Mua inspiroi ihan tavattoman paljon kaikki kodinhoitoon ja järjestämiseen liittyvät asiat; blogit, kirjat, lehtijutut, ohjelmat... jopa lapsen yläasteen köksänkirja... Olen tosi monta kertaa miettinyt, että miksi, oi miksi, en keksinyt silloin aikanaan itse tätä asiaa tuotteistaa ja saanut siitä vaikka ammattia itselleni?? Tai miksi en ole hakeutunut alalle, jossa sitä voisi toteuttaa?? Tai miksi en vaan mene jonnekin ryhmiin sitä toteuttamaan, esimerkiksi Marttoihin??
No, toisaalta tykkään sitten kyllä vaan toteuttaa sitä ihan itsekseni. Luen, katson videoita ja ohjelmia - ja järjestelen. Kerta kaikkiaan joka viikonloppu mä mietin, että minkähän kaapin mä voisin järjestellä... En todellakaan joka viikonloppu jotain järjestä, mutta no, mieli tekisi kuitenkin.
Mä seuraan esimerkiksi Rakastu arkeen -blogia ja myös Lauran YouTube-kanavaa. (Suosittelen, jos yhtään nämä järkkäilyt kiinnostaa!) Jokaisen videon päätteeksi mun sormet syyhyää järkätä itekin jotain, kenties vaikka sitä samaa paikkaa, mitä videolla on järkätty. Ihailen niin kovasti Lauran todella jämptiä kotia ja järjestystä! Meillä ei ihan niin selkeää kyllä ole, vaikka koenkin, että meillä on järjestelmällistä ja mulla on vähemmän tavaraa kuin monella muulla. No, silti niitä kasoja multa aina löytyy, esimerkiksi nyt on penkkisohvan päällä taas kassi jos toinenkin... MUTTA; ne on niitä pois lähteviä kamoja.
Olen miettinyt sitäkin, että jos olisin filmaattinen tyyppi, tykkäisin itsekin tehdä järjestelyvideoita. Mutta en ole filmaattinen, eli en niitä tee. Mietinkin, että tekisinköhän vaikka postauksia siitä, miten mä järjestän ja mitä meillä kaapeista löytyy...? Koen hyvin suurta samankaltaisuutta Lauran kanssa niin monta kertaa, eli mulla on aivan samoja mietteitä ja samalla tyylillä joku asia hoidossa. Ai että kun on vaan niin ihanaa kaikki selkeys ja se, kun tavaroita on vaan vähän ja tarpeellista, ja ne on paikoillaan!
Ymmärrän kyllä, että kaikille se aihe ei kolahda. No, ei mullekaan kolahda vaikka korttiaskartelu taikka korujen tekeminen, tai kuntosalijutut tai leipominen. Eli meitä on monenlaisia ja hyvä niin! En ollenkaan tarkoita, että kaikkien pitäisi olla sellasia himojärjestäjiä mitä itse oon. Mulle nää jutut on kuitenkin tosi lähellä sydäntä ja mä vaan kerta kaikkiaan rakastan Marie Kondon yksinkertaistamista taikka vaikka Lauran lyhyitä ja ytimekkäitä videoita. Kyllä, todellakin on kiinnostavaa nähdä, miten joku järjestää kylppärin taikka paketointitarvikkeet!!
Joten mä taidan kehitellä jotain järkkäilyjuttuja tänne itsekin. (Ei vitsi, nytkin on niin kauhee vimma iskeä jonkun kaapin kimppuun.... mä tässä kirjottaessani koko ajan tähyilen sinne tänne, että mitä mä voisin vähän järkätä ja raivata...) Ja jos en tee varsinaisesti järkkäilyjuttuja, niin jotain sinne päin kuitenkin... Musta esimerkiksi kaikki ne sellaset "mitä laukkuni on syönyt"-jutut on tosi kivoja.
Sellaisia lauantaimietteitä siis täällä. Oon herännyt tänä(kin) aamuna ennen kuutta... ja noussut myös jo silloin kuuden kieppeissä. Oon koittanut vähän järkeistää iltoja ja mennä ajoissa nukkumaan, ja tää rytmi onkin nyt sellanen, että nukuttaa armottomasti jo ennen kymppiä illalla ja sitten vastaavasti olen hereillä jo kuudelta. No, arkena se on ihan toimivaa, kun kello soi miehellä kuitenkin 6:15, mutta voishan sitä viikonloppuisin vähän myöhempäänkin nukkua. Toisaalta aamut on mun lempiaikaa, ja tänäkin aamuna olen ehtinyt jo pestä monta koneellista pyykkiä, kirjoitella työharjottelupäiväkirjaa (ja tätä blogiakin), lukea monta lehteä mitkä on olleet rästissä jne.
Itse asiassa....... oon vähän miettinyt, että mulla pukkaa olla päällä nyt sellanen "pakko tehdä koko ajan jotain"-vaihe. Tunnen olevani jotenkin tosi laiska ja saamaton, jos en koko ajan puuhaa jotain. Talvilomalla se oli vähän huonokin juttu, koska koko ajan oli tunne, että on hommat kesken, loma kuluu, kohta se loppuu, hommat on edelleen kesken... Eli en osaa relata. Lomaviikon sunnuntaina olin oikeasti ihan poikki... Eli vaikka tekeminen on kivaa ja innostavaa, se pitäisi silti joskus vaan lopettaa. Ja olla vaan.
...kuten vaikka tuo kuvan kissa, joka todellakin on "ollut vaan" koko talven, näyttämättä naamaansa pihalla montaakaan kertaa... Se vaan makaa ja syö. Ja nyttemmin näköjään myös pissaa kylppärin lattialla oleviin pyykkikasoihin, argh!! No, se alkaa olla jo jonkun ikäinen, 13,5 vuotta (vaikka ei mielestäni siltikään mitenkään kauhean vanha), joten pitää seurailla jos se tuosta vähän virkistyisi. Ja lopettaisi sen pissailun mielellään myös. En usko, että se on mitenkään kipeä ja siksi pissaa. Uskon ennemminkin, että se vaan kokee, että jaa, en mä tästä taida jaksaa yläkertaan hiekkalaatikolle lähteä, kun voin kusaista tähän pehmoiseen pyykkikasaankin... Se siis majailee tosi paljon tuolla kylppärissä lattialämmityksen päällä. Tuossa sohvan päällä on sitten sen toinen vakituinen majapaikka, ja siihen asettelin kauniiksi sisustuselementiksi siskolta saadun vessan maton... tuo kohta on aina niin raivostuttavasti kuorrutettu karvalla, että jotain piti keksiä!!
Mutta hei... nyt mä taidan lopettaa ja suorittaa seuraavaksi tämän kyltin osoittamaa juttua:
Ja sen jälkeen mä taidan kyllä kuitenkin katella vähän noita kaappeja ja kamppeita... se on kuitenkin mun mielestä ihan parasta hommaa näin lauantain ratoksi!
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Heli
Kyllä mua ainakin kiinnostaa! Tosi kivaa, jos päätät tehdä enemmänkin postauksia aiheesta :)
VastaaPoistaItekään en yhtään ymmärrä niitä, joilla on käyttötavaroiden kaapit ihan sekaisin :D Miten ihmeessä niistä ees löytää mitään, en tajua.
No kiva jos kiinnostusta löytyy! Mun täytyy vähän miettiä, mistä aiheesta aloittaisin... ehkä ihan ekana vaan siitä laukkuni sisällöstä. =D
PoistaJa juu, intohimoisena karsijana ja järjestäjänä mullekaan ei aukene, miten toisille se onkin niin vastenmielistä hommaa ja kaapit pursuaa. Ja tuo just, että eihän sieltä löydä mitään. Mä aina hämmästelen, että tarvii siis tosiaan olla oppaita ja ihmisiä neuvomaan, miten kaapit kannattaa järjestää. Ja siltikin ne kaikki kiehtoo mua todella paljon ja luen aina ne innolla!! Ja toisaalta mullahan aivan sormet syyhyäisi päästä sellasia kaappeja siivoamaan...
Mutta kuten tosiaan sanoinkin, meitä on niin monenlaisia. Varmasti on heitäkin, jotka ei voi tajuta, miksi mä mieluummin siivoan kaappeja kuin vaikkapa olen ulkona, tai miksi mä en yhtään innostu puutarhuroinnista, vaikka pihaa olisi siihen hommaan tosi paljon jne.
Palaillaan siis tähän aiheeseen jatkossa myös täällä mun blogissa!
Hienot kuvat ja suloinen kisu kuvassa! Voi miten minä ihailen siisteyttä ja järjestelmällisyyttä...omat kaapit kun on aina sellaisen "hallitun" kaaoksen vallassa vaikka kuinka yrittäisi niitä siistiä:) Toissa viikolla kyllä putsasin pöytiä ja yritin poistaa mahdollisimman paljon ylimääräistä roipetta, kyllä sitä vieläkin jäi:) Kiva kun jokaiselle on se oma juttu mistä tykkää ja sen tekemisestä nauttii! Ihanaa viikonloppua♥
VastaaPoistaKiitos, kuvat on aika vanhoja lukuun ottamatta tuota kissan kuvaa. =) Ja todellakin just noin, että jokaiselle on olemassa varmasti joku asia, joka oikein tosissaan sytyttää! Mulla se on tämä järjestely, jollain toisella joku muu. Ja kuule, kyllä mullakin sitä tavaraa aina vaan löytyy, sellasta poistettavaa, kun oikein kaivelee... Toisten tavaroiden kanssa sen luopumisen suhteen pitää tehdä jopa sellanen pidemmän kaavan mukainen ajatustyö, ennen kuin tosiaan toteaa, että ei sitä tavaraa ihan oikeesti koskaan tartte. Mulla just on taas lähdössä esimerkiksi tuikkukippoja, joita olen hillonnut aika pitkään, mutta aina vaan miettinyt, että kyllä mä tätä vielä jossain varmaan käytän... enkä käytä kuitenkaan. =D
PoistaOikein kivaa viikonlopun jatkoa sullekin! ♥
Mä niin ihailein siistejä ja järjestelmällisiä koteja. Itse en ihan sellaiseen veny, joskaan ei meillä nyt mikään kaatopaikkakaan ole. Välillä itsellenikin iskee järjestelyvimma, kuten tällä kertaa vaatekaappiini. Noista järkkäilyistä vaan tuppaa kasvamaan aina sellainen megaluokan häppening, etten ihan hetken mielijohteesta jaksa siihen ryhtyä. Kun alkaa järkkäillä, niin yhtäkkiä onkin koko huusholli sekaisin, kun on hirveät kasat ja pinot ympäriinsä. Osa menossa kierrätykseen, osa takaisin kaappiin, osa pyykkiin, osa korjattavaksi (millä ajalla muka, heh?) ja ties mitä muita pinoja... :D
VastaaPoistaTee ihmeessä aiheesta postauksia, mä ainakin luen mielenkiinnolla!
No joo, kyllä nää munkin järkkäilyt välillä on sellasia - tai oikeastaan useimmiten - että tempaisen levälleen sitten yhtä aikaa puoli taloa. Sitten nyhrystelen paikkoja kuosiin vähän hitaammalla valmistumis-aikataululla vaan. Mulla ei oo enää noita lapsia täällä jaloissa, niin saapi olla kämppä levällään helpommin.
PoistaNoi odottavat kamat on kyllä sellanen riesa aina, helpostihan ne kaapit tyhjentää mutta entäs sit, kun pitäis laittaa kamat autoon ja ajaa sillä autolla jonnekin, useimmiten vielä moneen eri paikkaan viemään niitä pois... sitä ei kyllä meinaa saada aikaan. Nyt kävi kyllä totaalinen onnenpotku, kun yksi tuttu vei kaiken täältä mennessään lauantaina, sain helpolla paikat siistiksi!
Kiva jos aihe kiinnostaa, koitan näperrellä lisää postauksia aiheesta!
Sä oot just sellanen ihana hääräilijä! ❤ Ja voi nenäkissa kun se on söpö. Meijän kaniherra lähti lauantaina illalla ikiuneen ja oon pari päivää parkunu silmät päästäni. Aina se on yhtä kamalaa luopua lemmikistä :( Ne on kuitenkin iso osa ihan jokapäiväistä arkea.
VastaaPoistaVoi kaniherraa!! =( Kyllä luopuminen on valtava suru. ♥ Meillä oli perjantaina koiran lähdön vuosipäivä ja kyllä siinä klo 10 aikaan oli aika ahdistava olo, kun muistelin, että siihen aikaan se tohtori saapui ja alkoi olla rakkaan koiran viimeiset hetket käsillä... Kyllä mä itken vieläkin välillä ihan hillittömästi sen otuksen perään!! ♥ Onhan näitä otuksia täällä vielä jäljelläkin, mutta ei sitä rakkainta korvaa kukaan koskaan. =( Tsemppiä sulle!! ♥
Poista