torstai 18. marraskuuta 2021

ihan tavisjuttuja vaan

 

Alkaakohan tämä mun bloggailu tehdä lopullisesti kuolemaa... (aasinsilta ekan kuvan valintaan, ehhehe) Niin pitkä on taas kirjotteluväli! Kuinkahan monta kertaa olen ollut aloittelemassa tekstiä, tai jopa kirjoittanut pitkästikin, ja sitten poistanutkin kaiken - tai en ole saanut hommaa alkua pidemmälle? Mikä tästä hommasta on tehnyt näin vaikeaa? Haluaisin kirjoitella, mutta aina se vain sitten taas jää. Käyttäisinpä senkin ajan, mitä roikun jossain YouTubessa, jotenkin järkevämmin, vaikka sitten kirjoitellen itse!

Olen halunnut pitää blogia, jotta voin kirjoitella ajatuksiani auki. Kenties saan jotain vastakaikuakin, mikä on tosi kivaa. Olen myös tosi usein lukenut omia juttujani vuosien takaa ja muistellut niitä aikoja ja ajatuksia. Vähän tämä on siis kuin päiväkirja itselleni myös. Mutta onko tämä nykyinen pikamaailma tappanut tällaisen hitaan kirjoittelun ihan tyystin? Tai se, että olen kuitenkin ihan tavis tyyppi vaan, ei mulla ole mitään erityistä jaettavaa. En osaa puutarhailla, en luo mitään hienoa taidetta tai käsitöitä ihasteltavaksi, en kirjoittele runoja, en kokkaile mitään kummallista. En enää edes remppaile kotona, kun ei ole mitään remppailtavaa.

Jos nyt tämän hetken eloa ja oloa availen, niin se on... no, tavallista. Mun tapauksessa opintojen loppumetrejä. Meneillään on viimeinen kurssi, joka päättyy joulukuun puolen välin paikkeilla. Todellakin siis käytännössä kaksi tenttiä ja tiimin projektityö, ja sitten se olis siinä. No, oppari toki sitten vielä, mutta sekin on jo aluillaan. Motivaation hiipumista huomaan opiskelun kanssa kyllä jo aika paljon... tai en tiedä, onko se nyt varsin motivaation puutetta, mutta sellasta "maaliviiva häämöttää, kohta se on ohi, en jaksais enää pinnistellä yhtään...". Eli tässä sitä raahaudutaan kohti finaalia viimeisillä voimilla! Opparin aihe on onneksi tosi kiinnostava ja innostava, joten ehkä sen just ja just jaksaa vielä puristaa. Ja tämä kurssin projekti on onneksi tosiaan tiimityö, eikä tarvi yksin pakertaa sitä valmiiksi.

Opintojen jälkeen häämöttääkin sitten aivan tuntematon tulevaisuus. En siis tiedä yhtään, mitä sitten tekisin. Hain äskettäin yhtä työpaikkaa, joka olis periaatteessa ollut aivan nappiin mun opintoihin liittyvä, mutta ei sieltä kuulunut yhtikäs mitään. (Arvostaisin, jos saisin edes sen "kiitos, mutta ei kiitos"-viestin...) Joten pientä jännitystä / pelkoa / ahdistusta ehkä on tulevaisuudesta sen vuoksi. Jotain kuitenkin olis pakko keksiä, että saisi tuloja... olen nimittäin todennut, että tällä opiskelulla ei oikein elä. Mun tulot on tällä hetkellä pelkkä opintotuki, käteen tulee huikeat 253,69€/kk, jei!

Tätä tulojen ja menojen suhdetta olen viime aikoina pohtinut kovasti. Sitä siis, että aika reippaasti yli varojen on tullut eleltyä... On hullua, miten mä kuvittelen olevani säästäväinen ihminen ja kovastikin harkitseva ostaja ja ennen kaikkea ekologinen ja turhia ostoksia välttävä, mutta sitten kuitenkin himoitsen sitä sun tätä, ja ostelenkin niitä juttuja. Aika helposti ja extempore tuli tuossa joku aika sitten naputeltua parit konserttiliput netistä (Nightwish, jeeeeeee!), ja melkoisia rahasummia olen laitellut kynttiläkamoihinkin (enemmän kuin kuukausituloni, jos ihan totta puhutaan...). Olen ostellut Ikeasta aivan turhia tyynynpäällisiä ja yleensäkin siis mennyt koko Ikeaan, vaikka ei ole ollut muuta tarvetta kuin vain "mennä jonnekin". 


Tänään kävin tytön kanssa Kärkkäisellä, ja miten kauheeeeeesti teki mieli ostella sitä ja tätä nättiä ja kivaa, jopa asioita, joita oikeesti pidän aika lailla turhuuksina. Piti ihan puhutella itseään, tyyliin "mä en tarvii pipoa, vaikka tää oliskin just tosi hieno" ja "mä en kuitenkaan todellakaan askartele mitään, vaikka nää korttipohjat ja muu kortteilusälä oliskin ihan sairaan suloisia ja haluaisin ne kaikki". Nyt täytyy siis ihan todella pistää rahahanat tiukalle ja pyrkiä olemaan kiitollinen siitä mitä mulla kuitenkin jo on. Toisaalta mua kiehtoo sellanenkin, pihistely siis, ja se pistää ehkä vähän mielikuvitustakin lentoon, kun koittaa kaapissa olevista aineksista kehitellä jotain sen sijaan, että hakee aina uutta kaupasta. Niin ruoan kuin kaiken muunkin suhteen siis.


Mun tarttisi muutakin elämää pistää vähän kuosiin taas. Kun iki-ihana työharkkani ja sen tuoma arjen säännöllisyys päättyi jokunen viikko sitten, ja jäin jälleen kotiin notkumaan opintojeni pariin, palasi lähes välittömästi tämä älyvapaa lorveileva elämäntapa. Kello on juuri nyt 01.52 ja täällä mä istun sohvalla läppärin kanssa. Ei nukuta oikein ollenkaan. Aamulla kyllä sitten on ihan tokkura ja pökkyrä olo, ja se yhdistettynä todennäköisesti sateeseen ja harmauteen ei varsinaisesti mieltä virkistä, tai houkuttele reippailemaan ulkosalle... Mua jokseenkin paljon mietityttää noiden rahajuttujen lisäksi sekin, miten kamalasti hallaa mä itselleni teen sillä, että valvon myöhään, en jaksa liikkua tarpeeksi ja syön miten sattuu. Opinkohan mä koskaan paremmille tavoille??

Oli miten oli, nyt täytynee laittaa kone kiinni ja koittaa saada unen päästä kiinni. Ei mulla nytkään siis tämän ihmeellisempiä juttuja ollu tänne. On ollut kyllä suunnitelmissa joitakin aiheita, liittyen lähinnä kestäviin elämäntapoihin, yksinkertaiseen elämään ja muihin sellaisiin sydäntäni lähellä oleviin juttuihin - ehkä mä saan niiden aiheiden langanpäästä jossain vaiheessa kiinni ja tuotan niistä jotain tekstiä tänne saakka. Siihen saakka: kuulemisiin....

Heli

14 kommenttia :

  1. Kyllä oli monenlaisia kuulumisia ja aatoksia. Postaustasi oli tosi mukava lukea. Olet hyvä kirjoittaja. Tavoitin tunteesi ja ajatuksesi tuon rahan käytön suhteen. Huokaus.
    Tsemppiä opintojen loppumetreille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanaa saada näitä viestejä, kiitos!! ♥ Kommentit aina kannustaa jatkamaan tätä hommaa, kun siis oikeesti joku näitä juttuja myös lukee ja jopa viitsii laittaa viestiä ja jakaa omia ajatuksiaan aiheesta.

      Tuo rahahomma on oikeasti ihan vasta joku aika sitten iskeytynyt kunnolla tajuntaan saakka, kun mun tulot on todella niin pienet, että alkaa tulla sellasia fiiliksiä, joita oli joskus aikanaan, kun elettiin palkkapäivästä palkkapäivään ja pennejä venyteltiin... Meillä on säästöjä jonkun verran, mutta kyllä on nekin viime aikoina uhkaavasti huventuneet. Nyt on todella pistettävä suu säkkiä myöten ja opeteltava taas pihistelemään!

      Kiitos tsempeistä, niitä kyllä välillä niin tarvitaan, että saan tämän homman kunnialla maaliin! Mukavaa päivää sinulle!! ♥

      Poista
  2. Oih!! Mä olen ihan murheen murtama, kun niin moni mun seuraama bloggaaja uhkailee lopettavansa, kun ei ole mitään erityistä kirjoitettavaa. Kun just nämä arkiset asiat on niitä parhaita luettavia. Vähän kuin sellaista myötäelämistä ja saa itse huomata, ettei muillakaan ole sellaista bling-bling elämää, mitä varsinkin somessa hehkutetaan, kun aina kaikki on pelkkää skumppaa ja tukka hyvin.

    Minäkin pidän blogia yhdenlaisena päiväkirjana. Joskus on hauska lukea vanhoja juttuja ja muistella jotain tapahtumia. Jopa nolostella, että tuliko tostakin nyt kirjoitettua? =D

    Sun opinnot on edenneet tosi äkkiä. Wau! Tsemppiä vielä opparin tekoon.
    Ja erityisesti sitten tsemppiä siihen työnhakuun. Tiedän tunteen, että olisi kiva saada edes se kiitos, mutta ei kiitos -viesti, koska lehdissä hehkutetaan työntekijäpulaa ja silti jotkut työnantajat kehtaa jättää roikkumaan tyhjän päälle.

    Täällä toinen, joka elää yli varojensa. Huoh!
    Teen edelleen sitä 80% työaikaa, vaikka toki olen nyt aivan liian moneen listaan haalinut ylitöitä ja varsinkin keikkapäiviä toisessa paikassa..... mutta joulu, remontti, pari muuta isompaa juttua yms on kyllä syöneet naista ja varsinkin sen lompakkoa. Hittolainen! Mistähän saisi ylimääräisen kymppitonnin?
    Mulla on sama paha tyyli, että saatan hankkia jotain sillä lailla "vahingossa", täysin ajattelematta tilin saldoa. Ja nyt olen edelleen huomannut, että kun palkkapäivä on vaihtunut, havahdun kuun puolivälissä ajatukseen "ei vitsi, noikin laskut erääntyy NYT ja palkka tuli 2 vk sitten ja tulee seuraavaksi 2 vk päästä", eli pitäisi vaihtaa joidenkin säännöllisten laskujen eräpäivät siihen palkkapäivään, ettei olisi joka kuukausi muka yllätys.

    Mutta ole hellä itsellesi!! Älä ole liian ankara. Meillä jokaisella on joku heikko kohtamme, ja jos valvot ja syöt väärin, entä sitten. Elämä on muutenkin rankkaa, ilman itseruoskimistakin!!

    Hali!! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Vivi haleista ja viestistä! ♥

      Mä en millään haluaisi tätä hommaa lopettaa, mutta alkaa nämä kirjoittelutauot olla kyllä välillä ihan tosi pitkiä. Joku ihmeen itsesensuuri vaivaa välillä aika pahasti... ja just se sellainen "no mitä mulla nyt on ees sanottavaa, kiinnostaako ketään...". Ihanaa, kun on kuitenkin teitä, jotka kommentoitte ja tykkäätte täällä vielä käydä!! ♥

      Mä just yöllä valvoessani mietin (sain unen päästä kiinni vasta ehkä noin klo 04.30 tai jotain...), että mäkin tykkään lukea niitä tavallisia asioita. Jos blogi alkaa mainostamaan tai on "liian hieno" ja ihmeellinen, skippaan aika äkkiä. Mietin myös noita lukuisia YouTube-kanavia, joita seuraan, sekä Instan puolelta samaa... miksi seuraan niitä joita seuraan? Antaako ne mulle oikeesti jotain? Vai varastaako ne vaan mun ajan ja huomion?? Aattelin tehdä molemmissa lähiaikoina ison "puhdistuksen", sillä en mä oikeesti saa elämääni mitään lisäarvoa sillä, että katson vaikka kun joku siivoaa tai etenkään jos joku shoppailee amerikkalaisissa kaupoissa (tai edes Ikeassa)... Mä myöskin hallitsen ihan itse kyllä kodin tavaroiden raivaamisen, kaappien järjestelyn ja sen sellaisen, en varsinaisesti tarvii niihin mitään vinkkejä jostain videoilta. Ja tiedän, että jos haluaa säästää rahaa tai pitää kotia vähätavaraisempana, kannattaa olla ostamatta sitä, tätä ja tota. Eli miksi käytän aikaani sellaiseen?? Hmm... viihdettä kai se vaan on mulle, mutta onko se sen väärti, että katson videoita yöunien/ulkoilun/jonkun oikeesti järkevämmän tekemisen kustannuksella? Etenkin, kun katson niitä aivan älyttömän paljon... (voisin esim reippaasti edistää vaikka oppariani sen sijaan, että katson videoita...)

      Yli varojen eläminen on kyllä niin helppoa. Joka suunnasta huutaa joku juttu, johon voi helposti ja nopeasti rahansa työntää. Ja sitten on just vaikka noi remontit. Nehän vie rahaa loputtomasti!! Tuo palkkapäivän muutos on muuten myös aika paha, kannattaa kyllä ne laskut siirtää. Mä teen yleensä niin, että kun miehen palkka tulee, maksan kaikki laskut, jotka pitää maksaa ennen seuraavaa palkkapäivää, oli niiden eräpäivä sitten mikä hyvänsä. Sillä tavalla varmistan, että ne tulee myös maksettua ajallaan. Samalla siirrän myös rahaa lainatilille. Ja esimerkiksi tässä kuussa näiden kahden toimenpiteen jälkeen olin aika järkyttynyt siitä, mitä tilille sitten jäi... (meillä on siis kaikki rahat yhteisiä ja mä hoidan kaikki laskujen maksut) Ja nyt sitten tosiaan se totuus rahatilanteesta kunnolla valkeni, kun tiedän, että mulle ei sinne sitten ton opintotuen lisäksi mitään muuta tulekaan ja tämä olis niinku tässä tän kuun osalta... help...

      Ihana tuo sun loppujuttu tuossa: ollaan itsellemme todellakin armollisia. Täydellinen ei voi olla (harmi kyllä!) ja parhaansa kun yrittää suurimman osan ajasta, niin sen pitäis kyllä riittää.

      Halit sinne myös! ♥

      Poista
  3. Sun juttuja on kiva lukea. Tavallista elämää meille melkein kaikilla on, sitä tasaista tarpomista. Intoa loppu opiskeluun ja eiköhän se työpaikkakin löydy aikanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! ♥ Joo, aika harvalla se elämä kai mitään sen kummempaa on, mutta joskus tuntuu, että se silti on, kun katsoo vaikka instaa tai jotain superblogeja... Kiva, kun riittää lukijoita tällaiselle taviksellekin! =)

      Koitan tsempata opinnot kunnialla loppuun. Työpaikan saanti tuleekin sitten olemaan mielenkiintoista: saako sitä vai eikö saa, huhhuh. Koitan luottaa, että jotain kyllä tulee aikanaan eteen.

      Poista
  4. Mulla on vähän samanlaisia fiiliksiä; ideoita postausten aiheiksi olisi vaikka kuinka, mutta ei tule vain kirjoiteltua. Minä en ole lopettamassa bloggaamistani, vaikka postaustahti on hidastempoisempaa, kuin koko blogin pitämiseni aikana. Jotenkin vain tuntuu siltä, että istun koneella asioita hoitamassa jatkuvasti, enkä halua sitten enään ylimääräisiä kököttää.

    Työttömyys ja sen luoma asioiden hoidot on tuonut tosi paljon lisää tietokoneen edessä tai kännykkä kädessä istumista. Ansiopäivärahahakemukset pitää itse lähettää liittoon. Samoin joka kuukausi samat liitteet, jos olet työsuhteessa. Jatkuvasti pitää olla ns. aktiivinen, kytätä avoimia työpaikkoja, jotain itselleen sopivaa. Lisäksi olen huomannut sellaisen asian, että harva pieni työnantaja hoitaa esimerkiksi sinun liitonmaksusi, vaan ne pitää hoitaa itse. Taas koneella istumista! Mahdolliselle työnantajalle pitää lähettää tehdyt työtunnit jne. Kyllä tietsikkahommia riittää.

    Itellä on ollut kanssa yksi työhakemus sisässä eräälle vuokrafirmalle jo kohta kaksi viikkoa. Eipä ole mitään kuulunut takaisin! Yhtä paikkaa hain soittamalla, koska näin oli määrä. Eipä vastattu puhelimeen. Ja sitten kun vastattiin, paikka oli täytetty. Ärsyttävää!


    Ajattelinkin, että olen tässä nyt vaan ihan reilusti työttömänä ja persaukisena joulukuun, ellei mitään ihmettä tapahdu. Yrityksen perustamisasioita mietin, vaikka tiedän etten koskaan tule näillä räpellyksilläni itseäni täysipäiväisesti työllistämään.

    Tsemppiä sinulle ja mukavaa joulun aikaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on ihan ymmärrettävää, ettei jaksa määräänsä enempää koneella törötellä. Toisaalta sä oot aktiivinen myös instassa, mä en oo sielläkään. =D Enemmän siis keskityn muiden juttujen lukemiseen ja katselemiseen, kuin että itse tuottaisin jotain tekstiä. En mäkään varmaan lopeta tätä, kuitenkin tykkään kirjoitella. Pitäis vaan paneutua enemmän ja aloittaa.

      Voi jehna, mikähän muakin sitten odottaa, kun valmistun... noi työkkärihommat sun muut. Liiton maksuista tuli mieleeni, että joku kaavake piti johonkin suuntaan siitä täytellä, ennen kuin työnantaja alkoi niitä maksaa mun puolesta. Vai tarkoitatko, että ne pienet putiikit ei silti sitä hoida?

      Nauti nyt joulukuusta, sulla tuntuu puuhaa olevan ilman palkkatöitäkin. Toivottavasti esimerkiksi myyjäisistä saat tuloja, oon ymmärtänyt, että oot sellaisiin moninaisine tuotteinesi menossa?

      Tsempit sinnekin! ♥

      Poista
  5. Hei. Kiitos kirjoituksestasi, olin sitä jo hetken odotellutkin 😊. Usein kävin kurkkimassa onko uutta tekstiä tullut. Ja juuri nämä tavalliset asiat arjesta ja pohdinnat elämästä ovat kiinnostavia.

    Olen itse juuri hyppäämässä työelämästä opintojen pariin. Opintovapaan ajan saan osittain aikuiskoulutustukea, mutta sen päätyttyä on pakko mennä töihin opiskelun ohella että pärjään jotenkin taloudellisesti. Pelottaakin siirtyä vakaasta työstä uuden alan opiskeluun, mutta haluan vaihtaa alaa ja on ihanaa päästä opiskelemaan. Luotan että elämä kantaa, vaikka taloudellisesti tuleekin olemaan tiukemempaa. Raha ei ole koskaan ollut minulle kovin tärkeää.

    Kirjoittelehan tänne aina silloin kun siltä tuntuu ja älä ole itsellesi liian kriittinen. Tsemppiä opparin tekoon ja työnhakuun ❤️.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun käyt täällä ja kommentoit! ♥ Arvostan sitä todella!!

      Oi, sulla on nyt jännät ajat ja muutos edessä, tsemppiä siihen!! Mä sain aikanaan sitä aikuiskoulutustukea, mutta se loppui multa jo ennen kuin valmistuin aiemmista opinnoistani - olin käyttänyt sitä jo sitäkin aiempiin opintoihin osittain... Nämä AMK-opinnot olen suorittanut kahden ekan vuoden ajalta omaehtoisen opiskelun tuella ja siis liiton rahoilla pääosin, kunnes siirryin hetkeksi Kelan rahoille. Kun se luvattu 2v tuli täyteen ja loppui siis oikeus noihin rahoihin, tipuinkin sitten pelkälle opintotuelle, joka ei tosiaan päätä huimaa. Meillä on onneksi jonkun verran säästöjä ja miehellä kohtuulliset tulot, mutta kyllä vaan alkaa rahatilanne vähän jo ahdistaa...

      Mullekaan raha ei ole tosiaankaan kovin tärkeä juttu, enkä mitenkään hinkua kovapalkkaista työtä tms. Mutta sitten, kun ihan rahattomuus uhkaa, niin jo vain se ei ole kiva tilanne. Toivon kovasti, että eteen tulisi työ, mieluiten ehkä jopa osa-aikainen, joka olisi tätä mun uutta alaa ja joka tuntuisi kivalta ja motivoituneelta tehdä. Saa nähdä miten käy!

      Tsempit sinne opiskeluihin! ♥

      Poista
  6. Voi kuinka paljon juttuja jotka tuntuu juuri tosi tutuilta! Mutta ihan ekana; älä nyt vaan lopeta blogia! Mullakin oli jokunen vuosi ihan kauheen harvaa kirjoittelua (osittain koska vanhempien kuolema suisti kaiken ihan epätasapainoon), mutta sitten vaan päätin taas aloittaa ihan kunnolla ja voi miten tästä tykkäänkään! Kesäkuun alussa repäisin itseni pois facesta (muissa someissa en olekaan) joten tuntikausia turhaa notkumista jonkun nobodyn kommenttien lukemiseen jäi pois! Miten turhaa elämän tuhlausta se oikeesti on.

    Minäkin olen mielestäni tosi järkevä ja säästäväinen ja - hah - sitten löydän itseni shoppailemasta ihan sikakalliilla ties mitä ihania vaatteita... argh! Viimeisin nettiostos oli tänään haettu paketti: 7 parfyymiä! Miten ihanaa! (Ja aika turhaa, mutta hitto mitä tässä elämässä sitten ostaisi jos ei jotain itsensä hemmotteluun...)

    Minullakin on ihan tavishöpinöitä blogissa; mun naurettavat kokkailut tyrehtyi blogissa lopulta tyyliin "tääkin meni piloille"... :D ja mun puutarhajutut on tosiaankin aika alkeellisella tasolla. Sisustelua en harrasta, paitsi yritän pitää kotia jotenkin kuosissa ja vähän remppailla lapsuudenkodissa välillä. Ihan tavis jorinaa milloin mistäkin. Kun hermo menee tai kun innostun jostain. Tai ihan vaan "tänään on tämmöstä". (Ei mitään erikoista.)

    Oon ollu tämän vuoden työttömänä - ja luvalla sanoen nauttinut ihan saakelisti vapaudesta! -Vaikkakin rahaa on vaan aika pienen ansiosidonnaisen verran, enää muutama kuukausi... Toisaalta ahdistaa ajatus mistään työstä, toisaalta vielä enemmän ahdistais ajatus palata vanhaan työhön. Parhaillaan hauduttelen jonkinlaista CV:tä ja sitten olis ohjelmassa työnhaku. Ihan uusi ala mielessä. Jännittää, mutta koetan tyynnytellä itseäni, että ihan alkuun voin tehdä vaikka yhden päivän työviikkoa ja totutella.

    Tiedän vanhastaan, että jos mikään ei patista, voin valvoa vaikka viiteen yöllä ja olla kaikkein luovimmillani ja sitten nukkua kuin porsas puoliin päiviin. Mutta koetan pitää ittelleni jöötä siinä asiassa ja koettaa herätä edes yhdeksän kieppeillä joka aamu. Mennä nukkumaan puolilta öin ja toivoa, ettei päässä laukkaavat ajatukset pidä valveilla montaa tuntia.

    Sun blogia on mukava lukea, juuri sellaisena kuin se on! Ihanaa marraskuun loppua sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, miten älyttömän mukava on saada näitä kommentteja!! Mä todella ällistyn joka kerta, että on teitä, jotka oikeesti tykkää lukea näitä mun jorinoita!! Kyllä mä tätä bloggailua jatkan, hitaasti mutta varmasti... niin paljon itsekin tykkään kirjoitella. Ja kun tosiaan vielä saa tätä vastakaikua, voi tuntea ikään kuin juttelisi muiden kanssa. ♥

      Mä olin poissa facesta jonkun aikaa, mutta sitten menin sinne takaisin sen vuoksi, että on asioita, joita mun vähän niin kuin pitäisi ehkä seurata nimenomaan sieltä... Mutta en kyllä yhtään tykkää olla siellä, joten ehkä mä lähden sieltä uudestaan pois - en todella koe saavani mitään lisäarvoa elämälleni siitä kanavasta, en välittäisi siellä käydä, enkä oikeastaan käykään kuin hyvin harvoin, joten sama se, vaikka poistaisin sen taas. Instasta tykkään enemmän, se on sellanen nopea ja helppo ja heh, oikeesti on ihan hauska sinne välillä laittaa joku story, kun niitä on niin hauska rakennella. Mutta pyrin sielläkin aika ajoin karsimaan seurattavia. YouTube on mun pahin kompastuskivi, siellä on ihan liikaa kaikkea kiinnostavaa.

      Jeps, mä tässä äskettäin just kanssa tilailin pari juttua netistä... ovat tulossa ihan näinä päivinä. Saa nähdä palautanko tilaamani paljasjalkakengät... Oon talviversioita kyllä haaveillu kauan, mutta olishan mulla toisetkin kengät ollu. Että kyllä sitä kaikenlaisiin houkutuksiin vaan niin helposti sortuu, vaikka kuinka on olevinaan fiksu kuluttaja.

      Ymmärrän erittäin hyvin fiiliksesi työjutuista. Siis sen, että ahdistaa ajatus mistään työstä... Jotain on kai elääkseen pakko tehdä, mutta mitä, sepä se. Kyllä mä uskon, että kivaa työtä tekee ihan mielellään, mutta jotenkin oon aika pessimistinen sen suhteen, että löytäisin jotain tosi kivaa. No, katsellaan... Toivottavasti sulle kirkastuu ajatus ja löytyy mukava uusi työ. Siihen saakka nauti vapaudestasi!

      Mäkin oon aikamoinen valvoja. Koitan pitää myöskin itselleni jotain tolkkua unirytmissä, mutta kyllä se niin helposti lipsuu aivan älyttömäksi, kun ei ole sellasta säännöllistä ja pakollista menoa. Huomenna on aamusta jo luento, samoin perjantaina, mutta kaikki muut päivät onkin sitten ihan aikatauluttomia (ahdistavaa jotenkin sekin, eikä saa mitään aikaan...).

      Kiitos paljon kun käyt täällä ja vielä kommentoitkin! Mukavaa marraskuun jatkoa sullekin! ♥

      Poista
  7. Niiiin samoja aatoksia bloggailusta ja nuista muistakin mainitsemistasi asioista. Ite just viikon sisään oon saanu siirrettyä nukkumaanmenoa parilla tunnilla aikaisemmaks, tekee hyvää! Tsemppiä, kyllä tämä tästä ja se siitä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, meitä on monia, joilla samoja mietteitä! Nukkumaanmenon kanssa on mulla edelleen paljon petrattavaa, mutta joo, kyllä se varmaan siitä pikkuhiljaa! ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥