voittajafiiliksiä

Pirtsakkaa helmikuista iltaa kaikille! 

Mulla on täällä kyllä nyt niin voittajaolo!! Sain nimittäin hetki sitten valmiiksi yhdet koulutehtävät, jotka saadessani olin hitusen että ou nou, näitähän on ihan MILJOONA ja ovat vielä aika ärsyttävän kuivasta aiheesta. Lakipykäliä ja sen sellasia. Olen niitä tehnyt vähän aina silloin tällöin eteenpäin ja tänään sitten vapaapäivän iloksi (hah!) pakersin ne kaikki valmiiksi. Jippii ja hurraa, nyt ei tarvii niitä ajatella enää yhtikäs yhtään, vaan voi siirtyä vaikka sitten seuraaviin tehtäviin... Hih!

Oikeesti mä kyllä hiukan kapinoin sitä vastaan, että pitää tehdä tätä itsenäistä opiskelua niin paljon. Nuokin tehtävät oli vain verkossa, ei yhtään lähiopetusta. Että en mä tiiä oonko nyt oppinut asiat, vai oonko vaan tehtävä kerrallaan kaivanut tiedot netistä ja siirtänyt omin sanoin ne vastauspaperille... Mä tykkäisin ennemmin istua koulussa ja kuunnella kun opettaja opettaa ja sitten vaikka keskustella asiat vielä yhdessä auki. No, tää on tätä ja minkäs teet. Mutta valmista tuli nyt kuitenkin!

Tää elämä on kyllä yhtä koulujuttua täällä blogissakin nykyään, mutta minkäs teet, kun sitä ne mun päivät on niin täynnä. Mulla on meneillään nyt toinen viikko harjoittelua, mutta käytännössä mun viikot on aika rikkonaisia, koska niihin sisältyy kuitenkin aika usein myös koulupäiviä. Ekalla harkkaviikolla oli yksi koulupäivä, tällä tokalla viikolla myös, ja lisäksi olin vielä yhden päivän puoliksi harjottelussa ja koulussa... No, harjottelua kestää toukokuulle asti, että kyllä mä siellä varmasti ehdin myös olla.

Tuo lumikuva on otettu keskiviikkona, kun olin yhden luokkakaverin kanssa metsäasioita opettavan opettajamme matkassa tekemässä riistakolmiota. Siinä siis mentiin kolmion mallisen alueen sivurajoja pitkin (2km per sivu) ja laskettiin eläinten jälkiä, jotka ylittää sen meidän kulkurajan. Saattaapi kuulostaa pikkujutulta tuollanen, mutta sitä se ei ollut... 6km rämpimistä läpi ryteikköjen, yli ojien, halki peltojen jne. oli kyllä melkoinen setti! Välillä upposi hankeen polvea myöten, välillä vielä syvemmällekin. Välillä pyllähti istumaan, välillä lähes tuiskahti nenälleen. Hiki virtasi ja nenä vuoti. Mutta välillä sitten levähdettiin ja hörpättiin repuista vähän kuumaa juomaa, ja kyllä se olikin mukavaa! Meillä meni aikaa tuohon reissuun mojovat 4,5 tuntia ja voin sanoa, että kun saavutimme lähtöpisteemme jälleen, oli senkin suhteen aika voittajaolo!

Harmiksemme niitä eläinten jälkiä oli kyllä todella vähän. Saatiin "saaliiksi" vain muutamat suht tuoreet ketun, jäniksen ja oravan jäljet sekä yhdet "ehkä lumikon" jäljet. Kauriin jälkiäkin kyllä oli, mutta ne oli vanhoja, samoin kuin useimmat muista nähdyistä jäljistä. No, nyt olen jälleen yhtä kokemusta rikkaampi joka tapauksessa, ja mukavaa meillä siellä oli. Opettajamme on tosi kiva tyyppi ja tämä kyseinen luokkakaverikin ihan niitä lemppareitani siellä.

  

No on täällä muutakin elämää ollut. Viime viikonloppuna oli pikkuneiti mummon luona yökylässä, kun vanhempansa olivat juhlimassa yksiä 3-kymppisiä. Meillä oli murun kanssa kyllä niin mukavaa ja paljon mahtui niihin pariin päivään: ulkoilua, leipomista, kauppareissu, kylpemistä, leikkimistä... Tuo minun kuopus on iso apu tämän pikkutyllerön kanssa, koska vie pientä aina katsomaan pupuja ja pihallekin, että minä saan vaikka laitettua ruokaa sillä välin. Näiden kahden yhteiseksi jutuksi on myös muodostunut tuo leipominen, ja nykyään tosi usein he pyöräyttää täällä muffinssit, kun pikkuneiti tulee käymään.

Yön muru nukkui mummon vieressä ja mulla oli kyllä niin hauskaa, kun illalla tyttöä nukutin. Juteltiin vaikka mistä, esimerkiksi katosta ja seinästä (meillä kun on sellanen hänelle erikoinen vinokatto yläkerrassa). Kyllä 3-vuotiaan kanssa voikin jo tarinoida vaikka mitä, ainakin tämä meidän pikkuinen on jo hyvin osaava noissa jutuissansa. Ja tulihan se unikin sitten viimein... =)

Nyt mulla onkin täällä tosi rauhallista. Kuopus on kaverin luona yökylässä ja mies lähti juuri viemään toisteks nuorinta, eli sitä toista kotona asuvaa lasta, myös jonkun kaverin luokse, josta poika tuskin tänään kotiutuu. Täällä siis olen vain minä, kissa ja koira sekä puput, joita taidankin nyt seuraavaksi lähteä moikkaamaan...

Oikein kivaa viikonloppua kaikille!

Heli