maanantai 23. syyskuuta 2013

koulujuttuja ja sappivaivoja


Tänään oli koulussa taas aika turha päivä. Käytiin asioita, jotka käytiin jo viime viikolla... ihan suotta kyllä menin sinne. No, sain sentään nettitunnuksia paikkaan jos toiseenkin. Nyt pitäis sitten alkaa niitä käymään läpi ja tehtäviä tekemään. Sen olen huomannu - ja manailtiin tätä ihan porukalla ruokiksella - että tehtäviä on Ä-LYT-TÖ-MÄS-TI. 

Vaikka sain siitä enkusta niin hyvän tuloksen, niin joudun silti tekemään (siitäkin) hirveen setin tehtäviä. Tai siis kaikki joutuu. Tunneilla mun ei tarvis olla, ne vois kuitata haastattelulla. Mua vaan kovasti aina jännittää sellaset tilanteet, kun pitää puhua enkkua... etenkin jonkun opettajan kanssa, huh ja apuva. Unohdan taatusti kaikki sanat päästäni sillon ja annan ihan ääliön vaikutelman. Mä olen kuitenkin sen verran kunnianhimoinen, että haluan enkusta sen kolmosen. Siksi teen tunnollisesti joka ikisen tehtävän, vaikka ope sanoikin, että niitä voi jättää tekemättä jos siltä tuntuu. 

Mietin, että oon aina ollu sellanen, että koitan tehdä parhaani ja kaiken mahdollisen. Mä oon AINA tehny kaikki läksyt, mua kerta kaikkiaan vaivaa, jos jotain jättäisin tekemättä. Siis koko kouluikäni oon ollu sellanen tunnollinen. Mä muistan, miten rankkaa oli vaikkapa lukiossa, kun luin neljää kieltä (enkku, ruotsi, venäjä, saksa) ja samassa jaksossa saattoi olla sit ne kaikki neljä... plus historia, äikkä, matikka ja mitä niitä nyt olikaan. Päivät oli 8-16 plus mulla vielä linkkumatkat päälle. Ja illat sitten tein tuntikausia läksyjä... en jaksais enää. Siks tää tällanen suht helppo opiskelu tuntuu ihan kivalta. Vaikka niitä tehtäviä sit todellakin riittää. Mutta on ne erilaisia kuin jotkut lukion jutut. 


Sit ihan toinen asia. Mä joskus aikasemmin kerroinkin mun mahakivuista, jotka sitten teidän ansiosta paljastui tosiaankin sappivaivoiksi. En siis olis älynnyt sellasta ite epäillä sillon ollenkaan. No, mä olen niistä sappikohtauksista kärsiny aika ajoin ja lopulta otettiin myös ultra ja todettiin ne kivet. Tällä hetkellä olenkin sitten jo leikkausjonossa, leikkaus ajoittunee jonnekin kevääseen (ihan pienet on jonot, joo...). 

No, viime lauantaina mä kärvistelin töissä sitten taas yhden kohtauksen kanssa, se ei onneks ihan kauheeksi äitynyt. Söin lääkettä ja sain onneks olla vähän muissa hommissa kuin pelkästään kassalla (se istuminen ei tunnu kovin kivalta...). Ei tässä mitään, mä lohduttelin itseäni, kohtaus menee aina muutaman tunnin päästä kyllä ohi. Olin myös sunnuntain töissä ja se olikin parempi päivä... mutta yllättäen ei kuitenkaan ihan normipäivä, vaan vähän oli tuntemuksia sillonkin. Ja mikä oudointa, niin on tänäänkin... juurikin nyt tuntuu, että pahenemaan päin on tilanne taas. Hitto, mitähän tämä tarkoittaa... eipä ole aiemmin tällä lailla käynyt.

No, nyt mä kuitenkin taidan mennä iltapesulle ja -pisulle ja petiin lukemaan kirjaa. Lainasin pitkästä aikaa kirjastosta luettavaa ja tykkään kyllä kovasti uppoutua tarinaan. Nyt on menossa Marian Keyesin "Mercy Closen mysteeri". Tosi paljon tykkään, kuten muistakin samaisen kirjailijan teoksista. Tykkään kovasti tuollasesta nokkelasta kielenkäytöstä.

Joo ja kuvat on vuoden takaa taas... minttua omasta maasta (tuota noin, se kuivattu kourallinen on muuten edelleenkin käyttämättä...!!!) sekä mansikoiden siirtopuuhia. Mansikat kyllä säilyi pääosin hengissä, mutta satoa ne ei kyllä tänä vuonna vielä antaneet. Ehkä ensi vuonna sitten?

Hyvää yötä!

Heli

7 kommenttia :

  1. voi sinnuu <3 voima-halit sinne...jälleen kuin minä,enkkua kyll osaan mutt jos haastatella täytyy tai puhua,ni sormi menee väkisten suuhun.
    Sappivaivoja ei oo,mutt tiiän,ett ne on kovia,ne kohtaukset :( Mun äidin "sappi-vaivat" osottautuki umpisuolen tulehdukseks ja leikkaus tehtiin akuutisti 70v.lle :(

    VastaaPoista
  2. Joo voi kurjuus, sappi. Hyvä että olet jonossa jo, jos äityy pahemmaks, ehkä ne laittaa sut päivytyksellä nopeemmin. Mulla oli noi kohtaukset monta vuotta sellasia, etten pystynyt kunnolla ees puhuun, saati oleen, niiden aikana. 6-7 tuntia pelkkää tuskaa kyljellään. Ne kivethän (hiekanjyvätkin joskus) siis lähtee sieltä liikkeelle ja aiheuttaa jumeja ja tukoksia ties missä. Kivut johtuu siis myös niistä. Myös se koko systeemi aiheuttaa tulehdustilaa, ja vaikuttaa mm maksaan. Että jos on huono olo, niin ei ihme. Mulla auttoi (kaikilla ei todellakaan mene samaa kavaa, mutta kerron silti) edes vähän se, että söin "höttöä" eli yleensä vaaleeta paahtoleipää ilman niitä reunoja vielä pelkältään tasasin väliajoin. Maha ei saanut tyhjäks päästä ollenkaan. Yölläkin söin. lopultahan mun kohtaukset tiheni niin että olin muutaman kuukauden 3-4 kertaa viikossa sairaalan päivystyksesä saamassa litalginia suoneen, se oli ainoa joka lopulta sen aina laukasi pois. Kolme päivää ennen leikkausaikaani ei auttanut edes se enää, vaan kivut jatkui vuorkokaudet ympäri ja jäin sinne osastolle ootteleen leikkauta ja kieriin tuskasta... olis ne antanut jotain morfiinin-sukuista kipulääkettä lopulta mutta olin niin pönttö sekaisin etten tajunnut mistään mitään ja ne mietti että jos kuitenkin kestän ne muutamat päivät ilman sitä... leikkaus siis vei KAIKEN pois.

    VastaaPoista
  3. Suvi: ohhoh, onneksi kuitenkin selvisi äitisi vaivojen syy, ettei käyny hullusti!

    Kupla: voi kauhee noita sun kokemuksia!! Mun kivut on ihan pientä piiperrystä tuollaseen verrattuna... Tosi mahtava juttu että leikkaus vei tuon kaiken tuskan pois! Ja en voi kyllä oikein ymmärtää miten ne on voineet sua niin hirveissä kivuissa pitää niin kauan... järkkyä!!

    VastaaPoista
  4. Sappikivut voivat olla tosi pirullisia - ovat välillä poissa ja sitten taas ykskaks ja pam. Hyvä, että olet jonossa, mutta jos kohtaus kestää kauan, kannattaa kyllä hakeutua päivystykseen - saattaa nopeutua se leikkaukseen pääsy.
    Oletkos syönyt sieniä tai sipulia - minulla on leikattu kivet, eikä oikein sisuskalut vieläkään sieniä kestä - ja ne on mun suurta herkkuani.
    Voimia sinne!

    VastaaPoista
  5. Lady: mä en oo huomannut yhteyttä mihinkään ruokaan. Ja jos tuota Kuplan kertomusta lukee, niin jos ei noilla tuskilla saa leikkausta aikaistettua niin sit ei kyllä millään... mulla ei ole ollenkaan nuin hirmuista se kipuilu, vaikka tuskallista onkin.

    VastaaPoista
  6. Joo siis siksi mä koitankin sua "tuupata" siihen leikkaukseen, että mee ihmeessä ENNEN kuin joudut tohon kurimukseen! Joo täällä ei osanneet lääkärit todeta sitä sapeksi, kun mulla se tuli porkkanasta ja kurkusta ja varsinkin siis tyhjästä mahasta. Niiden mielestä mua närästi ja mulla oli mahahaava. Itseasiassa olikin, mutta oli myös sappi ja niitä lääkitään ihan eri tavoin :) Yhden lääkärin arvio oli että mulla on endometrioosi ja se perusti sen siihen , että mulla oli sattunut mahaan myös automatkalla sairaalaan. NO DAA, mä luulen että jalkansa katkasseeseenkin sattuu vaikka se istuiskin autossa... huoh... mutta siis sitten kun ne vihdoin ultras ja "kourallisen komeita sappikivä" löysi niin pääsin jonoon "erittäin kiireellisenä" joka täällä tarkoitti kahta kuukautta :D Siihen mennesä olin siis reilut kaks ja puol vuotta kärsinyt jo. Mutta oli siellä leikkauksessa silloin eräskin nainen, jolla oli "vähäsen vatsavaivoja vaan ollut" ja löydetti sappikivet ja ne oli päätetty leikata pois. Eli nähtävästi vaihtelee suurestikin, toivon todella sulle kivutonta aikaa ja että aika menis nopsaan! I feel you :)

    VastaaPoista
  7. Kupla: herranen aika sentään, mistä koulusta ne lääkärit oli valmistunu?? Mua aina ihan hirvittää lukea noista sun tuskistasi. Mä aikanaan sain täältä blogista (ettei vaan olis ollu vieläpä sinulta??) yleensäkin sen vinkin, että noi mun jutut saattais olla sappikiviä. Mä oon tainnut vain kerran käydä niistä päivystyksessä ja siellä sattui sillä kertaa olemaan hyvä lääkäri, joka ohjeisti varaamaan oman tk:n kautta ajan ultraan. Kuukausiahan tuossa meni, ennen kuin ultraan asti pääsin, mutta siellä sitten todettiin että on kiviä. Niitä tosin oli vain pari-kolme. Kun sitten taas moooooonen viikon päästä pääsin lääkärin kanssa puheisiin, se kysyi multa haluanko lähetteen kirurgille. No halusin. Kirurgille pääsyyn meni taas monta kuukautta, mutta hänen kantansa oli hyvin yksiselitteinen: jos kivistä on vaivaa, ne tavataan leikata. Joten jonossa ollaan. Ja jonotusaika on lääkärin mukaan noin 5kk. Että ehkä joskus keväällä sitten leikataan... Mun vaivat on aika satunnaisia, eikä ollenkaan noin kauheita kuin sun kuvaamasi. Mut eihän ne nyt kivoja oo nekään vaivat, joten ihan jees että pääsen niistä sit joskus.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥