Mietin tänä aamuna herätessäni, miten kaksi(ellen jopa kolmi)jakoinen tyyppi mä oikeastaan olen. Mulla on sellanen "ihanneminä", jollainen siis tahtoisin olla... ja sitten se "oikea minä", joka lähinnä kai kuitenkin olen. Joissain asioissa toimin yllättävänkin epäloogisesti verrattuna siihen, miten ajattelen haluavani toimia, tai miten jopa oikeastaan kuvittelen toimivani. Ja joissain asioissa on aivan kerta kaikkinen ristiriita; mulla on jopa kaksi erilaista ihanneminää, mitkä on täysin vastakkaisia...
Olen tässä esimerkiksi nyt taas into piukeena siivonnut kaappejani. Ihanneminällä on hyvin tyhjät kaapit ja vain tarpeellista tavaraa. Sitten on kuitenkin myös se toinen ihanneminä, joka on oikein kunnon kodin hengetär. Sellanen, joka leipoo, kokkaa ja säilöö sekä parsii ja ompelee.
Huomasin nämä ristiriidat aika hyvin nimenomaan keittiön kaappien kohdalla. Mulla on oikeasti aika tyhjät kaapit, jotka karsiutuu aina vaan lisää. Haluan pois kaiken turhan. Sitten kuitenkin se toinen ihanneminä, se kokkaaja-säilöjä, säästelee kaappien perällä aina vaan vaikkapa tyhjiä lasipulloja ja -purkkeja, joihin se kuvittelee tekevänsä vaikka mehuja ja hilloja...
Otin eilen nämä mehupullot kriittisen tarkastelun alle. (Purkkeja en vielä ole analysoinut...) Ihan totta hei, mitä mä kuvittelen? Se oikea minä kun ei tee mehuja. Eikä säilö juurikaan mitään muutakaan. (Tai säilöö: kaupan pakastimessa. Siellä on mahtavat apajat marjoja ja kasviksia... Sieltä niitä voi aina tarvittaessa hakea.) Oikea minä ei myöskään tee kivoja kattauksia, joissa laitetaan mehu sinne pulloon tarjolle. Ihanneminä tekee just sellasia asioita, lisäksi se vielä asettelee ihania servettejä ja ottaa söpöjä kattauskuvia! Oikea minä ei ees juuri koskaan kutsu tänne ketään kelle kattaisi mitään, ja jos jotain kattaa, tyyli on ihan jotain muuta kuin söpöä ja pastellista... lähinnä vaan mehu kannuun ja keksit lautaselle.
Nyt ne mehupullot on siirretty kaapista poislähtevien kasaan. (No ok, yhden jätin....... ihanneminä ei ihan vielä antanut kaikessa periksi!)
Toinen hyvin epälooginen juttu ilmeni vaatteiden kohdalla. Kun siis minähän olen sitä mieltä, että mitään turhaa ei todellakaan säilytetä. Jos ei jollain ole käyttöä, pois vaan. Vaan miten tässä kävikään...
Otin työn alle meidän ulkoeteisen kaapissa olevat vaatteet. Eli lähinnä siellä on takkeja ja housuja sekä joitain hattuja, huiveja ja hanskoja. Miehelläni, joka EI ulkoile todellakaan kuin joskus harvoin kun pyydän (=pakotan) mukaani lenkille, on näköjään paritkin eri paksuiset toppahousut. Siis housut, joilla ei oikeastaan ole käyttöä... mutta kyllähän ne nyt toki siellä säästössä pidetään. Ok, tämä nyt on vielä ihan ymmärrettävää.
Sitten tyttären vaatteet. Kaapissa oli toppatakki, josta on ennenkin sanonut, että ei käytä. Se on kuitenkin myös mulle sopiva. Joten... en anna hävittää sitä. (En kyllä tiedä, tulenko itsekään käyttäneeksi...) Sitten oli ohuempi takki, jota ei myöskään aio käyttää. Sekin mahtui mulle, mutta oli selkeästi sellanen, jota en käytä (eli turhan nafti). Mutta... sitten alkoi tää mun "mutta". Tyttö on hakenut opiskelemaan eläintenhoitajaksi. Entäs jos siellä vaikka tarttisi vaatteita, joilla ei sitten olis niin väliä??? Enhän minä nyt hyvänen aika ala uusia ostelemaan, jos kerran kaapissa on tuollasia ei-niin-kivoja-mutta-kuitenkin-sopivia vaatteita... Myös tytön edellinen talvitakki jäi vielä telakalle odottelemaan, jos sillekin vaikka jotain käyttöä sitten kuitenkin tulisi vaikka siellä koulussa...
Sitten ne kaikki lapaset ja pipot..... Ne on sopivia ja ehjiä. Mitä siitä, vaikka ne on olleet kaapin perällä pari talvea..... Ja sit mulla on myös monen monta huivia, vaikka en oikeastaan ole juurikaan huivi-ihminen edes!! (Nyt lähtikin kyllä monta huivia, vain muutama lemppari jäi.)
Mulle tulee noiden vaatteiden kohdalla just tollanen ajatusklikki, että jos ne kerran on ehjiä, niin miksi laitan ne pois ja ostan kenties tilalle uusia. (Myös "hyvin säästäväinen"-minä tulee tässä esille!!) Mulla on esimerkiksi vanha tuulipuvun takki. Aivan ehjä, vaikkakin jo vissiin yli 10v vanha eikä todellakaan enää mitenkään hirveen mieluinen. MUTKU se on ehjä... Sit mulla on paljon enemmän itseäni miellyttävä tuulitakki (jonka olen saanut siskoltani), joka on väriltään valkoinen ja nyttemmin aivan ikitahrainen. Se on niin törtsön näköinen, että ei sillä oikeesti enää kehtaa mihinkään mennä - MUTKU entäs jos sit on koulussa jotain puun kaatamisia ja mitä lie eräretkiä, niin voishan sitä siellä vielä pitää...... kun se on kuitenkin ihan ehjä muuten. Mietin jopa, että alanko värittelee jokaisen tahran päälle tussilla jotain kukkasia..... (ja mielessä kävin myös, että pitäisikö mennä läpi risukkojen ja ryteikköjen noiden takkien kanssa, että ne ihan oikeesti hajoais...)
Lopputulos: ei yhtään vaatetta poistunut kaapista. Siis vaikka ne siellä on seisseet jo valmiiksi käyttämättöminä aika kauan, osa jopa vuosikausia... (esim. se mun aiempi tuulitakki - joka on kuitenkin ollut aikanaan kallis, on edelleen ehjä, pitää täysin vettä jne jne jne)
Sitten vielä otan käsittelyyn ruokakaapin sisältöä.
Mun "kätevä emäntä"-minä on hankkinut meille esimerkiksi hillosokeria oikein useamman paketin joskus oliskohan toissavuonna. Mulla on myös jotain ihmeen siirappia, jota oon johonkin ohjeeseen varmaankin ostanut (ja jota on käytetty kenties 1 tl), samoin mulla on kaakaopäällysteisiä taateleita, joita en vaan kerta kaikkiaan voi syödä (ne tekee aivan kauheat kivut ja närästykset mulle!) eikä ne kelpaa kelleen muullekaan. Sit mulla on noita "nyt minä alan syömään terveellisesti"-minän hankkimia juttuja, kuten kvinoaa, belugalinssejä ja soijajauhoja, jotka käytännössä ei vaan millään hyppää mukaan mun ruoanvalmistukseen... Lisäksi löytyy myös vuosi sitten vanhentunutta kuivahiivaa (koska kyllähän sitä nyt vielä voi käyttää...), kivikovaksi kuivanutta fariinisokeria ja ilmeisesti pohjaton purkki viherjauhetta, jota en koskaan muista käyttää...
Mun "kaikki turha pois"-minä on jo moneen kertaan katsonut monia noista sillä silmällä, että nyt ne lähtee... Mutta sitten tulee ongelma: enhän mä nyt voi roskiin niitä heittää!!! Nehän on RUOKAA, päiväykset on vielä ihan ok ja kaikkea. Mutta MIHIN IHMEESEEN voi laittaa ruoka-aineita, joita ei käytä??? Mä koitan kyllä aika ajoin tsempata itseäni käyttelemään noita kaikkia. Mutta miten ne vaan ei ollenkaan koskaan tule käyttöön?? Mä oikeesti välillä jopa nostelen niitä tohon pöydälle, että "nyt teen tästä kvinoaa" ja "nyt muistan laittaa tätä (kamalan makuista) viherjauhetta smoothien joukkoon". Ja sitten vaivihkaa palautan ne kaappiin/hyllylle...
Sitten vielä yksi asia. Minä pidän itseäni siistinä ihmisenä. Ihannetapauksessa esimerkiksi keittiön pöytä on tuollainen kuvan kaltainen: tyhjä, siisti, vain kynttilöitä jokunen siinä kauniisti...
Käytännössä pöytä on koko viikon näyttänyt lähinnä tältä:
Että se siitäkin kuvitelmasta...
Tänään on nyt kuitenkin sellanen päivä, että tasot siistiintyy ja tavarat siirtyilee oikeille paikoilleen. (Paitsi en kyllä edelleenkään keksi, mihin ne hillosokerit sun muut laittaisin...) Laitoin myös viimein FB-seinälleni kuvia myytävistä kamppeista, mitä aitta pullistelee. Ai että, siinä on kyllä mulla yksi murheenkryyni lisää... ei tuollasta tilaa sais ees olla, minne voi vaan ovesta vipata roinat, jotka sit jää sinne pyörimään ikuisiksi ajoiksi... Hiukan on sellanen fiilis, että sinne nämä "ehkä kirpparille menevät" kamatkin tänään vielä päätyy. Onneksi eilen poika ja miniä otti joitakin kamoja tuosta satsista, vielä kun sais loputkin jonnekin eikä tarttisi sitä kirpparia ees alkaa ajattelemaan...
Sitä piti vielä kysymäni, että ootteko te enemmän sellasia loogisia, järkeviä ja tasaisia ihmisiä, vai tällasia "monipersoonaisia" niin kuin minä?
Oikein mahtavaa pakkaspäivää kaikille - mä taidankin nyt ihan ekana laittaa tulet uuneihin, täällä alkaa olla aika vilakka! (Aamulla oli mittarissa -25 astetta... nyt on kello pian 11 ja mittarissa "enää" -12, juhuu!!)
Heli
Voi kun tätä oli aivan mahtava lukea. Miksikö ??? no siksi kun löydän itseni, ikäänkuin olisin sen omin kätösin kirjoittanut.
VastaaPoistaKoskahan sais itteänsä niskasta kiinni ja tekis kunnon siivouksen kaikille kaapeille :) ??
Hih, no kiva että en ole ainoa jolla on tällaisia mietteitä! Mä kyllä noita kaappeja siivoisin vaikka kuinka, mutta sit joskus se valintojen tekeminen onkin aika vaikeeta ja varsinkin se pois lähtevien tavaroiden pois vieminen...
PoistaMulla toisinaan kamat kerääntyy nurkkiin. Ei vaan löydy sitä niin tarpeellista oikeaa tuulta, että ne sais järjestykseen tahi kokonaan pois huushollista. Ja mitä enemmmän tulee ikää sitä enemmän se on juurikin tuosta omasta energiatasosta kiinni. Silloin kun sitä energiaa riittää alkaa kama liikkumaan, mutta muutoin se kylläkin makaa sijoillaan.
VastaaPoistaNytkin pikkumakkariin, eli mun vaatehuoneeseen on dumpattu sellaista tavaraa, joka tosiaan on pois muista nurkista ja odottelee sitä loppusijoituspaikkaa. Kovasti haluan meidän makkariin lipastoa sekä myös vaatehuoneeseen noiden elfa kori systeemien tilalle, mutta nyt kun ollaan rymsteerattu muita huoneita tuo ns. viimeinen puserrus ottaa näemmä aikaa...
Haaveilen aina kodista, jossa kaikella on oma paikkansa, eikä niitä houkutuksia tulisi tuolla kaupoissa tahi nettiputiikeissa vastaan, jottei järjestys taas menisi kaaokseen.
Tunnistan myös itsestäni tuon, että toisinaan säilön jotain aivan turhaakin härpäkettä tahi vaatekappaletta monia vuosia, kunnes se järjenääni jostain saa kaikupohjaa ja silloin ei tee edes pahaa laitella tavaraa joko kiertoon tahi suoraan roskiin. Sekin ottaa vain sen aikansa...
Ihanaa viikonloppua, auringonpaisteessa on mukavaa pakkasenkin jo himppasen ollessa lauhemmissa lukemissa.
Ostin ensimmäisen narskun, kevät tulkoon maaliskuun myötä =)
Toi kamojen kertyminen nurkkiin on kyllä niin tuttua. Jos vielä saakin sen raivauksen tehtyä, niin mikä ihme siinä on, ettei niitä kamoja saa vietyä jonnekin pois... Mä alan myös liikaakin välillä miettimään, että pitäisinkö sittenkin jonkun vai en, vaikka toisaalta olen myös hyvinkin "julma" siivooja ja pois heittäjä.
PoistaJa huomaan kyllä myös sellasta "turnausväsymystä" aika ajoin tossa puuhassa. Se on tosi ihanaa hommaa ja oon siitä innoissani, mutta tapaan aloittaa yleensä samaan aikaan liian monta projektia - nytkin aloitin jostain kaapista, siirryinkin seuraavaan vaikka edellinen kesken vielä jne jne jne, ja sitten onkin kaikki paikat yhtä aikaa sekaisin eikä mistään meinaa tulla valmista... Nyt mulla on käytännössä mennyt melkein koko tämä lomaviikkoni tässä hommassa. Saas nähdä, niin taas käy niin, että sunnuntainakin on vielä homma vaiheessa, ja sitten alkaakin taas jo arki ja mua ärsyttää, kun en saanut valmiiksi mitään enkä ehtinyt "olla vaan" ja nauttia siitä siisteyden tunteesta... Ajattelen aina, että onkohan sellasta loman määrää olemassakaan, joka riittäis mun raivailuun, kun oikeastaan aina käy näin...???
Mä luulen, että viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset lähtee kotoa ja niiden mukaan laitan koko niiden omaisuuden, tulee jotain ratkaisuja myös noiden "säilytetään tämä nyt varmuuden vuoksi"-vaatteiden suhteen. Ellen sitten ole kuin oma äitini, joka säästi meidän vaatteita ja piti niitä.... Voi hyvänen aika, todellakin totesin tänään, että mä oon kuin oma äitini noiden mulle mahtuvien lasten vaatteiden kanssa! Ja niin kuin mä aikanaan en todellakaan voinut käsittää sitä, kun se säästi niitä meidän vaatteita... =D
Voi, narskut todellakin on keväisiä! Mä en oo viittinyt niitä ostella, kun ei varsinaisesti pääsisi oikeuksiinsa kukkaset tossa mun sekasotkuisella pöydällä... =D
Aurinkoista viikonloppua sulle! ♥
Minulle on tullut oikein kunnon inspiraatio tyhjentää kodista kaikkea mitä ei tule käytettyä. Tullut kannettua monta pahvilaatikollista tavaraa Fidan-kirppikselle ja kummasti on kaatiksellekin lentänyt kaikkea aivan turhaa. Oikein huokuu sellainen siivousinnokkuus! Tiedä sitten mahtaako sillä olla asian kanssa jotain tekemistä, että kesällä meille syntyy esikoisemme - jokin pesänrakennusvietti tässä kenties menossa? :D
VastaaPoistaVoi ihanaa, onnea esikoisen odotukseen! Kyllä sulla varmaan jotain pesänrakennusviettiä on just nyt, on varmasti ihanaa selkiyttää ja laitella kotia valmiiksi pientä varten! ♥
PoistaMä olen todennut sen, että vaikka joskus tulee jotakin vaatetta tai tavaraa kaapeista käytettyäkin, niin kaapeissa on paljon sellaista sisältöä, josta voisin luopua. Mutta kun mun ei tule juurikaan luovuttua. ;) Tai jos jotakin heitän pois niin kaappeihin jää vielä paljon tavaraa sillä ajatuksella, että ehkä vielä joskus tarvitsen ja käytän niitä. (Suurta osaa tavaroista en tule käyttämään.)
VastaaPoistaNo sepä se! On varmaan oikeesti todella paljon sellasta tavaraa, mitkä vaan on siellä kaapissa, mitä käytetään tosi harvoin ja mitä ilmankin voisi olla. Mutta siellä ne vaan majaa pitää vuodesta toiseen... Jotenkin siinä raivaillessa tulee sitten mieleen ne asiat, mihin niitä tavaroita VOISI käyttää, ihan eri asia onkin sitten tuleeko sitä hommaa koskaan oikeesti tehtyä. Mulla ainakin on noita juttuja, sanotaan nyt vaikka jotain askartelutarvikkeita, joiden olemassaolo ei ole mulle mitenkään tähdellistä (koska en askartele). Ajattelen askartelua yleensä vain ja ainoastaan silloin, kun ne kamat sieltä sattuu silmään, mutta sitten ne taas autuaasti unohtuu. Tää on muuten varmaan myös yksi sellanen "mukamas-minä"; askartelija ja tuunailija. Tahtoisin olla luova ja näperrellä asioita, mutta oikeesti en kyllä ole.
PoistaAaahhhahahaha!! Ai että tykkään tavastasi analysoida ja pohtia. Lisäksi tämä kolahti nyt niin omaan polveeni: minä teen tuota samaa, eli jemmaan jotain kaunista mehupulloa vuosia enkä ikinä käytä. Tai asettele servettejä. Herranjestas, taisin OSTAA servettejä viimeksi Ipanan rippijuhliin kolme kesää sitten.... (tyydyn yleensä palaan talouspaperia...)
VastaaPoistaEli ehdottomasti kyllä: kaksi- tai kolmijakoinen hassu persoona asuu myös täällä. Vaikka omalla kohdallani ei vielä niin selkeästi ole löytynyt tuota persoonaa, joka haluaa siivota ja raikota nurkkia tyhjemmäksi. Se tyyppi omalla kohdallani vasta harmittelee, ettei ne itsekseen siistiydy.
Ja allekirjoitan 100% tuon omakotiasumisen kirouksen, että aina on joku "jemma", minne piilotella kaikenlaista "saatan tarvita tai ainakin myyn kirpparilla".
Ihanaa viikonloppua ja mahtavaa tulevaa viikkoa!!
Hih, sielläkin siis samaa ilmassa! Miten sitä ihan oikeesti kuvitteleekiin tekevänsä "sitten joskus" jotakin, mikä ei oikeesti oo yhtään sitä omaa persoonaa edes... No, toisaalta tässä pohtiessa oppii itsestään taas jotakin ja voi ehkä jopa tehdä sille jotain. Eli minun kohdalla ne pullot nyt lähtee... (edes ne!)
PoistaJoo, toi romppeiden hilloamispaikka on kyllä petollinen. Mulla kävi nyt niin hyvin, että kun kuvasin ne aitan kamat pikaisesti ja laitoin ihan vaan faceen seinälleni, niin lähes kaikki kamat meni alta aikayksikön!! Muutaman kympin niistä saan jopa rahaa. Juhuu!! No toisaalta, kävin sitten eilen siskollani, joka on juuri muuttanut uuteen kotiin... ja arvaa tarttuiko matkaan sitten vaikka mitä kivaa, mitä sisko oli laittamassa pois. Tuli taas sellanen "jos vaikka tätä tarttis"-meininki mulle... Ihan kohta isken niiden kamojen kimppuun ja käyn paremmalla ajatuksella läpi. Ja ensi viikon perjantaina mulla on seuraavan kerran vapaapäivä, silloin sitten viimeistään kiikutan kaiken ylimääräisen täältä pois...
Mukavaa sunnuntaita sinne!
Kuulostaa niin tutulta :D
VastaaPoistaSait kyllä todella hyvin kerrottua tästä ristiriidasta itsensä kanssa.
Hauska kuulla, kiitos!
PoistaMeitä samansorttisia taitaa olla enemmänkin... =D
Tää oli ihan hitsin kiva kirjoitus Heli. Luin sen heti tuoreeltaan, mutta en pysty puhelimella kommentoimaan tällä omalla profiilillani, joten oli pakko jättää odottamaan, että päästään ensin perille tänne, minne oltiin tulossa ja pääsen kirjoittamaan "isolla koneella".
VastaaPoistaOn mullekin enemmän kuin tuttua, että maailmassa on niin paljon kaikkea, mitä wannabe-Annukka tekisi, jos oikeasti olisi se, joka mielikuvissaan on, mutta kun ei ole, niin suuri(n) osa hommista on joko ikuisesti aloittamista vaille valmiina tai todellakin ihan täydessä ristiriidassa siihen nähden, mitä oikeasti tekee. Nauratti erityisesti toi sun kokkaaja-säilöjä :D, johon itse voisin lisätä vielä viljelijä-keräilijän :D. Minä kun siis edelleen haaveilen alkavani yhtäkkiä keräilemään sieniä ja marjoja ja säilömään ne aina koko tulevan vuoden tarpeiksi, vaikka oikeasti mut on lapsuudessa orjuutettu noilla hommilla niin, että tulen vihaamaan, tai ainakin välttelemään niitä aina ja ikuisesti. Mutta silti olisi jotenkin niin hienoa, kun olisi pakkaset täynnä itsekerättyjä marjoja ja sen kauniissa purkeissa itse kuivattuja sieniä ja yrttejä ja mitä lie. Ja niistä sitten loihtisin kaikkea herkullista ja ennenkaikkea terveellistä tarjottavaa kauniisti, mutta samalla rennon huolettomasti kattamiini pöytiin... Ja alkaisin yhtäkkiä ärsyyntymisen sijasta rakastamaan appiukon ja omien veljieni yllätysvierailuja ja sitä, että eivät koskaan edes vaivaudu soittamaan ovikelloa, vaan hiippailevat kutsumatta ja yllättäen keskelle taloa. Ei ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun olen ollut sydänkohtauksen partaalla säikähdyksestä. Mutta ihanneminä olisikin ihan vaan cool ja toivottaisi kaikki ovesta putkahtavat tervetulleiksi ja loihtisi sienipiirakan tosta noin vaan käden käänteessä.
Ja sama ihanneminä myös saisi valmiiksi ihan kaikki ajatuksen tasolla haihattelemansa projektit, eikä mikään jäisi ikinä kesken. Ja toki hän myös pukeutuisi rennosti, mutta tyylikkäästi ja olisi aina trendien harjalla, eikä ikuinen perusjuntti ja verkkaripentti :).
Välillä sitä on tosiaan vaikea hahmottaa, kuka ja mikä oikeasti on. Todellisen ja ihanneminän lisäksi kun on olemassa vielä aika monta muutakin minää. Työminä ainakin.
Kiitos tästä ja seesteistä viikonloppua Heli :) <3
Hih, ihana Annukka!! ♥ Mä ihan unohdin mainita ton viljelijä-keräilijä-minän!! =D Sehän on tottakai myös mun haaveissa ja kuvitelmissa, onhan mulla tuota pihaa vaikka muille jakaa ja mahdollisuuksia vaikka mihin... Lisäksi mietin, että olisin jonkunlainen luonnonvara-ihminen ja omavarainenkin mielellään, siis villiyrtit ja sellaset vois olla myös osaamislistalla (eivätkä siis todellakaan ole) ja perunaa kasvais jonossa pihamaalla. Ja todella mielelläni olisin myös jonkun sortin hippi ja oikein tosi luomuilija.
PoistaNo, ehkä toisaalta pitää ihmisellä jotain haaveita ollakin? Vaikka sitten kuitenkin mietin, että miksi sitä kiusaa itseään haaveilemalla olevansa joku muu kuin on? Miksi en mäkin nyt oo tätä lomaa käyttänyt vaikka sohvalla maaten ja ihania kirjoja lukien?? Ei, mä oon kaivanu kaappeja (josta kyllä oikeasti tykkään), eikä se oikeastaan olekaan mikään ongelma. Ongelma ja stressi tulee siitä, että käytän oikeesti todella paljon aikaa ja energiaa sen turhan rojun siirtelyyn. Nyt tosiaan toin eilen siskon luota vielä lisää kamaa, monenlaista kivaa ja ihanaa, ja oikeastaan toin niitä isosti myös omillaan asuvia lapsiani varten ja osittain myös naapuria ajatellen... (eli en ees itelleni!) Kohta alan perkaamaan niitä tarkemmin ja sitten alkaa niiden sinne sun tänne kiikuttaminen...
Mua jo valmiiksi stressaa ajatus, että tänään on loman VIIMEINEN päivä, pitää siivota talo (sillä sehän on vielä tekemättä) ja sitten onkin ilta ja loma on OHI ja huomenna on palattava arkeen ja voi eiiiiiii... hommat on kesken eikä ne tuu ikinä valmiiksi, samat pussukat ja nyssäkät edelleen seisoo tossa penkkisohvalla eikä täällä ole IKINÄ siistiä kunnolla...
No hei, tuo kuulostaa kyllä aika hassulta, että teille marssitaan vaan sisälle tuosta noin! Paitsi että huh, mehän mennään juuri sillä tavalla aina appiukon luokse... No kyllä me sentään aina ovella huhuillaan, ettei vaan ryysitä suoraan keskelle taloa varoittamatta mitenkään. Sun tarvii laittaa ovi lukkoon, että alkavat soittaa ensin ovikelloa edes...
Mukavaa viikonlopun jatkoa ja ensi viikkoa sulle! ♥
Niin tuttua, että tavaraa kertyy nurkkiin. Minua on onneksi suojellut aina pienet varastotilat, niin on pakko heittää ylimääräinen kierrätykseen. Nyt keittiön siivouksen yhteydessä vein neljä muovilaatikollista tavaraa varastoon. Päätin, että jos en kaipaile ja muista niitä, vien kylmästi kierrätykseen. Aikanaan unohtuvat kokonaan. Ja ostelen kuitenkin taas joskus kirppareilta lisää:))
VastaaPoistaMeillä on myöskin onneksi pienet varastotilat täällä sisällä. Eli siis en ole säilönyt vaatetta ja liinaa ja sen sellaista juurikaan.
PoistaMutta sitten on tosiaan toi aitta... Sinne noi kotoa jo muuttaneet lapset sitten on tuoneet kamoja, jotka on olleet heillä täältä kotoa ja joita eivät enää tarvitse. Esimerkiksi meidän vanha sohva kiersi ensin yhdelle lapselle ja sitten toiselle, ja kun saivat sitten osteltua uusia ikiomia itselleen, se vanha palautui meille. Samoin tuli yksi iso lipasto, koulupöytä, pieniä lipastoja... Minä sitten niitä sieltä myyn pois. Onneksi ovat hyvin menneet kaupaksi. Mutta on tuo hermostuttava romukasa koko aitta!
Voi ihana Heli! ❤ Mä niin tasan ymmärrän sua! Oon tullut siihen tulokseen, että kaikkea pitää kokeilla ja sitten ne itselle oikeasti tärkeät asiat ottaa jäädäkseen jos niin on. Kuten mulla toi kasvihuoneviljely. Piti kokeilla ja kasvattaa yhtä jos toistakin juttua, siemenestä idättää jne. mutta nyt olen parin kesän aikana todennut, että priorisoin tekemiseni ihan muualle kuin puutarhahommiin ja nyppimiseen, kasteluun, lannoittamiseen... Mutta hyvä että kokeilin ja nyt voin tyytyväisenä koristella kasvihuonetta tunnelmavaloilla ja kukilla :D Ihanneminä edelleen kasvattaisi kaiken alusta itse ja suuntaisi intonsa aina vain haasteellisempiin kasvatettaviin ;)
VastaaPoistaOi voi, mulla on myös tuo viljelyhomma... kuvittelen, että joku vuosi vielä innostun pihasta ja puutarhasta. Haaveilen siitä kasvihuoneestakin. Mutta ehkä kannattaisi lopettaa haaveilu ja todeta vaan, että en mä sit kuitenkaan sillä mitään tekis pidemmän päälle... Toivoisin oikeesti, että puutarhakärpänen purisi mua, mutta kun ei se vaan ole kohdalle sattunut!
PoistaMä oon muuten huomannut ton "kaikkea pitää kokeilla"-homman monen ruoan kohdalla. Siis vegaanisen sellaisen. Olen ostellut sitä sun tätä ja todennut, että "ei hyvä". Mutta hyvä kun kokeilin. Jatkossa kuitenkin jäävät multa kauppaan, eikä tarvii enää miettiä, olisko ne hyviä vai eivät. (Oikeesti moni tuote on kyllä ollut totaaliinen pettymys!!! Odotin ja odotin, että löytäisin esimerkiksi vegaanisia proteiinipatukoita, kun näin että sellaisia on tullut. Into piukeena ostin sitten, kun löysin. No, tulipahan maistettua!! Olivat kuin koirien Dentasticksit koostumukseltaan... ja melkein maultaankin. =D Samoin ihan kamalaksi olen todennut myös Valion uudet kaurajogurtit...)
Kivaa tulevaa viikkoa sulle! ♥
Kuulostaapa tutulta. Toisaalta sitä minää voi pikku hiljaa yrittää siirtää kohti sitä ihanneminää, jos se tuottaa iloa. Pääasia taitaa olla se, että keskittyy positiivisiin asioihin. Itselläni on paha tapa innostua jostain ja sitten heittäytyä siihen täysillä ennen kuin pian löytää jotain uutta.
VastaaPoistaTotta tuo, että ihanneminää kohti voisi pikkuhiljaa suuntautua! Olen aika paljon tässä taas miettinytkin tuota asiaa. Valo-blogin Taru kirjoitteli tosi hyviä juttuja siitä aiheesta just äskettäin. Mä oon myös vähän tuollanen innostuja, tai oon ainakin ollu... nykyään oon enemmän vaan väsynyt, enkä jaksa oikein mitään. =D
PoistaHienot kuvat, nuo pajunkissat on sitten ihania♥ ja voi miten alkoi melkeinpä hymyilyttämään kun kuulosti niin tutulta:) Toinen minä olisi täälläkin tosiaan sitä mieltä ettei tavaroita tarvitse säilöä..vähempi parempi ja sitten se toinen on sitä mieltä että kaikki on hamstrattava "Saattaa tarvita..":) Tätä työstetään.. Mukavaa maaliskuuta!
VastaaPoistaSellasta se on ihmisen elämä, kahteen suuntaan kiskomista. Taitaa olla melko tavallinen vaiva tämä "juupas-eipäs-tauti". =D
PoistaMukavaa maaliskuuta sullekin! ♥
tunnistan hyvin tämän tasot vs kasat -probleemin :)
VastaaPoista=D Sellasta se vaan tuppaa olemaan, vaikka muuta kuvittelee... =D
Poista