Vuosikatsaus 2020

 

Jaahas, olisikohan se aika paketoida vuosi 2020 kasaan. Tämä on kyllä kaikkineen ollut aikamoisen ikimuistoinen vuosi, eikä välttämättä hyvässä mielessä... Omaan elämään tuo pirullinen korona ei ole vaikuttanut mitenkään erityisen suuresti; lähinnä se on tuonut vain maskit kauppareissuille. Toisaalta onhan tässä joutunut miettimään esimerkiksi ystävien ja sukulaisten tapaamisia ihan uudella tavalla ja ne on kyllä olleet todennäkäisesti vähemmällä kuin mitä muutoin olisi. Mutta pääasiassa mä olen kuitenkin vain kotosalla, joten siinä mielessä ei ole suurta muutosta mun elämään tästä tullut.

Tässä olisi nyt kuitenkin pieni kooste kuluneesta vuodesta. Ei mitään ihmeellistä, mutta ompa nyt vähän koottuna yhteen postaukseen asioita, joita vuoden aikana on tapahtunut.

Tammikuu oli ainakin kuvista päätellen ilmeisen vähäluminen. Kävin yksin Repovedellä. Käytiin tyttären ja tyttärentyttären kanssa elokuvissa katsomassa Frozen. Kouluni jatkui ja taas oli tunne uuden moduulin alkaessa, että tavaraa kaadetaan saavilla päälle, ennen kuin tilanne alkoi paremmin hahmottua. Naapurissa oli bileet, joista toipuminen kesti tovin.

Helmikuussa oli ihan ihme kelit. Metsä oli pääosin lumeton ja piha välillä suorastaan lainehti vettä ja välillä oli jääkenttänä. Käytiin pikkumurun kanssa retkellä lähimetsässä, mukana barbi ja tietenkin eväät (matkaa lähimetsään on siis muutama sata metriä...). Kaveri kävi meillä kylässä ja käytiin porukalla katsomassa bändejä. Esikoinen täytti 25v. Ja taas käytiin elokuvissa, tällä kertaa katsomassa Teräsleidit ja joku muukin, jota en enää kyllä nyt muista. Aloitin innoissani jumpan ja kuntosalin ja ajattelin, että tämä on se kevät, kun minä viimeinkin oikeasti kunnostaudun liikunnan saralla. No, haaveeksi jäi...  

Maaliskuun lopulla kukkivat jo ekat leskenlehdet!  Kävin taas Repovedellä. Ei voinut kyllä talviretkeilystä juurikaan puhua, kun lunta ei ollut kuin nimeksi. Mulla oli kovasti kouluhommia, muun muassa moduulin lopun tentti. Se riivatun korona teki tuloaan ja sekoitti koko maailman. Kyllä oli outoa, kun Suomessakin meni jopa maan rajat kiinni!! Ja siihen tosiaan sitten loppui ne mun hyvin alkaneet liikuntaharrastuksetkin, kun myös liikuntapaikat tietenkin sulkeutui. Meille tuli uusi lemmikki, kuningaspyton Pörrö (jep, nimi ei varsinaisesti kuvaa ulkonäköä...) ja tyttökin palautui opiskelupaikkakunnalta kotiin etäopiskelijaksi. Korona pelotti mua kyllä kieltämättä aika paljon silloin alussa.

Huhtikuussa sai jo hörppiä teetä pihakeinussa, vaikka välillä nähtiin kyllä vielä luntakin. Koronan takia suunnistuskausi alkoi omatoimisuunnistuksena, mikä olikin yllättävän mukavaa, kun ei ollut minkäänlaisia aikapaineita (ikään kuin mulla koskaan olis mitään asiaa sinne kärkikahinoihin... ennemminkin hätyyttelen yleensä sitä häntäpäätä!). Meidän ympäriltä kulotettiin pellot jokakeväiseen tapaan. Koira kävi hammaslääkärissä ja kissa piti mulle seuraa opiskellessa.

Toukokuussa saatiin vielä luntakin, mutta kyllä se siitä sitten kesää kohti alkoi kuitenkin kääntymään.  Minä intouduin laittelemaan viimeinkin meidän pihaa ja sinne ilmestyivät niin mansikka- ja kukkamaat kuin aronia-aidannekin. Koulussa oli kevään viimeiset tentit ja eka kouluvuosi päättyi ihan mukavissa merkeissä ja hyvin arvosanoin. Vappuna paistettiin pihalla munkkeja ja äitienpäivä oli ja meni. Tein kovasti suunnitelmia kesää varten, koska mulla oli tiedossa melkoisen vapaa kesä.

Kesäkuussa kukki omenapuu ihan mielettömän runsaasti! Syksyllä saatiinkin oikein ennätyssato meidän pikku puusta. Istutin myös pari laatikollista perunoita. Vietettiin pienesti toisen pojan valmistujaisia. Juhannuksena istuttiin iltaa tuttavien ihanalla rantapaikalla. Välillä oli suorastaan hellettä ja pihan kasvit vaati hirmuista kastelua. Paistettiin pihalla lettuja ja käytiin Ikeassa naisporukalla.

Heinäkuussa ystävä kyläili meillä ja minä sitten heillä. Käytiin muun muassa ihanassa Lammassaaressa. Juhlittiin pikkumurun 3v synttäreitä ja oli mulla itselläkin synttärit. Käytiin Porvoossa mun synttäripäivänä ja palasin sitten sinne vielä uudestaan loppukuusta, jolloin shoppailin läjän ihania vaatteita. Kotona rempattiin, tällä kertaa saatiin räystään aluset kuntoon ja niitä varten maalasin muutaman sata metriä lautaa. Syötiin ekat omat perunat ja pakastin reippaat määrät mustikoita ja mansikoita. Meillä oli 25v hääpäivä.

Elokuussa tein pienen roadtripin, kun tapasin vanhoja ystäviä yläasteajoilta yli 30v takaa (hui, miten vanha mä jo oon!!). Treffasin myös blogiystäväni Sirkun ja Marketan samalla reissulla. Kotikulmilla käytiin töllöttelemässä ihmeitten ihmettä, eli Kimolan uutta kanavaa. Keikuin talon katolla maalailemassa räystäiden alusia ja noukin lähimetsästä puolukoita ja sieniä (mutta vain ihan pienet määrät). Pilkoin ja pakastin omenia. Ja loppukuusta jatkui taas opinnot.

Syyskuussa kävin parin tunnin kiepahduksen koululla pakollisen kirjallisen tentin takia. Tämä olikin korona-ajan ainoa lähipäivä, kaikki muut peruttiin. Koronatilanne alkoi pahentua ja meidän perheestäkin taisi kaikki käydä syyskuun aikana testissä. Luonnossa alkoi olla tosi kaunista, tykkään syksystä tosi paljon. Keräsin loput omenat ja mehustin ne. Opinnot oli täydessä vauhdissa.

 

Lokakuussa saatiin jo ekat pakkaset ja ihanat sokerikuorrutukset kasveihin. Tein kynttilöitä ja niiden polttelukin alkoi jo iltojen hämärtymisen myötä innostaa. Istuttelin kanervia pihan koristeeksi ja keräilin maljakoihin kuivia heiniä. Aloin pestä kertakäyttöisiä kasvomaskeja. Tulia pidettiin jo uuneissa usein. Virittelin ekat valosarjat kuun lopulla ulkoeteiseen. Tapasin vanhoja opiskelukavereita pitkästä aikaa pienen illanvieton merkeissä. Ja niin, se meidän käärme päätti ulkoilla oma-aloitteisesti ja säikytti mut yöllisellä vessareissullani.

Marraskuussa kävin katsomassa ihkuihania koiranpentuja samalla, kun kävin kalevalaisessa jäsenkorjauksessa (ja kolmannen käynnin aikaan huomasin, että tosi pitkään jatkunut käsivaivani on kadonnut, juhuu!!). En kuitenkaan saanut pentukuumetta, vielä ainakaan... Aloitettiin miehen kanssa luumupitkojen mättäminen, se on meidän jokavuotinen joulunalusherkku nro 1. Saatiin ihana ensilumi, joka herätti välittömästi joulufiiliksen. Hankin vihdoin avukseni opintoihin toisen näytön, se helpotti tiettyjä juttuja ihan suunnattomasti.

Joulukuu saapui sitten viimein, ja toisaalta yllättävän äkkiä. Täällä Kymenlaaksossa näyttää alkutalvi olevan nykyään erittäin vähäluminen, mutta saatiin sentään maa valkoiseksi jouluksi. Painoin opintoja kasaan syksyn osalta ja pidettiin ihanan tiimini kanssa etäpikkujoulut Zoomin ja Teamsin kautta luennon ohessa. Tein taas kynttilöitä ja mietin joulujuttuja. Meidän alue liittyi koronan suhteen leviämisvaihe-jengiin ja vallitsevan tilanteen vuoksi jokavuotinen sukulaisissa pyörähtäminen jäi väliin. Leivottiin toisen pikkumurun kanssa pipareita. Toteutettiin ekaa kertaa Secret Santa ja vietettiin joulu kotona lasten kyläillessä meillä. Maailmalla alkoivat rokotukset koronaa vastaan, joten toivo paremmasta ensi vuodesta on olemassa.

Niin vierähti ikimuistoinen koronavuosi 2020. Vielä olisi muutama päivä vuotta jäljellä ja sitten olisi taas kerran mahdollisuus uuteen alkuun ja uusiin hienoihin lupauksiin ja suunnitelmiin vuoden varalle. Mä ajattelin, että ensi vuonna laihdutan viimeinkin sen 5kg, alan nukkua paremmin ja syömään terveellisemmin. Ja lopetan stressaamisen opintojen kanssa (vaikka niitä on keväällä ihan hullun paljon), lenkkeilen enemmän ja niin edelleen. Eli hyvät on aikeet, mutta miten niiden kanssa käy, sepä jää nähtäväksi... Noin niinkuin lähtökohtaisesti toki toivon, että toteutuvat, mutta kokemus kertoo, että eivät välttämättä pääse edes hyvään alkuun. Mutta tarkastetaan tilanne sitten vuoden kuluttua, sikäli mikäli selvitään tästä sinne asti.

Miten teidän vuosi sujui? Saiko korona elämän pyörähtämään ihan ympäri, vai tuntuiko missään?

Heli