torstai 19. maaliskuuta 2020

rauhaisaa / tylsää elämää kriisin keskellä


Elämme eriskummallista ja historiallista aikaa. Tuntuu jotenkin ihan uskomattomalta, että niin monet paikat on kiinni; harrastuspaikat, kirjastot, jopa koulut, puhumattakaan Suomen rajoista!! Pikkiriikkinen virus on näyttänyt maailmalle närhen munat.

Omaan elämään tilanne ei juurikaan vaikuta enkä päivittäisessä elämässä huomaa oikein mitään eroa. Olen joka tapauksessa lähinnä vain kotona. Opiskelen etänä ja olen käynyt töissä vain päivän viikossa - se tosin on nyt katkolla, enkä tiedä, milloin on seuraava työpäivä, mutta sekään ei elämääni hetkauta suuntaan taikka toiseen. Mies käy edelleen töissä päivittäin, tosin ilmeisesti yt:t on tulossa.

Jos nyt jotain eroa on vaikkapa parin viikon takaiseen elämääni, niin tyttö on kotona, koska hänenkin koulunsa luonnollisesti siirtyi etäopiskeluun, eikä hän näin ollen majaile nyt opiskelupaikkakunnalla vaan kotona. Toinen muutos omalla kohdallani on se, että jumppa ja kuntosali sulkivat ovensa, mikä on tällä hetkellä varmaankin ainoa asia, mikä arjessani on selkeästi muuttunut ja mikä itseäni on harmittanut.


Tilanne on ilman muuta monella tapaa surullinen. Ihmiset sairastuu ja jopa kuolee. Yritykset on vaikeuksissa, ihmisiä lomautetaan tai työt loppuvat kokonaan. Pienet yritykset ne vasta kärsiikin. Ymmärrän myös harmituksen, jos ihmiset on varanneet reissuja, odottaneet niitä, järkänneet elämänsä - ja sitten kaikki meneekin alta. Ihmiset on paniikissa ja hamstraa kaupasta (mielestäni kyllä aivan turhaan, mutta mikäs minä olen ketään tuomitsemaan). Tilanne on ulkomailla vielä Suomen tilannetta kaoottisempi. Rankkaa on katsoa uutisia kieltämättä.

Mutta en voi olla olematta myös iloinen sen puolesta, joka tässä voittaa: luonto. On aivan ihana asia, että lentoja perutaan ja autoilu vähenee. Luonto kyllä kiittää! Elän myös hartaassa toivossa, että tämän kriisin aikana ihmiset jotenkin huomaisi, mikä on oikeasti tärkeää. Ei reissaaminen, tavaroiden ostelu ja muu turhuus, vaan se, että on katto pään päällä ja ruokaa. Ja läheiset ihmiset turvassa. Hitaampi elämä, vähemmällä pärjääminen. Mutta nähtäväksi jää, mitä tuleman pitää.


Luonnosta puheen ollen, myös sen suhteen on meneillään erikoinen ja erilainen aika. Kaikki on niin aikaisessa. Lunta ei ollut talven aikana meidän suunnalla kuin hetkittäin ja silloinkin vain vähänlaisesti. Nyt ollaan maaliskuussa ja olen nähnyt täällä meillä jo töyhtöhyyppiä ja ekan leskenlehden (jo varmaan yli viikko sitten) sekä kuullut kiurun lievertelyä pellon yllä. Olen nähnyt myös joutsenia sekä hanhiparven. Kärpäsiä on jo ikkunoiden välissä, pajunkissojen aika alkaa olla lähes jo ohi ja sireenipuskissa näkyy silmuja. Paksuja toppahousuja ei ole tarvinnut kertaakaan eikä meidän tietä tai pihaa ole aurattu ollenkaan. Onkohan tänä talvena päässyt yhtään kertaa hiihtämään tai saatu luistinratoja jäädytettyä? Autossa on ollut nastarenkaatkin pääasiassa ihan turhaan.

No, kevät tuntuu jo nyt vahvasti ilmassa, vaikka välillä onkin vielä pakkasta tai luntakin saattaa vähän sataa. Linnut laulelee jo paljon, päivät on pidempiä, valo on kirkkaampaa ja ilmassa tuoksuu kevät selvästi. Luonto mukautuu tilanteeseen eikä välitä hittojakaan siitä, miten mylläkässä maailma on tällä hetkellä!


Omaa elämää ohjailee lähinnä opiskelut. Ne etenee, juuri alkoi kevään viimeinen moduuli, joka sisältää ympäristötekniikkaa ja enkkua. Näyttää siltä, että työtä tulee riittämään niiden kanssa taas aamusta iltaan. Tänään olen tulostellut materiaaleja ihan urakalla - mä tarviin ne paperisena nenän eteen, en kykene opiskelemaan pelkästään tietokoneen ruutua tuijottaen. Ekat iltaohjaukset on olleet ja eka tiimipalaverikin on pidetty. Meillä on kaksi ryhmätyötä, jotka tehdään tiimin kanssa. Sen lisäksi on yksi parityö. Enkku tehdään myös ryhmissä (mun kohdalla eri porukkaa kuin muissa tehtävissä). Sitten on vielä jonkun verran itsenäisesti opiskeltavia asioita. Että juu, ei tule vapaa-ajan ongelmia.  

Edellisen moduulin lähipäivä ehdittiin juuri käydä koulussa ennen tämän hässäkän alkua. Paljon työtä, stressiä ja jännitystä tuottanut ruotsin tentti sujui yllättävän hyvin; kirjalliset tehtävät oli helpompia mitä pelkäsin ja suullinen osiokin sujui ihan jees.  Vielä ei ole tullut arvosanoja mistään moduuliin liittyvästä, mutta ehtiihän nuo. No, kyllä mä aina niitä oottelen, että tulisivat nyt jo... 


Kovasti on nyt joka tuutissa ohjeita siitä, miten voi hyödyntää kotona olemista. Viettää läheisten kanssa aikaa, nukkua paljon, rentoutua... Hah!! Onkohan ne hienojen mietelauseiden rakentelijat ollenkaan ajatelleet, että monelle ihmiselle tämä on melkoinen setti suoriutua, kun kotona on yhtä aikaa etätyöt (mahdollisesti molemmilla puolisoilla) tai mahdollisesti vaihtoehtona suuri huoli rahatilanteesta alta menevien töiden vuoksi, (pienet) lapset poissa hoidosta tai etäopiskelemassa (eli vanhemmat valvoo, että opetus hoituu) ja sitten on vielä vaikkapa omat etäopiskelut siihen päälle. Tosi rentoa, jep! Itsellä ei tuota tilannetta tosin ole (lapsikin on jo 18v ja saa luvan hoitaa opiskelunsa ihan itse), mutta tiedän ihmisiä joilla on. Tsemppiä vaan heille!

Toinen asia on sitten se, että jos on jo muutenkin tosi paljon kotona, kuten vaikka itse olen, niin on oikeasti harmi, kun se vähäinenkin kodin ulkopuolella tapahtuva aktiviteetti (kuten mulla jumppa ja kuntosali) peruuntuu. Ymmärrän oikein hyvin tämän tilanteen, mutta itseni puolesta kyllä harmittaa, että mun hyvin alkanut liikuntainnostus meni sitten heti jäihin. Mä tunnen itseni ja tiedän, että en tule saamaan minkäänlaista kipinää vaikka johonkin nettijumppaan. En tule nostelemaan kahvakuulaa tai hyödyntämään "lisääntynyttä vapaa-aikaa" (eihän sellaista ole!) olemalla enemmän ulkona esimerkiksi koiralenkillä. Ehei, mä istun koneella aamusta iltaan, koska opiskelut...

★ ★ ★ ★ ★

Tämmöistä tänne ja tää on tätä nyt. Mitä teille kuuluu? Onko korona vaikuttanut elämään? Voikaahan hyvin, peskää käsiä ja pysykää terveenä!

Heli

8 kommenttia :

  1. Joo-o, kotona ollaan ja opiskelut uudessa koulussa meni jäihin heti ennen kuin ehtivät edes alkaa. Jotenkin tuntuu hämmentävältä tämä kaaos, kun itsellä se ei vaikuta mitenkään muuten, kuin tuolla opiskelun lähiviikon peruuntumisella. Kotona olen aina, yksin tai Beiben kanssa. Mitä nyt tyttären perhe käy Kuukunan kanssa. Silloin mummulla on ohjelmaa!

    Kattelen uutisia ja roikun somessa ja hämmennyn lisää. Kaikki on topissa ja ihmiset ahdistuneita. Paitsi minulla... Ei mulla ole mitään vapaa-ajan ongelmia ja täällä korvessa ei tunnu karanteenit miltään.
    Mutta joo, ymmärrän kyllä kovin, että joihinkin tämä vaikuttaa paljonkin. Työt on kotona ja muksut myös. Pitäisi hoitaa omat hommat ja luotsata lasten opinnon. Siinä samalla hoitaa kakrujen päiväruuat ja setviä tappelut!

    Tää on toisaalta tosi koomistakin. Mikä ihme siinä on, kun nyt on maailma pelastumassa ja se ei olekkaan hyvä asia? No, se on tietysti tämä markkinatalous, mikä aiheuttaa tämän. Mutta tässä luulisi nyt kaikkien huomaavan, että tämä ihmiskunta ei sitten kestäkkään maailman pelastumista! Ei taideta olla valmiita sittenkään kulutuksen ja muun käyttäytymisen muuttamiseen, vaikka nyt olisi vähän niin kuin pakkotilanne. Tuntuu, että ihmisistä on kamala olla kotona perheensä ja läheistensä kanssa. Aivan kamalaa, kun rajoitetaan!

    Kyllä luonto on sellainen, että se kapinoi vastaan. Jos kerran eläimiinkin tulee kaikenlaisia tauteja paikallisesti, jos kanta nousee, niin miksei ihmisiinkin. Eläimiähän mekin ollaan.

    Keväästä puheen ollen. Joutsenia ja hanhia on näkynyt. Mustarastas liruttelee iltaisin jo aikas moisia konsertteja. Mutta leskenlehtiä ja sinivuokkoja en ole vielä nähnyt. Mutta kevään tuoksu on jo ilmassa! Eiköhän tämä tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hyvin samat fiilikset, ei tunnu missään nämä karanteenit. Ollaan silleen onnekkaassa asemassa näiden meidän etäopintojen kanssa ja siinäkin, että ei ole pikkulapsia kotona tai ei asuta missään ytimessä.

      Plussapuolena tässä on tosiaan toi, että maapallo saa nyt ainakin hetken hengähtää ja toipua. Ja totta toi puhe tosta, että jos on jotain liikaa, niin luonto kyllä karsii. Niinhän se nytkin on, että heikoimmat ei kestä tätä... niin kauheeta kuin se onkin sanoa, enkä tietenkään kenellekään toivo kuolemaa tms. Mutta luonto hoitaa hommat, haluttiin tai ei, ja tässä taas huomataan, miten voimattomia me ollaan, kun mokoma pieni virus tekee tuhojaan! Mielenkiinnolla odotan, millaiset ajat tän jälkeen koittaa, etenkin jos tämä todella kestää meilläkin nyt esim. puoli vuotta. Kaikki kesän riennothan siinä peruuntuisi jne. Alkaako ihmisten päät hajoamaan, vai löytyykö se "olemisen ilo", tosin eihän sellanen todellakaan ole kaikille mahdollista. Toivon, ettei kenenkään talous tästä romahtaisi ja elämä menisi ihan mahdottomaksi.

      Aurinko paistaa ulkona ja ihanalta näyttää. Ja minä happanen tietokoneen äärellä typeriä koulutehtäviä tehden. Kyllä taas niin mietin, miksi lähdin jatkamaan opintoja... Eilen käytin koiraa lenkillä ja kävelin asfaltin lisäksi ihan pienen pätkän metsäpolkua. Tuli ihan ahdistus siellä; miksi en voisi tehdä jotain sellasta maanläheistä työnäni... se metsäpolku oli kuin pelastusköysi hukkuvalle siinä hetkessä! Tuli taas niin vahvana mieleeni, että en halua opiskella, en halua repiä päätäni ja stressata asioilla, joiden oppimisen tärkeyttä en osaa edes nähdä nyt... kun haluan vaan ihan tavallista pientä elämää. Ja aikaa katsella rauhassa vaikka luontoa, jota en nyt tee, kun tuhlaan elämäni tietsikan äärellä... Kun löytyisi jokin ratkaisu tähän, mutta kun elämäni tuntuu olevan yhtä etsimistä eikä minkään löytämistä!!

      Aurinkoa sinne! ♥

      Poista
  2. Koulu tosiaan kuukauden näin aluksi kiinni. Jippii. No ei näe kamuja. Nopeasti leviävä flunssa ei vielä ole vaikuttanut meidän elämään, no vähän. Ensin loppu kaupoista wc paperi, nyt kuulemma menee kalja kuumille kiville. Että sillee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, tuota kaljan menekkiä en ole kuullutkaan! No, ihmisillä ei oo tekemistä, jos joutuvat jäämään vaikka karanteeniin kotiin... kuluu aika sitten kaljaa lipittäessä, hohhoijaa. Alkaisivat vaikka etäopiskelemaan, jos on tekemisen puutetta... itsellä ihan päivät aamusta iltaan kuluu tässä koneella tuskaillessa.

      Jos meillä on tapaaminen ensi viikon perjantaina Jarilla, niin tule sinäkin! En tosin tiedä, peruuntuuko sekin nyt... Mä laitan sulle Sami tekstaria asiasta vielä!

      Poista
  3. Mielenkiintoisia vaikutuksia on tällä tilanteella. Puuttumatta itse viruksen toimiin tai maailman taloustilanteeseen, niin lähes hykerryttää muutama toivottukin muutos: palataan perusasioiden äärelle ja havahdutaan kansallisen omavaraisuuden ehdottomaan tärkeyteen ts. oman maataloustuotannon vahvan aseman tärkeyteen.
    Siis että tarvitaanko näin ravisteleva kokemus, että asian tärkeys valkenee! Hartaasti toivon, että kun tästä joskus selvitään, niin asia ei unohdu.

    Oma jännitysmomenttinsa on siinä, että säilyykö Suomen vanhusväestö tästä kurimuksesta. Hyvin tiukat turvatoimet on esim. omalla työpaikallani, jossa asukkaat ovat iäkkäitä ja monisairaita. Sanoinkin kollegalleni, että Luoja meitä armahtakoon, ettei tauti löydä taloomme.
    Jännittäviä aikoja elämme. Henkisesti lujilla ovat varmasti myös lapset ja nuoret, kun tiedon tulva on niin hallitsematonta.
    Uusia tuulia, Heli, elämääsi!
    Kuuluillaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tämä on mielenkiintoista ja maailmoja mullistavaa aikaa. Toivon kovasti, että ihmiset alkaa ymmärtämään monia asioita tän johdosta. Mutta todella on hullua, että mitkään puheet ilmastonmuutoksesta, jätevuorista tms ei saanut ihmisiä ja etenkään taloutta pysähtymään, mutta pieni virus sen sitten teki! Toivon niin hartaasti, että tästä opitaan!!!

      Ja toivon myös, että just vaikkapa sinun työpaikka säästyy virukselta. Jokainen täältä joskus lähtee, mutta ylenpalttinen kärsimys on silti asia, jolta toivoisin jokaisen välttyvän. Tämä tilanne aiheuttaa henkistä pelkoa ja paniikkia jo ihan tarpeeksi.

      Paljon voimia sinulle Sirkku tärkeään työhösi! ♥

      Poista
  4. Toivon hartaasti, että jos koronasta mitään hyötyä on, se tulisi näkymään nimenomaan siinä, että opittaisiin arvostamaan vähän luontoa ja se, mikä nyt ehkä säästyy, saisi jatkaa selviytymistään! Tosin pessimisti ei pety, ja vakavasti en jaksa siihen uskoa, koska ihminen on mikä on.
    Toisaalla mietin, että mahdettaisiinko tuolla aasian maissa oppia siihen, ettei ihan kaikki elävä ole syötävää, eli jätettäisiin edes jotkut villieläimet vihdoin rauhaan metsästykseltä ja näin mahdollisesti estettäisiin seuraavat mielenkiintoiset eläimestä ihmiseen siirtyvät öttiäiset..... edelleen pessimistinä kyllä tämänKIN suhteen.

    Luulen, että tämä on luonnon tapa karsia. Liikakansoitus ja liikakulutus saa näin kyytiä.
    Todella ikävää, että tämä tulee myös Suomessa koskettamaan takuulla jokaista läheltä ja kaukaa.

    Tosiaan eniten huolestuttaa ne vanhemmat, joiden lapset on tavallaan heitteillä kun koulut ovat kiinni, harrastuksia ei ole. Ja samalla itse saa pelätä toimeentulon puolesta. Huooh!!

    Koetetaan jaksaa!! Mieliala ylös ja sinne lenkille vaikkei aina niin mieli tekisikään. Luonto tekee kuitenkin hyvää!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aika samanlainen pessimisti kyllä kieltämättä. Munkin on vaikea uskoa, että tästä mitään suurta käännettä tulisi, mutta ainahan voi toivoa ja olis tosi mahtavaa, jos me pessimistit oltaiskin väärässä!

      Itse asiassa voipi tehdä hyvinkin hyvää suomalaisillekin huomata, että meKÄÄN ei olla turvassa, kun luonto päättää toimia... Vaikka me ei lepakoita syödäkään, niin me jos jotkut ollaan oikeaa tuhlarikansaa kaikessa muussa. Toisaalta mua ärsyttää, kun esim. oma jälkikasvu ei ota asiaa vakavasti; tuparit on suunniteltu pidettäväksi tänään, ja kaikesta päätellen eivät ole suunnitelmaa muuttamassa... huoh. Ei osaa ihan kaikki vielä ajatella oman navan ulkopuolelle. Tarvitaanko se yksi läheinen, joka sairastuu tosi vakavasti, ennen kuin oikeasti uskovat, että nyt vaan ei pitäis järkkäillä baarireissuja ja kokoontumisia?

      Tsemppiä sinne ja tänne! ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥