perjantai 18. toukokuuta 2018

kauniita ilmoja ja monenlaista kivaa ulkosalla


Aika juoksee, minä en... Paitsi että juoksenpa sittenkin, ainakin silloin tällöin! Suunnistuskausi on siis avattuna, eilen säntäilin sinne tänne (siis todellakin!) pitkin metsää keskellä mahtavaa ukkosmyräkkää... Salamoi, jyrisi ja satoi kaatamalla, rilleihin olisi tarvinnut pyyhkijät mutta onneksi kartta oli suojattuna muovin sisällä. Ihan pyllylleen meni suunnistus, mutta hauskaa oli kuitenkin. 

Tuossa lajissa on niin mukavaa se, että voi olla vaikka tuiki tuntemattoman kanssa yhdessä eksyksissä, kuten minä eilen. Käytännössä siis hölkötettiin yhden mieshenkilön kanssa yhdessä rata läpi. Molemmat ollaan menossa kuukauden päästä Jukolaan (minä siis Venloihin) ja siellä naurettiin, että pitäisi ehkä vielä hiukan treenata ennen kyseistä tapahtumaa... No, suunnistusvimma on kuitenkin nyt syttynyt, jälleen, ja palo rasteille on kova. Eli uusi yritys seuraavilla rasteilla sitten ensi viikolla!


Kelit on olleet aivan ihanat, ei mitenkään uskoisi, että reilu kuukausi sitten oli lumi maassa ja meri jäässä...!! Täällä meillä päin on saatu nauttia aivan mahtavan lämpimistä keleistä ja olenkin ottanut todella rennosti aina välillä, olen esimerkiksi saattanut lojua lähes kokonaisen päivän pihakeinussa pikku hepenet päällä vaan ja kirjaa lukien. I-HA-NAA!!! ♥ Eilinen ukkosmyräkkä varmaankin hetkeksi katkaisi tämän hellepäivien jakson, mutta ei se mitään, noista muutamistakin sai energiaa ladattua ihan kivasti ja käsittääkseni lisää lämpöä on vielä tulossa, joten nautitaan nyt tästä!


Mun vuotuinen ponnistus puutarhan eteenkin on jo tehtynä, hehheh. Eli vaihdoin pataan kuivuneiden callunoiden sijalle orvokit. Nuo onkin kyllä aika hmm.... erikoiset...? Mustia orvokkeja, en voinut vastustaa!! Mukana on myös muutama tummanvioletti ja toisaalta nuo mustat vaikuttaisi hiukan muutenkin taittavan violettiin, ainakin jotkut yksilöt. 

Totta puhuakseni en tiedä onko nuo hienot vai aivan kauheat - onneksi ei ollut iso sijoitus (alle kympillä sain koko padallisen), joten jos alkaa tuntua liian pahalta niin voin heivata muualle ja laittaa tilalle vaikka keltaisia, jotka ehkä olis oikeastikin olleet järkevämpi ratkaisu tuohon paikkaan, joka muutenkin on varjossa ison osan päivää... No, menkööt kokeilun piikkiin tänä vuonna, ensi vuonna sitten ehkä kuitenkin jotain iloisempaa.


Toisaalta sitä keltaista kyllä kasvaa ihan itsekseenkin vähän joka paikassa... =D


Huomasin, että myös metsämansikkaa kasvaa yhdellä nurkalla, kiva!


Pihakoivu vihertää mukavasti. Tuon koivun kanssa on kova pohdinta, että pitääkö se kaataa vai ei... Se on ihan talon vieressä ja toisaalta olisi ihana se siinä pitää... Mutta sen latvaosa on laho, ollut jo monta vuotta, ja hiukan mietityttää mikä on sen rungon kunto. Siitä putoilee tosi paljon pikkuoksia muutenkin joka tuulella, eli mahtaako olla kovin hyvissä voimissa enää muutenkaan...? Mutta silti se on meidän tontin harvoja isoja puita, eli sen kaataminen olisi aika surku. Ja toisaalta sitten taas kun joskus aiemmin kaadettiin hiukan vastaavassa jamassa oleva (kuitenkin vielä enemmän laho) koivu, se kaatuessaan rojahti aivan tuhannen palasiksi... eli oli aivan loppu sisältä. 

Pohdinta jatkuu vielä... puussa on nimittäin myös linnunpönttö, jossa vaikuttaisi tänäkin vuonna olevan elämää. Aluksi sitä tarkasteli talitiainen, mutta jossain vaiheessa katselin, että näinköhän sen sittenkin valtasi kirjosieppo. Jäämme siis odottelemaan, josko saisimme pikkunokkien piipitystä kuunnella vielä kesän mittaan. Ratkaistaan koivun kohtalo sitten ehkä sen jälkeen.


Aitan edustalla on tapahtunut kummia... nimittäin tuossa alhaallahan oli aiemmin kaiteet. Niihin oli kuitenkin iskeytynyt jonkunlainen lahottaja ja ne oli siis aivan pilalla ja piti purkaa pois! Nyt on mietinnässä mitä siihen oikein tehdään... kenties jatketaan ja tehdään etuterassi..? Katsotaan nyt sitten minä vuonna tämä aikomus toteutuu, jotenkaan en jaksa uskoa, että tänä kesänä ainakaan, nimittäin rahapussi ei taida antaa myöten minkäänlaisille terassilautahankinnoille, pahus sentään.


Puput on muuttaneet ulkoruokintaan, juhuu! Tämä on joka kesä kyllä erittäin odotettu ja hyvä asia (sekä minun mielestä että varmasti myös pupujen kannalta katsottuna). Vielä kun tyttö siivoaisi huoneestaan häkin, heinät, purut ja ennen kaikkea pupuroskiksen tuonne ulkorakennukseen kesän ajaksi, voisi täällä elää kuin ihmisasumuksessa ikään edes kesän ajan... nimittäin kyllä ainakin meillä nuo puppelit oman tuoksahduksensa huoneeseen antaa. Asia, joka ei minua ihan välttämättä kauheasti miellytä.

Mielenkiinnolla odotan ensi syksyä näiden otusten osalta, nimittäin tyttö lähtee silloin opiskelemaan ja joutuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle koulun asuntolaan, jonne EI saa viedä omia lemmikkejä. Hmm... minä olen sanonut aikanaan, että kun tyttö lähtee, puput ehdottomasti myös lähtee mukaan. Ja nyt sitten se ei onnistukaan. Että onko se sitten minun pesti kaiken muun lisäksi hoitaa vielä nuokin...? Mistähän kuvittelen ottavani senkin ajan, että niiden kanssa olisin päivittäin muutenkin kuin sen viisi minuuttia, kun heitän niille ruoat ja siivoan häkin... vapaanahan ne saisi siellä tytön huoneessa olla sinänsä, häkissä ovat kiinni oikeastaan aika harvoin. Mutta jotenkin tuntuu tylsältä, että ne siellä kahdestaan kököttää kaikki päivät (ja muualle taloon ei tosiaankaan ole asiaa). No, jää nähtäväksi sitten syksyllä, miten tämä asia hoituu.


Koulussa meillä on menossa loppukiri. Tällä viikolla oltiin juuri kolme päivää tekemässä ohjaushommia. Kyllä on ihana tämä meidän ala, vai voisiko kuvitella kivempaa hommaa kuin olla ulkona, nauttia ihanasta ilmasta ja samalla vetää ohjelmaa lapsille? Päivistä jäi tosi kiva fiilis, tuntui että onnistuttiin hyvin, suunnitelmat ja aikataulut piti ja tehtävärastien pitäminen sujui oikein mukavasti. Samalla sai aurinkoa, raitista ilmaa ja saattoipa myös ihastella arktisten lintujen muuttoa meren rannalla. Parhautta!! ♥

Ensi viikolla on ohjelmassa luonnonyrttien opettelua, sieniteoriaa ja lintujen tunnistamista. Lintutentti on vielä tänä keväänä (apua, pitäisi varmaan nyt todellakin alkaa keskittyä tunnistamiseen ja äänien kuunteluun...). Viimeinen koulupäivä vietetään porukalla kodalla. Ei voi kuin onnitella itseään tästä opiskelupaikasta, tämä on ollut niin parasta ikinä! Olen oppinut monenlaista itselleni aivan ennen kokematonta, kuten nyt vaikka maanmittausta ja kartoitusta sekä moottorisahan käyttöä. Kerta kaikkiaan mielenkiintoinen koulu!!

Näytötkin meni molemmat hyvin (K3, asteikko meillä vielä 1-3) ja oikeastaan kaikki on mennyt hyvin koko vuoden ajan. Se lintutentti nyt vielä vähän jänskättää, linnut kun ei tosiaan ole mun kiinnostuksen kohteena olleet koskaan... mutta toivotaan että läpi menee ja sitten se eka opiskeluvuosi onkin jo paketissa. Mulla on oikeastaan jo suurin osa vaadituista osaamispisteistä valmiina ja voisin periaatteessa hyvinkin nopeasti saada jo valmistumispaperit käteen.  Mutta mä aion suorittaa kaikki kolme suuntautumisvaihtoehtoa, mikäli nyt vaan mitenkään onnistun saamaan harjoittelupaikan kaikkiin ensi vuoden aikana, eli luulisin, että opiskelen vielä koko ensi vuoden. Mutta se jää sitten nähtäväksi ensi vuonna.


Sellaista kaikkea kivaa tänne siis kuuluu tällä hetkellä. Nyt on vuorossa koiralenkki ja sen jälkeen alkaa monenlaisten kamppeiden paikoilleen laittelu... Mulla on koulukamat vielä levällään, ne vaatii hiukan lajittelua ja putsaamista, samoin mulla on esimerkiksi eiliset läpimärät suunnistuskamat vielä läjässä kylppärin lattialla. Puhumattakaan keittiön yleisestä kaaoksesta... Eli kotihommia, kotihommia. Huomenna menen hakemaan uudet rillit (hiisi soikoon, että ovat mokomat älyttömän kallis hankinta, ja silti pakollinen aina muutaman vuoden välein!!) ja viikonloppuna on kyllä oikeasti keskityttävä myös niihin lintusiin ihan ajan kanssa ja urakalla.

Aurinkoa loppuviikkoonne ja kuullaan taas!

Heli

4 kommenttia :

  1. Tuo suunnistus kuulostaa kivalta! Mulla se ei koskaan ole ollut hallussa ja muistan miten nihkeää se oli kouluaikoina, vaikka muuten tykkäsin liikunnasta. Luultavasti vieläkin eksyisin ties minne metsän uumeniin :D

    Tsemppiä loppurutistukseen ja lintutenttiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunnistus on hauskaa, ainakin useimmiten. Osaa tosin olla ärsyttävääkin silloin, kun mikään ei onnistu... No, joskus onnistuu paremmin, tämä vuoden eka suunnistus ei ollut mikään loistosuoritus.

      Kiitos tsempeistä, kivaa viikkoa sinne!

      Poista
  2. Tuo suunnistus on kyllä varmasti mukava harratus..itseltä ei kyllä onnistuisi, eksyisin ihan varmasti:) Tsemppiä kovasti sinne Jukolaan! On kyllä ollut ihan huippuhienoja kelejä! Aurinkoa ja lämpöä..ah:) En olekkaan tuollaisia mustia orvokkeja ennen nähnyt..ihania♥ Tsemppiä opintoihin! Hyvää Helluntaita ja kaunista kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunnistus tosiaan on kivaa! Ja siinä säheltäessä oppii... =D Kiitos tsempeistä, onneksi Jukolassa on paljon porukkaa ja aina on ollut kivaa siellä yhdessä porukalla etsiä rasteja.

      Ihanat on kelit kyllä olleet, tänäänkin! Ja nuo orvokit on kyllä terhakasti kasvaneet, en taida niitä muihin vaihtaa, vaikka väri onkin aika synkkä.

      Opintojen viimeinen kunnollinen viikko alkaa pian, huhhuh, paljon vielä tulee uusia asioita viimeiseen saakka!

      Ihanaa viikkoa sinnekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥