toipumista

Suurin suru on nyt ehkä surtuna. Monet itkut on itkettynä ja mielessä on pieni koira vähän väliä... Mutta aika auttaa ja suru helpottaa. Muistot on sydämessä. ♥

Olen edelleen sairaslomalla. Tämä onkin oikein kunnon saikku, tulen olleeksi pois töistä lähes kahdeksan viikkoa... Täytyy sanoa, että tarpeeseen tämä tuli, vaikka aika ajoin tunnenkin huonoa omatuntoa kotona lojumisesta. Olen kuitenkin todellakin nyt sitten sairastanut: mulla oli se pissatulehdus, sitten tuo koiran lopetus olisi kyllä vaatinut pienen tauon töistä. Lisäksi olen todella pitkästä aikaa kärsinyt myös migreenistä. Ja viimeisimmäksi tuli sitten vielä joku kurkkukipukin ja kauhea keuhkoja repivä, kivulias yskä. 

Tuntuu, että taisin todellakin olla aika loppu. Olen yleensä tosi terve, mutta nyt on sitten iskenyt sitä sun tätä tautia, ja tuo migreeni on mulla yleensä merkkinä stressin HELPOTTAMISESTA, eli nyt kun on alkaneet asiat selvitä ja ehkä viimeinkin voi vähän rentoutua, se sitten sai myöskin sijansa.

Kyllä, tulin umpikujaan. Voimat loppui aivan tyystin. Niin moni asia painoi mieltä, että eräs tapahtuma sitten vain katkaisi kamelin selän... Vaikka tässä on käyty nyt aikamoisen mankelin läpi, voin kuitenkin sanoa, että onneksi tuli tuo juttu, minkä takia sitten lähdin sairaslomalle. Nyt olen saanut puhua paljon ja olen saanut apua ja voimat alkaa palautua. Olen muuttanut ajattelutapojani, tai ainakin opettelen muuttamaan... Ja jatkan sitten vahvempana, toivottavasti.

Vielä kuitenkin reilut pari viikkoa olen kotosalla. Olen saanut "komennon" levätä ja voimaantua. Sellaista siis on ohjelmassa, käskystä.

Kevät on tullut. Tuo kuva (kuten kaikki muutkin tässä postauksessa) on useamman vuoden takaa, mutta metsässä näyttää ehkä tuollaiselta just nyt. Tai saattaa olla vähemmänkin lunta, tuskin lainkaan. Kevät taitaa olla aikaisessa? Tai ainakin pessimisti minussa sanoo, että vielä ei kannata pestä talvivaatteita pois...

On niin ihanaa, kun valon määrä on lisääntynyt! Minkäänlainen multasormi ei täällä osoitteessa syyhyä, edelleenkään, mutta kyllä mä tuon valon ja lämmön otan kuitenkin ilolla vastaan. Odottelen kovasti myös meidän tulevia lomareissuja. Huhtikuussa on risteilyä ja toukokuussa sitten ihan kunnon aurinkolomaa, ainakin toivottavasti on silloin kohteessa lämmintä ja kesäistä. Odotan kuitenkin kaikkein eniten sitä irtiottoa arjesta.

Elämä jatkuu siis. Puuhastelen kotosalla pienesti - ei täällä ole oikein mitään ihmeempää tekemistä, kaapit on siivottu ja muutenkin elämä on jo aika rauhaisaa, kun ei ole pieniä lapsia tms. Olen lukenut paljon kirjoja ja katsellut telkkariakin enemmän kuin aikoihin. Se on kyllä välillä tosi tylsää hommaa, kun ei tule mitään järkevää katsottavaa... 

Elokuvissa kävin tytön kanssa eilen katsomassa Kaunotar ja hirviö (ihan ok, tosin en ole mikään suuri musikaalifani...) ja tänään mennään miehen kanssa katsomaan Saattokeikka. Kivaa, kun tässä huonossa rahatilanteessa on työntantajalta saatu kulttuurietuus!

Rauhaisaa elelyä täällä siis. Valoa kohti!