lasten ollessa pieniä kyllä juhlavammat vaatteet, tykkäsin laittaa lapsille mekkoa ja sellasta. Mutta se on jäänyt... eihän nää nyt meinaa ees herätä ennen kuin vasta pitkästi iltapäivän puolella.. =D

      Mä muistan, kun aikanaan lapset koristeli kuusen. Se oli minusta ihan supersuloinen ja en meinannut millään sitä raaskia laittaa pois... Nyt on vuosi vuodelta mennyt vaan niukemmaksi koristelu, lapset ei enää halua siihen edes osallistua...

      Tällasta tää on kun lapset kasvaa. Menee joulusta vähän niin kuin tarkoitus ja hohto. Mutta tilalle tulee sit erilaisia asioita. Nyt joulun jälkeen on ollu ihana fiilistellä kynttilänvalossa ja hyasintin tuoksussa. ♥

      Poista
  2. Musta tuntui kans jotenkin valjulta tänä jouluna, vaikka meillä oli kivat pyhät. Mä luulen, että näin lyhyt jouluviikonloppu oli osasyyllinen tähän valjuuteen.

    Me ei käytetä lahjoihin paljoa rahaa. Poikkeuksena on lähinuoriso, joille annetaan ihan rehellisesti rahaa lahjaksi. Koska ei haluta antaa mitään sellaista heille, mitä he ei tarvi. Ostakoot ite mitä tarvitsevat!

    Muuten annetaan paljon itsetehtyjä lahjoja. Mehua, viiniä, hilloja, jätkänkynttilöitä ja villasukkia. Pitivät lahjansaajat tai eivät! ='D Tälläisiä lahjoja me haluttaisiin saada, joten sellaisia me annetaan!

    Me ollaan aina tykätty syödä yhdessä ja pitkään. Jutella ja pitää hauskaa. Joten se ei ole ongelma. Mutta olisi joskus kiva pukeutua hienosti, mutta kun ei jaksa. Ja sitten täytyy kuitenkin vaihtaa jossain vaiheessa kuteita, kun pitää käydä tallilla jne.. Tänä jouluna mulla oli kahtena päivänä meikkiä. Ennen kuulumatonta!

    Jonain vuonna se joulufiilis löytyy, jonain ei. Tänä vuonna se ei vaan jotenkin löytynyt. Mutta ei se mitään, joulu meni siitä huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varmasti vaikutti monelle toi viikonloppuun sijoittuva joulu. Ei ollu vapaata muuta mitä nyt se maanantai sitten, eikä kaikilla sekään.

      Laskin, niin kyllä niihin lahjoihin taas monta sataa hurahti, vaikka mukamas ei paljoa laittanut... Mulla ei oikein ole ideoita niihin itse tehtyihin juttuihin, niin on sitten ostettava. Olen kyllä ajatellut monta kertaa, että olis voinut vaikka leipoa jotain... mutta sit mietin, että eiks kaikki leivo ite, että mitä mä nyt sit vielä lisään sitä kakkukasaa. Toisaalta oon mä kyllä menneinä vuosina monenlaista myös tehnyt, nyt kun alan miettiä. Omat lempparit oli betoniset kynttiläkipot. Vois ehkä ajoissa miettiä mitä tekis ja sit puuhata pitkin vuotta erilaisia juttuja lahjaksi. Se vaan on tässä myös, että kun ei anneta lahjoja kuin omille lapsille pääasiassa, ei ole siis ketään kelle viemisiä ja muistamisia antaa. Teidän omatekemät lahjat kuulostaa aivan ihanilta, kelpais mullekin!

      Ehkä joskus, kun lapset on aikuisia, mekin voidaan istua pitkään syömässä... tai sitten ei. Ei toi mun mieskään osaa sellasta, se vaan vetäsee sapuskat naamariin ja lähtee. Ihan tyhmää!

      Joulu oli ja meni, ihan jees joulu se oli, vaikka nyt sellanen superfiilis uupuikin. Ehkä ensi vuonna sitten?

      Poista
  3. Vähän samanlaisia ajatuksia täällä. Joulu on ihanaa, mutta niin äkkiä ohi.
    Itse olen vielä niin malttamaton, että haluan jo tänään (28.12.) kaikki koristeet pois ja jatkaa normaalia arkea. Meillä siis on kuusi ja koristeet pitkin taloa. Valot jätän jonnekin helmikuulle kun on niin pimeää.
    Ihanaa vuodenvaihdetta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en vielä malta ottaa kuusta pois. Se niin ihanan pehmeästi valaisee tuossa nurkassaan! Ajattelin kyllä että sit 1.1. siivoan joulun veks, kun sillon mulla on seuraava vapaapäivä. Se nyt sitten vähän riippuu siitä, innostunko juhlimaan miten kovasti vuodenvaihdetta... Nyt on ajatus, että olen ihan vaan kotona, koska meidän koirat on niin paniikissa niistä raketeista enkä raaski niitä ehkä jättää tänne pelkäämään ilman mammaa... mutta ei sitä tiiä, jos sit kuitenkin jotain menoa ja meininkiä ilmaantuu. (Todennäköisesti tytär on kuitenkin kotona, ihan yksin mä en koiria todellakaan jätä. Ja vaikka täällä oliskin joku, on silti laitettava verhot alas ja musat täysille kun alkaa raketit paukkua...)

      Valoja mäkin aion kyllä pitää vielä, ainakin jonkunlaisia. Ne on tosi kivat pimeään vuodenaikaan, en ajattele että ne on vain jouluvalot, paitsi nyt ehkä jotkut kyntteliköt on enemmän just jouluun.

      Mukavaa vuodenvaihdetta sinnekin!

      Poista
  4. Jos mun pitäis valita kaikista jouluista se, joka on tuntunut kaikkein vähiten joululta, se oli just äsken. Ei minkäänlaista joulufiilistä. Ennemminkin sellainen odottava olo, että kunhan siitä päästään, alkaa päivät pitenemään ja kevät on vähän lähempänä.

    Mietin, että oliko fiiliksen puuttumisen syynä se, että joulun pyhät ajoittui viikonloppuun niin, ettei tullut mitään ylimääräistä pidempää vapaata. Vai se, että nurmikko oli yhtä vihreä kuin kesällä ja muuten vaan mustaa ja märkää. Vai se, että tänä vuonna kutistin ennestäänkin minimaaliset jouluvalmisteluni todellakin olemattomiin. Kinkku oli valmiiksi paistettu ja siivutettu, laatikot tilasin lounasruokalasta, joulutortut paikallisesta leipomosta, ja kaiken muun ostin kaupasta. Paitsi pipareita tein. Kaupan valmistaikinasta...
    Ja siivotakaan ei sen kummemmin tarvinnut. Oikeastaan se ehkä eniten häiritsi, kun ei ollut mitään joulusiivottavaa (kaappeja en edes harkinnut, koska en niitä muutenkaan joulun alla siivoile). Että pitäiskö sitä kuitenkin edes pienesti hommata itselleen sitä joulustressiä, että pääsis tunnelmaan..? No ei tarvi, mutta ehkä nyt oli liian valmista kaikki.

    Lahjatoivomuksia pojilla oli molemmilla tänä vuonna tasan yksi, jotka molemmat toteutettiin ja se tuntui ihan kivalta, kun yleensä eivät toivo mitään, ja kuitenkin sitä haluais jotain järkevää antaa. Lisäksi hommasin molemmille muutaman peruslahjakortin, joille on käyttöä ihan vaikka vaan ruokaostoksiin, kun kumminkin kaupassa käyvät. Tuntuivat olevan mieluisia.

    Jaa niin. Se vielä piti sanoa, että niin tuttua toi, että ei osata syödä pitkän kaavan mukaan :). Jotenkin sitä niin toivois, että istuttais kaikessa rauhassa edes silloin, kun siihen ruuan laittamiseen on mennyt normaalia kauemmin. Olis vähän niinkuin rispektiä sille, joka on sen vaivan nähnyt. Mutta se sentään on meillä tapana, että kukaan ei nouse pöydästä ennenkuin kaikki on syöneet. Se oli tapa, jota itse omassa lapsuudenkodissani inhosin (koska meitä oli kuusi hlöä ja mun pikkusisko oli ihan älyttömän hidas syömään... ja koska meillä syötiin aina samaan aikaan, eikä vaan jouluna), mutta joka nyt tuntuu ihan kivalta. Sen verran harvoin kuitenkin ollaan saman pöydän ääressä yhtä aikaa. (Mies on ihan toivoton tapaus. Syö suunnilleen suoraan kaapista laittamatta edes mitään lautaselle. Ärsyttävää.)

    Nyt on ihan kevätfiilis. Aurinko paistaa (toimiston ikkunan takana..) ja eilen satanut lumi on vielä ihanan valkoista. Huomenna sitä ei ehkä enää ole, enkä tiedä, onko sillä enää niin väliäkään. Pääasia, että valo lisääntyy. Että ei muuta kuin kevättä kohti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli joulufiilis ennen joulua. =) Mutta kyllä se hyvin mieto tänä vuonna oli, syystä tahi toisesta. Olen ajatellu, että se vaan on niin, että hohto on mennyttä. Ehkä jonain vuonna sit enemmän tulee fiilareita? Tuo on totta, että jos keli on sellanen mitä se nytkin oli, niin kyllä on vaikea ajatella, että on joulu. Jouluun vaan kerta kaikkiaan kuuluu lumi!!! Mä en osaa kuvitella, että jossain etelässä esimerkiksi joulu tuntuis yhtikäs yhtään miltään, siis täällä pimeässä Pohjolassa on kuitenkin ees ripaus enemmän jouluista vaikka maa olis mustakin... jos vielä olis lämmintä, niin pah, ei se mikään joulu olis.

      Mä en tehnyt ite mitään jouluista ruokaa, oon jo vuosikaudet ostanut valmiit. Kinkun paistaa appiukko, minusta se paistokätky on aivan kamala. Torttuja tein ja puuroa, siinä ne sit olikin. Ruoat sentään lämmitin ite... =D Eli ei mullakaan mitään joulun valmistelua koskaan suuremmin ole noin niin kuin ruokapuolella ainakaan. Pipareitakaan en paista, koska ei ne kelleen maistu. Ehkä siinäkin on yksi asia, miksi joulu ei tunnu miltään, kun ei ketään kiinnosta joulun valmistelutkaan, koristelut ja piparinpaistot... Ja mä oon meidän perheessä ainoa, joka esimerkiksi juo glögiä...

      Meidän lapset sai ne 2 lahjaa per nassu. Ne ei olleet kelleen mitenkään yllätyslahjoja varsinaisesti, ja minusta osa joulun hohtoa on just se, että lahjat on ylläreitä - siihenhän se lasten ilo perustui, ja jännitys, kun ne ei yhtään tienneet, mitä paketeista paljastuu... nyt kun tietävät etukäteen, niin vähänkö on tylsää!!

      Mä toivoisin joululta yhtenä osana sitä pitkään pöydässä istumista, syömistä ja juttelua, mutta se ei meillä kyllä toimi. Meillä ei ole mitään juteltavaa! Ja syöminen hoituu aina pikavauhtia. Pitäis olla vieraita kylässä syömässä, sit olis sellasta pöydässä istuskelua enemmän.

      Tänään olin lenkillä (suklaita sulattelemassa...) ja totesin myös, että keväältä tuntui! On se ihanaa, kun kevättä voi jo alkaa ootella - vaikka toisaalta eihän se talvi oo ees kunnolla vielä alkanut... pakkasten osalta siis.

      Ihanaa loppuvuotta sulle, Annukka! ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥