Luen parhaillaan yhtä tosi hyvää kirjaa (Liane Moriarty: Nainen joka unohti). Se kertoo naisesta, joka kopsautti päänsä pahasti ja unohti kertakaikkisesti kymmenen viimeistä vuotta elämästään. Kun hän palasi sairaalasta kotiin, hän ei tuntenut lapsiaankaan (koska he olivat kaikki alle 10-vuotiaita). Hänen kotinsa oli aivan erilainen kuin se oli ollut silloin kymmenen vuotta sitten, ja hän oli itsekin ihan erilainen, mitä olisi koskaan kuvitellut olevansa. Ja niin edelleen. Tosi hyvä kirja, suosittelen! Ja on siis ihan romaani, kivaa luettavaa.
No, mä aloin sitten itse miettiä omalla kohdallani, että mitä ajattelisin nykyisestä elämästä, jos palaisinkin yhtäkkiä kymmenen vuoden taakse. Itse asiassa mä mietin useasti, mitä tekisin, jos voisin elää uudelleen elämäni... Että mitä ottaisin uusiksi ja mitä tekisin aivan toisin. Ajattelen, että tekisin hyvinkin paljon toisin, mutta toisaalta eihän sitä sitten olisi tässä nykyisessä tilanteessa, jos olisi tehnyt asiat toisin... ehkä.
Aloin sitten aikani kuluksi tehdä "aikamatkaa" sinne kymmenen vuoden taakse... valokuvien kautta tietenkin. Olen siivonnut valokuviani tosi rankasti viime vuosina, mutta kyllä niitä vielä on jäljelläkin. On niin hauska palata muistoihin kuvien avulla!! Kaikki tämän postauksen kuvat on vuodelta 2007, ja kyllä voin sanoa, että muistan joka ikisen tilanteen ja hetken, mistä ne on otettu. Valokuvat on oikeasti kultaakin kalliimpia muistojen herättäjiä!!
No, mä aloin sitten itse miettiä omalla kohdallani, että mitä ajattelisin nykyisestä elämästä, jos palaisinkin yhtäkkiä kymmenen vuoden taakse. Itse asiassa mä mietin useasti, mitä tekisin, jos voisin elää uudelleen elämäni... Että mitä ottaisin uusiksi ja mitä tekisin aivan toisin. Ajattelen, että tekisin hyvinkin paljon toisin, mutta toisaalta eihän sitä sitten olisi tässä nykyisessä tilanteessa, jos olisi tehnyt asiat toisin... ehkä.
Aloin sitten aikani kuluksi tehdä "aikamatkaa" sinne kymmenen vuoden taakse... valokuvien kautta tietenkin. Olen siivonnut valokuviani tosi rankasti viime vuosina, mutta kyllä niitä vielä on jäljelläkin. On niin hauska palata muistoihin kuvien avulla!! Kaikki tämän postauksen kuvat on vuodelta 2007, ja kyllä voin sanoa, että muistan joka ikisen tilanteen ja hetken, mistä ne on otettu. Valokuvat on oikeasti kultaakin kalliimpia muistojen herättäjiä!!
 |
| Lapset, tuolloin 5v ja 8v, leikkivät kissan kanssa. Tämä kissa suostui yllättävän auliisti olemaan leikeissä mukana. Kissa oli tuolloin noin 2,5-vuotias. |
 |
| Meillä oli tapana käydä lasten kanssa koulujen päättäjäispäivänä Tykkimäessä, jos vain oli hyvä ilma. Siellä oli silloin mukavan väljää, kun ihmiset oli erilaisissa päättäjäisjuhlissa yms. Tämä kuva on sellaiselta reissulta. |
 |
| Kuopus ja koiranen ♥ (silloin vasta reilut 1,5-vuotias) siellä samaisella Tykkimäen reissulla. |
Jos tekisin jotain toisin, tällä tiedolla ja kokemuksella, mitä mulla nyt on, kannustaisin ehkä lapsiani pontevammin jonkun liikuntaharrastuksen pariin. Meidän lapset ei ole oikein koskaan harrastaneet mitään, ja sitten kun tietokoneet tuli joka kotiin, oli meidän poikien intressit vain ja ainoastaan niissä. Sitä hitusen harmittelen, vaikkakin molemmat pojat on nyt opiskelleet nimenomaan sitä alaa ammatikseen (toinen on jo valmis datanomi, toinen opiskelee parhaillaan).
Niin ja kyllä mä varmaan keskittyisin enemmän lapsiin kuin tietokoneeseen itsekin... mä olin aivan blogien pauloissa jo silloin ja muistan kyllä kokeneeni huonoa omatuntoa siitä, miten paljon olin koneella itsekin. Näin jälkikäteen tuo harmittaa aika paljonkin...
Itse olin kymmenen vuotta sitten vielä kotosalla lasten kanssa. Tai olin jo ottanut vähän askelia työelämäänkin kyllä, mutta palasin sitten vielä kotiin. (Vai olinkohan itse asiassa just kymmenen vuotta sitten puhelinmyyntihommissa?? En ollut tosin kauaa, vaan palasin sitten taas kotiin...) Kuopus oli tosiaan sen 5v silloin ja hän oli kanssani kotosalla (muut oli siis jo koululaisia silloin). Hän oli ollut jo aiemmin jonkun aikaa päiväkodissa, ja nyt kotona oleminen olikin hänestä sitten aika tylsää... Päikkärissä oli niitä kavereita ja kotona vain äiti!
Itse olin kymmenen vuotta sitten vielä kotosalla lasten kanssa. Tai olin jo ottanut vähän askelia työelämäänkin kyllä, mutta palasin sitten vielä kotiin. (Vai olinkohan itse asiassa just kymmenen vuotta sitten puhelinmyyntihommissa?? En ollut tosin kauaa, vaan palasin sitten taas kotiin...) Kuopus oli tosiaan sen 5v silloin ja hän oli kanssani kotosalla (muut oli siis jo koululaisia silloin). Hän oli ollut jo aiemmin jonkun aikaa päiväkodissa, ja nyt kotona oleminen olikin hänestä sitten aika tylsää... Päikkärissä oli niitä kavereita ja kotona vain äiti!
 |
| Muistan oikein hyvin tämän kyseisen lenkin, jonka tein koirani kanssa. Oli ihanan lämmin illansuu ja muistan, miten onnellinen fiilis mulla oli! ♥ |
 |
| Tämä kuva on otettu, kun meillä oli ekat pennut. Kuvassa siis minä ja mammakoira (joka on se äskettäin lopetettu koira siis) koiranpentujen aitauksessa. Mä tykkäsin kovasti pitää huivia päässä tollein. Ja pidän edelleenkin joskus vielä! |
 |
| Tämä on selfie, jota koitin ottaa rotujärjestön lehteä varten... (oli tosi vaikea saada kuvaa itsestä kameralla...) Ai kauhee, tuolloin en tainnut harrastaa kulmien nyppimistä... =D Mulla on oikein tollaset yhteen kasvavat kulmakarvat, jos en niitä ruokkoa lainkaan. Ja voi miten karmea otsatukka... =D Tässä kuvassa on myös se meille jäänyt pentu. ♥ |
Muistan, miten innoissani olin noista koira-asioista. Kävin kasvattajakurssin ja tehtiin nuo ekat pennut, joista sitten jäi meille yksi kotiin. Muistan myös, miten kauhean hysteerinen olin pentujen kanssa... voihan huokaus. No, eihän niitä juttuja voinut tietää, kun ei vaan tiennyt. (Sittemmin meillä on ollut kolmet pennut vielä, ja niiden kanssa osasin kyllä ottaa huomattavasti rennommin...)
Mä haaveilin varmaankin silloin kymmenen vuotta sitten myös kaikenlaisista muista eläimistä tänne meille. Kanoista ja vuohista tai lampaista ainakin... Ei niitä sitten koskaan tullut. Eikä varmaan tulekaan...
 |
| Innokkaat apurit uima-allasta kasaamassa ♥ |
Katselin äsken myös videoita tuolta kymmenen vuoden takaa. Mulla oli silloin eka digikamera ja sillä olen ONNEKSI ottanut myös noita videonpätkiä. Muun muassa tuohon uima-altaaseen liittyen oli pari videota. Ihanasti näki, miten superinnoissaan lapset oli altaasta!! Allas oli meillä ihan typerästi keskellä pihaa (koska se piti laittaa hiekan päälle ja muualla on vain ruohikkoa), mutta kyllä lapset puljasi siinä niin hirmuisesti! ♥ Videot oli ekoista pulahduksista: vettä laskettiin altaaseen varmaan vuorokauden ajan letkulla vessan hanasta ja se oli jäätävän kylmää... mutta sinne ne lapset vaan meni pulikoimaan heti, kun lupa heltisi! Videolla on innokasta kiljuntaa, vesi on selkeästi TOSI kylmää!! =D
On niin jännä muistella noita aikoja, ja miettiä mitä lapsista on tullut:
*esikoinen oli 12-vuotias heppatyttö - nyt hän on 22-vuotias ja 2,5-vuotiaan pikkutytön työssäkäyvä äiti!!
*toinen lapsi (poika) oli 10-vuotias vapaapalokuntalainen - nyt hän on ammattiin valmistunut, kesällä syntyvän lapsen tuleva isä!!
*kolmas lapsi (poika) oli 8-vuotias viikari, nyt hän opiskelee ammattiin ja on jo myöskin täysi-ikäinen!!
*kuopus oli 5-vuotias iloinen pikkuneiti - nyt hän on 15-vuotias eläinrakas, taiteellinen teini!!
Minä itse olin (just nyt kymmenen vuotta sitten) 34-vuotias kotiäiti, joka ei tiennyt, mitä tekisi isona... - nyt olen (iik!!) 44-vuotias, työssä kaupassa ja yhä tiedoton mitä tekisin isona... Hiustyylit on muuttuneet, eläimiä on ollut ja mennyt. No, kulmakarvat mulla on kuitenkin siistimmät nykyään!
 |
| Muistan myös tämän... mitenkä meidän oven pieleen tuli oikein järvi, kun satoi kaatamalla! Lapset kävi ennen uima-allasta puljaamassa jopa tuollasissa lätäköissä... Tuossa vasemmassa alakulmassa näkyy kuopuksen polkupyörä, jossa oli apupyörät - voi awww, miten pikkuisia lapset on olleet, ja kuitenkin VAIN kymmenen vuotta sitten!! |
 |
| Koti silloin kymmenen vuotta sitten. |
Talon remonttia ei oltu edes aloitettu kymmenen vuotta sitten!! (Se aloitettiin vuonna 2008.) Nyt on talo rempattu sisältä ja maalattu ulkoa, katto on edelleen vaihtamatta... Talli on myös edelleen melko surullinen näky, etenkin just tuo ikkunapääty, ja senkin katolle tarttis tehdä jotain. No, lottovoittoa odotellessa... yhtään lainaa ei haluttais enää ottaa.
Myös pihan suhteen huomaan monia muutoksia tapahtuneen kymmenessä vuodessa. Moni puu ja pusikko on kadonnut, hallitsematon niitty on siistitty (ja nyt hinkuan sitä takaisin hallitsemattomaan tilaan...) ja viime kesänähän sinne ilmestyi viimeinkin myös kesäkalusteita.
Niin ja tosiaan, saman ukkelin kanssa edelleen hiihtelen, kuin silloin kymmenen (ja kaksikymmentä..) vuotta sitten! ♥
* * *
Olen sitä mieltä, että valokuvat on yksi parhaita asioita olemassa. En todellakaan voisi marittaa valokuviani kokonaan pois, ja "säästää muistot mielessäni". Ei ne siellä säästyis!! Kuvien avulla pääsee tosi elävästi niihin paikkoihin ja tunnelmiin, missä kuvat on otettu. Näkee vaate- ja hiustyylit, kodin sisustusta ja ennen kaikkea lapset eri ikävaiheissa. ♥ Kullan arvoisia muistoja kaikki!! ♥
Jos haluat, tee Sinäkin tällainen muisteluretki kymmenen vuoden taakse! Tule vinkkaamaan, jos teet, niin tulen sitten kurkkaamaan. Muisteleminen on ihanaa!!
* * *
Nyt jatkan kirjan lukemista... ja nenän niistämistä, mulle nimittäin iski aivan kauhea flunssa, kiitos siitä mummon pienelle muruselle, jota olin hoitamassa viime viikolla... pikkuneiti oli pois hoidosta, koska oli niin nuhainen ja yskäinen, ja niin se vaan tauti sitten hyppäsi tämän mummelin kimppuun!
Mukavaa uutta viikkoa kaikille!
Mä olen samaa mieltä, kuvat ovat ihana muisto menneestä. Mä teen vieläkin paperikuvia ja mulla on albumit mihinkä ne laitan. Mä kattelen sitten niitä joskus tosi vanhana :)
VastaaPoistaKyllä 10:ssä vuodessa vaan kaikki muuttuu, lapset kasvaa, puut ja pensaat samoin.
Muuten mullakin on ton tyyppiset kulmakarvat. Teinkin kulmatrimmeristä postauksen jokin aika sitten, oletko käynyt lukemassa sen blogissani ?
Tää sun postauksesi oli tosi kiva.
Voih, mulla on varmaan kymmenen vuoden ajalta (ellei enemmänkin...) paperikuvat teettämättä. Aina suunnittelen, että niitä alan katsoa, mutta sitten se vaan unohtuu... Kyllä albumeistä on ihan erilaista kuitenkin katsella kuin koneelta, joten pitäisi koittaa innostua niitä teettämään.
PoistaVoi sentään tuon kulmakarvatrimmerin kanssa! =D Taidan tyytyä jatkossakin pinsetteihin vaan.
Kiva kun tykkäsit ja kommentoit! ♥
Oikeassa olet, kyllä vanhat valokuvat ovat todellisia aarteita! Olisikin hauska tehdä moinen postaus. Vaatisi hieman valokuvalaatikoiden pöyhimistä ja aikaa rutkasti. Valokuvien katseluun uppoutuu aina niin totaalisesti!
VastaaPoistaValokuvia on ihana katsella! Ja ne on ehdottomasti asia, jonka pelastaisin ihmisten ja eläinten jälkeen heti seuraavaksi, jos talo palaisi... Mulla on onneksi paperikuvat hyvässä järjestyksessä albumeissa. Mutta tosiaan hirveä määrä kuvia on vain tietokoneella... läheskään kaikki ei ole edes tikuilla tallessa. Toivottavasti kone ei piiputa joskus ja hävitä kaikkea!! (Luotan poikani sanaan, että valokuvat saa kyllä kaivettua, vaikka kone hajoaisikin...)
PoistaMä siivosin viikko sitten valokuviani! Rankalla kädellä. Huh!! Olipa urakka. Mä oon jo 70-luvun lopulla tainnu ekan oman kamerani saada ja kuvat niiltä ajoilta oli mitä oli. Osassa oli jotain "kauniita" maisemia tai sitten ihmisiä, joista ei mitään hajua keitä olivat. Paljon lensi kuvia roskiin, mutta todella paljn säästin. En vaan raaski kuvia roskikseen heittää. Ison nipun otin myös sivuun ajatuksella, että lähettelen niitä ystäville yllärinä :D Osalle pistin jo Facebookin tai tekstarin kautta kuvia menemään ja ne kommentit... Hulvattomia! Hauskaa piristää ihmisiä menneillä muistoilla!
VastaaPoistaMullakin oli siskon kanssa kamera jo lapsena. Mutta täytyy sanoa, että kovin paljoa ei ole kyllä kuvia tallessa lapsuuden ja nuoruuden ajoilta. Mihinköhän ne itse asiassa on kadonneet?? Mulla kuitenkin on mielestäni ollut aina kuvia...
PoistaMä karsin kuvia nimenomaan sillein, että jostain juhlista vaikkapa en säästänyt kuin muutaman. Mitä sitä tekee jollain ihmisjoukko-kuvilla... Ajattelin, että säästän sellaset kuvat, joista tulee muistoja ja kiva fiilis. Jos ei ole kiva kuva, mitä sitä säästämään! Mä myös karsin lastenkin kuvia pois, jos oli paljon samankaltaisia. Laitoin jokaiselle lapselle omat niput heistä itsestään olevia kuvia, tehkööt niillä sitten mitä haluavat. Toki säästin myös itselle paljon lastenkin kuvia.
Vanhoja kuvia on kyllä hauska katsella. Yhden nuoruudenystävän luona katseltiin kerran porukalla kuvia, voi että, siellä minäkin olin poikakaverin kanssa... =D Se vanha poikakaverikin oli kuvia katsomassa, oli aika hupaisaa. (Meillä oli sellanen vanhojen kamujen tapaaminen.) En kyllä niistä kuvista edes muistanut, että sellasia on joskus otettu... Jotenkin koen tärkeimpänä nämä nykyisen perheen aikana otetut kuvat ja näyttää siltä, että melkein kaiken "entisen ajan" kuvat olenkin hävittänyt. Eli siis nuoruus/opiskeluajan kuvat.
Emmä kestä! Miten ihana postaus ja kuvat! Ja ihan kuin mun nykyhetkestä :D Mulla on nyt ne 5- ja 9-vuotiaat, hapsottavat hiukset ja kuminen uima-allas pihalla. Enkä tosiaan tiedä mikä musta tulee isona :D
VastaaPoistaJa toi nenäkissa <3 Se on i-h-a-n-a tyyppi! (sanoo hän, joka ei ole kissaihminen sitten yhtään!)
Ei sulla oo hapsottavat hiukset! =D Sä oot oikein tyylikäs ruuhkavuosimamma! ♥ (Ja taatusti sulla ei oo tollasia kulmakarvoja... =D )
PoistaKissa on kyllä ihan omanlaisensa persoona. Siitä on tullu mun unikaveri viime aikoina, kun ei ole enää koiraa ajamassa sitä sängystä pois... Olisin kyllä toivonu, että toinen koira ottaa sen paikan, kun toi kissankarva on sellasta ohutta ja lentävää, että tuntuu kuin sitä olis suut ja silmät täynnä, kun se siinä naaman vieressä pötköttää... Mutta on se kyllä hauskaa, kun se kehrätä kurnuttaa suunnilleen koko yön! ♥
Tiiätkö, mä tein sellasen tempun, että hävitin kaikki ne kuvat, jotka toi huonoja fiiliksiä. Ihan vaikka lähtien vaikka siitä, että näytin kuvassa mielestäni niin rumalta, että inhotti... Miksi sitä sellasia kuvia jatkossa kattelis, mitkä ärsyttää jotenkin? Mä en ainakaan halua katella.
VastaaPoistaJoo, kyllähän se varmaan niin on, ett lasten kasvamisesta sen vuosien kulumisen helpoiten huomaa. En tiiä onko tässä itelläkään nyt kummempia muutoksia sitten seuraavina kymmenenä vuotena tiedossa.
♥