leiritulia, vähiä unia, järkyttävä asunto ja muuta sellasta

Viime viikolla meillä oli koulussa retki yhdelle eräkämpälle, jossa oltiin yötä. Oltiin samassa paikassa myös viime vuonna, silloin oltiin "asiakkaita" ylempiluokkalaisille ja nyt oltiin sitten itse se järjestävä taho. Oli kiva kyllä suunnitella sinne juttuja, mielestäni hirmuisen hyvää oppia saa just tällaisesta oikeasta tekemisestä.

Meitä "kakkosluokkalaisia" meni sinne paikkaan muutama jo edellisenä päivänä ihan omaan piikkiin. Silloin oli eväät vähän erilaiset kuin sitten varsinaisen harjoittelu/työtehtävän aikana... Oli kyllä tosi kiva ilta/yö. Syötiin, juotiin, saunottiin ja minä jopa uin. En olis uskonut, mutta sinne vaan pulahdin lampeen sujuvasti.

Seuraavana päivänä tuli sitten tosiaan ne meidän "asiakkaat" eli tän meidän linjan uudet opiskelijat. Mukavaa oli heidänkin kanssa siellä olla. Mun homma oli olla yhtenä ruokavastaavana, eli suunniteltiin syömiset koko porukalle. Kasvisruokalinjalla mentiin pääasiassa - ja se oli ihan yhteinen päätös, ei mikään minun oma juttu. Luonnon ja maapallon hyväksi voi tehdä niin paljon ja yksi iso asia on ruokavalinnat, eli kasvisruoan lisääminen. Tätä haluttiin siis tuoda tiedoksi myös niille ykkösille. 

Jonkun verran oli muitakin koulujuttuja siellä mulla, esimerkiksi vesinäytteiden ottamista ja vähän myös kauppayrttien ja -marjojen tunnistamista. Tuo on hyvä paikka siitäkin, että sieltä löytyy tunnistettavaksi sellaisetkin "erikoisuudet" kuin hilla ja karpalo - itse asiassa viime vuonna itse ihan ekaa kertaa ikinä näin ne luonnossa. (Enkä ole sen koommin muualla sitten nähnytkään.)

Teetä tuli kyllä lipitettyä ihan urakalla. Ja relailtua. Mitäs siellä muuta kuin syötiin ja hengailtiin pääasiassa. Istuttiin nuotiolla, tuijotettiin tulta. Parin luokkalaiseni kanssa notkuttiin vielä yöllä laiturilla tuijottelemassa tähtiä. Voi miten mahtavaa sekin oli siellä keskellä "ei mitään" umpipimeässä! Meillä on kyllä niin ihana luokka ja kaikki ollaan ikään ja sukupuoleen katsomatta kavereita. Nytkin niitä tähtiä katselin minua 15v nuoremman naisen sekä omien poikieni ikäisen pojan (joka sivumennen sanoen tietää kyllä aivan älyttömän paljon kaikista luontoon liittyvistä asioista, esim. linnuista, ötököistä, kasveista...) kanssa. 

Sen verran olin luuseri, että nukuin molemmat yöt mökissä ihan sängyssä (makuupussissa). Muutama muukin nukkui siellä, mutta useampi kyllä ihan telttaili. Muutama nukkui jopa avoimessa laavussa! Huhhuh, toi telttailu (puhumattakaan laavuilusta...) on mulle kyllä vähän sellanen juttu, mitä oikeesti pitäisi treenata. Jotenkin vaan kammoan niin paljon sitä palelemista. Mulla on mukamas hyvä makuupussi, mutta silti palelen. No, ehkä joskus...

Reissusta palattuani olin kyllä niin järkyttävän väsynyt, ettei oo tottakaan! Menin suoraan vessaan, sitten suihkuun ja sitten tuli ihan töttöröö olo... jota jatkuikin koko viikonlopun. Kiitos siitä kuuluu osittain myös tuolle pikkurakkaalle, joka on kyllä aivan ihanaakin ihanampi, mutta kuitenkin vasta 1v... mummon pikku takiainen, koko ajan sylissä. Ja ei nyt ihan varsinaisesti voi sanoa, että nukkuisi läpi yön... Neiti menee nukkumaan kyllä illalla jo siinä klo 19 kieppeillä ja vetelee periaatteessa 12-13 tunnin unet. Mutta yöllä on myös äänessä välillä ja minähän herään ihan aina... 

Tämä viikko on ollut sitten rauhallisempaa, kun neiti on äitinsä luona. Siis oikeesti, niin ihana kuin tuollanen pikkuinen onkin, niin ei sitä vanha enää meinaa ihan täyspäiväisesti jaksaa!

Jotakin kummallista on minun päässä naksahtanut tän syksyn aikana. Olen nimittäin aivan oma-aloitteisesti käynyt muutaman kerran sienessä! En kylläkään tunnista kuin tuon kanttarellin... mutta sitä siis on nyt pakkasessakin muutaman annoksen verran sen lisäksi, että olen sitä myös jokusen kerran kokkaillut ruoaksi itselleni. Ällistyttävää! Metsässä haahuilua vaan rajoittaa todella paljon nyt ne saakelin hirvikärpäset, joiden kanssa tuun aivan hulluksi!! Joten en tiedä vieläkö sieniretket nyt jatkuu. 

Meinaan myös muutoin täällä marttailla, olen nimittäin kerännyt meidän ainokaisesta omenapuusta jo ämpärikaupalla omppuja... niistä on aivan välttämätöntä kyllä jotain tehdä. Pääasiassa varmaankin ihan vaan sosetta tai hilloa. Olen antanut omppuja muillekin ja koittanut keksiä mihin niitä työntäisin... (pari ämpärillistä on jo kompostiinkin mennyt) Omena"tuskaa" olen aikeissa tehdä myös. (Eli siis kaura-omenapaistosta, omenatoskaa.)

Syksy on todellakin saapunut. Kelit on olleet vielä lämpimät, mutta niin vaan naapurin pellot on jo käyty puimassa ja puputkin muutti eilen illalla sisätiloihin. Illat pimenee ja meillä on alkanut synttärisuma, kun viime kuun loppupuolella ensin kuopus täytti 17v, tänään on vanhemman pojan 22v-synttärit, lauantaina on nuoremman pojan 20v-synttärit, parin viikon päästä appiukon ja mieheni synttärit... Jopa meidän kissalla oli synttärit ja koirankin syndet olisi tässä kuussa, jos hän vielä olis täällä meidän tykönämme. ♥

Myös surua on ollut, sillä minun vanha mummoni lähti täältä ajasta ikuisuuteen tämän kuun alussa. Hän ehti kunnioitettavaan 92 vuoden ikään ja oli kyllä koko suvun keskipiste. Mummo hoiti paljon meitä lukuisia lapsenlapsiaan, monet ihanat muistot on sieltä. Samoin muistan joulut, kun koko iso suku sinne kokoontui. Nyt on mummola myynnissä, se on aika vaikea asia mulle, jotenkin se on ollut niin tärkeä paikka. 

Surullista ja haikeaa siis on ollut nyt ajatella, että enää ei ole mummoa eikä kohta mummolaakaan. Suvusta ei kukaan sitä itselleen lunastanut, joten vieraalle se sitten menee. Mummolani on rintamamiestalo kaupungissa, siellä on iso pihamaa ja mummo oli tosi ahkera kasvimaiden pitäjä. Aina haaveilin, että joskus sen itselleni hankkisin, mutta eipä se ihan niin helppoa ole ja asutaan kuitenkin aika kaukana sieltä.

Tämän (ja edellisen) viikon ohjelmaan on kuulunut muun muassa pojan uuden asunnon siivouksen ja remontin suunnittelua. Kyllä on sellainen läävä se kämppä, että voi apua... tässä ollaan nyt sitten mietitty miten se homma oikein hoidettaisi, että siitä saisi ihmisasumuksen. Tytär lupautui kaverinsa kanssa sen siivoamaan lattiasta kattoon (saa hyvät aineet sekä tarvittavat pelit ja vehkeet sinne käyttöönsä) ja sitten ei muuta kuin maalia ja tapettia ja osittain myös lattiamattoa uusiksi vaan. Olisi kyllä ihan hienoa saada pojalle kämppä, niin saisi sitten mummo ja vaari täällä nukkua jatkossa yönsä ihan rauhassa... =D 

Mutta en mä kyllä ymmärrä ihmisiä; miten joku kehtaa jättää asunnon tuohon kuntoon?? Tai miten joku kehtaa vuokrata tuon näköistä kämppää eteenpäin?? Vuokraisäntä on tullut kyllä ihan kiitettävästi asiassa vastaan, lupautui heti hankkimaan uuden jääkaapin ja hellan (molemmat oli aivan räjähtäneitä...) ja ilmeisesti maksaa myös remonttitarpeet ja tulee vuokrassakin vastaan koska siellä on niin iso siivous tehtävä. Mutta silti!! No, pääasia että pikkupirpanankin on siellä turvallista olla. Että ei muuta kun jaksaa, jaksaa... vielä hetki pitää painaa, auttaa ja remontoida jne, ja sitten se maali siellä häämöttää.

Sellasta kaikkea siis täällä on tapahtunut viime aikoina. Mä koitan tällä viikolla saada taas valmiiksi läjän koulutehtäviä. Mies on sairaslomalla, siihen iski jonkun sortin flunssa (ja just, kun olis viikonloppuna pakerrettava sen pojan kämpän kanssa... toivottavasti paranee siihen mennessä). Ulkona satelee, ilta hämärtyy... Kohta alan varmaan kahvin keittoon, jos tänne noita lapsosia tulisi veljeään vähän juhlistamaan. Melkein tekis mieli kynttilöitä sytytellä ja laitella tulia takkaankin jo. Ihanan syksyistä!! ♥

Kivaa viikon jatkoa teille!

Heli