taudin parantelua, kevättä ja oudon näköisiä pöperöitä

Kyllä nyt meinaa olla tiukassa tämä tauti. Aika ajoin tuntuu, että selkeesti on parempaan päin menossa, ja sitten onkin taas tukossa. Nenäkannuilukaan ei tunnu auttavan, ennemminkin pohdituttaa, onko se kannattavaa, kun mulla on toisessa tärykalvossa reikä... jokaisen huuhtelun jälkeen poskionteloissa tuntuu jonkun aikaa painetta ja se reikäinen korva on lukossa. 

Tienoot on kovin keväiset. Lunta on enää varjoisissa paikoissa pelloilla, sekä vähän metsän siimeksessä. Toisaalta metsässäkin on tänä talvena ollut tosi vähän lunta - ehkä sinne ei ole edes kunnolla päässyt satamaan mitään paksua lumipeitettä. Niin, oikeastaan ne metsässä olevat lumet on ennemmin aukeilla paikoilla kuin siellä puiden alla.

Olen kuluneella viikolla nähnyt jo useita muuttolintuja: joutsenia, kiuruja ja töyhtöhyyppiä. Kevät! ♥ Tosin ensi viikoksi on kuulemma luvattu lunta... plääääääh. Toivottavasti lintuparat ei palellu, kun ovat jo tänne tulleet.

Olen kuljeskellut koiran kanssa pelloilla ja metsässä hissukseen. Mä olen kyllä pukeutunut kunnolla, mulla on pipo ja kauluri ja lapaset jne... Silti tuo ulkoilu tuntuu tekevän ehkä enemmän pahaa kuin hyvää. Jotenkin niin tyhmää, kuvittelisi, että raitis ilma auttaisi parantumaan. Pitäisköhän mun ihan oikeesti vaan olla sisällä kököttämässä?

Tämä on kyllä toisaalta tosi tuulinen paikka. Ehkä se tuuli ei ole ihan paras juttu nyt..?

Tämä jäljellä oleva koira on vähän sellanen omien polkujen tallaaja. Toinen koira aina hiippaili jossain lähistöllä, eikä lähtenyt kauaksi minusta, mutta tämä ottaa kyllä ihan eri tavalla tilan haltuun. On jokseenkin ärsyttävää, kun omissa ajatuksissaan kävelee ja sitten toteaa jälleen kerran, että eipä näy koiraa... Aina se kotiin tulee, ei siinä mitään, enkä mä irti pidä kuin ihan tässä lähipelloilla ja -metsässä vaan, eli ei se koskaan kaukana ole. Mutta en silti tykkää sen tyylistä erityisemmin. Se tapaa esimerkiksi mennä ojien pohjille kaivelemaan, ja viis veisaa jos sitä huudellaan... Aika usein just jostain hännän vilahduksesta sen sitten pystyy paikantamaan.

Kotona tekis jotenkin mieli järkätä paikkoja uuteen uskoon... Esimerkiksi olen alkanut miettiä ulkoeteisen muuttamista lasiverantamaisemmaksi. Jos siirtäisin siellä kaapissa olevat vaatteet pikkueteisen kaappiin, josta siirtäisin tavarat yläkerran säilytystiloihin... Ja sitten sinne lasiverannalle laittaisi räsymaton, pöydän ja tuolit, paitsi ensin ottaisi lattiasta kokolattiamaton irti ja lautalattiat esille... Yksi ikkunaton seinä siellä voitaisiin puhkoa ja laittaa siihenkin ikkuna, sitten olis valoa kolmesta suunnasta... 

Olishan tossa puuhaa - jotenkin olen pientä projektia vailla nyt. Mietin kuitenkin vielä, koska ulkoeteinen on tosiasiassa ollut erittäin toimiva tuollaisena, mitä se nyt onkin. Ja tulisko siellä sit ees istuskeltua...? Mä kun tykkään eniten kuitenkin istuskella ihan tässä ruokapöydän äärellä vaan.

★ ★ ★

Ruokapöydästä hyvä aasinsilta ruokiin:

Olen koittanut aika ajoin kunnostautua ruokieni kanssa. Eli tehdä ihan lämmintä vegaanista ruokaa, etten pelkällä leivällä vaan elelis... Huomaan, että mun pöperöt näyttää erehdyttävän paljon joltain koiran oksennukselta... vai mitä sanotte näistäkin kahdesta??

Ei noi tosiaan järin houkuttelevilta näytä... Mutta maku on ihan älyttömän hyvä. Mä oon sellanen "pikakokki", en jaksa hifistellä enkä halua käyttää mitään ihmeellisiä aineksia. Ja käytän tosi paljon puolivalmisteita... valmiita papuja ja pakastekasviksia esimerkiksi. Nämäkin molemmat ruoat on tosi nopeita tehdä ja vähistä aineista. 

Yläkuvassa on ns. keitto - voiko noin paksua sössöä keitoksi edes sanoa...? Siinä on pakasteesta perunasuikaleita ja kasvissuikaleita, vettä, kasvisliemijauhetta, kuivattua persiljaa, ruohosipulia, valkosipulia ja nokkosta, pakastettua lehtikaalimurua (heitän koko pussin lehtikaalia pakkaseen ja kun se on jäätynyt, hieron sen murusiksi ja poistan paksut lehtiruodit pussista... siitä on sitten helppo lisätä ruokiin), turaus ketsuppia, sekä kidneypapuja. Olen laittanut myös mustapapuja+vegemakkaraa, ja se vasta mahdottoman herkullista onkin! Ja yksi vähän aikaa sitten repertuaariini lisäämäni "joka ruoan ainesosa" on paahdettu, kuivattu sipuli - nam! Se on tämänkin "keiton" saostanut paksummaksi. 

Muistan, kun eka kerran tollasta tein ja maistoin sitä ERITTÄIN suurella varauksella... siis että on taatusti ihan kamalaa, juuri ton ulkonäön takia.. mutta niin vaan senkin sotkun herkulliseksi totesin!

Alakuvassa on joku tosi nopea sörsseli, jossa on tomaattimurskaa, kikherneitä, mausteita (todennäköisesti valkosipulirouhetta, sipulijauhetta, suolaa ja mustapippuria...) ja sekään heitettynä keitettyä tattaria. Naaaaam!!!

Tuollasia mun ruoat on, gourmetista erittäin kaukana... Teen usein jonkun satsin vaan ja sitten syön sitä monta päivää. Sanomattakin selvää, että muu perhe ei ees maista... menettävät kyllä aika paljon, etenkin jos vertaa, että ne syö sitten jotain makaronia ja jauhelihaa... Kyllä nää mun ruoat on parempia!!

★ ★ ★

No, minä jatkan täällä taudin parantelua. Ja miettimistä noiden muutosjärkkäilyjen suhteen... Jotain tekemistä olis kyllä kiva keksiä - vaikka lukeminen ja netissä roikkuminen on kivoja juttuja myös, kaipaisin myös vähän jotain muuta välillä...

Kivaa viikonloppua kaikille!

Heli

PS. Tyttö tuli juuri koulusta. Ja voi kauhee minkä kuuloinen yskä... ihan sama on kuvio kuin mulla: eka oli kurkku kipeä, ääni meinasi lähteä, sitten kauhea yskä... Saa nähdä mihin asti tämä nyt sitten tytölläkin menee! Ja meidän kun pitäis aamulla lähteä sukuloimaan Keski-Suomeen tyttöporukalla...