perjantai 16. helmikuuta 2018

voittajafiiliksiä


Pirtsakkaa helmikuista iltaa kaikille! 

Mulla on täällä kyllä nyt niin voittajaolo!! Sain nimittäin hetki sitten valmiiksi yhdet koulutehtävät, jotka saadessani olin hitusen että ou nou, näitähän on ihan MILJOONA ja ovat vielä aika ärsyttävän kuivasta aiheesta. Lakipykäliä ja sen sellasia. Olen niitä tehnyt vähän aina silloin tällöin eteenpäin ja tänään sitten vapaapäivän iloksi (hah!) pakersin ne kaikki valmiiksi. Jippii ja hurraa, nyt ei tarvii niitä ajatella enää yhtikäs yhtään, vaan voi siirtyä vaikka sitten seuraaviin tehtäviin... Hih!

Oikeesti mä kyllä hiukan kapinoin sitä vastaan, että pitää tehdä tätä itsenäistä opiskelua niin paljon. Nuokin tehtävät oli vain verkossa, ei yhtään lähiopetusta. Että en mä tiiä oonko nyt oppinut asiat, vai oonko vaan tehtävä kerrallaan kaivanut tiedot netistä ja siirtänyt omin sanoin ne vastauspaperille... Mä tykkäisin ennemmin istua koulussa ja kuunnella kun opettaja opettaa ja sitten vaikka keskustella asiat vielä yhdessä auki. No, tää on tätä ja minkäs teet. Mutta valmista tuli nyt kuitenkin!


Tää elämä on kyllä yhtä koulujuttua täällä blogissakin nykyään, mutta minkäs teet, kun sitä ne mun päivät on niin täynnä. Mulla on meneillään nyt toinen viikko harjoittelua, mutta käytännössä mun viikot on aika rikkonaisia, koska niihin sisältyy kuitenkin aika usein myös koulupäiviä. Ekalla harkkaviikolla oli yksi koulupäivä, tällä tokalla viikolla myös, ja lisäksi olin vielä yhden päivän puoliksi harjottelussa ja koulussa... No, harjottelua kestää toukokuulle asti, että kyllä mä siellä varmasti ehdin myös olla.

Tuo lumikuva on otettu keskiviikkona, kun olin yhden luokkakaverin kanssa metsäasioita opettavan opettajamme matkassa tekemässä riistakolmiota. Siinä siis mentiin kolmion mallisen alueen sivurajoja pitkin (2km per sivu) ja laskettiin eläinten jälkiä, jotka ylittää sen meidän kulkurajan. Saattaapi kuulostaa pikkujutulta tuollanen, mutta sitä se ei ollut... 6km rämpimistä läpi ryteikköjen, yli ojien, halki peltojen jne. oli kyllä melkoinen setti! Välillä upposi hankeen polvea myöten, välillä vielä syvemmällekin. Välillä pyllähti istumaan, välillä lähes tuiskahti nenälleen. Hiki virtasi ja nenä vuoti. Mutta välillä sitten levähdettiin ja hörpättiin repuista vähän kuumaa juomaa, ja kyllä se olikin mukavaa! Meillä meni aikaa tuohon reissuun mojovat 4,5 tuntia ja voin sanoa, että kun saavutimme lähtöpisteemme jälleen, oli senkin suhteen aika voittajaolo!

Harmiksemme niitä eläinten jälkiä oli kyllä todella vähän. Saatiin "saaliiksi" vain muutamat suht tuoreet ketun, jäniksen ja oravan jäljet sekä yhdet "ehkä lumikon" jäljet. Kauriin jälkiäkin kyllä oli, mutta ne oli vanhoja, samoin kuin useimmat muista nähdyistä jäljistä. No, nyt olen jälleen yhtä kokemusta rikkaampi joka tapauksessa, ja mukavaa meillä siellä oli. Opettajamme on tosi kiva tyyppi ja tämä kyseinen luokkakaverikin ihan niitä lemppareitani siellä.

  
No on täällä muutakin elämää ollut. Viime viikonloppuna oli pikkuneiti mummon luona yökylässä, kun vanhempansa olivat juhlimassa yksiä 3-kymppisiä. Meillä oli murun kanssa kyllä niin mukavaa ja paljon mahtui niihin pariin päivään: ulkoilua, leipomista, kauppareissu, kylpemistä, leikkimistä... Tuo minun kuopus on iso apu tämän pikkutyllerön kanssa, koska vie pientä aina katsomaan pupuja ja pihallekin, että minä saan vaikka laitettua ruokaa sillä välin. Näiden kahden yhteiseksi jutuksi on myös muodostunut tuo leipominen, ja nykyään tosi usein he pyöräyttää täällä muffinssit, kun pikkuneiti tulee käymään.

Yön muru nukkui mummon vieressä ja mulla oli kyllä niin hauskaa, kun illalla tyttöä nukutin. Juteltiin vaikka mistä, esimerkiksi katosta ja seinästä (meillä kun on sellanen hänelle erikoinen vinokatto yläkerrassa). Kyllä 3-vuotiaan kanssa voikin jo tarinoida vaikka mitä, ainakin tämä meidän pikkuinen on jo hyvin osaava noissa jutuissansa. Ja tulihan se unikin sitten viimein... =)

Nyt mulla onkin täällä tosi rauhallista. Kuopus on kaverin luona yökylässä ja mies lähti juuri viemään toisteks nuorinta, eli sitä toista kotona asuvaa lasta, myös jonkun kaverin luokse, josta poika tuskin tänään kotiutuu. Täällä siis olen vain minä, kissa ja koira sekä puput, joita taidankin nyt seuraavaksi lähteä moikkaamaan...

Oikein kivaa viikonloppua kaikille!

Heli

6 kommenttia :

  1. Kyllä saakin olla voittajaolo tuollaisella mettässä rämpimisellä! Mutta mihin noi kaikki elukat mettistä on kadonneet? Ei meinaan täälläkään liiku ei sitten mikään!

    Ihana pikku leipuri! <3 Niin tarkkana sekoittaa taikinaa! ='D

    Kirjoittele vaan niitä koulujuttujasi. Kiinnostaa kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa eläinten "katoamista" ihmetteli yksi luokkakaveri, joka tekee harjotteluaan Lapissa ja oli siellä tehnyt samaa hommaa! Opettaja sanoi, että kelien vaihtelu saa eläimet liikkeelle, toisin sanottuna tässä tapauksessa häipymään jonnekin. Nytkin me nähtiin jonkun verran vanhoja jälkiä, mutta tosi vähän niitä uusia.

      Juu, tuo neiti kyllä tykkää, kun pääsee leipomaan ja muutenkin auttamaan. Minusta on ihanaa, kun lapset niin innolla osallistuu, kun siihen vaan antaa tilaisuuden. Tänään neiti oli täällä taas ja auttoi mua laittamaan hilloa torttuihin ja myöskin oli kovasti apuna kun sulatin pakastimen ja sitten täytin sitä uudelleen... =)

      No kiva jos koulujutut kiinnostaa! Niitä tulee kyllä varmaan jatkossakin vielä lisää.

      Poista
  2. Ihana pirteää kuvausta tavallisesta arjesta!! =D

    Silloin kun itse kävin AMK:ta, totesin ihan saman: lähiopetus on ihan minimissä ja "kaikki" tarvii tehdä itse verkkokursseilla tai muuten etätehtävinä. Asia, jota kapinoin myös nyt, kun koulutan noita opiskelijoita käytännössä. Hyvin huomaa, että asiaa ei pysty mitenkään omaksumaan pelkästään lukemalla verkosta. Todella sääli, että koulutusta tällä lailla painetaan alas. (Minun mielipiteeni....)

    Riistakolmiolaskenta kuulostaa jännältä. Minä olen aina kuvitellut, että se on sitä, että sen kolmion sisällä koetetaan löytää ne jäljet. Siitähän tosin tulisi sitten kilometri poikineen. Kuulosti ihan viihtyisältä reissulta, vaikka oma selkäni hikkaisi rämpimisessä tyystin. Oi, kuumaa mehua ulkona. Harva asia maistuu yhtä hyvältä.

    Kovasti intoa jatko-opintoihin ja pirteyttä päiviin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä toi opetustyyli on todellakin muuttunut sitten minun nuoruuteni... Tosin mä kävin silloin lukion ja se varmaan edelleenkin on aika lukemis- ja opetuspainotteista. Tää ammattikoulu-elämä on kyllä niin outoa ja erikoista, kun ei opeteta lähiopetuksena asioita vaan pitää ite opetella netistä... Ihan sama vaikka ei kävis muuta kuin tekee näytöt ja kaiken opiskelis vaan ite. Voin kuvitella, että etenkin hoitoalalla toi on todella ongelmallista, että harjotteluun tullaan osaamatta oikeastaan yhtään mitään!! Eli kyllä olen aivan samaa mieltä koulutuksen alas painamisesta!!!

      Mäkin jotenkin kuvittelin siitä riistakolmiosta eka, että sen sisältä etitään jälkiä. Mutta herranjestas, se olis kyllä ollukin melkoinen homma, kun jo pelkät "reunat" oli noin iso työmaa. Se opettaja yleensä kuulemma juoksee ne läpi, mutta no, se onkin sellanen pitkäkoipinen urheilijamies. Me kaksi rouvashenkilöä hidastettiin takuulla tota hommaa oikein urakalla, mutta opella kesti silti pinna meitä oikein hyvin. =D

      Kiitos kiitos, kyllä intoa piisaa. Oon tykännyt opiskelusta tosi paljon, lukuun ottamatta ihan muutamia tehtäviä, mitkä on ollu vähemmän kiinnostavia juttuja. Mukavaa ja pirteää uutta viikkoa sulle myös!

      Poista
  3. Ah, tiedän niin sen tunteen kun jotain tekemistä tuntuisi olevan aivan yli omien rajojen, loputtomalta vaikuttava määrä. Ja sitten, SITTEN kun ne saa tehtyä niin voi sitä fiilistä! Yleensä se vielä menee niin, että kun vain kerran oikein kunnolla aloittaa, niin viuh, ne saakin tehtyä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä nytkin kävi lopulta niin, että kun vaan sitten kerran istui todella kunnolla alas ja alkoi niitä vääntää, niin kyllä ne siitä sitten valmistuivat yksi kerrallaan. Juuri äsken palautin viimeisenkin niistä tehtävistä ja se aihe on nyt ihanasti pois päiväjärjestyksestä! =) Juhuu!!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥