etenemistä ja tapettikaupalla norkoilua

Mielenkiintoisia asentoja oli nähtävillä eilen, kun tuulensuojalevyjä naulailtiin paikalleen... niitä ohiastumisia kuitenkin sattui, ja paikattavaakin tuli:

Ja se paikka meni sitten vähän väärin päin, mutta väliäkö hällä... Tällä hetkellä tilanne on jotakuinkin tämä:

Eli niin se vaan homma etenee koko ajan, jee! Vähän ehkä harmillisesti tulee nyt tuo juhannus tähän sotkemaan aikatauluja, ja sitten alkaakin meillä jo työt taas. Toiveissa kuitenkin on, että joskus täällä on valmista.

Eilen illalla sain päätökseen yhdenlaisen pähkäilyn, mietin nimittäin todella todella todella kovasti sitä kalusteiden tulevaa järjestystä tuolla. Lopputulos oli se, että kaikki pysyy suurin piirtein paikoillaan... Tein nimittäin mittakaavaan pohjapiirroksen ja kaikki tuonne tulevat huonekalut yms, ja aikani kun niitä siinä sitten väänsin ja käänsin tulin siihen tulokseen, että kyllä tämä nykysysteemi kuitenkin on ihan toimiva näinkin. Jotain muuttuu, mutta esim. hella ja vesipiste pysyy paikoillaan, mikä ilahdutti suuresti miestä, koska sehän tietää sitä, että jatko on paljon helpompaa.

Tänään tehtiin myös pieni suunnitelman muutos tähän remonttiin, ja päätettiin hiukan pienentää urakkaa jättämällä pikkueteisen lattian avaaminen kokonaan pois ohjelmasta. (Sen avaaminen siis ei ole ollutkaan mitenkään pakollista.)

No sitten siihen tapettikaupoilla norkoiluun. Kävin nimittäin tänään parissa paikassa katselemassa tarjontaa ja hakemassa vähän mallipalasia tänne kotiin. Ihan sellasta täydellistä ei meinannut eteen sattua ollenkaan, vaikka monta sinällään ihan kivaa kyllä löytyi. Esimerkiksi tuo yläkuvan tapetti miellyttää tosi kovasti, mutta oikeesti en kyllä jaksais sitä seinäkaupalla katsella.

Tuo oranssikin oli ihan hirmu hieno, mutta noh, ei taida kuitenkaan sattua tänne meille. Joitakin kotiin kannettuja palasia virittelin seinälle:

Ja kyllä sieltä yksi on niin ylitse muiden... nimittäin tämä:

Se miellyttää silmää hirmuisesti ja on sävyltään tosi ihana, oikeastaan juuri sitä mitä tänne olen toivonutkin. Lisäksi se sopii tosi kivasti näihin muihin suunniteltuihin juttuihin:

Vielä on aikaa siihen että oikeesti pääsee tapetoimaan, mutta saahan sitä kai vähän fiilistellä jo. Kyllä mä niin kovasti tykkään ajatuksesta, että meillä on sitten maalatut vaaleanharmaat lankkulattiat, valkoista panelia, kenties juuri tuota tapettia, valkoinen panelikatto, tuollaset tummat tasot, nuo mustat hyllynkannattimet, ehkäpä muutama valkoinen kaappi... ah ja voih!!

Näihin tunnelmiin taidan lopetella tänään. Mitäs tykkäätte suunnitelmista?

Heli

remontti etenee

Täällä homma etenee ihan kivasti. 

Tuollasta laudoitusta oli se alimmainen kerros lehtien alla (yläkuva).

Laudoitus irroitettiin veks ja sitten olikin enää nuo parrut, jotka jätettiin paikoilleen. Sieltä sai aika lailla viskellä hiekkaa ulos (ikkunasta...) ja tasoitella, että pohja oli hyvä, eikä parrut ottaneet mistään kohtaa kiinni hiekkaan - hiekka siis oli siellä alla ihan ihme kumpareilla.

Hirret oli ihan hyvät ja jäivät siis pohjalle. Siihen sitten nakuteltiin kiinni laudoitus:

Kissa keksi, että hänelle onkin tehty oikein kunnon hiekkis tuonne alle... ollaan nähty se jo useampikin kerta siellä kusaisemassa... Tällä hetkellä ollaan kuitenkin jo vieläkin pidemmällä, sillä lattiassa on nyt myös tuulensuojalevyt:

Myös tuo keskeneräinen kohta on nyt jo valmiina. Nyt sitten on ohjelmassa korkojen ottaminen ja sitten mitä lie... en minä tuosta hommasta juurikaan mitään tajua, kattelen vaan kun miehet tekee ja keittelen kahvia niille. Mun hommia on sit edessä tuonnempana, kun pääsee sinne sisusteluun... lattiat maalaan ja seinät myös ja tapetoinnissa autan yms.

Tuo surkea kuva on otettu auton ikkunasta ja sen tarkoitus on esittää, että todellakin täälläkin satoi lunta... varsin kylmä kesäkuu on kyllä ollut, ja sateinen. Onneksi meillä siis on nyt lattia edennyt, on ollu todella kylmä sisällä, kun se oli maahan asti auki.

Tällaista täällä tässä vaiheessa siis. Inhottava sotku ja sekasorto on olohuoneessa, kun rojut on sikin sokin. Olen koittanut vähän siivoilla tuolla sellasissa kohdissa missä pystyy, pyykkiä sentään pystyy pesemään ihan normaalisti ja ruokaakin laittamaan jotenkuten. No, kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu ja odotan kyllä tosi innolla uutta tupakeittiötäni!

Palailen taas, kun on jotain uutta raportoitavaa. Toivottavasti pian!!

Heli

löytöjä

Eilen illalla lapset vielä kirmaili purulattian päällä iloisesti hippaa. Tänään tuli imuauto ja vei purut mennessään! 

Purua oli loppujen lopuksi aika vähän, ehkä noin 20cm tuossa pinnalla, ja alla olikin sitten jotain aivan ihmeellistä paperimujua. Mietittiin, voisko se olla peräisin näistä säkeistä, joita löytyi pohjalta tosi paljon:

Myös muutama tällainen säkki löytyi:

Pohjalla oli muutenkin aivan älyttömät määrät paperia, käytännössä siis vanhoja sanoma- ja aikakauslehtiä!! Imuauton pojat sanoi, ettei ole ennen sellaista määrää paperia nähneetkään:

Hieno asia oli se, että kaikki oli aivan kuivia, missään ei ollut hometta tai mitään muutakaan kosteutta. Papereista tuli jonkun verran sellasta vanhan talon hajua, mutta nyt kun paperit on poissa ei hajua ole ollenkaan havaittavissa.

Osan lehdistä otin säästöön: 

Suurimman osan kuitenkin kaikkien vanhoja lehtiä rakastavien kauhuksi kasasin peräkärryyn...

...ja sitten ne poltettiin...

No, tuohon säästettyjen läjään kyllä sitä nostalgiaa tuli melkoisen paljon. Lehtiä oli monenlaisia: Hesareita, Kouvolan Sanomia, Hevosviestiä, Sosiaalidemokraattia... ja sitten Kodin Kuvalehtiä, Eevaa, Hopeapeiliä ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan. Myös sekä Pirkka-lehti että Yhteishyvä löytyivät, sekä sellainen kuin Mitä säilön pula-aikana:

Tämän talon on rakentanut tämä herra, jolle toinen näistä löytyneistä korteista on osoitettu:

Lehdet oli vuosilta 1941 ja 1942, josta voikin päätellä, että talo on rakennettu vuonna 1942 (ollaan luultu, että 30-luvun lopulla). Tuo oli sota- ja pula-aikaa. Lehtien uutiset oli mielestäni pääosin aika ahdistavia, sillä niissä oli paljon sotauutisia ja kuolinilmoituksia:

Minusta noita kuolinilmoituksia oli aika ahdistava lueskella. Sitä ei voi todellakaan ymmärtää, millaista on ollut elää keskellä sotaa, menettää rakkaitaan... Lisäksi kun tietää, kaikista positiivisista sotatiedoista huolimatta, että sota ei tuolloin todellakaan ollut vielä ohi... paljon oli vielä suruja ja menetyksiä edessä suomalaisilla.

Mua on koskettanut todella paljon nämä jutut monestakin syystä. Olen aika vastikään lukenut (ties monettako kertaa) Laila Hietamiehen kirjasarjan, jossa oli kirjat Mäeltä näkyy toinen mäki, Maa suuri ja avara, Hylätyt talot, autiot pihat sekä Vierailla poluilla, oudoilla ovilla. Tykkään todella paljon noista kirjoista ja niitä lukiessa jotenkin tajusi aika paljon siitä, millaista elämä oli silloin sotavuosina, millaista ahdistusta, pelkoa ja surua elämään sisältyi... miten raskasta elämä todella oli, miten paljon kotirintamalla jaksettiin vaikkei olis jaksettukaan... 

Lisäksi mun edesmennyt ukki oli kotoisin Salmista, eli hän oli joutunut kotikontunsa jättämään ja sodassa olemaan. Ukki ei koskaan halunnut puhua sodasta, mutta tiedän, että kauheaa se on ollut, kauheuksia siellä on tehty ja nähty. Ukkini oli pieni mies, ja esimerkiksi hänen päänsä yli on viuhahtanut luoti, joka päätyi takana kävelleen otsaan... pienestä on ollut kiinni elämä siellä silloin.

Eli vaikka nyt varmaan moni kauhistelee, miten heitin vain tuleen suurimman osan lehdistä, ja nämäkin säästetyt todennäköisesti lähtee ystäväni huomaan (hän kerää kaikkea vanhaa), enkä siis säästä niitä itselleni... niin en vain halua. Mua ei kauheasti kiinnosta näitä jossain kaapissa muutenkaan säilöä, mutta myös tuo henkinen ahdistus tulee noita lukiessa, enkä halua sitäkään. Sota on asia jota kammoan todella ja kunnioitan suuresti heitä jotka siellä on joutuneet olemaan. En toivoisi sitä kenellekään enää koskaan.

Nämä lehtijutut on mietityttäneet myös siinä mielessä, että ei olisi tämän päivän parikymppisistä kyllä tuohon, mitä tuon ajan nuoret miehet tekivät. Nämä nykyajan velliperseet, jotka ei osaa kuin istua persiillään ja pelata tietsikoillaan ja välillä imeskellä vähän energiajuomaa tai limpparia.. jos ne joutuis rämpimään metsiin pyssy olalla henkensä kaupalla... mitä siitäkin tulis, ei mitään. Mä en oikeesti pidä lainkaan sotapeleistä, mitä meidänkin pojat pelaa ihan älyttömästi - miten siellä listitään väkeä ihan vailla mitään järkeä... mikä vimma noilla pojilla voi yleensä olla ainaiseen taisteluun ja sotaan?? Noilla, jotka ei kestäis tositilanteissa tuntiakaan... *huokaus*

No, nyt lipsahti jo paasauksen puolelle, mutta sitä se teettää, kun kello on yli puolen yön ja väsy painaa. Taidan olla tuollasen luontaishoitolan tarpeessa...

  

Nyt maate, huomenna remontti jatkuu taas purkuhommilla.

Heli

tällä hetkellä

Juuri nyt on uunissa tämä raparperipiirakka. Kuulemma on tosi hyvää. Kokkailen sen näin yötä vasten, koska huomenna tulee vieraita ja voi olla leivoskelut aika vaikeita. Ai miksi? No siksi, kun meille tulee imuauto ottamaan purut tuosta lattian alusesta... Uunin sijainti on siis tarkemmin tässä:

Ja se imuauton letku tulee tuosta näkyvillä olevasta ikkunasta. Onhan tämä muutenkin ehkä hiukan hankalaa, kun astiat ja ruokatarvikkeet on eri huoneessa kuin uuni, tarkemmin ottaen tuolla peränurkassa:

Ja osittain vähän muuallakin. Mutta ei auta, tuolla se vaan on kokattava. Pölyisten hommien ajan hellan päällä on lakana suojana. Ja kyllä tän kaiken kestää, kun tietää, ettei tämä ole ikuista.

Tiskipöydänkin on vallanneet remppakamppeet. 

Olkkari on survottu täyteen kamaa. Kulkuaukosta tulee purua koko ajan, ja sitä on varmasti koko talossa, vaikka kengät kuinka jättäisi tuohon. En oikeastaan ees halua ajatella, miten paljon koirien mukana kulkeutuu sänkyihin saakka purua, jossa on hiiretkin riekkuneet... Tosin melko puhdasta toi puru näyttää olevan, ja mikä parasta, se on myös kuivaa - eli ei ole ainakaan näin päältä päin nähtävillä mitään kosteusongelmia. Huomenna on kyllä sinällään aika jännä päivä, kun purut lähtee ja nähdään pohjalle saakka.

Saas nähdä suostuuko mies mun ideaan tuon näkyville tulleen lautaseinän maalaamisesta. Minusta se olis tosi ihana sellaisenaan, valkoiseksi maalattuna vaan. Muurin ja seinän saumakohtaan vain lista tms... mies kyllä hetimiten sanoi, että no ei varmasti sellasta... No, katsotaan.

Mulla alkaa pikkuhiljaa olla mielessä aika valmis suunnitelma keittiöstä. Eilen pläräsin netistä keittiökuvia, haeskelin ideoita, mittailin, piirtelin ja suunnittelin. Vähän erilaisia vaihtoehtoja tein ja kyllä se tosiaan sitten alkoi sieltä ajatus löytymään. Ja siis ajatus nimenomaan siitä, miten kaapit sun muut laitellaan. 

Pinnoiksi tulee valkoiseksi maalattua panelia sekä sinisävyistä tapettia, toivottavasti löydän jonkun kivan. Meillä saattaa hyvinkin tulla ne puolipanelit, olkoot vaikka miten "last season", mutta minä tykkään niistä. Ne olis valkoiset ja yläosat sitten tapettia, tai miksei vaikka maalattuakin pintaa (kipsilevyä kuitenkin, siihen sitten jompikumpi). Mua kiinnostais se kalkkimaali, siinä olis kauniin puuterinen pinta. No, kunhan nyt sinne asti jossain vaiheessa päästään...

No mutta eiköhän tässä tätä sit jo ollukin. Eihän nää mitään kivoja kuvia oo, mutta ehkä vielä joskus tulee sit jotain nättejä sisustuskuvia. Toivottavasti kohtuullisen pian...

Toi piirakka muuten tuoksuu ihan taivaallisen hyvältä... ehkä sitä tarvii pikkuisen maistaa jo tänä iltana.

Heli

lomalla tähän asti tapahtunutta...

Kesälomaani on mahtunut jo monenlaista. Esimerkiksi aurinkoa ja ihanaa seuraa Yyterissä ja reissu Ikeaan vaklaamaan vähän keittiöitä. Tämä kuvan keittiö miellyttää kovasti silmää:

Olen käynyt paikallisessa arboretumissa ja todennut, että kuitenkin kauneimmat kukat löytyy ihan vaikka teiden varsilta:

Omassakin pihassa kukkii kaksi kaunokaista:

Olen kyllä tosi iloinen, että mun sireeni kukkii! Tykkään tuosta ihan tosi kovasti, sain taimen lahjaksi ystävältä viime kesänä ja pelkäsin, että se kuolee hetimiten... mutta ekasta talvesta on selvitty ja tänä vuonna sain siis jo kukkiakin! Maljakkoon ei noista vielä raaski mitään pätkiä, toivon että puska joskus tuuheentuu niin, että sitten saa vaikka parit oksat tuoda sisällekin.

Ja sitten meillä on se remontti. Voi tätä sotkun ja pölyn määrää... vielä kun talossa on lapsia ja eläimiä ja kelit on olleet nyt sateisia... huhhuh.

Tähän mennessä täältä on kannettu yksi uuni ulos ja tuntui, että sitä tuhkaa on joka paikassa, lattiaakin luututtiin moneen kertaan mutta ei se tuntunut puhdistuvan ollenkaan. Sitten on auottu lattiaa ja seinää ja niistä on iloksemme tuprahdellut purua ja puhallusvillaa aikamoiset määrät. Pahin on kuitenkin varmaan vasta edessä, koska yhden lattian alunen on todennäköisesti purua, ja se pitää vielä purkaa... se homma alkaa huomenna. 

Tänään tehtiin lattian alta löytö: siellähän oli lattia... No, mies tuota kyllä vähän epäilikin. Harmi vaan, ettei tuota lattiaa voida tuollaseksi jättää, mulle olis kelvannut kyllä. 

Kenttäkeittiön siirsin tänään jo pölyttömämpään tilaan tuolta keittiön nurkasta. 

No mutta nyt nukkumaan... huomenna on taas uusi mielenkiintoinen remonttipäivä edessä, saas nähä miten pitkällä lattian purku jo huomenillalla on!

Heli

tehtyä kivaa

Toinenkin lomapäivä näyttää tuuliselta ja pilviseltä. (Tuulessa hulmuavan teltan taustalla kulotussavut.) No ei se mitään, en mä mikään pihatyöintoilija olekaan. Mansikkamaa jo kertoo paljon siitä, miten paljon mua kiinnostaa nuo jutut:

Siellä se rehottaa. Voikukkien viekussa. Koiratkin juoksee vaan ylitse, tai siis tuosta päältä. Ei oo minulla tosiaankaan intoa puutarhuriksi... vaikka ehkä olis, jos joku ensin avittais alkuun. Tai no, olihan mun kummitäti täällä pari kesää sitten laittamassa mun kanssa kasvimaan, mutta ei sillekään sit kovin hyvin lopulta käynyt. Ehkä pitäis tyystin luovuttaa edes haaveilemasta aiheesta siis.

No, taidan yleensäkin tarvita joissain asioissa vähän potkua persuksille. Eilinen oli tästä hyvä esimerkki. Yksi ystäväni nimittäin pisti vauhtia mun "tarttis tehdä"-puheille ja tuli meille. Ja sitten me tehtiin kaneille ulkoaitaus!!!

Sanoisin, että tuo on oikeesti ihan loistavan hieno ja upea!! 

Rakentelu tapahtui siis pääosin kaksissa naisin. Ensin me vähän mitattiin ja tuumattiin, sitten mentiin kauppaan ja ostettiin tolpat, tolpanjalat, verkot, naulaa ja rautalankaa. Sit kerättiin kasaan kaikki meillä olevat kompostiaidat (26kpl). Ystäväni kaivoi rautakangella tolppien paikat ja lapiolla uraa aitapaloille, yhdessä laitettiin tolpat, minä virittelin alaosaan sitten nuo aidan palat... mies tuli kotiin jossain kohtaa ja autteli sitten tuon yläverkon kanssa. Mies teki myös tuon oven. Lopuksi "koristeltiin" tiilillä ja lapset viskasi leikkimökkiin purut. Ja siinä meillä on mahtava kesäkoti kaneille!!

Tänä aamuna vein sitten puput tuonne ihmettelemään. Tarkoitus on, että ne asuu tuolla yöt kaiket läpi kesän. Aidan palat ei ole kovinkaan syvälle upotettuina, eli täytyy tarkkailla alkaako ne kaivella ulospääsyreittejä... tai alkaako kettuja kiinnostaa tuo mesta kuinka paljon. Naapurista on kanat viime kesänä viety, joten vähän arveluttavaa tuo pupujen asustelu ehkä on... mutta katsellaan. Yöksi ne kuitenkin saisi tuonne mökkiin teljettyä aina turvaan.

Ja tämä siis valmistui sitten lopulta yhdessä illassa, kun viimein vaan siihen hommaan sai joku minut potkittua...

No sitten sohva-asiaa. Tuosta kuvasta näkee erinomaisen selvästi syyn, miksi tumma sohva ei todellakaan ole meille ihan ykkösvaihtoehto... Karvaahan meillä on, oli sitten tummaa tai vaaleaa, mutta vaaleasta se vaan ei näy ihan noin kammottavan hyvin. Joten se vaalea piti siis saada... ja uusi värjäysyritys onnistui paremmin kuin hyvin, se onnistui ihan täydellisesti ja tulos on tosi hyvä!!!

Väri on just eikä melkein se mitä toivoinkin se olevan!! Nämä päälliset saa nyt kuitenkin odotella hetkisen, koska en viitsi niitä nyt ainakaan ihan heti remontin alle viritellä (vaikka mieli kyllä tekis kovasti...). Pakko oli kuitenkin ees vähän kokeilla, miltä se näyttäis paikallaan...

Voi että miten ihana!!

Eli loma on alkanut ihan kivoissa merkeissä, vielä kun tuo keli olis vähän kesäisempi niin hyvä hyvä. Tänne mielestäni luvattiin reilua +20 astetta, mutta selkeesti alle luvatun on lämpötila tällä hetkellä (+13). Ja hitsi, nyt siellä näköjään ripottaa vettäkin. Toivottavasti ne kanit tajuaa mennä suojaan... ne pääsee tuonne leikkimökin allekin kivasti, jos ne menis vaikka sinne, jos eivät tajua mökin sisälle mennä purujen sekaan.

No nyt on kai kuitenkin puettava vaatteet jo päälle ja lähdettävä kauppaan. 

Mukavaa päivää kaikille!

Heli

kesä on täällä

Eilen juhlittiin meillä esikoisen lakkiaisia. 

Kuva heitti taas katolleen, mutta tuollaiset kutsut tein. Punapohjaiset lähetin mustissa kuorissa ja mustat punaisissa.

Vieraita oli viitisenkymmentä, tarjottavat tein pääosin itse (paitsi riisipiirakat ja piparit). Valmiista pöydästä en tietenkään muistanut ottaa kuvia... harmi, sillä etenkin tuo valkosuklaa-lime-kakku oli kyllä melkoisen kaunis.

Lakkiaisia varten piti tietenkin jonkun verran siivota ja järjestellä. Pienoisen takaiskun koin, kun torstaina töistä tultuani kuulin, että jokin aikaa sitten hankittu Ikean hyllykkö oli viimein kasattu... ja se olikin valkoisen sijaan vaaleanpunainen... Hetken aikaa kyllä ärsytti aika lailla, mutta eipä siinä ärsytykset paljon asiaa auttaneet. Tuo ei kuitenkaan meille jäänyt, vaan seuraavana aamuna se muutti jo uuteen kotiin.

* * *

Eilen päättyi yhden lapsen osalta peruskoulu. Voi sitä ilon päivää!! Ilo ja helpotus se on myös minulle, sillä nyt on se kolmen vuoden helvetti viimein ohi. Nyt on sitten edessä jännitys siitä, aukeaako opiskelupaikka. 

Kuopuskin päätti ala-asteen eilen. Eräänlainen etappi sekin, vaikkei hän vaihdakaan koulua yläasteelle mennessään. Uskomatonta jotenkin, että mun lapset on kaikki jo noin isoja.

Myös minun opinnot ja työharjottelut on tältä vuodelta taputeltuna. Palkkatöidenkin osalta on kevään osuus valmis, sillä nyt alkoi mulla kesäloma.

* * *

Jos on asioita saatu päätökseen, niin uusia tekemisiä onkin sitten läjäpäin odottamassa vuoroaan nurkan takana.

Sain eilen uudet valkoiset päälliset sohviin ja tänään kipitin kauppaan hakemaan niihin värit. Kokeillaan nyt sitten seuraavaksi turkoosia. Ja vain neljä pakettia väriä tällä kertaa... jos vaikka saisin sen haalean sävyn. Hiukan ehkä jännittää miten nyt käy.  Huomenna ajattelin värjäykset suorittaa.

Myös remppa odottaa taas tekijäänsä. Pitäisi päättää mistä nurkasta aletaan, ja sitten vaan hommiin. On se vaan hauskaa miettiä, mihin tämän puolikkaan alakerran kamat työntää kesän ajaksi... miten pitkälle homma venyy ja tuleeko matkalla ylläreitä... miten me tehdään ruokaa, käydään suihkussa, pestään pyykkiä...?? Suunnitelmia keittiön lopputuloksen suhteen on, mutta ne on edelleen melkoisen muuttuvaisia. Ehkä se visio sieltä sitten tehdessä kirkastuu.

Nyt kuitenkin alkaa mulla loma, ja aion myös koittaa viettää sen aikana joitakin lokoisiakin hetkiä. Toivotaan, että lapsille riittää uimakelejä ja että itsekin uskaltaudun järveen jossain kohtaa. On sellanen olo, että tän kevään jälkeen olen todellakin loman ja levon tarpeessa, just nyt olo on erittäin uupunut.

Aurinkoista kesäkuuta kaikille!

Heli