Aloin pohtia viimeaikaista toimintaani: sitä, miten koitan tehdä kaikkea, enkä lopulta tee oikein mitään kunnolla.
Vietän tänään (ja huomenna) etäpäivää kotona ja suoritan melkoista multitaskausta juuri parhaillaan: kuuntelen parhaillaan yhtä hävikkiviikkoon liittyvää webinaaria (josta saan työtunteja), pesen ja ripustelen pyykkiä, kirjoitan blogia, koitan saada yhteyttä yhteen tuttuun ompelijaan, niputtelen kuittejani järjestykseen, teen töihin instapostausta, syön ja juon, pohdin mitä vaatteita laitan päälle lauantaina oleviin häihin...
Fiilis:
Huomaan, että vaikka tavallaan pystyn kyllä tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, niin se on kuitenkin toisaalta aika hankalaa ja älytöntä.
Tuo postauksen aloituskuva liittyy harjoitteluuni ja liittyy hyvin tähän aiheeseen myös. Olen siis kestävän kehityksen opintoihin liittyvässä 10 viikon asiantuntijaharkassa meidän alueen martoissa (siis ihan tuolla piirissä). Harkkapaikkani on tosi mielenkiintoinen ja olen siitä tosi innoissani: kaikki marttailu kiinnostaa! (Korostus sanalla KAIKKI!) Joten... olenkin sitten haalinut itselleni tuollaisen 25 cm pinkan kaikenlaisia lehtiä, vihkosia ja vinkkejä, joita "sitten joskus" aion "paremmalla ajalla" katsella tarkemmin...
Ongelma: milloin ja millä ajalla?
Jeps.
Harkassa kuluu leijonan osa päivistä, ja välillä myös illoista. Olen päässyt siellä mukaan vaikka mihin: messuille, verkkokurssien kuvauksiin, yksilöohjaukseen, tapahtumien suunnitteluun, valmisteluihin ja toteutukseen jne. Lisäksi olen tosiaan tehnyt myös somepostauksia, tälläkin viikolla teen niitä päivittäin (koska hävikkiviikko). Kaikki ihmiset siellä on kivoja, hommat on tosi mukavia ja mielenkiintoisia ja viihdyn ihan tosi hyvin. Ja vinkiksi muuten: martat tekee TODELLA paljon muutakin, kuin vain kutoo sukkaa!!!
Mutta mutta: kotona en sitten saa aikaan yhtikäs mitään......... ja sen kyllä huomaa, valitettavasti. Paitsi että siivoukset ja pyykit vartoo tekijäänsä nykyään aika kauan, en ole ehtinyt (jaksanut, saanut aikaiseksi...) "laitella" kotia.
Esimerkki:
Meidän kuopus muutti keväällä omaan asuntoon, joten hänen huoneensa jäi tyhjäksi. (Tai jäi sinne sänky ja pöytä ja matto ja nojatuolikin... mutta vaille vakituista asukasta kuitenkin.) Täällä alakerrassa taas alkaa olla pienoinen säilytysongelma, kun mun kynttiläntekotarvikkeet lisääntyy koko ajan, eikä noille aloituskuvan lippusille ja lappusille, tai myöskään vaikkapa kirjaston kirjoille, ole oikein missään paikkaa.
Mulla olisi nyt siis ihan mahtava tilaisuus siirtää sinne yläkerran huoneeseen tietokoneeni ja muut askareet, joilla yleensä täytän meidän ruokapöydän. (Näkisittepä sen nytkin.. syömäänhän tähän ei edes mahtuisi, vaikka on iso pöytä!) Olishan se nyt älyttömän kätevää, kun olis kokonainen huone, missä elellä kuin pellossa! Ja pysyisi tupakin siistimpänä.
Mutta: mä en halua viettää aikaani yksin yläkerrassa! Tykkään olla alakerrassa, tässä tuvassa, keskellä kaikkea, valoisassa ja nätissä tilassa, ikkunoiden äärellä... ja teepannun ja ruokakaapin vieressä (mikä tosin selvästi aiheuttaa sen, että natustelen jotain KOKO AJAN...). En siis saa kerta kaikkiaan mitään tehtyä tuolle yläkerralle.
Mietin kolmea erilaista toimintatapaa tai ratkaisua ongelmaan:
1. Sisustelu. Jos vaikka koittaisin tehdä siitä huoneesta houkuttelevamman jotenkin? Olisiko sinne sitten kivempi mennä, kun olis hyvät ja asianmukaiset kalusteet ja esimerkiksi passeli kaappi kaikelle sälälle? (Plussaa olisi varmaan sekin, että pitäisi aina kävellä alas hakemaan syötävää...)
2. Uusi kaappi alakertaan. Hommaisinko sittenkin uuden, isomman kaapin, jonne saisin kunnolla tungettua kaikki roinani..? Se ei ratkaise sitä ongelmaa, että levittäydyn tähän ruokapöydälle tekemään kaikkea, mutta toisaalta kaikki kamppeet mahtuisivat sinne helposti ja ne kenties tulisi kerättyä paremmin aina takaisin kaappin piiloon. Nykyinen kaappi on hankala ja liian pieni, joten tämä olisi ihan hyvä ratkaisu.
3. Nykyisten kaappien raivaus ja järjestely. Entä jos vaan tyhjennän nämä nykyiset alakerran kaapit ja teen niihin kunnon raivauksen? Sinänsä kyllä itseni tuntien tiedän, että jos haluan, mä kyllä saan ne kamat mahtumaan... mutta en haluaisi tunkea kaappeja täyteen. Pitäisikö siis jotain poistaa, tai tehdä vain vähän uudelleen järjestelyä kaapeissa...? (Tämä vaihtoehto kyllä houkuttelisi eniten!!)
Tämmöinen jahkailu on mun mielestä tosi rasittavaa!! Ja koko ajan on tunne, että asia on kesken, kun siihen ei sitä ratkaisua vaan löydy.
Kuvassa on yhden tutun kesämökin ulkohuussi - ihan mahtava! Ajatuksena tässä mulla siis on, että toisilla riittää energiaa ja ideoita sisustaa jopa huussi, mutta mulla ei ole idean poikastakaan sinne yläkerran huoneeseen...
Ja palatakseni työharkkaan: niin kivaa kuin siellä onkin, mulla ei meinaa riittää jaksamista ja aivokapasiteettia tehdä tälle huushollille mitään. En jaksanut paneutua tuon huoneen laittamiseen kesälläkään, sillä olin kevään opinnoista ja muusta henkkoht stressistä aika väsyksissä koko kesän. Lisäksi olin ottanut kesäksi aika paljon opintoja ja niitäkin olisi pitänyt edistää (osa on edelleen kesken). Eli olin väsynyt enkä ole oikein vieläkään toipunut siitä, ja väsymys on kaikesta hauskasta ja mielenkiintoisesta huolimatta läsnä oikeastaan koko ajan.
Jep, jälleen sopiva kuvateksti...
Tänä aamuna, kun lähdin tähän päivään tietoisena siitä, että mulla on periaatteessa neljä vapaapäivää, mutta toisaalta tuhottomasti kaikkea hommaa, jota pitäisi tehdä (siivous, pyykit, kauppareissu, yksi keskeneräinen opiskeluraportti, häät, mahdollinen lapsenvahtikeikka...) huomasin jo aamupäivällä jonkunlaisia kiireen ja stressin oireita. Mä siis hösäsin sinne ja tänne, tein kaikkea yhtä aikaa, limittäin ja lomittain - ja välillä ihan konkreettisesti pitelin päästäni kiinni, että saisin sen pysymään kasassa ja ajatukset jossain hallinnassa ja järjestyksessä! Huomasin myös, että hengitys oli hyvin pinnallista ja lyhyttä, mikä on mulle erittäin tyypillistä silloin, kun sählään ja sekoilen monien eri asioiden ristipaineessa.
Mulla tuntuukin olevan elämässä tämmönen ihmeellinen ristiriita: haluan tehdä paljon ja olla monessa mukana, haalia kaikki matskut, osallistua jokaiseen webinaariin ja lukea joka ikisen kiinnostavan artikkelin - mutta samaan aikaan koen sitten myös, että heeeeeeelp, tarviin jarrut päälle, tarviin aikaa ja rauhaa näille jutuille ja kaikki hommat pois! Eli nytkin: nautin työharkasta kovasti ja menen sinne joka aamu innoissani (vaikka väsyttäisikin), mutta toisaalta kaipaisin myös vaikka viikon vapaata, että saisin rauhassa laitella muita juttuja kuntoon. Vaikka esimerkiksi nyt ton tila-asian.
Mua auttaa paljon to do -listat, joihin kasaan tekemistä odottavat asiat. Monen mielestä liian pitkät listat on vaan huono juttu ja lisää painetta, mutta mä saan sillä tavalla ne miljoonat asiat pois mielestäni. Rakastan listojani ja tykkään vetää yli sitten ne tehdyt jutut. Samalla asiat on kirjattu ylös jonnekin, enkä vahingossa sitten unohda niitä.
Oli miten oli, tältä päivältä on nyt nuo työtunnit kasassa ja tämä blogikin pitkästä aikaa viittä vaille valmis päivittymään. Koska olen tässä aihetta pohtiessani taas kerran todennut, että sähläämällä kaikkea yhtä aikaa ei asioista tule oikein mitään valmista, taidankin nyt ottaa kupposen teetä ja siirtyä hetkeksi ihan keskittyneesti miettimään, miten tämän tilaongelman ratkaisisin.
En tiedä, oliko tässä tekstissä oikein päätä eikä häntää... Kysyn kuitenkin, onko linjoilla muita, joille multitaskaus aiheuttaa lähinnä sekavaa oloa ja paljon keskeneräisiä ajatuksia ja tekoja?
Heli
Kuulostaa niin tutulta :) Myös tuo kotoa muuttaneen nuoren tyhjä huone, jonka voisi nyt pienesti rempata ja sisustaa jotain hyötykäyttöä, kuten esimerkiksi kuntoilua varten. No, ei tapahdu mitään. Kaikki ikkunatkin on vielä pesemättä tältä "kesältä". Ja monta muutakin hommaa odottaa tekijäänsä. En ehkä hirveästi sählää, mutta asioita ei vaan tapahdu. Ei tule nykyään tehtyä listoja (tekemättömät työt kyllä muistaa ihan kun vain katsoo ympärilleen), mutta täytän sähköisen kalenterini työjuttujen lisäksi myös perheen muiden jäsenten menoilla ja muistettavilla asioilla. Tuntuu, että "päässä on paljon asioita". Toisaalta ystäväpiirissä tapahtunut yllättävä kuolema on kyllä pysäyttänyt ja saanut pohtimaan sitä, että onko sillä nyt niin väliä, onko kaikki (tai mikään) aina järjestyksessä. Ehkä kuitenkin perhe, ystävät ja monet muutkin asiat ovat loppujen lopuksi tärkeämpiä kuin se, että kodissa on kaikki järjestyksessä ja viimeisen päälle. Mene ja tiedä.
VastaaPoistaIhana viesti, kiitos kun kävit kommentoimassa! ♥
PoistaMietin, että en mäkään aina sählää, enemmän on vain tuota tekemätöntä oloa, kun ei illalla mitään ehdi, jaksa tai viitsi. Tänään tuli sellanen sähläfiilis, kun olis niin paljon kaikkea niin pienessä ajassa... ja siitä tuli oikein tollanen sekoboltsi-multitaskaus/paskaus mieleen. Sellanen hirveä "en nyt yhtään hallitse tätä tilannetta" -olotila...
Ja oooops, ikkunoiden pesu on mullakin tyystin tekemättä. Se aina välillä käy mielessä, mutta on suoraan sanottuna tainnut unohtua listalta. Tai ehkä se on siellä jossain kohtaa ollut, mutta sittemmin pudonnut sieltä! En tiedä, tuleeko niihin enää tänä syksynä edes kajottua... kylmät ilmatkin tulee jne. Ehkä sitten ensi vuonna.....
On ihan totta, että äkillinen kuolemantapaus pistää miettimään kaiken tällaisen turhanpäiväisen vatvomisen järkevyyttä. Ja suoranaista hölmöyttä. Mitä hiton väliä, onko vaikka ikkunat pesty tai joku huone täynnä romua tai lehtikasa kaapin päällä. Tärkeintä on arki, ihmiset ympärillä ja elämä itsessään. Osanottoni menetyksestänne ja voimia selviytymiseen! ♥
Kiitos osanotosta. Kiitos-sanasta tulee mieleen kiitollisuus. Sitäkin on tullut mietittyä viime aikoina. Olen välillä "psyykannut" itseäni ja lähipiiriä muistuttamalla siitä, kuinka paljon omassa ja läheisten elämässä on oikeasti asioita, jotka ovat ihan "mallillaan". Yritän ihan oikeasti muistaa olla kiitollinen niistä asioista, mitkä ovat hyvin, vaikka tuntuukin, että kaikenlaista keskeneräisyyttä (myös kodin ja sen siivouksen suhteen) tuntuu jatkuvasti olevan. Yritän vähän laskea "rimaa" - sain esimerkiksi niiden pesemättömien ikkunoiden suhteen vinkin pestä vain sisältä ja ulkoa, ja ajan säästämiseksi ja erityisesti "ryhtymisen helpottamiseksi" jättää ikkunavälien pesemiset vaikka ensi kesäksi.
PoistaTuo kiitollisuuden "harjoittelu" tekisi kyllä hyvää ihan jokaiselle. Elämässä on niin monta juttua, jotka ovat kuitenkin ihan ok.
PoistaTsemppiä sinulle! ♥ Pestään ikkunat sitten joskus ensi vuonna...
Ai että, toi sun harkkapaikka on huikea! Mutta uskon kyllä ihan täysin, että moinen päivittäinen informaatiotulva ja touhu väsyttää.
VastaaPoistaMulla on taipumusta myös tuohon multipaskaamiseen. Ihan liikaa kaikkee ja sitten loppujen lopuksi hommat jää tekemättä tai tulee huonosti tehdyksi.
Mä muuten järkkäsin meillä yläkertaa ittelleni työtila. Joo... tasot täynnä tavaraa ja minä alakerrassa tekemässä touhujani!🤣
Harkkapaikka on todellakin ihan mahtava! Pääsispä töihin sinne... Mutta joo, kyllä tämä muutos entiseen elämään, siis muutaman viime vuoden aikana, on huima. Niin paljon sosiaalista elämääkin, jota ei ole ollut pitkiin aikoihin! Ja vaikka tykkään, niin huomaan kaipaavani sitä aikaa olla vaan ja tehdä kotona omia juttuja. No, tänään olen koko päivän ollut lempipuuhassani, eli järkännyt kaappeja... =D Siinä mun mieli lepää, vaikka sekin on sellasta pohdintaa ja tetristä omalla tavallaan, eikä ole tullut esimerkiksi ulkoiltua ollenkaan (ainakaan vielä).
PoistaMulla on aika ajoin tollasta sekoilua, että on niin paljon asioita, ettei tiedä mistä aloittaisi ja sitten sählää kaikkea yhtä aikaa. Oon kyllä välillä myös miettinyt, että onko mulla kenties myös jotain ADHD-tyyppistä, koska aloitan-keskeytän-aloitanseuraavaa-keskeytän... olen toisaalta liikkeissäni tosi nopea, ja toisaalta sitten on sitä lamaannusta kaiken keskellä ja saatan vaan viikon tuijotella niitä sotkuja (ja youtubea..., enkä tehdä millekään mitään. Mun lapsista yhdellä on ADHD ja yhden tutun lapsella on myös, ja ollaan pohdittu näitä samankaltaisuuksiamme, me siis ollaan molemmat sellasia nopeita ja sählääväisiä ja on tuota monen asian aloittamista jne. No, tiedä häntä.
No niin. Tuota mä itsellänikin epäilen, että tapahtuisi, jos laittaisin yläkertaan työpisteen... Olisipa se vapaa huone alakerrassa, niin olisi aivan eri asia. Nyt mä vaan kerta kaikkiaan haluan olla tässä alakerrassa kaikkine kamoineni!! Ja hei, tänään tosiaan järkkäsin kaapit ja pienellä raivauksella sain kuin sainkin kaiken mahtumaan, joten tässä jatketaan! =D
Jaahas. Tuntuu siltä että olisi loma tarpeen. Minulle ainakin kelpaisi. Törmäsin yhteen hyvään tekstiin. Tuumaa tovi. Sopii aika hyvin kun meinaa vauhti olla liikaa.
VastaaPoistaLoma kelpais! =D Tuumaa tovi on myös hyvä vinkki kaiken keskellä.
PoistaMitäs hommailet nykyään, Sami?
Olipa taas kiva postaus. <3 Tykkään tyylistäsi pohdiskella asioita, ja aika usein löydän ajatuksistasi paljon tuttua. :-)
VastaaPoistaMä olen luopunut multitaskauksesta kokonaan, enkä harjoita sitä ellei ole ihan pakko. Jotenkin se, että keskityn yhteen asiaan kerrallaan ja teen sen loppuun, ennen kuin aloitan toisen, tuo paljon enemmän tyydytystä kuin säheltäminen monen asian kimpussa. Mielikin on jotenkin tyynempi ja hallitumpi, kun keskityn vain yhteen asiaan kerrallaan.
Nuo tehtävälistat kuulostavat niin tutuilta! Mä kirjoitan melkein joka päivä tehtävälistan, josta sitten vedän yli juttuja sitä mukaa kun olen saanut homman tehtyä. Jotenkin päivä tuntuu ryhdittömältä löllymiseltä, jos päivälle ei ole mitään "agendaa". Mistä tulikin mieleeni, että täytyy varmaankin mennä kirjoittamaan tehtävälista tälle päivälle! :-D
Kivaa viikonloppua!
Kiva kun vierailet ja kommentoit! Mukavaa, että postaukset saa vastakaikua ja joku kokee ne mukaviksi ja hyödyllisiksi, tai voi samaistua niihin. =)
PoistaMä aina suunnittelen, että alan elämään harmonisempaa elämää... eipä ole toteutunut! =D Jotenkin mulla on vähän koko ajan se pahuksen "sitku" mielessä... Pitäisi pyrkiä elämään mieluummin "nytku". Mutku... no, aika on vaan niin rajallista eikä kaikkea ennätä! Mutta taatusti olisi rauhallisempi olotila, kun keskittyisi yhteen asiaan sen sijaan, että säheltää monenlaista yhtä aikaa. Tätä pitäisi opetella, hienoa että sä olet onnistunut siinä! ♥
Listat on niin hyvä juttu, hauskaa että on muitakin listailijoita! Mäkin koen niiden olevan vähän sellanen tsemppari ja on niin palkitsevaa vetää se viiva tehdyn homman yli.
Kivaa alkavaa viikkoa! =)
Niin tutulta kuulostaa. Minut onnistui taannoinen psykologi-mentori herättämään multitaskauksesta. Juttelin työasioissa hänen kanssaan muutamaan otteeseen. Hän sanoi, että kun ihminen alkaa kuormittua, on monta kertaa ihan itse sitä aiheuttanut. Ja kun sitä lähtee purkamaan, voi olla, että on pakko luopua/ vähentää tekemislistalta myös omasta mielestä niitä kivalta tuntuvia asioita. Ei vaan voi tehdä samanaikaisesti kaikkea, mitä haluaisi, jos se tuntuu liialliselta. Tämä herätti mut silloin ja yritän aina nykyisin miettiä, että mitä voisin vähentää myös niistä kivoista asioista, ettei syntyisi tunnetta pää kolmantena jalkana juoksemisesta. On paljon kivampi tehdä sellaisessa olotilassa asioita (myös niitä velvollisuuksia, jotka eivät ole vapaavalintaisia) että ei ole tunnetta jatkuvasta kiireestä tai siitä, ettei jaksa tarttua asioihin, koska sitä se just teettää. Huoh, tsemppiä sulle!! Älä pakota itseäsi tekemään jotain just nyt, vaan odottele inspiraatiota sen huoneen suhteen esimerkiksi. Kyllä se tulee, kun elämääsi tulee vähän tilaa.
VastaaPoistaNo juurikin näin!! Allekirjoitan tuon, että itse aiheutettua on usein se kuormittuminen: kyllä kivojakin asioita voi olla elämässä liikaa. Mukava kuulla, että sä olet saanut multitaskaus-ongelman kuriin ja olet huomannut noi positiiviset vaikutukset!!
PoistaHauska sattuma tämä viestisi, nimittäin mä itse asiassa toimin juuri eilen tuolla tavalla, että vähensin niitä kivoja asioita. Tarkoittaa siis, että siivosin tilaa niille hamstraamilleni marttajutuille. Käytännössä mun piti poistaa jotain, että uutta mahtuu, joten poistin melkoisen nivaskan juttuja, jotka olis kyllä mielenkiintoisia ja kivoja, mutta joiden tarkempaan läpikäymiseen en välttämättä kuitenkaan usko tulevaisuudessa(kaan). (En oikeasti tiedä, onko mitään vanhoja koulujuttuja järkeä säilyttää, mutta olen ajatellut, että säästän nyt tovin, kunnes saan selville esimerkiksi omat tulevat työkuviot... olen myös miettinyt jatkaisinko vielä ammattiope-opintoihin, jolloin valmiista oppimatskuista voisikin kenties olla joskus hyötyä...) Tuli suorastaan jotenkin huojentunut olotila, kun poistin sellaset roikkuvat asiat sekä kaapista, että mielestä!
Olen samaa mieltä siitäkin, että jos on liikaa kaikkea elämässä, niin aivot menee vähän niinku jumiin, eikä sen ruuhkautuneen aivotyön takia riitä kapasiteettia vaikka jonkun huoneen sisustuksen mietintään. Pohdintaa herättää myös se, että koska en koe työhuoneelle mitään pakottavaa tarvetta, en sitten vaan sen kummemmin viitsi asiaan edes paneutua.
Tämä huone-juttu on sinänsä hassu tilanne, että tämä meidän talo ei todellakaan ole suurensuuri ja joskus täällä olisi voinut vaikka vähän maksaa lisätilasta (silloin, kun lapset oli pieniä, tai isompiakin, mutta kaikki neljä vielä kotona...) ja nyt tämä tuntuu vaan liian suurelta ja tuollanen tyhjä huone siltä, että voi voi, pitääkö tuollanenkin nyt vielä olla... =D
Voi kuule! Kuulostaa hyvinkin tutulta! Vaikka oon notkunut kotona koko vuoden, kaikki on hujan hajan ja kesken. Teen vähän sitä ja vähän tätä ja sitten olenkin piru vie tyytyväinen tosi pitkään, vaikka oikeasti moni asia on yhä KESKEN! Listoja rakastan kans; juurikin samoista syistä kuin sinä. Muuten koko korttipakka (pään sisältö) lentäisi taas kerran lattialle. Multitaskausta on. Välillä harrastan mind fulnessia tai meditoin ja sitten taas luisun vanhaan. Olen miettinyt vaadinko itseltäni liikaa, vai liian nopeasti? Hmmm...
VastaaPoistaMusta tuntuu, että silloin, kun on kotona, sitä jotenkin koko ajan miettii, että ehtiihän nämä hommat huomnennakin. Sitten tulee se huominen ja taas ajattelee samaa... jonka vuoksi sitten mikään homma ei oikein etene ja kaikki on vaan sellasta ihme ajelehtimista. Tai sitten tulee jossain tarmon puuskassa aloitelleeksi kaikenlaista, ja lopulta moni juttu on vaiheessa... koska ehtiihän sitä huomennakin, jne. Ainakin itsellä oli välillä sellanen tunne. Toisaalta moni asia oikeesti vie aikaa ja sit mietin myös sitä, että miten ihmeessä muut pystyy tekemään ne samat asiat PLUS käymään vielä töissäkin?? Onko sitä jotenkin ikään kuin hitaammalla vaihteella silloin, kun ei ole aikatauluja?
PoistaAjoittain multitaskaus onnistuu paremmin, ja sitten taas tulee noita älyttömiä hetkiä, kun on rajattu aika ja miljoona asiaa tehtävänä.
Tuopa onkin muuten melkoisen tärkeä kysymys: vaatiiko itseltään liikaa?? Tai liian nopeasti?? Sitä varmaan kannattaisi kuulostella... mulla ainakin on joku ihan oma komentelija päässä, joka käskee olla tehokkaampi. Mutta... miksi pitäisi olla?? Jos saman ehtii leppoisammallakin tahdilla... Ja tarviiko kaikenlaista yleensäkin tehdä? Voisko vaan juoda teetä ja lukea kirjaa, ja tehdä sen ilman mitään paineita? Tärkeitä kysymyksiä... Tsemppiä mietintään! ♥
Voi ihana!! Näin, kun olen nähnyt sen lopputuloksen, ei voi kuin hattua nostaa sun ahkeruudelle!! Siitähän tuli vaikka kuinka mielettömän hieno!!!
VastaaPoistaMuistan tuon tunteen, kun viimeinenkin muksu lensi pesästä ja huone jäi tyhjäksi. Tuntui niin tylsältä pitää sitä vaan "varalla vieraille", koska suurin osa vieraista harvoin jäi meille yöksi. Sitten se yksi huone ei kuitenkaan ollut riittävä esim jouluna kun kaikki lapset tulivat puolisoineen....
Joten muutimme. =D (No ei kai. Tuskin se siitä johtui. Mutta elämä helpottui huomattavasti sen jälkeen...)
Itsellä on kyllä vähän tuota samaa vikaa, että kun on rajoitettu määrä vapaata, niinä päivinä olisi tuhoton määrä tekemistä ja vaikka kuvittelee organisoivansa tekemisen hyvin, jotenkin sitä sortuu juuri multipaskaamiseen ja osa hommista jää levälleen.
Toki pyykkiä ja tiskit pystyy pyörittämään jonkun muun ohessa, mutta jotenkin siihen päivään haluaisi myös rauhallisia hetkiä esim. istua ja juoda kahvia ja lukea kirjaa. Ja sehän ei sovi, jos to-do -lista on täynnä yhtä sun toista pientä, mitä pitäisi pyörittää koko ajan. Mutta listat on kyllä käteviä. Ainakin niistä voi jatkaa seuraavalla kerralla....
Ihanaa viikkoa taas!
Tarkoitat varmaankin sitä mun instajuttua levällään olevista papereista ja lopputuloksesta? Mä aattelin, että jos mä haluan, että se toimii, niin kyllä mä sen saan toimimaan. Tuntikausia mä pohdin ja välppäsin papereita läpi, ja tiivistelin vähän muutenkin, mutta kyllä se sitten tosiaan toimivaksi tuli. Ja tollanen raivaushan on mun lempipuuhaa, joten ei sinänsä harmittanut ollenkaan, että siihen kului mun sunnuntai. =D
PoistaTuolla aiemmassa kommentissa kirjoitin, että kun ei ole sitä pakottavaa tarvetta saada työhuonetta, niin sitä ei ikään kuin jaksa vaivautua miettimään sellasta ratkaisua enempää. Koko ajan mulla oli niin paljon suurempi se tahtotila saada homma toimimaan täällä alakerrassa, ja sillä oli iso vaikutus motivaatioon. Ja nyt on ainakin kamat kaapin sisällä täällä alhaalla, vaikka se vaara onkin, että aika ajoin on ruokapöytä taas kuin lähtevä laiva... =D
Meillä on miehen kanssa tässä taloasiassa niin eri intressit: mä koen noi tyhjät tilat turhina, ja voisin oikein mielelläni muuttaa pienempään. Miehen mielestä taas on ihan sama, jos nyt on vähän tyhjääkin, plus että sillä on tuo rakas autotallinsa täällä... joten se ei tästä kyllä halua lähteä. Joten... täällä ollaan. Ei meilläkään suuremmin mitään vierashuoneen tarvista ole, kun kaikki lapset asuu tässä ihan lähellä. No, voin ainakin hyvin majoittaa jonkun satunnaisen kaverini sitten.
Sinäpä tuon nyt sanoit: rajattu aika ja paljon asioita. Se on just se mun sekoboltsin multitaskauksen aiheuttaja! Listat auttaa pysymään jotenkin kartalla ja hei, mulla jää monesti listalta asioita tekemättä, kun ne listat tuppaa olemaan aika laajoja... sit vaan jatkan sen kanssa toiste. Tai en jatka. Joskus olen jopa lopulta päättänyt vipata listan pois, kun hommat on olleet turhankin kunnianhimoisia ja niiden jatkuva näkeminen aiheuttaakin vaan turhaa painetta.