ihan tavisjuttuja vaan

 

Alkaakohan tämä mun bloggailu tehdä lopullisesti kuolemaa... (aasinsilta ekan kuvan valintaan, ehhehe) Niin pitkä on taas kirjotteluväli! Kuinkahan monta kertaa olen ollut aloittelemassa tekstiä, tai jopa kirjoittanut pitkästikin, ja sitten poistanutkin kaiken - tai en ole saanut hommaa alkua pidemmälle? Mikä tästä hommasta on tehnyt näin vaikeaa? Haluaisin kirjoitella, mutta aina se vain sitten taas jää. Käyttäisinpä senkin ajan, mitä roikun jossain YouTubessa, jotenkin järkevämmin, vaikka sitten kirjoitellen itse!

Olen halunnut pitää blogia, jotta voin kirjoitella ajatuksiani auki. Kenties saan jotain vastakaikuakin, mikä on tosi kivaa. Olen myös tosi usein lukenut omia juttujani vuosien takaa ja muistellut niitä aikoja ja ajatuksia. Vähän tämä on siis kuin päiväkirja itselleni myös. Mutta onko tämä nykyinen pikamaailma tappanut tällaisen hitaan kirjoittelun ihan tyystin? Tai se, että olen kuitenkin ihan tavis tyyppi vaan, ei mulla ole mitään erityistä jaettavaa. En osaa puutarhailla, en luo mitään hienoa taidetta tai käsitöitä ihasteltavaksi, en kirjoittele runoja, en kokkaile mitään kummallista. En enää edes remppaile kotona, kun ei ole mitään remppailtavaa.

Jos nyt tämän hetken eloa ja oloa availen, niin se on... no, tavallista. Mun tapauksessa opintojen loppumetrejä. Meneillään on viimeinen kurssi, joka päättyy joulukuun puolen välin paikkeilla. Todellakin siis käytännössä kaksi tenttiä ja tiimin projektityö, ja sitten se olis siinä. No, oppari toki sitten vielä, mutta sekin on jo aluillaan. Motivaation hiipumista huomaan opiskelun kanssa kyllä jo aika paljon... tai en tiedä, onko se nyt varsin motivaation puutetta, mutta sellasta "maaliviiva häämöttää, kohta se on ohi, en jaksais enää pinnistellä yhtään...". Eli tässä sitä raahaudutaan kohti finaalia viimeisillä voimilla! Opparin aihe on onneksi tosi kiinnostava ja innostava, joten ehkä sen just ja just jaksaa vielä puristaa. Ja tämä kurssin projekti on onneksi tosiaan tiimityö, eikä tarvi yksin pakertaa sitä valmiiksi.

Opintojen jälkeen häämöttääkin sitten aivan tuntematon tulevaisuus. En siis tiedä yhtään, mitä sitten tekisin. Hain äskettäin yhtä työpaikkaa, joka olis periaatteessa ollut aivan nappiin mun opintoihin liittyvä, mutta ei sieltä kuulunut yhtikäs mitään. (Arvostaisin, jos saisin edes sen "kiitos, mutta ei kiitos"-viestin...) Joten pientä jännitystä / pelkoa / ahdistusta ehkä on tulevaisuudesta sen vuoksi. Jotain kuitenkin olis pakko keksiä, että saisi tuloja... olen nimittäin todennut, että tällä opiskelulla ei oikein elä. Mun tulot on tällä hetkellä pelkkä opintotuki, käteen tulee huikeat 253,69€/kk, jei!

Tätä tulojen ja menojen suhdetta olen viime aikoina pohtinut kovasti. Sitä siis, että aika reippaasti yli varojen on tullut eleltyä... On hullua, miten mä kuvittelen olevani säästäväinen ihminen ja kovastikin harkitseva ostaja ja ennen kaikkea ekologinen ja turhia ostoksia välttävä, mutta sitten kuitenkin himoitsen sitä sun tätä, ja ostelenkin niitä juttuja. Aika helposti ja extempore tuli tuossa joku aika sitten naputeltua parit konserttiliput netistä (Nightwish, jeeeeeee!), ja melkoisia rahasummia olen laitellut kynttiläkamoihinkin (enemmän kuin kuukausituloni, jos ihan totta puhutaan...). Olen ostellut Ikeasta aivan turhia tyynynpäällisiä ja yleensäkin siis mennyt koko Ikeaan, vaikka ei ole ollut muuta tarvetta kuin vain "mennä jonnekin". 

Tänään kävin tytön kanssa Kärkkäisellä, ja miten kauheeeeeesti teki mieli ostella sitä ja tätä nättiä ja kivaa, jopa asioita, joita oikeesti pidän aika lailla turhuuksina. Piti ihan puhutella itseään, tyyliin "mä en tarvii pipoa, vaikka tää oliskin just tosi hieno" ja "mä en kuitenkaan todellakaan askartele mitään, vaikka nää korttipohjat ja muu kortteilusälä oliskin ihan sairaan suloisia ja haluaisin ne kaikki". Nyt täytyy siis ihan todella pistää rahahanat tiukalle ja pyrkiä olemaan kiitollinen siitä mitä mulla kuitenkin jo on. Toisaalta mua kiehtoo sellanenkin, pihistely siis, ja se pistää ehkä vähän mielikuvitustakin lentoon, kun koittaa kaapissa olevista aineksista kehitellä jotain sen sijaan, että hakee aina uutta kaupasta. Niin ruoan kuin kaiken muunkin suhteen siis.

Mun tarttisi muutakin elämää pistää vähän kuosiin taas. Kun iki-ihana työharkkani ja sen tuoma arjen säännöllisyys päättyi jokunen viikko sitten, ja jäin jälleen kotiin notkumaan opintojeni pariin, palasi lähes välittömästi tämä älyvapaa lorveileva elämäntapa. Kello on juuri nyt 01.52 ja täällä mä istun sohvalla läppärin kanssa. Ei nukuta oikein ollenkaan. Aamulla kyllä sitten on ihan tokkura ja pökkyrä olo, ja se yhdistettynä todennäköisesti sateeseen ja harmauteen ei varsinaisesti mieltä virkistä, tai houkuttele reippailemaan ulkosalle... Mua jokseenkin paljon mietityttää noiden rahajuttujen lisäksi sekin, miten kamalasti hallaa mä itselleni teen sillä, että valvon myöhään, en jaksa liikkua tarpeeksi ja syön miten sattuu. Opinkohan mä koskaan paremmille tavoille??

Oli miten oli, nyt täytynee laittaa kone kiinni ja koittaa saada unen päästä kiinni. Ei mulla nytkään siis tämän ihmeellisempiä juttuja ollu tänne. On ollut kyllä suunnitelmissa joitakin aiheita, liittyen lähinnä kestäviin elämäntapoihin, yksinkertaiseen elämään ja muihin sellaisiin sydäntäni lähellä oleviin juttuihin - ehkä mä saan niiden aiheiden langanpäästä jossain vaiheessa kiinni ja tuotan niistä jotain tekstiä tänne saakka. Siihen saakka: kuulemisiin....

Heli