Vapaat on ohi ja edessä on kolmen viikon työputki vielä ennen kesälomaani. Puuh. Jotenkin tosi puuduttava ajatella, että edessä on 5 töitä, 1 vapaa, 5 töitä, 1 vapaa, 5 töitä... ja sitten vasta se loma. Ei nuo yksittäiset vapaat kyllä auta yhtään nollaamaan työjuttuja. Eikä mitään ehdi yhdessä päivässä tekemään, siis muuta kuin siivoamaan ja pesemään pyykkikasat. Minä ainakaan siis... Argh. Mutta näillä mennään toistaiseksi.
Eilen oli mun harrastusilta. Mähän en epäsäännöllisen työni takia ole vuosikausiin voinut oikein harrastaa mitään, millä on aikataulu... Mutta tämän olen nyt kohdalleni ruinannut töistäkin sellaiseksi päiväksi, että pääsisin mahdollisimman usein, mieluiten ihan aina. Olen aika monta kertaa järjestellyt työvuorojani harrastukseni takia.. Eli käyn "kokkikerhossa", jossa kokataan vegaanista ruokaa. On kyllä niin ihanaa kuulua porukkaan, joka on samanhenkistä ja ajattelee asioista samalla tavalla kuin minä. Minun rakas "hörhöilykerhoni". Vegaanius kun kuitenkin tuntuu olevan monelle, niiiiiin monelle, niin kauhean vaikea aihe... tuolla saa aiheesta vapaasti jutella ja yhdessä sitä pohtia.
Kyllähän se kieltämättä aina vaikeuttaa asioita. Jos menen minne vaan kylään, se on vaikeaa. Mulle ei ole syömistä. Eikä ole huoltoasemilla, kahviloissa jne myöskään yleensä. Taannoisella kartanoreissullamme totesin yhdellä jätskikioskilla ja kahdessa kahvilassa, että mulle ei oo mitään. Siellä kartanolla sain onneksi munkkirinkelin. Oon alkanut kysymään "munatonta ja maidotonta", kun se vegaaninen tuntuu olevan ihan kirosana... eikä sitä aika usein edes asiana tunneta.
Sinänsä harmi, että just eilen olis ollut myös blogiporukan kokoontuminen. No, en ole päässyt paikalle enää aikoihin - melkein aina just mulle ei kyseinen aika sovi, koska mulla on silloin työvuoro. (Tai sitten jokin muu este: viimeksi olin jo menossa, mutta sitten tuli niin hirveä kärhämä kotona, että meni fiilis ihan kaikkeen ja jätin viemättä omat vitutukset sinne muiden riesaksi... Oma syy siis, etten vaan mennyt silloin, mutta joskus vaan on parempi jäädä kotiin. Mutta että TAAS yksi kerta, kun en päässyt mukaan...)
Taidan olla jo tuosta kelkasta pudonnut siis...
Olen alkanut taas (!!) lukea Kaarina Davisin kirjaa Irti oravanpyörästä. Se on kyllä mulle niin tärkeä opus. Kiitos kirjasta, Kaarina! ♥ Joka kerta sieltä löytyy jotain uutta ja osuvaa. Ja olen niin samaa mieltä asioista kuin hän. Nämä vuodet, kun olen kirjan omistanut, olen koko ajan miettinyt omaa irtiottoani. Mikä se voisi olla? Mitä ihmettä tekisin, että elämä tuntuisi hyvältä ja onnelliselta? (Nyt se ei tunnu. Pohjavire on aivan koko ajan väsynyt ja surullinen, vaikka välillä ilon pilkahduksia onkin.)
Olen lukenut myös omia vanhoja postauksiani. Olen todennut, että kaikki nämä vuodet olen "etsinyt". Mutta en ole löytänyt... Mua surettaa, että elämä menee ja minä en pääse mukaan siihen. Mua ei oo tehneet kuin hetkellisesti onnelliseksi vaikkapa valmistuneet remontit jne.
Olen vakaasti sitä mieltä, että työ on mun kohdalla vääränlainen. Tai ehkei työ niinkään, mutta työajat. Huomaan itsessäni aika isoja merkkejä siitä, että pitäisi hypätä pois. Nyt. Tai pian ainakin. Olen koko ajan väsynyt, riippumatta siitä miten vähän tai paljon nukun. Työ ei pääsääntöisesti anna minkäänlaista iloa. Enkä jaksa ymmärtää joitain asioita ja järjestelyjä - olen esimerkiksi useaan kertaan pyytänyt päästä tehtävään, joka kiinnostaisi ja myös innostaisi mua. (Sekä olisi päivävuoroa...) Jostain syystä innostus, motivaatio ja sen selkeä osoitus tehtävää kohtaan ei vaan tuolla riitä... tehtävään laitettiin ihmisiä, jotka ei sitä hoitaneet ja sitten se koko homma lopetettiin. Miksi? Miksi ei mua siihen voitu ottaa??
En tosiaankaan jaksa sitä, että "pitäisi olla onnellinen siitä, että tällaisena aikana on työtä". Tervetuloa vaan jokainen tuollaisia puhuva tekemään sitä, tätä ja tota vuoroa, silloin sun tällöin. Jollekin se ehkä sopii, mulle ei. Koko elämä on sekaisin, ruoka-ajat, nukkumiset, ajatukset, kaikki. En kestä tätä enää... Päälle pukkaa myös vaihdevuodet (kyllä, ihan todettu lääkärillä, vaikka ikää onkin "vasta" kohta 45v), sen tuomat oireet, masennukset, hikoilut, raivarit... (jotka muuten erittäin usein johtuu väsymyksestä, vitutuksesta työtä kohtaan jne...)
Mikä olisi mun Via Nova? Voi, mikä se voisi olla..?
★ ★ ★
Oli miten oli, nyt lähden hammaslääkäriin. Jaiks. Ja sen jälkeen illaksi töihin..............
Heli
...ja kuin pisteenä iin päälle tuo hammaslääkäri! Onnee vaan, Heli...
VastaaPoistaJotenkin tekstiäsi lukiessa tulee olo, että voikun voisin jollakin lailla olla avuksi. Elämässä kun näköjään meillä naisihmisillä tulee tuollaisia pitkiäkin harmaita jaksoja, jolloin väsyttää, ajatuksistaan ei tahdo saada kiinni ja työ tuntuu haukkaavan elämästä aivan liian suuren osan. Tiedämme, että pois siitä tilasta olisi pyrittävä, mutta kun korkein muuri edessä tuntuu olevan niin raadollinen asia kuin perheen toimeentulo, sähkölaskut, auton kulut ja ihan tuo jokapäiväinen leipä. Itsekin aika ajoin ajattelen/luulen/toivon, että se, mitä nyt teen, pitäisi olla jotain muuta. Toki itse työssäni ei ole mitään vikaa, mutta keposesti riittäisi mielenkiintoista tekemistä kotinurkillakin.
Jos vaikka lomallasi ajelet 13-tiellä näillä kulmilla ja jaksat ajatella kyläilyä, niin tule pöpisemään. Tekee kuule hurjan hyvää nähdä muiden levällään olevia nurkkia ja kissankarvaisia huusholleja, niin alkaa omat työtasot näyttää puhtoisilta ja pyykkikasat pieniltä. Kananmunia en uskalla luvata, kun nuo akat ovat ruvenneet ulos päästyään pihtaamaan munimisen kanssa. Keväällä saatiin vielä 14 munaa päivässä, nyt hikisesti 3 tai 4.
Mutta kuule, eiköhän tämä tästä taas kirkastu!
Ai niin! En ole ehtinyt onnitella sinua uusista kymmenestä varpaasta sun muusta. Onnea, mummo!
Kiitos onnitteluista! Tuo pikkuneiti ainakin on elämän ihania asioita ja ilon pilkahduksia. ♥
PoistaHammaslääkäri olikin oikeastaan suuhygienisti. Tehtiin hampaiden tummentumien puhdistus (ero on selkeä!!) ja hammaskiven poisto. Odotin kauhulla, mutta olikin ihan siedettävä keikka onneksi.
Joo. Nimenomaan tuo raha on mullakin se juttu, mikä mut tuolla töissä pitää... Pakko on jostain tienestiä saatava. Mä en isoja tuloja sinällään haikaile, paljon tärkeämpi asia olisi työstä saatava hyvä fiilis, joka nyt puuttuu. Kaarina sanoi kirjassaan jotenkin niin, että "en kaipaa toimettomuutta, vaan mielekästä tekemistä" - olen ihan samoilla linjoilla. Pelkkä kotona oleminen ei anna mulle myöskään sellasta tyydytystä, mitä kaipaan, vaan nimenomaan se tekeminen, jota rakastaisi, tai josta edes isommaksi osaksi tykkäisi, olis se toive ja tavoite... Mulla ei ole kotona enää sillä lailla puuhaa, että siitä riittäisi elämään tarpeeksi sisältöä. Jos olisin vain kotona, se menisi äkkiä siihen pelkkään venymiseen ja vanumiseen.
Pidän kyläkutsusi mielessä! ♥ Jospa vaikka lomalla lähtisinkin ihan itsekseni ajelemaan pitkin poikin... Tosin, tässä on nyt yksi juttu, josta pitää ensin saada tieto - koko loma ja sen kesto on siitä riippuvaisia.
Kirkastumisia odotellessa!
Kuullostaa hurjalta työputkelta tosiaan ennen lomaasi ja ei taatusti auta kun kirjoitan tsemppiä työpäiviin :) Kyllä ikäkin tekee tehtävänsä tuossa työnteossa, ainakin itse koen että ennen jaksoin tehdä töitä ihan mikä vuorokauden aika vaan nykyään ei vaan jaksa iltaisin juurikaan valvoa ja yöunet nukuttava sen 8h :)
VastaaPoistaTavallaan ihan perus toi mun työputki, useimmiten kai ihmisillä on se viisi päivää viikossa töitä. Nämä nyt vaan sattuu menemään sillä lailla ikävästi, että ei ole kahta vapaata peräkkäin ollenkaan ja se ajatuksena tuntuu raskaalta.
PoistaMä kaipaan elämään kovasti sellasta säännöllisyyttä. Nyt saatan vuorojen takia valvoa puoli yötä, siis kun tottuu tähän iltarytmiin... sitten yhtäkkiä tuleekin aamuvuoroja, niin johan onkin vaikea muokata elämä siihen rytmiin. Ja sitten onkin taas iltavuoroja... *huoh*
Kyllä se edelleen siltä kuulostaa, että nykyisellään työ vie sun elämästä ilon ja energiat. Että minä ainakin ymmärrän erittäin hyvin. Samoin kuin sen, ettei päivässä ehdi palautua. Ellei satu olemaan mun miehen kaltainen ihmetapaus, joka on 25 vuotta tehnyt 6 päivää viikossa töitä ja on aina sen ainoan vapaan (sunnuntain) jälkeen taas ihan virtaa täynnä, kun maanantai koittaa. Mutta erona suhun ja muhun on se, että kun laittaa päänsä tyynyyn, myös nukahtaa samantien, eikä herää ennen aamua kertaakaan. Siihen kun joskus itsekin pääsis, mutta kyllä tässä ihan päinvastaiseen suuntaan ollaan menossa.
VastaaPoistaOlen ollut viimeajat ihan vetelä itsekin, mutta mieliala on kyllä silti ihan ookoo verrattuna siihen, mitä se tässä taannoin oli, kun viimeksi ollaan näitä käyty läpi.
Näin muuten Kaarina Davisin telkkarissa ja ai että miten terveeltä ihmiseltä näytti. Elämä, jota elää, ihan hehkuu kasvoilta. Iho kun paljastaa niin paljon hyvässä ja pahassa.
Jos tästä nyt jotain hyvää koittaisi etsiä, niin onhan sen kuitenkin niin, että onneksi sun loma on vielä edessä, eikä takana <3. Samat täällä.
Joo, selkeesti joillekin kyllä käy isompikin työmäärä. Mä tietoisesti EN halua tehdä täysiä tuntimääriä ja toivoisin ihan todella, että töitä olis vaan 4pv viikossa. Mun työssä on myös etunsa, tottakai. Osa-aikainen työ kelpaa mulle oikein hyvin. Hyvin pystyy menoja järkkäilemään jne. Mutta juuri sitten kesäaikaan, kun on lomia, nousee tuntimäärät mullakin (vaikka en sitä haluaisi). Ja sitten nämä vuorot... puuh. Jotenkaan en vaan enää jaksais.
PoistaValoisat yöt on myös valvottaneet mua, heräilen paljon, olen aamuisin ihan tokkurainen jne. Nyt ollaan vähän tehty muutoksia nukkumapaikan suhteen, ikkunaan hommattiin pimennysverhot jne, ja tilanne on hitusen parempi. Mutta edelleenkään unet ei ole virkistäviä laisinkaan. Ja se varmasti paljolti vaikuttaa kaikkeen.
Mä uskon, että Kaarinasta näkyy myös sellanen onnellisuus. Ihan varmasti on haasteensa hänelläkin, mutta kuitenkin loppupeleissä onnellinen olo siitä, että saa elää sillä lailla kuin haluaakin. Terveellinen ulkoilmaelämä, puhdas ruoka, stressinhallinta... ne on niin tärkeitä ja varmasti näkyvät ulkoisessa olemuksessa hyvällä tavalla.
Joo, en kestäis, jos loma olis jo ohi... Lomia odotellessa! ♥
Voimahalaukset täältä. Ikä tuntuu ja näkyy halusi tai. Sitä ei vaan enää jaksa niinkuin 20 v sitten.
VastaaPoistaNiimpä!! Iän karttuessa sitä huomaa monenlaista kremppaa ja kolotusta. Vaihdevuodet tulee jne. Ja mun kohdalla on sitten myös tämä pieni paniikki, että mitä mä loppuelämälläni teen...
PoistaKiitos halauksesta! ♥
Voi ihanuus, kun sinulla on vielä loma edessä! Meikä on jo toista viikkoa loman jälkeen töissä ja mää oon ihan puhki jo!
VastaaPoistaMinä hyvin ymmärrän sinua ja sinun ajatuksiasi siitä, että elämä menee ohi. Minä painiskelen työasioideni kanssa ja haluaisin tehdä jotain muuta kuin tätä iänikuista tehdastyötä. Mutta kun on sitä ikänsä tehnyt, kroppa on jo siinä kunnossa, että kaikki haaveet unelma-ammateista on saanut heittää menemään. Se ottaa tosi koville! Oon elänyt "sitku" -elämää liian kauan!
Polvet, selkä ja kädet kipuilevat ja rajottavat elämää. Toimintakyky on heikentynyt ja se rassaa henkisesti. Sitten vielä pännii se, että minä olen tälläinen "sairas paska" ja jotenkin rasite työnantajalleni. Tämä on ihan musta tuntuu -juttu, työnantajani ei ole niin sanonut! Mutta ajattelen niinkin, että en voi edes hakea mitään muita töitä, kun en tiedä pystynkö sitä sitten tekemään. Onhan sekin minusta jonkinlainen petos, jos toinen kuvittelee saavansa hyvän työntekijän ja sitten se onkin jatkuvasti saikulla!
Kyllä me keski-ikäiset kahlataan syvissä vesissä! Työn je elämän vaatimukset ovat kasvaneet ihan kokoajan meidän työuran aikana. Viisikymppisen pitäisi jaksaa ja omata samanlainen fysiikka, kuin parikymppisen.
Minä en ole tuota Kaarinan Davisin kirjaa lukenut, enkä häneen muutenkaan tutustunut. Täytyisi joskus hankkia käsiinsä tuo teos. Olen kuitenkin sitä mieltä, että muutos lähtee itsestä, jos se on lähteäkseen!
Kaikesta huolimatta, ihanaa lomanodotusta sinulle! Ja haleja! <3
Niin, onneksi tosiaan mulla on loma vielä edessä päin. Jos se olis ohi ja olotilat olis tällaiset, niin ei hyvä... Oon miettiny, että oonko mä vaan niin lomaa vailla ja katkera, kun kaikki muut on jo lomalla, että se lisää entisestään ketutusta... Toinen mietinnän arvoinen juttu on tämä keli ja sen vaikutus, nimittäin kirkkailla keleillä on kyllä itselläkin parempi fiilis ja sitten matalapaineella mä todella olen matalalla itekin. No, lomaa odotellessa...
PoistaTuo sinun kertoma kyllä todellakin rohkaisee tekemään niitä valintoja NYT, jos on tehdäkseen... Ei sillä, että minun työssä rasittuis niin yksipuolisesti, että tulis pahoja kulumia tms - ja sitten toisaalta kun katselen, miten ympärilläni työkaverit kärsii erilaisista vaivoista, niin kyllä tälläkin alalla niitä todella tulee, kun on paljon nosteltavaa ja toisaalta sitten toistoliikkeitä. Alalla kuin alalla on varmasti omat juttunsa.
Sinuna on kyllä yhtään miettis tuota "sairas paska"-juttua, koska työhän sinut on sairastuttanut! Eli työnantaja sitä niittää mitä kylvää tavallaan. Olisi hyvä, jos tehdastyössäkin voisi olla sellasta työnkiertoa, että rasitukset vaihtelis. Ja vaikka sitten sellastakin, että nuoret ja vetreät tekis toisenlaista hommaa ja sitten iän (ja vaivojen...) myötä voisi vaihtaa pysyvästi kevyempiin juttuihin tms. On kyllä tosi harmi, että sulla on niin paljon kaikkia vaivoja, kun oot tuollanen ahkera ja tekevä ihminen myös vapaa-ajalla. (Verrattuna minuun, joka en saa mitään aikaan...)
Tutustu ihmeessä Kaarinan kirjaan, tai kirjoihin! Hänhän on myös osaava puutarhaihminen, ties vaikka sieltä saisit siihenkin lisävinkkejä. Vaikka toisaalta sä oot kyllä niin osaava siinä jo, että lienekkö mitään lisävinkkejä tarviit!
Ihana Marketta, haleja sullekin! ♥
Mielenkiintoista pohdintaa. Minähän tein tuon irtioton 2009 kun irtisanouduin ja lähdin opiskelemaan ihan uutta. Nykyään sekin on vaan tehty niin älyttömän vaikeaksi... minähän sain aikuiskoulutusrahaa opiskelun ajalta, milloin en ollut töissä.
VastaaPoistaKokemuksia: minun kohdallani se kannatti. Tykkään nykyisestä työstäni edelleen, joskin koen hyvin vahvasti tiettyjä epäkohtia siinä niin, että pohdin jo uudelleen mitä tekisin "isona". Lähinnä kyse on kuitenkin siitä, että jonkun tason perfektionistina en kestä sitä, ettei minun sallita tehdä työtäni niin hyvin kuin haluaisin, kun ainoa, mistä kiikastaa on resurssointi. Julkisen puolen ongelma, mutta tuskin yksityisellä on tässä kohtaa helpompaa. Ammatinvalintakysymys, luulen.
Kaarina Daviesin kirjan sairaanhoitajista luin ja olen hänen kanssaan jossain määrin samaa mieltä, mutta minusta hänellä oli todella negatiivinen ote koko asiaan. Tapauskohtaista, luulen.
Joo, loma olisi kiva. Ehkä sitten ensi vuonna vähän enemmän kuin 5 päivää kerrallaan....
Mäkin tein sen yhden irtiottoyrityksen, kun lähdin opiskelemaan. Ihan alan vaihto oli ajatuksena, mutta palasinpa sitten takaisin samaan työhöni (josta olin opintovapaalla).. No, silloin palatessani pääsin innostaviin tehtäviin ja sillon hetken aikaa töissä olikin kivaa ja kiinnostavaa. Mutta sitten se määräaikainen pesti päättyi ja paluu siihen perushommaan oli taas aika karu. Työ olis ihan ok, kun olis säännölliset työajat!!
PoistaKatsotaan, tuleeko uusi irtiotto jossain kohtaa...
Mäkin muuten koen omassa työssäni isoksi ongelmaksi ton saman, että perfektionistina tahtoisin tehdä paljon parempaa jälkeä mitä nyt on aikaa ja mahdollisuutta tehdä! Se ihan totta syö ihmistä, mä ainakin koen sen tosi vahvasti. Jonkun mielestä voi olla ihan älytöntä sellainen, mutta mun elämässä se on totisesti totta. Kuin myös selkeäsi sulla.
Mä luulen, että Kaarina oli niin lopussa työn kanssa, että se näkyi myös kirjassa. Mä luin myös sen sairaanhoitajakirjan ja tykkäsin siitäkin kovasti.
Mulla olis vielä reilu viikko ja sitten alkaisi se loma viimeinkin. Jaksaa, jaksaa...