torstai 31. toukokuuta 2018

ihana vuosi takana, uusia tuulia edessä... ♥


Onko tämä edes totta, miten ihana toukokuu tänä vuonna on ollut?? Se on ollut ihana niin kelien kuin kaiken muunkin tapahtuneen vuoksi. Varsinainen onnistumisten ja muutosten kuukausi!!


Ensinnäkin meidän omenapuu kukki ihan hullun lailla! Se ei siis todellakaan ottanut itseensä siitä, kun viime syksynä sen leikkasin hatarilla taidoillani - pelkäsin, että leikkasin sen aivan vääränä ajankohtana ja aivan liian karskilla kädellä... Mutta päinvastoin se aivan riehaantui kukkimaan! Vuosi sitten siinä ei muistaakseni montaa kukkaa ollut, eikä omeniakaan tainnut tulla juuri lainkaan. Ensi syksynä on kenties sitten taas jättisadon aika?


Kouluhommat on menneet tosi hienosti! Meillä on ollut loistavat kelit pitää useiden päivien ajan ohjausjuttuja lapsille eri tapahtumissa ja kaikki ne jutut sujui ihan mahtavan mukavasti! Voitiin olla tyytyväisiä koko konkkaronkka ja lapsetkin vaikutti iloisilta ja innokkailta. Saatiin roppakaupalla arvokasta kokemusta niin tilaisuuden järjestämisestä kuin siitä ohjaamisestakin. Sekä rutkasti aurinkoa siinä sivussa! 

Noiden opetusmateriaalien teossa oli hirveä työ; etsi kuvia, lataa, tulosta, laminoi, leikkaa, laminoi uudestaan, järjestä... kyllä oli ranteet mutkalla siitä leikkelystä! Nuo kuvan kortit on alunperin Syklin matskua, mutta noiden lisäksi tein monet muutkin kuvakortit ihan ite tolla pidemmällä kaavalla. Ja osan materiaalista tein vieläpä kahteen kertaan, koska jätin toiset koululle jatkokäyttöä varten. Halusin ne kuitenkin myös itselleni, sillä toivon, että niillä on vielä  joskus jotain käyttöä omassakin elämässäni.

Mä oon tän ekan kouluvuoden aikana todella haalinut itelleni paljon materiaalia. Noiden opetuskorttien lisäksi mulla on monesta vuoden aikana olleesta aiheesta tulostettuna kaikenlaista. Mua kiinnostaa nämä aihealueet niin valtavasti ja toivon, että kaikesta siitä kamasta on sitten jatkossakin iloa ja hyötyä. Viis siitä, että moni asia on netissä... mä haluan ne paperiversioina!


Minun tapa oppia yleensäkin on näköjään laittaa ne jutut paperille. Niinpä olenkin vuoden mittaan tehnyt matskun jos toisenkin sitten muutenkin. Olen kasannut itselleni kuvamateriaalit nisäkkäistä, kaloista, matelijoista ja nyt viimeksi vielä linnuista. Näitä on sitten muutkin saaneet tulostella itselleen ja niitä on käytetty opetuksessakin, kun opettajakin niistä innostui. 

On kiva auttaa muitakin ja välillä hiukan hämmentää se suitsutus, mitä näistä sitten kuulee... totuus kuitenkin on, että olisin nämä tehnyt itselleni joka tapauksessa, koska minun vaan todellakin tarvii ne kuvat nähdä edessäni ja niihin on sitten hyvä kirjoitella muistiinpanojakin.  Ja aivan samalla vaivalla ne sitten voi tulostaa koululla muillekin. Esimerkiksi nuo lintujen kuvat... voi elämä sentään, en todellakaan olisi oppinut lintuja katsomalla niiden kuvia netistä!! Oli ihan hirmuinen apu, kun ne sitten käytiin läpi noista papereista ja ope sekä meidän luokan lintuosaajat kertoi tuntomerkkejä. Lintutentti oli sitten vihoviimeisenä koulupäivänä ja sekin meni ilokseni tosi hyvin: 1 virhe, koska en todellakaan tunnistanut rantasipiä lennosta. (Seisomakuvasta olisin tuntenut, hah!)


Kouluvuosi on siis mennyt tosi hyvin. Olen aivan innoissani jotakuinkin kaikesta, mitä siellä tehdään!! Olen vuoden aikana oppinut paljon kiertotaloudesta, kasveista, eläimistä, metsistä. Olen opetellut maanmittausta, kartan piirtämistä, moottorisahausta ja tukkien nostelua peräkärryyn. Ja vaikka mitä muuta! Olen saanut kokea niin paljon iloa, ystävyyttä ja yhteenkuuluvaisuutta luokkakavereiden keskuudessa, että ei voi kuin olla ihan superonnellinen tuosta meidän porukasta!! Olen saanut tehdä ihan superkiinnostavan harjoittelujakson ja olen tavallaan todellakin löytänyt itseni ja kutsumukseni suunnan. Olen ONNELLINEN, tämä on ollut yksi elämäni parhaista vuosista, vaikka siihen onkin sisältynyt myös tosi paljon stressiä sitten muista elämän asioista.

Kesälomamme on  koulusta tavallaan jo alkanut, koska meillä oli viimeinen koulupäivä tiistaina. Mulle kävi kuitenkin käsky mennä vielä perjantaina päättäjäistilaisuuteen... olin ihan että häh, miksi ihmeessä..?? Kunnes tajusin, että olisiko sieltä sitten jotain muistamista kenties tulossa??? No, se selviää huomenna. Jännittävää!!


Yksi tämän toukokuun supersuurista asioista on se, että......... sanoin itseni irti kaupalta!! Olen kaiken kevättä miettinyt tulevaa kesää ja tulevia töitä. Olen hakenut sitä ja tätä uuteen alaan liittyvää, mutta mikään ei ole tärpännyt. Lopulta tyydyin ajatukseen, että menen kesäksi takaisin kauppaan - eihän siellä sitten lopulta ole kuin 6 viikkoa töitä, koska mulla on myös palkallista kesälomaa ja sittenhän se koulu taas syksyllä jatkuu.

Sitten kävikin niin, että sain puhelun, jossa vinkattiin yhdestä työpaikasta. Soitin sinne saman tien. Kyseessä on kuukauden pätkä ja harjoittelijan palkka. Paikkaa tarjottiin mulle ja aikaa päättää oli muutama tunti. Soitin pari puhelua ja tein pikapäätöksen; otan sen paikan. Kaksi tuntia ekasta puhelusta, ja olin jo käynyt allekirjoittamassa irtisanoutumispaperit!


Aivan hullun huikea heittäytyminen siis, suin päin tuntemattomaan. Jollain lailla mulla oli kuitenkin ihan valtava rauha asian suhteen koko ajan. Sellanen ihmeen fiilis, että jotenkin tuo loppukesäkin järjestyy. Ja kas vain - se järjestyi!! Olin jo aiemmin ottanut yhteyttä yhteen paikkaan, jossa toivoin voivani tehdä ensi syksynä työharjoittelun. Sinne toivotettiin tervetulleeksi. Nyt sitten selvittelin sieltä sun täältä, voisinko aloittaakin sen harjoittelun jo kesällä - ja se onnistui. Hurraa, opintotukea voi saada myös kesäopiskelulle!!

Eli alle viikossa tuosta irtisanoutumisesta mulla oli koko kesä järjestettynä. Lomaahan mulla ei nyt sitten taaskaan ole, mutta toisaalta en tee täysiä viikkotunteja kummassakaan paikassa. Ja mikä mahtavaa: mulla on illat ja viikonloput vapaat!!! Tämä on niin luksus-ajatus, ettei ole tottakaan!! (Koska siis kaupan työ olisi ollut sitä iltaa ja viikonloppua...) 

Tottakai mua jännittää nämä ihan uppo-oudot uudet jutut. Ensi maanantaina pitää olla klo 8 saappaat, ulkovaatteet ja eväät mukana työpaikan pihassa... ja siitä sitten menoksi vaan. Hui! Mutta toisaalta kaikki on myös ihan valtavan kiinnostavaa! Kerron sitten kesän mittaan mitä puuhaan - ellen tipu veneestä...


No, sitten muutakin asiaa. Mun rakkaat suunnistuskengät sanoi sopimuksensa irti. Nyyh!! Ne oli mulla vuodesta 2006 asti ja kaippa nekin vaan aikansa kestää... Viimeinen suunnistuskeikka niiden kanssa oli viime viikolla, jolloin ne kesken matkan yhtäkkiä rämähti aivan hajalle, kuten kuvasta näkyy. Viimeiset rastit silti sitkeästi hain, vaikka välillä pohja olikin kaksinkerroin ja varpaat otti maahan kiinni...

Nuo kengät on oikeesti olleet mulle jotenkin tosi rakkaat. Kevään parhaita hetkiä on ollut, kun on saanut ne taas eka kerran vetää jalkaan. Niiden kanssa on ollut monta ihanaa ja monta ihan kamalaa hetkeä. Niiden kantamana olen juossut läpi ryteiköiden ja rapakoiden - on muuten jotenkin tosi terapeuttista tällaisena nutturakireänä aikuisena antaa mennä vaan läpi rapakon niin, että kura roiskuu ja varpaiden välistä tirsuaa vesi...

Muutaman päivän niitä tuossa sitten vielä katselin ja sureksin. Sitten menin ja ostin uudet. Heitin tossukoilleni surunsekaiset mutta hellät jäähyväiset - siis oikeesti... taidan olla vähän kajahtanut, mutta mä pussasin niitä kenkiä ja sanoin niille kiitos - ja sitten tungin ne roskikseen. Tänään saa uudet tossut sitten tulikasteensa. Toivon meille monia yhteisiä onnellisia kilometrejä!


Tällaista siis kuuluu tänne. Valtavan hyvä mieli ja fiilis on kuluneesta kouluvuodesta. Opinnot meni hyvin ja tulokset on olleet hyviä, kaikki kolme tehtyä näyttöä oli kolmosia (asteikolla 1-3) ja muutenkin tehtävien palautuksista tuli hyvät numerot. Kelit on olleet aurinkoiset, lämpimät ja jotenkin niin voimaannuttavat. Ja kirsikkana kakussa vielä tämä ihana, uskomaton käänne työelämässä. Ja no, muutenkin kaikki on ihan kivalla mallilla just nyt. Rahatilannehan tietty nyt sitten on pieni mietinnän paikka, koska tulot ei ole lähellekään sitä mitä ne olis voineet olla kesän aikana (ja olis ehkä tarvettakin ollu...), mutta eiköhän tästä jotenkin selvitä.

En yhtään tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta jotenkin usko siihen, että asiat järjestyy, on just nyt tosi vahva. Piti ottaa se hyppy, vaikka siinä riskinsä olikin, mutta se oli selkeästi siunaus ja siitä seurasi pelkkää hyvää. Niin kauan sitä pelkäsin ja vatvoin ja sitten se oli vaan yhtäkkiä siinä, päätös piti tehdä nopeasti ja se kannatti tehdä!

Iloa, valoa ja aurinkoa teille kaikille! Ja vesisateitakin voisi kyllä välillä tulla, mutta jos vaikka yöaikaan mielellään, kun mä oon ulkotöissä koko kesäkuun... =D

Heli

10 kommenttia :

  1. Huiiiii teit aikamoisen tempun, mutta varmasti oikean. Oot rohkea kun uskalsit tehdä noin, ole itsestäsi ylpeä.
    Kuivaa meilläkin on, voisi vettä vähän tulla.....ainakin öisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä oli hiukan pelottavaa tehdä toi hyppy, mutta toisaalta hyvä, että sitä ei ehtinyt kauaa miettiä. Piti mennä intuitiolla ja se kannatti!

      Sateita kyllä odottelen, kaikkialla on todella kuivaa!!

      Poista
  2. Minä täällä Varsinais-Suomessa olen todella vilpittömän iloinen, että olen tutustunut sinuun, Heli, näin virtuaalisesti ja matkan päästä!! Tästä kirjoituksesta huokui sellainen ilo ja rentous, josta tulee ulkopuolinenkin hyvälle tuulelle!! KIITOS!!

    Ihana, miten asiat järjestyy!! Olen aivan varma, että olet omalla ja oikealla tiellä. Minulla oli noita samoja fiiliksiä silloin 2009 kun otin hypyn tuntemattomaan ja samalla tavalla talous kuralla ja huolissani siitä.

    Iso peukku, vielä isompi hymy!! Ihanaa ja suloista kesää!!! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vivi!! ♥ Minäkin oon iloinen ja onnellinen teistä blogitutuista!! ♥

      Ja niin se taitaa vaan olla, että kun menee kohti sitä mitä todella haluaa, se jotenkin järjestyy, vaikka alussa hirvittääkin. Tuo raha on ikävä juttu, kun sitä on vaan pakko tässä elämässä jonkun verran olla - on inhottavaa, jos rahan takia ei uskalla tehdä sellasia siirtoja, joilla vois kuitenkin kohottaa omaa onnellisuutta. Saa nähdä miten tässä itsellekin käy, säästöt on kohta syöty ja kesän tulot ei todellakaan päätä huimaa, ja vielä vuosi kuitenkin pitäisi jotenkin kitkutella... mutta pakko luottaa, että jotenkin tämä järjestyy!

      Ihanaa kesää sullekin! ♥

      Poista
  3. Ihania uutisia<3 Kivaa kesää!!

    VastaaPoista
  4. Voi ihanaa kuulla, että sinulla on asiat järjestyneet noin onnellisesti! Ärsyttäväähän se on, kun tota rahaa tarvii joka paikassa. Mutta ehkä sitä tulee pienemmällä toimeen, kun saa tehdä sitä mitä rakastaa!

    Minä olen ihan samanlainen kuin sinä siinä, että haluan lukea asiat paperilta enkä netistä. Mieluummin ruokaohjeitakin seuraan paperiselta reseptiltä, kuin nettiversiolta. Kaikki vaan menee päähän paremmin paperilta luettuna!

    Mukavaa kesää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, välillä tuntuu, että miten tässä yleensä saattoi käydä näin mahtavasti, että yhtäkkiä kaikki vaan järjestyi!! Ja totta tuo, että vähemmällä todellakin pärjää ja tärkeämpää on se, että voi tehdä jotain sellasta, mistä todella saa iloa. Toisaalta sit kuitenkaan ne laskut ei paljon kattele, ootko onnellinen vai et... ne vaan pitää maksaa.

      Ehkä me ollaan sellasta ikäluokkaa, että paperiset versiot on meille tutumpia..? Mua ärsyttää niin paljon, kun joskus jotain ruokaohjetta seuraan vaikka puhelimen kautta ja se puhelin vähän väliä pimenee ja sitten saa avata lukitukset jne uudestaan. Paperinen versio ohjeesta on just siinä mihin sen laittoi eikä pimene välillä! Ja muutenkin mä kyllä tykkään lukea kirjat kirjana ja lehdet lehtinä, en vaihtaisi nettiversioihin tms koneella luettaviin. (Blogit on sit eri asia...)

      Mukavaa kesää sinnekin ja toivotaan, että pian saadaan vettä sinne ja tänne! (Täällä satoi perjantaina ehkä noin kahden minuutin ajan... ei paljoa kyllä auttanut.)

      Poista
  5. Ihan mahtavuutta!! Kaikkea ihanuutta sulle myöskin tulevaan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! ♥ Samoin sulle!! ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥