perjantai 24. maaliskuuta 2017

taudin parantelua, kevättä ja oudon näköisiä pöperöitä


Kyllä nyt meinaa olla tiukassa tämä tauti. Aika ajoin tuntuu, että selkeesti on parempaan päin menossa, ja sitten onkin taas tukossa. Nenäkannuilukaan ei tunnu auttavan, ennemminkin pohdituttaa, onko se kannattavaa, kun mulla on toisessa tärykalvossa reikä... jokaisen huuhtelun jälkeen poskionteloissa tuntuu jonkun aikaa painetta ja se reikäinen korva on lukossa. 


Tienoot on kovin keväiset. Lunta on enää varjoisissa paikoissa pelloilla, sekä vähän metsän siimeksessä. Toisaalta metsässäkin on tänä talvena ollut tosi vähän lunta - ehkä sinne ei ole edes kunnolla päässyt satamaan mitään paksua lumipeitettä. Niin, oikeastaan ne metsässä olevat lumet on ennemmin aukeilla paikoilla kuin siellä puiden alla.

Olen kuluneella viikolla nähnyt jo useita muuttolintuja: joutsenia, kiuruja ja töyhtöhyyppiä. Kevät! ♥ Tosin ensi viikoksi on kuulemma luvattu lunta... plääääääh. Toivottavasti lintuparat ei palellu, kun ovat jo tänne tulleet.


Olen kuljeskellut koiran kanssa pelloilla ja metsässä hissukseen. Mä olen kyllä pukeutunut kunnolla, mulla on pipo ja kauluri ja lapaset jne... Silti tuo ulkoilu tuntuu tekevän ehkä enemmän pahaa kuin hyvää. Jotenkin niin tyhmää, kuvittelisi, että raitis ilma auttaisi parantumaan. Pitäisköhän mun ihan oikeesti vaan olla sisällä kököttämässä?

Tämä on kyllä toisaalta tosi tuulinen paikka. Ehkä se tuuli ei ole ihan paras juttu nyt..?


Tämä jäljellä oleva koira on vähän sellanen omien polkujen tallaaja. Toinen koira aina hiippaili jossain lähistöllä, eikä lähtenyt kauaksi minusta, mutta tämä ottaa kyllä ihan eri tavalla tilan haltuun. On jokseenkin ärsyttävää, kun omissa ajatuksissaan kävelee ja sitten toteaa jälleen kerran, että eipä näy koiraa... Aina se kotiin tulee, ei siinä mitään, enkä mä irti pidä kuin ihan tässä lähipelloilla ja -metsässä vaan, eli ei se koskaan kaukana ole. Mutta en silti tykkää sen tyylistä erityisemmin. Se tapaa esimerkiksi mennä ojien pohjille kaivelemaan, ja viis veisaa jos sitä huudellaan... Aika usein just jostain hännän vilahduksesta sen sitten pystyy paikantamaan.


Kotona tekis jotenkin mieli järkätä paikkoja uuteen uskoon... Esimerkiksi olen alkanut miettiä ulkoeteisen muuttamista lasiverantamaisemmaksi. Jos siirtäisin siellä kaapissa olevat vaatteet pikkueteisen kaappiin, josta siirtäisin tavarat yläkerran säilytystiloihin... Ja sitten sinne lasiverannalle laittaisi räsymaton, pöydän ja tuolit, paitsi ensin ottaisi lattiasta kokolattiamaton irti ja lautalattiat esille... Yksi ikkunaton seinä siellä voitaisiin puhkoa ja laittaa siihenkin ikkuna, sitten olis valoa kolmesta suunnasta... 

Olishan tossa puuhaa - jotenkin olen pientä projektia vailla nyt. Mietin kuitenkin vielä, koska ulkoeteinen on tosiasiassa ollut erittäin toimiva tuollaisena, mitä se nyt onkin. Ja tulisko siellä sit ees istuskeltua...? Mä kun tykkään eniten kuitenkin istuskella ihan tässä ruokapöydän äärellä vaan.

★ ★ ★

Ruokapöydästä hyvä aasinsilta ruokiin:

Olen koittanut aika ajoin kunnostautua ruokieni kanssa. Eli tehdä ihan lämmintä vegaanista ruokaa, etten pelkällä leivällä vaan elelis... Huomaan, että mun pöperöt näyttää erehdyttävän paljon joltain koiran oksennukselta... vai mitä sanotte näistäkin kahdesta??


Ei noi tosiaan järin houkuttelevilta näytä... Mutta maku on ihan älyttömän hyvä. Mä oon sellanen "pikakokki", en jaksa hifistellä enkä halua käyttää mitään ihmeellisiä aineksia. Ja käytän tosi paljon puolivalmisteita... valmiita papuja ja pakastekasviksia esimerkiksi. Nämäkin molemmat ruoat on tosi nopeita tehdä ja vähistä aineista. 

Yläkuvassa on ns. keitto - voiko noin paksua sössöä keitoksi edes sanoa...? Siinä on pakasteesta perunasuikaleita ja kasvissuikaleita, vettä, kasvisliemijauhetta, kuivattua persiljaa, ruohosipulia, valkosipulia ja nokkosta, pakastettua lehtikaalimurua (heitän koko pussin lehtikaalia pakkaseen ja kun se on jäätynyt, hieron sen murusiksi ja poistan paksut lehtiruodit pussista... siitä on sitten helppo lisätä ruokiin), turaus ketsuppia, sekä kidneypapuja. Olen laittanut myös mustapapuja+vegemakkaraa, ja se vasta mahdottoman herkullista onkin! Ja yksi vähän aikaa sitten repertuaariini lisäämäni "joka ruoan ainesosa" on paahdettu, kuivattu sipuli - nam! Se on tämänkin "keiton" saostanut paksummaksi. 

Muistan, kun eka kerran tollasta tein ja maistoin sitä ERITTÄIN suurella varauksella... siis että on taatusti ihan kamalaa, juuri ton ulkonäön takia.. mutta niin vaan senkin sotkun herkulliseksi totesin!

Alakuvassa on joku tosi nopea sörsseli, jossa on tomaattimurskaa, kikherneitä, mausteita (todennäköisesti valkosipulirouhetta, sipulijauhetta, suolaa ja mustapippuria...) ja sekään heitettynä keitettyä tattaria. Naaaaam!!!

Tuollasia mun ruoat on, gourmetista erittäin kaukana... Teen usein jonkun satsin vaan ja sitten syön sitä monta päivää. Sanomattakin selvää, että muu perhe ei ees maista... menettävät kyllä aika paljon, etenkin jos vertaa, että ne syö sitten jotain makaronia ja jauhelihaa... Kyllä nää mun ruoat on parempia!!

★ ★ ★

No, minä jatkan täällä taudin parantelua. Ja miettimistä noiden muutosjärkkäilyjen suhteen... Jotain tekemistä olis kyllä kiva keksiä - vaikka lukeminen ja netissä roikkuminen on kivoja juttuja myös, kaipaisin myös vähän jotain muuta välillä...

Kivaa viikonloppua kaikille!

Heli

PS. Tyttö tuli juuri koulusta. Ja voi kauhee minkä kuuloinen yskä... ihan sama on kuvio kuin mulla: eka oli kurkku kipeä, ääni meinasi lähteä, sitten kauhea yskä... Saa nähdä mihin asti tämä nyt sitten tytölläkin menee! Ja meidän kun pitäis aamulla lähteä sukuloimaan Keski-Suomeen tyttöporukalla...

14 kommenttia :

  1. Täällä kans ollaan jonkun taudin kanssa sisällä.
    Mun tekis kauheesti kans laittaa jotakin muutoksia, aivot kyllä toimii tällä
    hetkellä, mutta ei toi kunto häävinen ole.
    Kukkiin haluaisin mullat vaihtaa, mutta en jaksa siihenkään ruveta.
    Meillä on koira kans samanmoinen, tekee siksak lenkkiä, välillä vihreä huomioliivi livahtaa jossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tuntuu olevan tosi paljon tautia liikkeellä joka suunnassa! Pikaista paranemista sinullekin!

      Mulla ei ole yhtään kukkaa, en pysty ees multia vaihtelemaan.. Aloin sit selvimään valokuvia tietokoneelta... jotain kivaa puuhaa ees.

      Me laitetaan koiralle pimeän aikaan valo päälle pukuun kiinni (eli talvella laitettiin, kun oli jo aikaiseen pimeää), ettei se ihan katoa pimeyteen, kun lähtee kauemmaksi... =D

      Poista
  2. Voi tota sun tautia! =(

    Ei noi sun pöperöt huonolta näytä, päinvastoin! Varmasti maukasta, söisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elän silti toivossa, etten joudu kymmentä kuukautta sairastamaan... =D

      No hyvä jos maistuis, sä olisitkin kyllä varmasti tollasten ruokien ystävä! Mutta kyllä ne silti minusta näyttää aika luotaantyöntäviltä... niin elävästi muistuttavat koirien oksuja, että huhhuh.

      Poista
  3. Voi kurjuus mikä tautipöpö 😫 Pikaista paranemista ❤️Aurinkoista viikonloppua ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitkeä on pöpö, en ole vieläkään parantunut...
      Aurinko kuitenkin paistaa! =)

      Poista
  4. Kuivattu sipulirouhe kuuluu kaikkiin aterioihin. (Poislukien jälkiruoka....) =D

    Olen havainnut samaa: monet kasvisruuat näyttää merkillisiltä, mutta maku on paljon parempi kuin osiensa summa.

    Toivu, toivu!! *peukku*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä keksin ton sipulirouheen vasta äskettäin. En tiiä sen terveellisyydestä suuremmin, kun on kuitenkin vissiin jotain tollasta rasvassa käristettyä... Mutta hyvin sopii ruokiin.

      Toipuisinkin... Ihme pöpö kyllä nyt, yhtään ei ole parempi olotila vieläkään!!

      Poista
  5. Kiinnostavat pöperöt - vähän samanlaisia itsekin laittelen :). Yritän surutta ujuttaa niitä kyllä muunkin perheen lautaselle :). En ole tuota kuivattua sipulia muuten testannutkaan, joten kiitos vinkistä! Toivottavasti paranet pian. En ehkä käyttäisi kannua sille puolelle, missä korvassa on reikä, jos se tekee lukkoisen olon. Itselläni on sama vaiva tärykalvon kanssa ja kaikkia ikäviä, vastaavan tuntuisia ongelmia on siinä ollut kans. Nyt olen kyllä menossa paikkauttamaan sen, kun kyllästyin huomioimaan sen joka tilanteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on niin isot lapset ja erittäin ronkeli mies, niille on turha koittaa salaa laittaa näitä mun ruokia... Jos olisivat pienempiä, en ees kyselis!!

      Voi sua rohkelikkoa, kun meet paikkauttamaan korvan!! Mä olin vuonna 1999 menossa myös ja se oli ihan muutamasta sekunnista kiinni, että olis ollu homma tehty... mutta se oli niin kauheeta, että mä käskin lopettaa, enkä enää uskaltanut uudelleen siihen koitokseen!! Oli jotenkin tosi pelottavaa, kun piti vaan olla liikkumatta paikallaan, vaikka joku on rassaamassa syvällä korvassa... ja olen kauhean kipupelkoinen. Korva on ärsyttävä, kun se rahisee jne, mutta en silti uskalla paikkauttaa. Toivottavasti sulla menee paremmin!!

      Poista
  6. Teilläpä näyttää jo tosi keväiseltä!

    Just tuollasia arveluttavan näkösiä mössöjä mäki teen, yleensä ne maistuu paaaljon paremmalle ku näyttää.. Tai siis eihän niitä kukaan muu edes maista kuin minä. Tattaria en olekaan hoksannut kokeilla, kiitti vinkistä!

    Paranemisia sulle ja kivaa kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, aika keväistä täällä on verrattuna teidän huudeihin!!

      Nuo mun mössöt on kyllä olleet hyviä, epäilyttävästä ulkonäöstä huolimatta. Ja koita ihmeessä sitä tattaria, mä ainakin tykkään siitä tosi paljon!

      Kevään jatkoja sinnekin - mä jatkan parantelua, en nimittäin ole vieläkään terve...!

      Poista
  7. Mun silmään noi pöperöt näyttää just hyviltä :). Ja jos sulla on vielä tallessa ne PH-ohjeet, niin siellä oli muutama linssi- ja papuresepti kans. Mikähän linssipata se mahtoi olla nimeltään, joka on mun mielestä ihan superhyvää. Ja minkään tekemiseen ei mee kuin muutama minuutti, jonka älyäminen oli mulle ihan käänteentekevää. Siis se, että herkullista (ja oikeasti ravitsevaa) ruokaa pystyy tekemään niin nopeasti. Ahdistaa pelkkkä ajatus siitä,
    että tarttis ruveta jotain pataa hauduttelemaan tuntitolkulla. Juu ei. Ei ole mun juttu. Etenkin kun ei ole mitään säännöllistä yhdessäsyömisperinnettä, kun kaikilla on niin omat rytmit. Tai siis, eihän meitä edes ole tällä hetkellä kuin kolme, mutta silti.

    Toivottavasti paranet pian. Kurjaa tommonen puolikuntoisena oleminen. Mutta järjestelyajatukset kuulostaa ihan siltä, että olet jo paranemaan päin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin kaivella ne ohjeet esille, kyllä ne tallella on! Jos vaikka tekiskin joskus jotain ihan ohjeen mukaan. =) Mä oon ostanut myös sellasen Ihanan helppoa kasvisruokaa -kurssin, jonka mukaan en vielä ole tehnyt ainuttakaan ruokaa.. Se mun vegemakkara-mustapapu-keitto on sieltä kyllä saanut ideansa, mutta en ole tarkkaan katsonut ohjetta kuitenkaan. Myös tuo paahdettu sipuli on sieltä ohjeista napattu mukaan.

      Sehän tässä on, että kun vaan alkaa opetella ja tekee, huomaa että eihän se niin rakettitiedettä ollukaan... Tuo mainitsemani kurssi on kyllä tosi hyvä, siinä on nimenomaan helppoja ja nopeita ruokia! Enää ei sit tosiaan tarttis muuta kuin alkaa kokeilla niitä ohjeita...

      Mä oon tosiaan edelleen kipeä. Käsittämätöntä!! Harkitsen parhaillaan, soittaisiko taas lääkäriin... Lääkekuuri loppui eilen, mutta edelleen niistä aivoista asti, keuhkoihin sattuu, yskin kunnon räkälohkareita ja korvissa tuntuu tukkoiselta. En kyllä muista, millon olisin oikeesti ollu näin pitkäkestoisesti puolikuntoinen!!! Olenkin sitten järjestellyt hillitysti - nimittäin valokuvia tietokoneella... =D Ja lukenut kirjoja. Pakko vaan nyt himmailla, kun tosiaan kilometrin hiiiidaaaas maleksiminen ulkona koiran kanssa on jo selkeesti liikaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥