muuttoliikettä ja kaukaisia vieraita

No kyllä siihen varmaan vielä muutama teepussi mahtuu...

Niin ne vuodet vierii ja pesä tyhjenee... ainakin melkein. Muutaman viikon aikana on nyt sitten kannettu muuttokuormia eri osoitteisiin. Tyttö lähti sinne opiskelemaan, ja hänet vietiin pari viikkoa sitten asuntolaan kera kamppeidensa. Oli jotenkin hiukan hassu tunne, kun se sinne jäi... meidän kuopus. Hyvin on onneksi tuntunut viihtyvän. Sieltähän on joka viikonloppu tultava kotiin, joten ei tässä nyt ihan erossa olla kuitenkaan oltu. Vielä on hiottavaa tuossa kulkemisessa, joku opiskelijakorttikin pitäisi pikimmiten hommata, kun tyttö täyttää tällä viikolla jo 17v (siis oikeesti... apua!!), eikä enää sitten lastenlipuilla pääse kulkemaan.

Viikon päästä edellisestä "muutosta" kannettiinkin sitten jo pojan kamppeita omaan kämppään. Voi ihqu, mitkä värit siellä..! Tänään ollaan menossa miehen ja mittanauhan kanssa vähän katsastamaan, mikä on sen huushollin tilanne. Omia kaappeja on kaiveltu ja irroitettu sieltä jotakin tavaraa pojan kämppään ja lisätarpeita kartoitettu. Ikeasta on jotain haettu ja vielä pitäisi mattoja ja jotain sohvaakin sinne kehitellä. Pieni kämppä, mutta OMA (eli siis vuokra). Oma tupa, oma lupa. Ja miten ne nyt meneekään... 

Kyllä oli todella jotenkin outo tunne ne ihan ekat päivät, kun nuo molemmat lapset oli sitten poissa täältä. Koko ajan jotenkin odotti, että kohta tuolta ovesta joku tulee... Lapset on täällä kesän aikana olleet toisaalta jo valmiiksikin niin omissa oloissaan, poika majaili aitassa ja tyttö on hyvin paljon omassa huoneessaan... mutta silti ne on olleet täällä. Nyt ei olekaan yhtäkkiä ketään missään. Me kaksi vanhaa vaan.

Iloinen vaeltaja

No, vielä ei kyllä olla kuitenkaan ihan kaksistaan täällä hapannuttu. Mun rakas ystävä, joka asustaa Englannissa, tuli lapsineen meille viime viikolla ja oli täällä useamman päivän (ke-su). Oli niiiiiiin ihanaa!! Oltiin vaan ja juteltiin (ja mä kävin myös koulussa to ja pe), lapset paijasi vuoroin kissaa ja koiraa ja vuoroin pupuja. Käytiin uimassa ja ajeltiin vähän ympäristössä. Ja käytiin Repovedellä*. Nuo ystävän lapset on tosi ihania ja reippaita, ei yhtään mitään nurinoita kuulunut, kun tuntikausia lompsittiin siellä. Muutenkin ovat tottuneita reissaajia ja kivoja kyläilijöitä. Lauantaina illalla käytiin kaupoilla, matkalaiset tekivät ostoksia. Suomen suklaat on kuulemma parempia kuin siellä heillä, ja montaa sorttia lähtikin mukaan. Eilen aamulla sitten vein heidät lentokentälle. Voi haikeus, toivottavasti pian taas nähdään! ♥

*Tuolla Repovedellä kävi pikku hässäkkä... Se riippusiltahan on nyt hajalla ja siinä kulkee vene, joka vie sitten ihmisiä yli. Tai siis kulki... Me ei ollenkaan huomattu, että se ei enää kulje! Niimpä tuli pieni probleema, kun oltiin kävelty se reitti ja saavuttiin siihen laiturille. Mietittiin, että mitä ihmettä nyt sitten, pitääkö meidän oikeesti mennä se koko reitti takaisin?? Laiturissa oli yksi suomijuntti, joka "ei millään jaksanut" meitä viedä yli. Siis oikeasti kieltäytyi auttamasta, kun kysyttiin. Argh. Vesitaksien numeroista sanottiin, että eivät myöskään pääse paikalle. Harkittiin jo ihan tosissamme, että jotenkin siitä sitten vissiin uidaan yli (tosi lyhyt matka), mutta pienempi lapsista ei siihen hommaan uskaltanut sitten lähteä. Lopulta hoksattiin, että rannassa on kanootti... että sen täytyy kuulua jollekin. Ja kuuluikin. Yksi ystävällinen pietarilainen reissaaja sitten meloi eka lapset ja reput ja sitten vielä minut ja kaverini yli.  Lämmintäkin lämpimämpi kiitos hänelle! ♥ (Ja ruma sana sille suomalaiselle miehelle...)

No, vielä sitten vähän lisää sitä muuttoliikettä. Saan varmaankin parin viikon aikana tätä pikkuista murua tänne yöksi nyt enemmänkin... Isänsä kanssa. Sellaista se on. Yläkertaan raijattiin pinnasänky siiheksi aikaa, kunnes uusi asunto vapautuu pojalle. Hetken on nyt sitten tätä välitilaa... siellä ja täällä olemista. Surettaa toki, soisi kaikille lapsille ehjän kodin. Mutta elämä on. Kunhan vaan asiat järjestyisi sopuisasti, se on tärkeintä. Sinänsä hyvä, että meiltä siis väki väheni täältä, oli helppo sijoittaa nämä kaksi nyt tänne.

Sellaista tänne. Kiireistä elokuuta. Omakin koulu on käynnissä täyttä päätä ja paljon kirjallisia hommia jonossa. Huomenna keskityn niihin ihan tosissani, tänään on ollut etäpäivä kyllä myös, mutta kaikenlaista muuta ohjelmaa. Vein mm. aamulla (kauhealla kiireellä!!) tyttären junalle ja tuon pikkuisen hoitoon, kävin pankissa selvittämässä Enkku-ystävän pankkikortin kohtaloa, kun automaatti imaisi sen lauantai-iltana, soittelin aikaa eläinlääkäriin koiralle, joka ei ole ollut ihan kunnossa viime aikoina jne. Sellasta kaikkea, mikä rikkoo ajatuksia niin, ettei kannata kauheesti ees koittaa tehdä noita koulujuttuja. Mahakin on taas aika huonossa jamassa, liekkö nämä viime aikojen muutokset sitä taas kiusaa... Mä kuitenkin stressailen herkästi kaikkea aina, ja jos ei lasten muutot pois kotoa (saatikka takaisin kotiin tuossa tilanteessa) ole stressi, niin mikä sitten...? Mutta eipä tässä mitään, kaikesta selvitään kyllä!

Iloa viikkoosi! ♥

Heli

PS. Ai niin..... kehtaanko ees tunnustaa yhtä asiaa..??? Ehkä juuri ja juuri... Mä menin instagramiin!! Sehän siis oli paikka, minne mun ei koskaan ikinä pitänyt mennä. No, näin tässä sitten kävi. Ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan... (Insta on kuitenkin mulla henkilökohtainen, joten en sitä tänne linkitä.)