maanantai 20. elokuuta 2018

muuttoliikettä ja kaukaisia vieraita

No kyllä siihen varmaan vielä muutama teepussi mahtuu...

Niin ne vuodet vierii ja pesä tyhjenee... ainakin melkein. Muutaman viikon aikana on nyt sitten kannettu muuttokuormia eri osoitteisiin. Tyttö lähti sinne opiskelemaan, ja hänet vietiin pari viikkoa sitten asuntolaan kera kamppeidensa. Oli jotenkin hiukan hassu tunne, kun se sinne jäi... meidän kuopus. Hyvin on onneksi tuntunut viihtyvän. Sieltähän on joka viikonloppu tultava kotiin, joten ei tässä nyt ihan erossa olla kuitenkaan oltu. Vielä on hiottavaa tuossa kulkemisessa, joku opiskelijakorttikin pitäisi pikimmiten hommata, kun tyttö täyttää tällä viikolla jo 17v (siis oikeesti... apua!!), eikä enää sitten lastenlipuilla pääse kulkemaan.


Viikon päästä edellisestä "muutosta" kannettiinkin sitten jo pojan kamppeita omaan kämppään. Voi ihqu, mitkä värit siellä..! Tänään ollaan menossa miehen ja mittanauhan kanssa vähän katsastamaan, mikä on sen huushollin tilanne. Omia kaappeja on kaiveltu ja irroitettu sieltä jotakin tavaraa pojan kämppään ja lisätarpeita kartoitettu. Ikeasta on jotain haettu ja vielä pitäisi mattoja ja jotain sohvaakin sinne kehitellä. Pieni kämppä, mutta OMA (eli siis vuokra). Oma tupa, oma lupa. Ja miten ne nyt meneekään... 

Kyllä oli todella jotenkin outo tunne ne ihan ekat päivät, kun nuo molemmat lapset oli sitten poissa täältä. Koko ajan jotenkin odotti, että kohta tuolta ovesta joku tulee... Lapset on täällä kesän aikana olleet toisaalta jo valmiiksikin niin omissa oloissaan, poika majaili aitassa ja tyttö on hyvin paljon omassa huoneessaan... mutta silti ne on olleet täällä. Nyt ei olekaan yhtäkkiä ketään missään. Me kaksi vanhaa vaan.

Iloinen vaeltaja

No, vielä ei kyllä olla kuitenkaan ihan kaksistaan täällä hapannuttu. Mun rakas ystävä, joka asustaa Englannissa, tuli lapsineen meille viime viikolla ja oli täällä useamman päivän (ke-su). Oli niiiiiiin ihanaa!! Oltiin vaan ja juteltiin (ja mä kävin myös koulussa to ja pe), lapset paijasi vuoroin kissaa ja koiraa ja vuoroin pupuja. Käytiin uimassa ja ajeltiin vähän ympäristössä. Ja käytiin Repovedellä*. Nuo ystävän lapset on tosi ihania ja reippaita, ei yhtään mitään nurinoita kuulunut, kun tuntikausia lompsittiin siellä. Muutenkin ovat tottuneita reissaajia ja kivoja kyläilijöitä. Lauantaina illalla käytiin kaupoilla, matkalaiset tekivät ostoksia. Suomen suklaat on kuulemma parempia kuin siellä heillä, ja montaa sorttia lähtikin mukaan. Eilen aamulla sitten vein heidät lentokentälle. Voi haikeus, toivottavasti pian taas nähdään! ♥

*Tuolla Repovedellä kävi pikku hässäkkä... Se riippusiltahan on nyt hajalla ja siinä kulkee vene, joka vie sitten ihmisiä yli. Tai siis kulki... Me ei ollenkaan huomattu, että se ei enää kulje! Niimpä tuli pieni probleema, kun oltiin kävelty se reitti ja saavuttiin siihen laiturille. Mietittiin, että mitä ihmettä nyt sitten, pitääkö meidän oikeesti mennä se koko reitti takaisin?? Laiturissa oli yksi suomijuntti, joka "ei millään jaksanut" meitä viedä yli. Siis oikeasti kieltäytyi auttamasta, kun kysyttiin. Argh. Vesitaksien numeroista sanottiin, että eivät myöskään pääse paikalle. Harkittiin jo ihan tosissamme, että jotenkin siitä sitten vissiin uidaan yli (tosi lyhyt matka), mutta pienempi lapsista ei siihen hommaan uskaltanut sitten lähteä. Lopulta hoksattiin, että rannassa on kanootti... että sen täytyy kuulua jollekin. Ja kuuluikin. Yksi ystävällinen pietarilainen reissaaja sitten meloi eka lapset ja reput ja sitten vielä minut ja kaverini yli.  Lämmintäkin lämpimämpi kiitos hänelle! ♥ (Ja ruma sana sille suomalaiselle miehelle...)


No, vielä sitten vähän lisää sitä muuttoliikettä. Saan varmaankin parin viikon aikana tätä pikkuista murua tänne yöksi nyt enemmänkin... Isänsä kanssa. Sellaista se on. Yläkertaan raijattiin pinnasänky siiheksi aikaa, kunnes uusi asunto vapautuu pojalle. Hetken on nyt sitten tätä välitilaa... siellä ja täällä olemista. Surettaa toki, soisi kaikille lapsille ehjän kodin. Mutta elämä on. Kunhan vaan asiat järjestyisi sopuisasti, se on tärkeintä. Sinänsä hyvä, että meiltä siis väki väheni täältä, oli helppo sijoittaa nämä kaksi nyt tänne.

Sellaista tänne. Kiireistä elokuuta. Omakin koulu on käynnissä täyttä päätä ja paljon kirjallisia hommia jonossa. Huomenna keskityn niihin ihan tosissani, tänään on ollut etäpäivä kyllä myös, mutta kaikenlaista muuta ohjelmaa. Vein mm. aamulla (kauhealla kiireellä!!) tyttären junalle ja tuon pikkuisen hoitoon, kävin pankissa selvittämässä Enkku-ystävän pankkikortin kohtaloa, kun automaatti imaisi sen lauantai-iltana, soittelin aikaa eläinlääkäriin koiralle, joka ei ole ollut ihan kunnossa viime aikoina jne. Sellasta kaikkea, mikä rikkoo ajatuksia niin, ettei kannata kauheesti ees koittaa tehdä noita koulujuttuja. Mahakin on taas aika huonossa jamassa, liekkö nämä viime aikojen muutokset sitä taas kiusaa... Mä kuitenkin stressailen herkästi kaikkea aina, ja jos ei lasten muutot pois kotoa (saatikka takaisin kotiin tuossa tilanteessa) ole stressi, niin mikä sitten...? Mutta eipä tässä mitään, kaikesta selvitään kyllä!

Iloa viikkoosi! ♥

Heli

PS. Ai niin..... kehtaanko ees tunnustaa yhtä asiaa..??? Ehkä juuri ja juuri... Mä menin instagramiin!! Sehän siis oli paikka, minne mun ei koskaan ikinä pitänyt mennä. No, näin tässä sitten kävi. Ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan... (Insta on kuitenkin mulla henkilökohtainen, joten en sitä tänne linkitä.)

8 kommenttia :

  1. Niin, ei koskaan sanoa ei koskaan :D Mutta täälläkin ollut muuttoa, esikoinen ensin keväällä omaan kämppään, nyt eri pitäjään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän se elämä on, lapset on vain lainaa ja niiden kuuluukin omilleen lennellä jossain kohtaa. Meillä ovat kaikki muut tuossa lähistöllä, paitsi se opiskelija on sitten kauempana.

      Poista
  2. Onpas varsinaista muuttoliikettä ollut teillä. Tsemppiä kaikkeen uuteen jokaiselle! ♥
    Ja vitsi mikä suomijuntti oli tuo pöljäke, joka ei voinut teitä jeesata. Mutta ehkäpä kohtalo vielä hoitaa asiat hänen kohdallaan niin, että sen minkä toiselle tekee (tai jättää tekemättä), kokee itse moninkertaisena...

    Mukavaa viikkoa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tsemppiä varmaan jokainen myös vähän kaipailee. Se omillaan eläminen ei välttämättä ole ihan niin ruusuista kuin mitä kuvittelee.. =D

      Ja todellakin oli kyllä melko nuljake se ukko. Matkaa olis ollut oikeesti ihan muutama kymmenen metriä, mutta hän ei jaksanut veneensä moottoria käynnistää. Pah!!! Mä en kehtaisi varmaan ikinä vastata tuolla lailla avunpyytäjälle, se itse asiassa jopa kehotti uimaan!! Se venäläinen mies ihan heti sieltä ponkaisi ja tuli ihan käsivoimin meitä melomaan siitä toiselle puolelle. Onneksi näin, muuten olisi tullut useamman kilometrin kävely meille.

      Mukavaa viikkoa sullekin! ♥

      Poista
  3. Pystyn niin samaistumaan muuttoliikettä seuraaviin tunteisiin. Kesti ennenkuin tottui, mutta sitten kun tottui, niin tuntuu taas oudolta, kun kotona onkin joku kolmas (ja teidän tapauksessa mahdollisesti useampikin) vaikka vaan tilapäisesti.
    Muahan siis ennakkoon ahdisti ihan hirveästi pelkkä ajatus kaksinjäämisestä, josta mies taas tuntui olevan etukäteen ihan innoissaan, mutta kaikessa on puolensa ja paremmin on mennyt kuin luulin. Voi elää ihan vaan itselleen. Ja siis voishan sitä toki jo muutenkin, kun pojat kumminkin on aikuisia, mutta kyllä sitä aina kumminkin tulee niitä aikuisiakin huomioitua ja huolehdittua ehkä enemmän siitä, että kotona on edes jotain syötävää ja sillai...

    Harmi nuoren perheen puolesta :(. Vaan sellaista se elämä tosiaan on. Ja niin yleisiä nuo erot nykypäivänä, että lasten ei tarvi siinä suhteessa tuntea myöhemmin olevansa mitenkään poikkeavia tai erilaisessa asemassa. Ja olen koittanut ajatella niinkin, että parempi, että erotaan "ajoissa" kuin roikutaan huonossa suhteessa edes "lasten vuoksi". Siitä kärsii loppupeleissä kaikki.

    Ja ajattele, kuinka hienoa, että teillä kotona on paikka, johon saa tulla <3.

    Mukavia loppukesän päiviä ja tsemppiä opiskeluunkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei oikein ole vieläkään se lopullinen arki alkanut, kun on ollut noita vieraita ja nyt nämä kaksi mahdollisesti tulevat silloin tällöin (yhden yön olivat, seuraavana taas muualla... ei mitään tietoa, miten se nyt menee siihen pojan asunnon saantiin saakka). Ja se opiskelijatyttökin kun tulee perjantaisin ja lähtee maanantaisin vasta, tosin sekin on sitten viikonloppuina mahdollisesti kavereilla tai isonsiskon luona... Aika sekavaa siis vielä kaikki! Ja kun tässä nyt on tätä poikien asuntojen varustelua, kamoja siellä täällä jne. Mutta ehkä tämä tästä syksyn edetessä sitten selkiintyy. Toisaalta odotan sitä rauhaa tänne, ja toisaalta tämähän on vaan lisää työtä mulle, kun nyt ei ole ketään muuta esimerkiksi lenkittämässä koiraa ja hoidan vielä päälle tytön puputkin aina viikolla, niitä kun ei opiskelupaikalle voi mukana viedä.

      Joo, toi on tosi harmillista toi nuorison touhu. Näitä eroja ja yhteen palaamisia on nähty aiemminkin, kun tyttärellä oli vastaava kuvio. Mutta tämä pojan tilanne on ehkä vähän erilainen nyt. Kuluttavaa on ollut, ja mä huolehdin itteni vielä hengiltä joskus kyllä... Toivoisin vaan, että kaikilla olis hyvä olla ja etenkin että nuo pikkuiset ei siellä kaiken seassa kärsisi. Ja juu, onneksi on tämä varapaikka minne tulla, jos tarvii.

      Mukavaa loppukesää sullekin ja ihanaa alkusyksyä - täällä ainakin tuntuu kyllä tänään jo enemmän syksyltä kuin kesältä... ♥

      Poista
  4. Kyllä on haipakkaa siellä! Huh huh!

    Hei, tuu poikkeen mun Insta -tilillä. Minähän olen ihan bloginimellä siellä. Eli @rakkauttajamaanantimia !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, onhan tässä tätä liikennettä kyllä nyt ollu. Pikkuneiti ja isänsä parhaillaankin yötä täällä. Mut ehkä tää tästä kohta rauhoittuu, kun kaikki pääsee asettumaan omiin paikkoihinsa kunnolla!

      Tulin kurkkaa, tuu sääki... tunnistat ehkä sit, vaikka oonki vähän ihme nimellä siellä. =D

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥