tiistai 8. tammikuuta 2019

pitkiä päiviä


Taas on yksi päivä painumassa iltaan... tosin ei noin kirkkaissa merkeissä. Kuva on tän vuoden ainoalta kirkkaalta päivältä, muuten onkin sitten ollu ihan vaan harmaata. Onneksi on lunta, se valaisee harmaammankin päivän.

Mä olen nyt möllötellyt kotona toista kuukautta. Kun harkka loppui marraskuun lopussa, odotin todella sitä aikaa, kun saa vain olla tekemättä mitään muuta kuin ehkä kirjan lukemista. No, nyt olen sitten saanut olla vaan, ja kyllä alkaa niiiin kyllästyttää!!

Mulla on täällä päiviä, jolloin en keksi yhtään mitään tekemistä. Ei ole siivottavaa, ei tiskattavaa, ei pyykättävää. Ei ole yhtään kaappia, joka tartteis järjestää. Eikä nyt koiraakaan jaksa koko ajan lenkittää. Puhumattakaan, että jaksais koko ajan tehdä sudokuita tai lukea kirjoja - silmätkin on välillä ihan soikeena siitä lähelle tuijottamisesta.

Voi huokaus.


Tää on kyllä sinänsä aika ihme homma. Ensin odottaa jotain kuin kuuta nousevaa. Sitten, jos sitä saakin vähän niin kuin liika-annoksen, alkaa mennä ihan yli koko homma. Toisaalta kaipaan kipeästi jotain järkevää tekemistä. Ja sitten toisaalta... en saa tehtyä enää yhtään mitään. Ja siitä on huono omatunto.

Nyt jos koskaan olisi ihan loistava aika alkaa vaikka harrastamaan jotain. Mutta. En saa itseäni liikkeelle. En millään. Koiralenkeillä käyn ja pakolliset kauppareissut, joita niitäkin venytän ja venytän, kun en vaan viitsisi mennä... Hyvin usein ajattelen vaan, että kyllä tässä nyt vielä huomiseen pärjää, enkä viitsi alkaa autoakaan putsaamaan saati lämmittämään, kun sekin vaan saastuttaa.

Päivän kohokohta on, kun pitää vaikka tiskata pari kippoa. Luen paljon ja teen niitä sudokuitakin. Ja sitten katselen telkkaria. Netflixistä löytyy monenlaista, olenkin ihan intona katsellut esim. Marie Kondoa ja yhtä toistakin järjestelyjuttua. Koitan välillä tehdä ruokaa tai miettiä, josko vaikka leipoisi tms. Mutta pääasiassa tämä elämä on kyllä melkoista hiljaiseloa.


Koulu jatkuu tällä viikolla. Paitsi että kylläpä vaikuttaa taas siltä, että onko siellä mitään järkevää tarjolla. Alkaa kyllä niin totaalisesti turhauttaa tällainen, kun tahtoisi opiskella ja oppia ja tarjolla on... ei oikein mitään. Yhden nyt alkavan kurssin olen käynyt jo viime vuonna, koska silloinkin oli jotenkin niin turhauttavan löysää se touhu ja otin sitten vapaille päiville seuraavan vuoden kursseja. Mun on todella harkittava, että menen jo rutkasti etuajassa harkkaan, suoritan vaan omaa tahtia kaiken mahdollisen pois ja otan paperit ulos kokonaan.

Opiskelun jälkeisestä jatkosta en tiedä yhtään vielä. Jotenkin sen ajatteleminen ihan hirvittää. Missä mahdan olla vaikkapa vuoden kuluttua - tai puolen vuoden? Voi apua. Vaikka mulla olis nyt aikaa tässä suunnitella tulevaa, niin aivot on sen osalta kyllä ihan jumissa. Täytyy kevään aikana katsella tätä asiaa sitten tarkemmin.

Nyt taidetaan miehen kanssa lähteä lumihommiin. Kolasin jo päivällä meidän pihan ja nyt olisi vissiin vuorossa appiukon piha, jonne mennään oikein kahden kolan voimin. Tuleepahan tehtyä edes jotain järkevää ja hyödyllistä!

Mitäs teille kuuluu?

Heli

12 kommenttia :

  1. Eihän sitä aina tarvi tehdä. Meillä ei ole lumitöitä, on melko vähän, onneksi tuli jonkin verran lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllähän sitä pitäisi osata myös olla tekemättä mitään. Ja hetken osaakin olla, mutta sitten alkaa ahistaa tekemättömyys...

      Te ootte sit varmaan alueella, jossa ei lunta suuremmin ole. Täälläkin vaihtelee määrä aika pienen alueen sisällä. Meillä on ehkä jotain 20cm ainakin. Just kivan sopivasti!

      Poista
  2. Toi sun elämäs taitaa nyt olla sitä rentoa aikuisopiskelua, mistä minulle niin toitotetaan! ='D Sitä odotellessa!

    Ei vaan, tiedän kyllä tunteen, kun olisi aikaa tehdä kaikkea, mutta ei vaan saa aikaiseksi. Ja se jos mikä turhauttaa!

    Ihminen on ihme otus, kun ei ole mihinkään tyytyväinen!

    Mukavia pitkiä päiviä sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, vähän turhankin rentoa tää opiskelu, ainakin välillä! Kun tuntuu, ettei tapahdu mitään... Ja toi on todella hassu tunne, että sit jämähtää sinne toiseen ääripäähän, että ei enää saa aikaan mitään. Nyt olen kyllä onneksi vähän aktivoitunut taas, eilen puuhasin reippaana koko päivän ja tänään jatkui koulu. Viikonlopuksi on tulossa kaveri kylään ja muutakin mukavaa tiedossa.

      Valoisia näkymiä toivottelen sulle sinne! ♥

      Poista
  3. Tänne kuuluu vähän sellaista arjen nuhjuisuutta heti vuoden alkuun. Yritän kyllä tsempata ja ottaa oman tilani kaiken hässäkän keskellä, mutta taistelutta se ei näköjään tule...

    Joskus tietynlainen väljyys ja tylsyys on tarpeellistakin, joten älä suotta syyllisty, vaikket koko ajan saisikaan aikaiseksi jotain. Tulee sitten sekin aika, kun laakerilla lepäilyt vaihtuu tekemiseksi :)

    Ihanaa alkanutta vuotta! <3 Toivottavasti se tuo tullessaan kaikkea sellaista, joka tekee onnelliseksi arjessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, sun arki on kyllä niin erilaista kuin mun, kun sulla on vielä niitä lapsia siinä ja työt ja harrastukset ja kaikki. Mulla on niin eri tilanne nyt, kun lapset poissa ja tää opiskelukin niin löysää lorvailua vaan. Väljä aika on todellakin hyvää pieninä annoksina, tarpeellistakin, mutta ainakin mulla alkaa väistämättä tulla jo sellanen olo, että hohhoijaa, olispa jotain tekemistä. Eiköhän tämä tästä kevään mittaan taas muutu vauhdikkaammaksi!

      Mukavaa vuoden alkua ja kovasti voimia sulle sinne arkirumbaan! ♥

      Poista
  4. Minä olen pohtinut tuota samaa, että ensin odottaa jotain hirveästi ja kun tilanne sitten on päällä, se onkin jollain tavoin tylsää. Ja nimenomaan kun eletään tavallista arkea, ei lomia.

    Olen pitkään haaveillut mahdollisuudesta ottaa vuorotteluvapaata muutama kuukausi, ja sitten sinä aikana... niin mitä? Istua kotona ja olla tekemättä mitään? Tätähän pelkään. Tästä syystä en ole vielä toteuttanut asiaa edes kysymällä pomolta mitä mieltä hän siitä olisi. Kun pitäisi kai ensin pohtia mitä silloin sitten tekee. Tiedän, suorittamalla ei saa kuin stressin. Mutta jotenkin haluaisin, että olisi jonkunlainen karkea sapluuna ajateltuna, että "ensimmäisen kuukauden aikana teen tätä, sitten sitä...." vaikka osa ajasta menisikin vaan ollamöllöttelyyn.

    Toden totta, onneksi lunta tuli. Maailma on niin kaunis enkä itse jaksa enää N:ttä vuotta kiukutella kipeästä selästä ja huonoista kengistä. Eipä ne kiukuttelemallakaan muuksi muutu.
    Harmaata tosiaan on riittänyt, mutta tänään aamulla huomasin jänniä eri sävyisen harmaita kun oltiin metsässä ensin otsavalolla ja sitten auringonnousun jälkeen. Hienoja sävyjä!

    Täytyy vaan ottaa ilo irti kaikesta mitä nyt voi. Kynttilöitä, takkatulta, hyvä kirja ja iso mukillinen teetä!! Siinäpä vapaa-aamun puuhat.
    Tsemppiä vieläkin opiskeluihin! Uskon, että jotain tulee eteen noiden harjoittelujen myötä ja hupsista, huomaat kohta tekeväsi jotain uutta ja mielenkiintoista palkkatyönä... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, usein se jonkun odottaminen on kivempaa kuin se itse tilanne. Oikeastaan aika hassua sellanen!

      Mä oon kuule miettinyt monet kerrat, että sitten joskus, jos/kun on eläkkeellä, niin mitä ihmettä sitä sitten sillä kaikella ajallaan tekee??? Jos nytkin tällanen pidempi aika on niin tylsää, niin mitä sitten, kun mitään muutosta siihen ei ole edes tiedossa, kääk!! Eli ymmärrän oikein hyvin noi mietteesi koskien vuorotteluvapaata. Tavallaan on aivan ihanaa, kun ei ole mitään velvotteita ja voi täyttää päivänsä ihan miten lystää, mutta JOTAIN täytyy mielellään kuitenkin olla edes mielen perällä, että mitä ne tekemiset sitten voisi olla. Pelkkä ajelehtiminen on minusta tosi turhauttavaa pidemmän päälle! Toivottavasti keksit jotain ja saat pitää toivomasi vuorotteluvapaan jossain vaiheessa!

      Minunkin mielestä lumi on ihanaa, samoin kuin myös pimeys ja kynttilänvalo. Aikansa kutakin ja sitten kun on kevät ja valoisampaa, on sekin ihan varmasti ihanan tuntuista! Ja toi on muuten totta, että myös se harmaa ilma voi olla ihan äärimmäisen kaunis - mun mielestä harmaa talvitaivas on aivan ihana!

      Voi kumpa toi sun viimeinen lause pitäisi paikkansa... odotan kauhulla ensi kesää... onneksi on kevät aikaa siihen orientoitua, ja todella mistäpä sitä tietäisi, vaikka jotain aivan mahtavaa sen aikana ilmaantuisi.

      Ihanaa loppuviikkoa sulle! ♥

      Poista
  5. Reilun kuukauden 'vapaa' (laitoin lainausmerkkeihin, koska ei ole tosiaan välttis pelkästään hyvä asia) kuulostaa kyllä todellakin pitkältä ajalta, kun musta on tuntunut, että se opettajien ja vissiin aika monien muidenkin parin viikon lomanpätkä joulusta loppiaiseen on jo ihan tosi paljon. Ennakkoon tota pitkää lomaa vähän kadehdinkin, mutta Tapaninpäivänä, kun poikakin lähti takasin pohjoiseen, oli jo sellainen olo, että ihan kiva sittenkin mennä töihin.

    Ei sovi mullekaan se pelkkä vetelehtiminen, vaikka tuntuukin etukäitsajatuksena aina aika kivalta se, että moneen aamuun ei tarvi lähteä mihinkään ja muutenkaan ei tarvi tehdä mitään, jos ei huvita. Mutta totuus onkin sitten toinen, ja mitä pidemmäksi se mitääntekemättömyys venyy, sitä enemmän sitä ikäänkuin lamaantuu ja tylsistyy, eikä pysty tekemään enää yhtään mitään, eikä edes huvita. Ei edes järjestellä niitä kaappeja, joita täällä kyllä riittäis.

    Mulla ei valitettavasti ole nyt mitään kivoja vinkkejä edes, koska arvaan, että sua ei vaikkapa hiihtäminen innosta pätkääkään. Itse näen siellä teidän pelloilla siihen ihan huiput mahdollisuudet, jos vaan on lunta tarpeeksi. Ei tarvis lähteä mihinkään kauas, eikä varsinkaan autolla, ja hiihtäminen on niin raskasta (ainakin mulle) ja hikistä puuhaa, että siinä kyllä pää nollaantuu ja sen jälkeen on suorastaan voittajafiilis. Mutta arvaan, että tästä ehdotuksesta ei taida nyt saada kuin sauvan selkäänsä :).

    Toivottavasti tilanne muuttuu, kun koulu jatkuu, ja tulis sittenkin sulle mieluisaa sisältöä päiviin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reilu kuukausi on todellakin pitkä aika olla vaan! Vaikka marraskuussa kaiken sen koulutohinan keskellä odotin vapaata niiiiin hartaasti, niin kyllähän tämä aina vaan pidemmäksi venyvä oleminen alkaa tylsistyttää. Tai kivahan se on vaan kirjoja lukea, mutta toisaalta olen monta kertaa kokenut myös sellasta "voi ei, mulla ei ole MITÄÄN tekemistä"-fiilistä... Sit pyörin täällä ympyrää ja mietin, mitä voisin puuhastella, ees vähän JOTAIN muuta kuin lukemista ja sudokuja... Mä mietin sitäkin, että mistä vetoa, niin sitten kun koulu todella taas alkaa, mä keksisin vaikka mitä tekemistä kotona kun siihen ei enää olekaan aikaa...

      Allekirjoitan täysin ton lamaantumisen tunteen! Sitä se nimenomaan on, kun vaan laiskistuu, lamaantuu, tylsistyy... eikä saa enää senkään vertaa aikaan kuin aiemmin.

      Heh, et saa sauvaa selkään! =D Itse asiassa aloin jopa miettiä, pitäisikö piruuttaan kokeilla hiihtämistä tuolla umpihangessa joku päivä... Se hiihtohan todellakaan ei ole mun juttu, mutta aina sitä voi kokeilla. Lumikenkiä oon miettiny, oliskohan ne kivat... Kokeilin tänään ekaa kertaa sellasia koulussa ja aloin miettiä, voisiko ne sieltä vaikka viikoksi lainata ja kokeilla olisiko mun juttu ollenkaan. Lumen kolaamista olen nyt parina päivänä harrastanut ihan hiki päässä ja todennut sen oikein kivaksi puuhaksi. Saa toteuttaa itseään ja tehdä just niin pilkkua viilaten noin nurkat kun huvittaa... =D (ei muuten pidellyt auraajaa vielä nekään kepakot, mitä instassa näytin.. sieltä se keppien välistä vielä kertaalleen oli peruutellut nurmikon puolelle, voi elämä sentään...)

      Koulu on tänään jatkunut ja eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa toimeliaammaksi muutu. Nyt kun saisi vaan vielä itsensä nukkumaan.. jotenkin on unet aivan kateissa tänään, kello on puoli kaksi yöllä ja tässä napsuttelen koneella, voi help huomista... Joten hyvää yötä sinne ja oikein kivaa loppuviikkoa sulle! ♥

      Poista
    2. Lumikengät oli ihan loistoidea! Mun alkoi kans tehdä mieli kokeilla ja aion ottaa selvää, saako täältä jostain vuokrata. Voisin kuvitella, että urheiluopistolta tai luontokeskuksesta, jotka molemmat on parinkymmenen kilsan päässä eli ei ihan kaukana.

      Kiitos tästä inspiksestä ja kivaa viikonloppua ❤️.
      Lumityöt on myös mun lempparihommaa. Varaan ne aina itelleni 😊

      Poista
    3. Ole hyvä vaan, kiva jos minulta saa liikuntaan inspistä! =D Vielä kun itsekin saisin itseni liikkeelle... No, lumitöihin ainakin, lunta pukkaa taivaalta tasaiseen tahtiin koko ajan! Mun ei tarvii niitä varsinaisesti itselleni varata, ne vaan lankeaa mulle, koska mies vaan yksinkertaisesti ei tee niitä koskaan ja mä taas haluan, ettei tarvii kovin syvässä hangessa kahlata. =D

      Mukavaa uutta viikkoa! ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥