maanantai 11. toukokuuta 2020

kevään kulkua ja kesäsuunnitelmia


Heipähei pitkästä aikaa! Aikaa on taas vierähtänyt viime postauksesta, ja vaikka olen monet kerrat hinkunut tänne kirjottelemaan, en vaan ole saanut sitten aikaan. Nyt onkin sitten tiedossa pitkät tarinat, kun otan kiinni nämä kaksi kuukautta, mitkä tähän väliin on jääneet.


Opinnot on tältä keväältä viimeinkin ohi ja kesäloma on koulusta alkanut. Olen kyllä ilmoittautunut yhdelle kesäkurssille ja mietin, josko vielä pari muutakin ottaisin, mutta varsinaiset ekan keke-vuoden opinnot on suoritettuna. Juhuu!! Oli ihan mahtava tunne, kun sai kerätä kaikki ne opiskelumatskut yhteen kasaan ja todeta, että näille pitäisi nyt etsiä paikka jostain muualta kuin näkösältä!


Tässä kun olen ruokapöydän ääressä näitä opiskeluitani suorittanut, on tuo kissa ollut erittäin usein assarina. Se tunkee kissamaiseen tyyliin ihan pokkana vaan siihen papereiden päälle makaamaan ja kehräämään. Välillä se on ärsyttävää, välillä huvittavaa. Kuvassa se just hiipii vaivihkaa kohti hyvää paikkaa, johon asettua, eli useimmiten mun ja tietokoneen väliin, puoliksi mun hiirikäden päälle makaamaan. Huoh!


Myös koira on pitänyt seuraa, mutta se pysyttelee kyllä yleensä lattiatasossa. Sekin kyllä vierailee ruokapöydällä, mutta yleensä vain silloin, kun ei olla kotona. Vaikka en periaatteessa siis todellakaan tykkää, että elukat on pöydillä, niin käytännössä ne kyllä siellä on. Kissa makaa siinä erittäin usein (ei sentään silloin, kun syödään) ja koira näkee siitä just sopivasti ulos ikkunasta, joten aika usein, kun hurautan pihaan autolla, näen jo pihalta, että siellä se koira taas pöydällä seisoo. No, pöydän voi aina pyyhkiä. 


Meille on saapunut myös uusi lemmikki, kun tyttö hankki kuningaspytonin. Mä en ole mikään käärmefani, mutta en nyt varsin vastaankaan ollut, koska tyttöhän hoitaa tuon kyllä ihan itse (ja vie todellakin mennessään sitten, kun kotoa muuttaa pois). Käärme on mun mielestä väriltään hyvinkin kaunis ja on se jotenkin mielenkiintoinenkin katsella, kun se iltahämärässä siellä luikertelee. Joskin pakko sanoa, että en hirveästi pidä ajatuksesta, että eläin elää elämänsä tuollaiseen lasilaatikkoon teljettynä, olkoonkin, että se terra on kooltaan "isompi kuin lain mukaan tuolla lajilla tarttisi".


Kerran olen tuota pitänyt käsissäni, oli kyllä aika jännittävä kokemus, vaikka nuo on ymmärtääkseni säyseitä eikä ne pure (ne kuristaa). Tyttö aikoo hankkia myös toisen käärmeen, sille on terra jo olemassa, mutta hän haluaa ensin sisustaa sen kuntoon ja sitten vasta hankkii sinne asukkaan. Minä odotan tässä kohtaa lähinnä sitä, että saan vähän sisustella uusiksi näitä ihmisten huoneita, koska toisenkin ison terran mahduttaminen tytön huoneeseen vaatii vähän muutoksia muihin järjestelyihin. (Huomaa, miten housut mätsää käärmeen kuvioihin! =D)


Opiskeluista vielä vähäsen. Tämä kevään viimeinen moduuli oli ympäristötekniikkaa, jonka lisäksi oli enkkua. Tehtiin tiimi- ja paritehtävinä useita juttuja, pääosin videoita. Osa tehtiin puhuttuina (=äänitettyinä) PowerPoint-esityksinä, mutta viimeinen paritehtävä tehtiin ihan jollain video-ohjelmalla - tulin nämä molemmat tekniikat oppineeksi nyt, jee! Enkussa oli jännittäviä hetkiä, kun piti esittää ensin 5min ja sitten 15min kestävät jutut livenä (tiiminä sentään, ettei yksin). Enkun kirjallinen tentti jäi harmittavasti syksyyn, koska sitä ei voi tehdä netissä, mutta substanssitentti muista moduulin aiheista (joita oli älyttömästi!) oli etätentti. Uskoisin, että kokonaisuutena moduuli meni ihan ok ja saan siitä ihan hyvän arvosanan. Tuossa kuvassa on mun lukkaria; kauhea sekasotku, kun merkkailen mitä oon jo tehnyt jne! Ja näkisittepä mun kalenterin, huhhuh.


Sinänsä on alkanut mietityttää tuo, kun havittelen noita hyviä arvosanoja, että kuinka hyvin oikeasti opin ja sisäistän asiat? Vai pyrinkö vaan sillä hetkellä siihen hyvään arvosanaan, mutta asiat häviää päästä heti tentin jälkeen? Tällaisen opiskelu/oppimistyylin olen tunnistanut itsessäni jo lukiossa ja vähän on pelko, että sama tyyli jatkuu edelleen. Jotenkin välillä tuntuu, että tärkeintä on esimerkiksi järjestää paperit suoriin riveihin ja odotan vaan, että moduuli on ohi ja voin järjestää paperini jonnekin pois silmistä ja todeta, että "ohi on". Jotenkin tää eka vuosi on mennyt ihan hämmästyttävän äkkiä ja paljon helpommalla kuin mitä kuvittelin amk-opiskelujen olevan, mutta toisaalta vaikea on ajatella, että tällä tyylillä/osaamisella olisin muutaman vuoden kuluttua joku "asiantuntija".


Tässä kuvassa on mun korona-ajan ergonominen ratkaisu seisontatasoksi, sekä käsijumppapiste suoraan pöytään kiinnitettynä ja jalkajumppapallotkin lähietäisyydellä. Inhoan tehdä noita jumppia (fyssarin ohjeet), mutta kun yhdistän jumppailuun esim. kiinnostavan YouTube-kanavan katsomista, ne sujuu vähän kuin huomaamatta.


Huomasin kevään mittaan, että tässä keittiössä ei ole kovin hyvä opiskella, keskellä taloa ja elämää, siis vaikka täällä nyt pääosin onkin ihan hiljaista päivisin. Mun keskittyminen kuitenkin herpaantuu vähän väliä, kun katselen ikkunasta, kissa änkee pöydälle, lämmittelen teevettä, näpelöin puhelinta... Sen vuoksi mun opiskelupäivät venyy ja vanuu, ja huomaan töröttäväni koneella älyttömiä tuntimääriä saamatta kuitenkaan mainittavasti mitään aikaan. Ensi syksynä taidankin siirtää opiskelupisteeni yläkertaan ja koittaa muutenkin rajata päiväni tarkemmin. Toivottavasti tämä korona on silloin jo siinä pisteessä, että saisin myös otettua jumpat ja kuntosalit takaisin päiväjärjestykseen!


Mä olen pyrkinyt pitämään aika hyvin huolta siitä, että koronaohjeistuksia noudattaisin. En käy oikein missään muualla kuin kaupassa ja lenkillä, enkä ole meille ihmisiä ihmeemmin päästänyt sisälle. Miehellähän on ihan sama meno kuin ennenkin, hän on töissä ja tuolla autotallissa ramppaa porukkaa jatkuvasti, mutta ne kahvittelut ei enää tapahdu sisällä vaan kantakoot kahvinsa talliin sitten. Ja jonkun kerran on kyllä lapset käyneet täällä sisälläkin meillä, vaikka vappumunkit ja äitienpäiväkahvitkin periaatteessa tuohon ulos laittelin. 


Muutaman kerran olen kuitenkin mennyt kaverin kanssa yhteisellä autokyydillä suunnistamaan. Suunnistushan tapahtuu myös nyt omatoimisena, eli itse tulostetaan kartat ja etsiydytään paikalle - mikä ei muuten ole ihan helppo juttu, kun sinne ei ole teiden varsilla ohjeistuksia. Aina onkin "eka rasti" se, että löytyy se lähtöpaikka! Metsässä on sitten rastimerkit, mutta ei leimauspisteitä. On ollut jotenkin paljon leppoisampaa nyt suunnistaa, kun ei tule yhtään juostua kellon perässä eikä ole paineita saavuttaa jotain kohtuullista aikaa, joka sitten näkyy tuloslistassa. Saattaisin jatkossakin kyllä ehkä mieluummin suunnistaa tällä tavalla, silloin ei pänni niin paljon ne pummitkaan, joiden vuoksi aika venyy ja on listan häntäpäässä.


Kevätkin on tässä edennyt pikkuhiljaa. Ja sitten taas mennyt takapakkia, kuten vaikka tänään, kun maa taas valkaistui... Välillä on ollut aivan ihania kelejä ja on voinut jo suunnilleen paljain jaloin hipsutella, tai ainakin keinussa istua (mm. lukemassa tenttiin) auringosta nauttien.


Meidän tontilla nähtiin ihmeekseni siili!! En muista täällä koskaan ennen sellaista nähneeni ja nyt innoissaan sitten sille kannettiin jonkun aikaa ruokaakin, että siitä vahvistuisi ja jaksaisi sitä sitten myös luonnosta etsiä ihan itse. Joka ilta vietiin lautasella sille kissan/koiranruokaa, ja aamulla oli aina lautanen tyhjä. Sitä en sitten tiedä, söikö ne ruoat siili, kettu, linnut vai meidän kissa tai koira. Nyt on kuitenkin ruokinta jo lopetettu, enkä ole siiliä enää nähnyt.


Yhtenä kauniina päivänä tapahtui myös sellainen ihme, että mä menin ulos ja tartuin ns. puutarhahommiin! Aattelin, että josko viimeinkin jotain pientä edes tänne laittelisin jonnekin kasvamaan ja päädyin sitten polvilleni saunan päätyä raivaamaan. Eli nyhdin irti kaiken maailman rikkaruohot ja pehmitin tuosta kaistaleen, johon aion laittaa multaa ja "jotain"... ehkä jonkun minitomaatin taimen ja kenties vaikka kaveriksi herneitä kasvamaan. Tai sitten ostan kaupasta persiljan ja ruohosipulin, jotka tökkäsen tuohon. Saunan pääty on aurinkoinen paikka lähes koko päivän, joten "jotain" siihen kyllä on tulossa.


Outo puutarhurointikohtaus jatkui, kun siirryin juhannusruusun kimppuun. Tuo pusikko on saanut aivan rauhassa kasvaa paikallaan koko sen ajan, kun me ollaan täällä asuttu (yli 20v...). Viime syksynä ekaa kertaa katkottiin hiukan karkureita pois ja nyt innostuin siistimään sitä ihan kunnolla - tuon kuvan ottamisen jälkeenkin olen vielä sukellellut siellä piikkien seassa ottamassa kuolleita oksia pois. Mies kaivoi lapion kanssa karkurien juuria esille ja katkottiin niitä pois, ja möyhensin tuota ympäristöä vielä. Siihen aion laittaa jotakin katetta nyt päälle, jos pysyisi leviäminen kurissa. Eikä siinä vielä kaikki, siivosin myös omenapuun alustan ja sinnekin on tulossa katetta!


Mulla on nyt siis koulusta kolmen kuukauden kesäloma. Ne pienet kesäopinnot (5op) aion suorittaa ja tosiaan vielä vähän mietin, ottaisinko pari muutakin pientä kurssia. Lisäksi olen töissä kesällä todennäköisesti päivän viikossa - työt alkaa/jatkuu huomenna, pariin kuukauteen en ole nyt siellä ollut koronan vuoksi. Mulle kesä siis näyttäytyy lähes tulkoon pelkkänä piiiitkänä vapaana ajanjaksona, joten mikäs sen parempaa kuin tehdä sitä varten piiitkät to do -listat! Noiden listojen teko on ihan parasta, ja vaikka ne onkin pitkät, niissä on hyvin paljon ihan sellasta pientäkin juttua, kuten "tilaa pesuaineet". On toki myös isoja, kuten "maalaa keittiön lattia" tai "aitaa tontti", mutta en aio ottaa mitään sellasta "pakko saada kaikki tehtyä" -tavoitetta noiden kanssa. Kunhan vaan kirjottelin muistiin kaikenlaista, mitä voisin tehdä!


Nämä ekat vapaapäivät on menneet lähinnä ihmetellessä. Ja herkutellessa ja kivoja YouTube-kanavia katsellessa. Oikeastaan siinäpä ne onkin sitten syyt, jonka vuoksi koitan keksiä itselleni paljon muutakin tekemistä. Sen lisäksi, että tekemättömyys on ärsyttävää ja kuolen tylsyyteen, pelkään pahoin, että tuhraan kaikki päiväni ja loputtoman vapaa-ainaki vaan istumiseen, ruutujen tuijottamiseen ja syödä mässyttämiseen. Juu ei, haluan tehdä jotain hyödyllisempää! Tuntuisi myös VIIMEINKIN, että ihan pienenpieni innostuminen olisi iskenyt pihan laittamisen suhteen, joten koitan nyt todellakin saada sitä sitten laitettua. Mun suunnitelmiin kuuluu tällä hetkellä noiden aiemmin mainittujen muutaman helpon jutun lisäksi pikkiriikkinen perunamaa sekä mansikkapenkki. Ja toiveena on lisäksi laittaa jotain ihan iisejä kukkasia autotallin päätyyn. Koska nyt on aikaa, pitää nämä jutut toteuttaa, jos vain suinkin mahdollista. Raportoin sitten, miten meni!

♥ ♥ ♥ ♥ 

Tässäpä siis parin kuukauden kuulumisia täältä meiltä. Miten teidän korona-kevät on mennyt? Onko teillä kovasti kesäsuunnitelmia kotiin, nyt kun ei oikein muuallekaan voi mennä? Voikaahan hyvin kaikki! ♥

Heli

12 kommenttia :

  1. Kylläpä on tapahtunut paljon asioita! Hyvää kesälomaa opinnoista! Ihan paras assari-kissa ja lattiatason opintojen tsemppari-koira sinulla <3 Uusi lemmikki on oikea komistus <3
    Kevät on ollut etätöitä, etämarttailua ja kotoilua. Käsi leikattiin viime perjantaina ja nyt olen 4 vkoa sairaslomalla.
    Kesää kohti mennään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, aika paljon kyllä mahtuu tapahtumia pariin kuukauteen! Eikä tuossa edes ole läheskään kaikki... kun ei kirjottele useammin, ehtii monet jutut jo unohtaakin. Tuo kissa on oikeasti ihan mahdoton välillä, se vaan tunkee itsensä siihen tielle. Monta kertaa on ihan pakko se tuuppia vaan siitä pois, kun en pysty esim kirjoittamaan näppiksellä ollenkaan, kun se makaa käsien päällä. Koira on sitten rauhallisempaa sorttia, tai ainakin loitommalla pysyvää. Käärme on kyllä minustakin aika komea - en olisi uskonut, että joskus sanon KÄÄRMEESTÄ tuolla tavalla! =)

      Kotoilu, etätyöt ja etämarttailu taitaa olla tämän kevään juttu vähän siellä ja täällä. Pikaista paranemista käsileikkauksesta, otahan nyt loman kannalta!

      Ja juu, kesää kohti... vaikka sitä onkin välillä HYVIN vaikea uskoa. Tänään oli lenkillä tosi kylmä, mittarissa nolla astetta ja räntää sateli useampaan otteeseen. Kun viimeksi katselin ulos, maa oli paikoin valkoinen! Toivottavasti pian lämpenee taas. Mukavia päiviä sinulle!

      Poista
  2. Menipä yksiin meidän ajoitukset :). Niin kirjoittelun kuin yllättävän pihapuuhailunkin suhteen.
    Muistelen, että mua ei viime vuonna kiinnostanut pihalla mikään, eikä tainnut olla edes kesäkukkia, mutta nyt äitienpäivänä innostuin asiasta (todnäk ohimenevää) ja heti tuli kivempi fiilis, kun ulko-oven vieressä rapistunut pikkukuusi (valosarjan sentään poistin vähän aiemmin) vaihtui valkoiseen kesäkukkaan. Joskin hirmu rehaaminen nostella painavat ruukut yöksi sisälle, kun ei nämä kelit oikein kesäkukkia tunnu suosivan.

    Mutta siis voi kääk tota käärmettä! En pystyisi nukkumaan silmäntäyttäkään, jos tietäisin, että samassa talossa on sellainen :). Mitä se syö? Muistelen, että mun serkulla oli samanmoinen ihan hervottomassa terraariossa ja sille piti antaa elävää ruokaa.. Siis käytännössä jotain rottia tai semmosia serkku sille jostain haki (no en oikeasti muista oliko just rottia, kun elettiin 80-lukua silloin), jotka käärme sitten nielaisi kokonaisena ja sulatteli kuukauden päivät tai jotain (toivottavasti ainakin osa mun tästä muistikuvasta on totta..). Ja serkku pakotti mut koskemaan käärmeeseen, vaikken olis yhtään halunnut. Yllätti, että nahka ei ollutkaan yhtään niljakas, vaan sellainen ihan kuiva. Mutta kääk silti.

    Onnea opiskelujen hienosta suorittamisesta tähän asti! Toivottavasti osaat nauttia ansaituista vapaista. Ja toivottavasti seuraavalla lukukaudella olis jo joku lähiopetuspäiväkin. Jos vaikka nähtäisiin pitkästä aikaa. Lupaan pysyä riittävän loitolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mä myös huomasin tämän yhtäaikaisuuden! =) Mä tosin en ole oikein vielä päässyt suunnittelua pidemmälle hommissani, paitsi nuo ruusupuskan reunukset ja patakukat yms. Mullahan oli padassa vielä kuivuneet kanervat...

      Multaa ja lavakauluksia töröttää nyt pihalla, mutta kaikki on vielä tosi vaiheessa, esimerkiksi sellanen pikku juttu kuin suunnitelma siitä, minne ne lopulta sijoittelen... Uskoisin, että viikonloppuna tapahtuu aika paljon kaikkea, vaikka harmi kyllä keli ei ilmeisesti ole silloinkaan kovin kummoinen. Mutta yritellään!!

      Käärme on hyvin harmiton tapaus. Siellä se lasikopissaan pysyy. Se syö rotan silloin tällöin, ehkä noin 3vk välein tai kerran kuussa. Olen kerran nähnyt, kun sitä ruokitaan. Rotta sulatetaan (on siis pakastettu) ja lämmitetään lämpimässä vedessä, sitten sitä heilutellaan käärmeen edessä pihtien avulla. Ja siitä se sen sitten hyökkää nappaamaan ja kuristaa sen "kuoliaaksi"... (siis se todellakin on jo kuollut) Mä luulen, että lainsäädäntö estää antamasta eläviä eläimiä ruoaksi, ainakin muuta kuin jotain matoja ja sirkkoja tms.

      Mä myös ihmettelin sitä tuntumaa, miltä käärmeen nahka tuntuu. Kuvittelin myös sen olevan niljakas, mutta ei se ollut. Se noissa on, että salmonella niistä saattaa tulla, joten tarkka pitää olla aina käsipesujen kanssa, jos siihen tai johonkin terrassa olevaan koskee.

      Kiitos onnitteluista! Juuri tänään totesin, että ollaan saatu yhdestä tiimityöstä peräti 5 arvosanaksi! Ja kaikesta muustakin on tullut vähintään 4, joten voin varmaan sitä nelosta odotella arvosanaksi tästäkin osiosta. Jei!

      En mä oikein osaa hyvällä omallatunnolla täällä lekotella, aina on vähän paineita olla tehokas jotenkin... tunnen itseni patalaiskaksi, kun vain "olen". Koitan opetella arvostamaan itse tätä kaikkea, mitä kuitenkin kotona teen, ja pitämään näitä ajoittaisi youtube-maratoneja, kirjan lukemista ja sudokun täyttelyä ansaittuna lepona...

      Toivotaan tosiaan, että nähdään taas! Onhan tässä näitä opiskeluvuosia vielä edessä, joten kenties joku päivä! Siihen asti - voi hyvin! ♥

      Poista
  3. Ihanaa kesälomaa!!!
    Käärme, hui! Minä en pystyisi nukkumaan samassa talossa. Jokin ihan alkukantainen kammo, että se pääsee pois terraariosta ja luikertaa liian liki.... *hrrr*
    Listat on niin hyviä. Minä teen myös listoja itselleni.
    Tein uudenvuoden lupauksen, että lakkaan tekemästä niitä to-do listoja niin, että kenenkään muun tässä taloudessa (lue: mies) ei tarvitse käyttää yhtään omaa järkeään eikä mitään tapahdu, jos ei äiti ole tehnyt listaa tai post-it lappua jostain täysin päivänselvästä asiasta..... Nooo, tältä osin kaikki ei todellakaan mene vielä putkeen, mutta ehkä jonain päivänä. Mutta listojen teko kyllä helpottuu ja saan itse suurta nautintoa kun vetelen yli niitä jo tehtyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos loman toivotuksista! Ei tämä kyllä vielä ihan kesälomalta tunnu... kovasti on ollut pihan laittamishommia ja muuta suunniteltavaa. Mutta joo, lomaa koulusta kuitenkin, kunnes ne kesäopinnot starttaa. Ne on toivon mukaan kuitenkin aika iisit jutut, ettei mene koko kesä niiden kanssa.

      Käärme herättää aika paljon tuntemuksia, just tuollaisia "en voisi olla samassa talossa". Mä en yhtään aattele niin. Se on siellä kopissaan, eikä ulos pääse. Ja se on yllättävän mielenkiintoinen, silloin siis kun se siellä liikkuu (eli iltaisin lähinnä).

      Juu, mä oon tehnyt noita listoja varmaan aina. On niin helppoa laitella asiat listaan ja siitä sitten tarkistella. Just se tehtyjen asioiden yli vetäminen on niiiiiiin palkitsevaa!! Nyt olen jo muutamia juttuja saanut viivailtua, jes!

      Oon kuullut sellaistakin, että muistille ei ole listat hyväksi. En kyllä aattele niin.. musta olis ärsyttävää koko ajan miettiä, että mitäs mun pitikään... etenkin nyt, kun on paljon kaikenlaista mielessä, mitä haluaisin tehdä. Paljon parempi vaan laittaa kaikki paperille ja siitä sitten jäsennellä, miten hommat hoitaisi.

      Ja mä en oikeastaan tee listoja muuten kuin itselleni - tosin mies tai lapsi liittyy niihin sillä tavalla, että joutuvat kyllä myös hommiin... eli esimerkiksi en todellakaan saa itse meidän pihaa jyrsittyä, joten se on miehen hommaa (jonka jo osittain onkin tehnyt, liittyy siis niihin istutuksiin, joita tässä suunniteltiin laitettavaksi), vaikka lukeekin mun listassa. Ja tyttö kun on täällä kotona kesän, saa kyllä osallistua myös esimerkiksi maalaushommiin, vaikka jälleen kerran asia lukeekin mun listassa.

      Kesää kohti! =)

      Poista
  4. Hmm, olit kyllä käärmeen kanssa sävy sävyissä. hih, hih. Ja apureita opiskelussa on hyvä olla. Yhdet omatoimirastit on tullu käytyä. Ihmeen hyvin rasti nauhat löytyi pitkän ajan jälkeen. On nimittäin vierähtänyt aikaa edellisistä rasteista. Mutta kivaa oli kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, eikös vaan mätsää hyvin housut ja käärme! =D Nuo mun opiskeluapurit ei kyllä juuri avuksi ole, kissa etenkin on lähinnä vain haitaksi maatessaan siinä tiellä ja edessä. Mutta onhan niistä seuraa!

      Mä oon tainnut nyt käydä kolmet rastit. Oli jotenkin niin leppoisaa, vaikka viimeisimmässä mentiinkin ihan miten sattuu, ihmeteltiin kun ei kartta täsmää, kunnes tajuttiin, että hupsista, otettiin ekana ihan väärä rasti... =D Mukavaa on kyllä rasteilla käydä, pitäisi nyt enemmänkin saada lähdettyä! (Mä oon käynyt vain Kuussin rasteilla, en KS:n ollenkaan.)

      Poista
    2. Niin myökin. Jos ymmärsin niin KS:n kartta pitää tilata ja maksaa (varmaan).

      Poista
    3. Ahaa, mä en olekaan perehtynyt ollenkaan, miten siellä kartat hoituu. Kuusilla taitaa muutenkin olla iltarastit ilmaiset, mikä on minusta aika kiva juttu.

      Poista
  5. Ihana toi käärme! Minä en kammoa mitään jalattomia, mutta kun jalkojen lukumäärä ylittää neljän, niin johan inhottaa!

    Onneksi olkoon opintojen etenemisestä! Ite tässä tötöilen jotain ja yritän saada tehtäviä tehtyä. Green Care näyttö on jossain vaiheessa kesäkuuta ja se me tehdään facessa. Sinnekkin helvettiin oli pakko profiili luoda, kun lähiopetus katkolla ja eihän kukaan ota mihinkään näyttöä suorittamaan tähän aikaan.

    Muutenhan aika kuluu kuin siivillä ja tekemistä olisi vaikka kuinka. Mutta meikäläistä on tämä hidas elämäntyyli laiskistanut vähän liikaakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, pientä aavistusta tähän monijalkaiskammoon ehkä antaa sun hämähäkki-jutut instassa. =D

      Kiitos onnitteluista! Tänään juuri tuli taas oikea ilouutinen, kun yksi tehtävä oli jälleen arvioitu täydeksi vitoseksi!! Ollaan saatu nyt sekä tiimitehtävistä että paritehtävistä tosi hyviä arvioita, ihan mahtava fiilis kyllä!

      Tää on kyllä mielenkiintoista aikaa noiden opintojen näyttöjen parissa. Vaatii kyllä kekseliäisyyttä kehitellä juttuja, joissa ei olla hirveästi kontaktissa ihmisten kanssa!! Tsemppiä kovasti teidän näyttöön, hienosti se menee ihan varmasti!

      Facebookissa on profiili mullakin, mutta olen siellä todella vähän. Lähinnä siksi pidän sitä profiilia hengissä, että voin tarvittaessa lahjoitella tavaroita paikallisen roskalava-ryhmän kautta... muuten en sinne tapaa kyllä laitella yhtään mitään.

      Jep, teillä varmasti kaikkien kasvatusten ja eläinten ja pikkuihmisten kanssa puuhaa riittää! Mä en melkein usko todeksi tätä, mutta mä olen ihan hiukan nyt kyllä innostunut noista pihajutuista... Toivon todella hartaasti, että istuttamamme aronia-aidanne nyt sitten kasvaa kohisten ja kyllä tässä pientä kutinaa olisi jotain muutakin tuonne pihalle laitella. Saa nähdä, maltanko odottaa ja katsoa, että aroniat nyt lähtee oikeesti kasvuun, eikä tukehdu saveen - tehtiin kyllä mielestäni tosi hyvät pohjatyöt niiden kanssa, joten toivo elää... Jos ne lähtee hyvin tuosta, sitten voisi kyllä aidannetta lisätä, laitella muutakin puuta ja pensasta, kenties panostaa enemmänkin mansikoiden kasvatteluun jne jne jne.

      Ja siis hei: sua ei voi kyllä laiskaksi sanoa sitten mitenkään!!! Päinvastoin, oot puuhakkain duracellpupu ketä tiedän!! ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥