keskiviikko 20. tammikuuta 2016

pakkasta pitelee!


Voi että sentään näitä pakkasia! Alan olla erittäin sitä mieltä, että kiitos, nyt jo riittäis... Tällä hetkellä on -23 astetta, melko kipakkaa, sanoisin. Toki on ihan hirmuisen kaunista ulkona, kun aurinkoinen paistaa, mutta kaikenlaista harmia tässä silti pakkasen takia on. Mies esimerkiksi parhaillaankin koittaa sulatella meidän keittiön putkia. Ei oikein tunnu nyt sulavan... yleensä ne suht helpolla aukeaa.

Läksytin tänään vähän auramiestä. Eilen kun tulin töistä kotiin, teki suoraan sanottuna mieli alkaa itkemään. Pihaa oli aurattu ihan ristiin rastiin miten sattuu. Hiekkaa oli kynnetty metritolkulla tuonne nurmikoille, aivan ihme kuviot vedelty tähän talon edustalle jne. Näky oli todella ruma ja sitä nyt sitten katsellaan niin kauan kunnes lumet sulaa tai uutta sataa päälle... Kaiken muun "henkisen harmin" lisäksi tyyppi myös katkaisi meidän jatkojohdon, joka sijaitsi kyllä joo lumen alla, mutta sellaisessa paikkaa, mitä ei tosiaan ole tarkoitus aurata.

Mä soitin auraajalle ja pyysin käymään. Tänään kävivätkin sitten, isä ja poika, katsomassa miten tää olis pitänyt aurata... Omaa tyhmyyttä ehkä, ettei asiaa katsottu ennen lumia, mutta toisaalta en olis kyllä ikinä uskonut, että kukaan kykenee noin kamalaan jälkeen... saatikka että kenellekään tulee edes mieleen ajella ihan miten sattuu toisten pihoissa. Sen verran oli kuitenkin luntakin, että näki ihan varmasti, missä meillä esimerkiksi autot liikkuu ja missä todellakaan ei. Että mua ottaa päähän... 

Olin ajatellut, että vaadin sen johdon korvattavaksi, mutta niinhän siinä sitten kävi, että kun tyyppi heti alkuun aloitti keskustelun tyyliin "meillehän tulee konkurssi heti ekasta aurauskerrasta, kun teillä on niin suuret vaatimukset" (olin siis puhelimessa sanonut, että nyt on kyllä huomautettavaa tuosta auraamisesta ja meillä on johdotkin poikki...), niin minä lopulta melkein anteeksi pyytelin ja sanoin, että anna olla... Vähän kyllä sitten harmitti maitoiluni, kun menin Prismaan katsomaan vastaavaa kelaa, jossa on neljä johdon paikkaa ja hinta oli 75€... en sitten samanlaista raaskinut ees ostaa tilalle.


Kissa-info: se mato sitten todellakin oli leveä heisimato eli lapamato. Eläinlääkäri epäili, voisko se olla se, kun on niin tosi harvinainen nykyään... Minä sitten kaivelin matosen tuolta pihalle heitetystä roskapussista, sulattelin sen jäätyneen olion (muistuttaa kyllä aivan erehdyttävän paljon nauhamakaronia...) ja laitoin pussiin ja vein näytille. Oli muuten varmasti yli 20cm pitkä. Oikein kaksi tohtoria sitä sitten katseli ja totesivat, että se se on. Jaiks. Tuon matosen saa lähinnä raa'asta järvikalasta, jota ei meillä ole koskaan...??? En oikeasti käsitä, mistä kissa on sen voinut saada. Ja miten kauan se on mahtanut sillä olla...

No kissapa sitten lääkekuurille lykättiin. Kissaa kun on muutenkin aivan ihana lääkitä tableteilla, niin pistettiin sitten kerralla oikein kunnon setti menemään: 8 tablettia peräperää kurkusta alas... (ainoa lääke (Droncit) ja annostus, mikä kyseiseen vaivaan auttaa) Sama setti annettiin myös molemmille koirille, mutta koirien lääkintä nyt on aivan lasten leikkiä; tabletit vaan jauhelihaköntin sisälle ja ne suorastaan ahmi ne. Koirat oli erittäin kateellisia, kun kissa sai aina vaan uuden ja uuden ja uuden tabun (voilla voideltuna), ja ne yritti kovasti tulla osingoille, vaikka jo omat settinsä olivat saaneet. Kissa kyllä oli hiukan eri mieltä tapahtumaketjun ihanuudesta.

No, nyt vain toivotaan parasta. Odotuksen iloa hiukan himmentää se, että noin kolme tuntia lääkkeen antamisesta kissa heitti oikein kunnon yrjöt taas... *huokaus* Kissa vaikuttikin kyllä todella huonovointiselta sen lääkkeen jälkeen, kyhjötti vaan silmät "nurin päin". Todennäköisesti lääke kuitenkin ehti vaikuttamaan. Joudun silti ensi viikolla keräämään kisulta kolmen päivän ajalta kakkanäytteet ja viemään ne tutkittavaksi, jotta saadaan varmuus siitä, että matonen on poissa. Peukkuja pystyyn...


Jotain iloa on kuitenkin nyt sitten siitä, että on näin kovat pakkaset: matot ja taljat on ulkona ja toivottavasti kaikki mahdolliset madon pätkät niistä kuolee. Mehän siis siivottiin sunnuntaina ja laitoin puhtaat matotkin lattialle, pesin sohvanpäällyset ja kaikkee - ja sitten se kissa mokoma meni ja oksensi ne lääkkeet... Maanantaina sitten laitettiin matot ja taljat ulos, sohvanpäällysetkään ei ole vielä paikallaan takaisin. En tiiä pitäiskö tässä nyt sit odotella oikeesti sinne asti, että saadaan ne tulokset... on vaan melko tyhmää, kun sohvat on ihan sekaisin ja lattiat on paljaat ja sitä myöten tosi kylmät. No, onpahan kerrankin todella tuuletettu mattoja!

Mun tarvii varmaan muutenkin vielä kertaalleen siivota vähän hartaammin täällä. Elukoiden aluset pitää pestä vissiin uudelleen ja kissan hiekkakin pitää vaihtaa kokonaan (taas... ja olin sen just viikkoa sitten tehnyt viimeksi, argh...). Tosi hankala tietää, mikä on jo liikaa ja mikä sitten vastaavasti liian huoletonta ja vähän tehtyä, ja kaikkein vaikeinta on tietää mikä on siivouksen oikea ajoitus. Mä en edelleenkään mitään hysteeristä kauhua asiasta koe, mutta en nyt varsin iloinenkaan ole. Onhan noita matoja ja täitä ja oksennuksia ja paskannuksia ja mitä lienee ennenkin nähty, tosin ei ehkä nyt ihan näin vaativaa tapausta. On varmasti ihmisiä, jotka suunnilleen ennemmin kuolis kuin kokis tällaista, mutta no... mä nyt en oo sellanen.

No, näissä mietteissä, taidan alkaa hiippailla petiin päin. Oon menny parina aamuna töihin jo kuudeksi, hiukkasen alkaa silmä luppastaa kun kello tulee kymmenen illalla... Mukavaa viikon jatkoa teille siellä ruutujenne äärellä! ♥

Heli

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

yöks (ei herkille lukijoille!)


Tänään on siivottu. Olisin siivonnut muutenkin, mutta puhtia puuhaan antoi kissan viimeöinen yrjäisy... Kissahan oli joku aika sitten kipeänä, oksensi ja ripuloi kaiken mitä sisäänsä sai. Lääkekuurilla siitä päästiin, pääosin. Ajoittaista oksentelua jatkui kuitenkin edelleen ja se hiukkasen kyllä kieltämättä ihmetytti. Oksennuksissa ja ulosteissa ei kuitenkaan ollut mitään ihmeellistä. Toisaalta taas kissa huusi koko ajan ruokaa, joskin se on sitä tehnyt koko ikänsä... onkin hiukkasen putikka kissaneiti sitten.

No enivei, viime yönä olin just sammuttanut valot, kello oli jotain puoli 2. Ja sitten taas kissa alkoi oksentaa... oikein kunnon lammikot heittikin pitkin yläkerran lattioita. No, mikäs siinä muu auttoi kuin valot päälle vaan ja siivoomaan, jälleen kerran. Näky olikin aika yököttävä, nimittäin yhdessä lammikossa luikerteli oikein kunnon kokoinen mato... Googlettelemalla olen päätellyt, että kyseessä olisi ollut leveä heisimato, eli siis lapamato. *ällötyksen väristys* 

Näinköhän se sitten on koko ajan ollut syy kissan puklailuun, ja ehkä siihen nälkähuuteluunkin?? Ja sekö veti kissan niin huonoon happeen ennen joulua? Toisaalta lääkärissä kyllä käytiin ja otettiin kaiken maailman verikokeet ja röntgenkuvat, eikö jotain olis näkynyt niissä??

No joka tapauksessa tänään lensi pyykkiin kaikki mahdollinen*: petivaatteet, sohvanpäällyset, viltit, tyynynpäällyset... Ja taljat ulos pakkaseen. On imuroitu, pesty lattiat, laitettu puhtaat matot jne. Myös matokuuri on aloitettu, tosin harmikseni luin, ettei toi Axilur taidakaan just tuohon matoon auttaa. Jaiks. Huomenna heti apteekkiin siis.

*Pieni lisäys jo julkaistuun tekstiin: Olin niin tehokas pyykkäri, että pesin myös miehen passin ja ajokortin, sekä yhden pienen led-valon, joka toimitti heijastimen virkaa yhden takin helmaan kiinnitettynä...

Hyi että, mua edelleen ihan puistattaa. En yleensä kauheasti vauhkoa tollasista, koska noita elukoita nyt on meillä ollut vuosikausia ja matoja on nähty ennenkin, samoin meillä on ollu ihmisillä täitä ja kihomatoja ja mitä milloinkin. Kuitenkin nyt on vähän sellanen "voihan oksennus"-olotila, koska meillä noi elukat majailee myös sohvilla ja sängyissä... puhumattakaan siitä, että etenkin kissa pääsee ihan minne vaan, kuten pöydille... Enkä nyt oo ihan varma, voiko noi matoset tarttua ihmisiin (veikkaan, että suomi24 ei oo se varmin paikka selvittää asiaa..). Viime yönä kissa sai kyllä mennä ihan itekseen kylppäriin nukkumaan, saa nähdä, taidan laittaa ensi yöksi sinne myös... Tosin mitäpä hyötyä mokomasta, jos se kuitenkin päivällä saa täällä olla ihan missä haluaa...

On tää niin tätä. Meidän elukat kyllä madotetaan useamman kerran vuodessa, mutta kuitenkin noita matoja välillä sitten ilmestyy. Kissa ulkoilee ja metsästelee hiirulaisia siellä, joten kaippa ne sieltä sitten tulee. Se vähän kummastuttaa, että toi kyseinen loinen tulee käsittääkseni ennen kaikkea kaloista, eikä kalaa kyllä meillä ole koskaan...?

Onko teillä koettu näitä eläinten omistamisen ikävämpiä hetkiä? Ja onko kenelläkään kokemusta nimenomaan tuosta leveästä heisimadosta?? Jostain palstoilta luin, että se on tosi vaikea saada pois ja vaatii eläinlääkärin antaman matopiikin...??? Entä pitääkö tässä itekin alkaa syömään varoiksi jotain matokuureja...???

Heli

PS. Sori ällöttävä postaus! Mutta välillä elämä on... ihan ällöttävää. 

tiistai 12. tammikuuta 2016

pakkasta, aurinkoa, työmietteitä...


Ihan mahtavia auringonnousuja ollu viime aikoina. Talvella on todellakin kaunista, tykkään. Mutta tuosta kylmyydestä en kyllä niin perusta. Tällä hetkellä on pakkasta siinä kymmenen korvilla, mutta lunta tulee aivan vaakasuoraan; tämä on nyt se luvattu myräkkä. Eli on aivan jäätävän kylmää. Eikä siis taaskaan mitään pientäkään intoa mennä ulos. Kaikkein mieluiten käpertyisin vaan viltin alle kuuman teemukin kanssa, enkä lähtis kotoa koko päivänä minnekään, mutta on mun iltapäivällä mentävä käymään asioilla.

Meidän koirat on olleet aivan surkealla lenkityksellä koko tän pakkasjakson ajan. Toisaalta kyllä niitä on välillä yritetty lenkittää, muttei ne tarkene itekään. Eräänäkin päivänä - pakkasta oli silloin tosi paljon, vissiin jotain -27, mutta ei tuullut yhtään, aurinko paistoi ja oli todella kaunista - puin koirille villapuvut ja niiden päälle toppapuvut (ja itselleni myös tooosi paljon) ja ajattelin, että mennään nyt edes hetkeksi ulos. No, koirat kyykkäs pissille ja se siitä sitten. En oikeesti ehtinyt edes meidän tontin reunalle asti (eli muutaman kymmenen metriä..), kun vanhempi koira kerta kaikkiaan kangistui. Se ei voinut kävellä lainkaan enää, ei vaikka mä käännyin välittömästi kotia kohti ja koitin houkutella sen takaisin sisälle. Mun piti kantaa se, onneksi on pikkuinen koira... Että sinällään voin siis olla ihan hyvällä omallatunnolla - ei ole mitään tarvista viedä koiria ulos muuta kuin ihan välttämättömille asioille.


Täällä näkyi yhtenä päivänä hienosti halo-ilmiö. Ilma oli täynnä pientä terävää lumikidettä, sellasta pientä lumisadetta siis. Hienolta näytti!


Mulla oli ilo saada blogiystävät kylään lauantaina. Voi miten onkaan ihanaa kuulua tuohon porukkaan!! ♥ 

Meillä oli todella kivaa taas, useampi tunti kälätettiin ja parannettiin maailmaa. Ja herkuteltiin tietenkin... Se on minusta jotenkin niin älyttömän ihanaa, miten tässä porukassa hyväksytään kaikenlaiset asiat, alkaen nyt vaikka siitä, että kuuden naisen porukassa taisi olla suunnilleen kuusi erilaista ruokavaliota... Ja me kun toimitaan nyyttäriperiaatteella, saatiin kuitenkin jokaisen vatsa tyytyväiseksi. Itselläni on edelleen se vegaani-linja ja olin oikeasti todella otettu, että jopa sellanen otettiin huomioon!! Kiitos kullanmurut! ♥

Mukana meidän treffeillä oli Marika, Krisse, Laura, Jessica ja Katja, ja ainakin osan blogissa taitaa olla myös juttua ja kuvia. On itsellekin aina hauskaa nähdä, miten muut näkee tämän mun oman kodin. Me kun ollaan kai kaikki jokseenkin erilaisia ihmisiä ja sisustajia, vaikka no, tavallaan kuitenkin kai meitä suht samantyyliset asiat kiinnostaa, esim. meidän jokaisen kodeissa on kyllä romanttisia piirteitä, kellä enemmän kellä vähemmän. No joka tapauksessa ihanaa oli ja seuraavia treffejä odotellessa! ♥


Nyt se sitten tapahtui: kauppojen aukioloaikojen vapautuminen. Koskee jatkossa myös minun työpaikkaa. En ole asiasta iloinen... Varmasti moni ajattelee, että olen tyhmä ja kiittämätön ja mitä kaikkea nyt sitten voikaan olla, kun kuitenkin mulla on työtä, vieläpä vakituinen työpaikka, ihan kohtuullinen palkka jne. Työ itsessään on ihan jees, mutta mun mielestä kyllä entisissäkin aukioloajoissa oli ihan riittämiin. Lisäksi vuorotyö on jo muutenkin työajoiltaan aika sekavaa, ainakin mulla, ja se lauantai-illan "menettäminen" työlle tuntuu tosi tylsältä. No, näillä mennään kunnes muuta tulee eteen.

Tällaisia mietteitä tänään vapaapäivän ratoksi. Nyt taidan soitella ompelukonehuoltoon, jos vaikka saisin meidän rikki menneen rakkineen sinne tänään. Voisin käydä myös kirjastossa tytön kanssa ja kenties katsomassa mummon pikkumurusta. Ruokakauppaankin pitää mennä (itse ajattelin muuten boikotoida noita uusia aukioloaikoja, enkä mene kauppoihin enää iltamyöhällä taikka pyhäpäivinä...). Ensin täytyy varmaan kuitenkin pukea päälle, olen edelleen yöpaidassa... (kello on 12:18...)

Kuis teillä menee?

Heli

torstai 7. tammikuuta 2016

tammikuinen pakkaspäivä


No nyt on kylmä! Niin kylmä, että takanani olevasta ikkunasta kuvasin tuollasen upean jääkuvion. Ihan "hiukan" on meillä jotkut ikkunat vuotavaiset, mutta no, se on näitä vanhemman talon vaivoja. Onpahan ainakin ilmanvaihto kunnossa! Yläkerran uudemmat ikkunat on tiiviit, mutta kyllä on kieltämättä välillä sellanen tunne, että yläkerta on jotenkin tunkkainen... siellä kun vielä nukutaan kaikki, niin ajoittain tuntuu, että siellä on ilma tosi paksua.

Näillä pakkasilla (tällä hetkellä -26) meillä on pidettävä rullaverhot alhaalla niissä alakerran ikkunoissa, joissa sellainen on. Etenkin olkkarin ikkuna vuotaa kyllä niin kovasti, että sen läheisyydessä on kylmä olla. Turhaan karkaa lämpö, joten ollaan nyt sit nää ankarimmat ajat vähän pimeämmässä.

Putket meillä on jäässä tällä hetkellä keittiöön tulevan kylmän veden osalta... great... mies sulattelee sen kun tulee töistä. Onneksi vessasta saa vettä, joten ei tässä mitään paniikkia ole.

Mun auto on temppuillut jo moneen kertaan. Tänään on sitten jännittävät hetket, että lähteekö se käyntiin, kun iltavuoroon pitäisi suunnistaa. Mies vaihtoi siihen akun ja vissiin teki jotain muutakin, en nyt muista mitä. Onneksi on mies, joka osaa noi hommelit, ei meillä muuten vois olla tollasia romuja autoina. Eilen aamulla se joutui viemään mut töihin, kun mun auto ei käynnistynyt, ja ajettuamme ehkä 200 metriä sen autosta hirtti kaasu kiinni... Ei siinä voinut kun nauraa, kaasu huuti täysillä ja mulla kiire töihin... meni noin 10 sekuntia, kun mies oli jo napannut konepellin auki ja tehnyt jotain juttuja ja sitten taas oli auto kutakuinkin kunnossa.


Mitäpä sitä sitten tällaisena jäätävänä päivänä tekis, kun ei voi mennä lenkille koirien kanssa ees? 

No mä sain viimeinkin taas potkittua itseäni tekemään pari valokuvakansiota lisää. Eli siis päällystämään pari vanhaa kansiota noilla kankailla, jotka jo ennen joulua ostin... Mulla alkaa olla ihan kiva määrä kansioita jo tehtynä ja kaikki muut paitsi noi kaksi "uusinta" on myös jo täynnä kuvia. Olen kyllä tosi iloinen, että keksin ton kansioiden uudistamisen - mä nimittäin mietin todella pitkään (jotain vuoden verran varmaan..) millä lailla alkaisin niitä kansioista pois purettuja kuvia takaisin päin laittelemaan. Tällä konstilla saan hyödynnettyä vanhat kansiot, mutta saan kuitenkin ne mukavan ja "sisustuksellisemman" näköisiksi, ne kun majailee meillä tuolla olkkarin vitriinikaapissa näkösällä.

Nyt sitten pitäis vielä laitella niitä kuvia jossain välissä paikoilleen noihin...


Mun vegaanihommelit on sujuneet ällistyttävän hyvin. Otin kuin otinkin käyttööni soijajogurtit - vaikka mulla olikin erittäin vahva negatiivinen kanta soijaan, sen makuun ja etenkin sen terveellisyyteen... No totesin noi jogurtit kuitenkin itse asiassa oikein hyvän makuisiksi. Ja nyt on mulla jogurtti, mä kun ajattelin homman kaatuvan etenkin sen kaipuuseen. 

Soijarouhekin odottelee, jos siitä jossain vaiheessa jotain keksisin tehdä - nyt oon aika lailla elellyt näillä "välipaloilla" vielä, eli siis jogurtilla ja leivällä ja puurolla ja sellasilla. (Unohtamatta suklaata.........) Oon muutenkin aika innoton kokki, mutta kyllä mun täytyy jotain ruoka-ruokaakin alkaa pikkuhiljaa kehittelemään. Maailma on täynnä reseptejä ja monenlaisia aineksia multa kyllä löytyy muutenkin, vain se tahto tehdä jotain puuttuu... No, jospa jonkun linssikeiton taas vääntäis, ne on helppoja tehdä ja hyviä myös; pakastekasviksia, linssejä, kaurakermaa... se on aika lailla siinä.

Toinen "ei koskaan"-asia oli se Keiju, tai margariinit yleensäkin. Juu, käytössä on. Makuun olen tottunut jo, vaikka aluksi tuntui, että käsirasvaa syö... Nyt menee jo leipä ihan pelkällä Keijulla, alkuun siinä piti olla vaikka mitä rehua päällä. Tää on mulle vähän vaikea asia, siis että jos aion vegelinjalla jatkaa niin tämä on sitten se suunta, margariinit on otettava käyttöön ja voi unohdettava. (Eikä kannata ehdottaa, että pidä voi. En pidä, jos aion vegaanisti syödä.) Katsotaan miten käy.

Tossa leivän päällä on muuten vegaanista juustoa... Ostin kokeiltavaksi, suurilla ennakkoluuloilla kylläkin siihen suhtauduin. En oikein osaa sanoa siitä mitään, minusta se ei maistu oikein millekään ainakaan tuossa leivän päällä, ihan pelkiltään en ole uskaltanut maistaa... Se kyllä tuoksuu ihan juustolle (mä avasin sen ja varovasti nuuskaisin...), mutta tosiaan makua siinä ei ole paljon ollenkaan. Eli ilmankin voin olla. Ostin kokeiluun myös vegaanista juustoraastetta, sitä en ole vielä uskaltanut edes haistaa... =D


Sitten vielä vähän reality-kuvaa. Mua nimittäin niin huvitti eilen, kun raivasin noi syömiseni tohon pöydän nurkalle... piti ihan työnnellä rojut edestä pois, että sain siihen tollasen kuvattavan kulmauksen. Oikea näkymä siis on tollanen kuvan kaltainen, eikä kuvasta edes kunnolla näy sitä kaman määrää mitä pöydällä oikeesti on. Että vaikka mä miten täällä raivaan ja siivoan, niin välillä ei vaan jaksa laitella yhtään mitään paikoilleen. 

Puolustaudun sillä, että just nyt on 7 päivän työputki meneillään, vasta on ollu rankat työajat joulun ja uuden vuoden takia (siis etenkin se uuden vuoden aika oli töissä ihan hullunmylly!!) ja oon muutenkin ihan vaan hemmetin väsynyt koko ajan. Lisäksi tossa on tavaraa, joka on raivattu kaapeista ja joka odottaa lähtöä pois. Ja jos totta puhutaan, ei vaan huvita siivota... paljon mieluummin olen jokaisena vapaana hetkenä uppoutunut kirjojen tarinoihin. Mun on oikeesti välillä pidettävä taukoa kirjastossa käymisestä, koska joka kerta kun haen sieltä kasan kirjoja, en sitten muuta teekään kuin luen... viime yönä luin ton kuvassa olevan kirjan loppuun, valot sammui vissiin puoli 2... (ai miksi olen väsynyt???)

No, viikonloppuna mulla on vapaata ja saan kylään ihanat "blogimuijat", joten eiköhän silloin ole paikat siistinä taas. Nyt taidan vaikka pilkkoa ton ananaksen... ja miettiä jotain ruokaa, mitä vois itselleen köksätä. Sit ehkä tovi niitä valokuvahommia, pieni kiepaus pihalla koirien kanssa ja sitten illaksi töihin...

Mukavia pakkaspäiviä kaikille! ♥

Heli

PS. Vähänkö tylsää kun Downton Abbey loppui. Se on kyllä parasta mitä ikinä on telkkarista tullut. Ja ihana oli toi päätösjakso, kaikki päättyi jotenkin niin täydellisen onnellisesti. ♥ Piti ihan itkeä tirauttaa!!

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

suunnitelmia uudelle vuodelle

Vuoden 2016 ensimmäinen auringonnousu ♥

Kun uusi vuosi alkaa, mun tekee aina mieli tehdä jotain lupauksia. Ei sillä, että ne olis sit toteutuneet aiemminkaan... mutta jotenkin vaan tykkään ihan älyttömästi siitä, että kaikki alkaa "alusta" ja voi aloittaa mukamas puhtaalta pöydältä. Minkä? No en mä tiiä.... kaiken!!

Vuodelle 2016 mä tietenkin jälleen kerran ajattelin lupailla itselleni, että nukun paremmin, syön paremmin, liikun enemmän, laihdutan... ja mitä noita itsestä huolehtimisia nyt sit onkaan. Lisäksi mä ajattelin lisätä elämässäni eettisiä asioita, en sillein "kaikki kerralla"-tyylillä, johon mulla yleensä sitten kaikki toppaa hetken kuluttua... vaan pikku hiljaa, asia kerrallaan.

Pientä lumisadetta ilmassa vuoden aluksi.

Tavallaan tosin kyllä aloitin vuoden tiukkis-linjalla, nimittäin lähdin taas mukaan tammikuiseen Vegaanihaasteeseen. Mä edelleen mietin todella paljon noita asioita, joten kokeilen taas, miltä ne vegeruoat maistuis. Vuosi sitten olin mukana myös, mutta en mitenkään erityisen tiukasti, enkä oikein lämmennyt niille ruoille, tai ehkä ennemminkin tietyille ruoka-aineille. Kirjottelin silloin, että "ei kiitos Keiju (tai muutkaan margariinit) ja soija" - nyt kuitenkin päätin kokeilla niitäkin, koska ilman niitä on suorastaan aika vaikeaa olla tuolla linjalla. 

Keijun hankin jo ennen vuoden vaihdetta ja koitan totutella sen makuun, ja soijajogurttejakin olen nyt maistellut ja todennut ne itse asiassa yllättävän hyvänmakuisiksi. Myös soijarouhe on (taas...) ostettuna ja koitan ihan oikeasti tehdäkin siitä jotain... Mullehan noi Keiju ja soija on olleet ennen kaikkea periaatekysymyksiä, olen pitänyt niitä kaikkea muuta kuin terveystuotteina... Mutta no, katotaan nyt kuinka tässä käy. Jotenkin on ainakin sellanen tatsi näin alkuun, että tässä käy paremmin kuin vuosi sitten...

Vaikka vegaaneja taitaa olla maailmassa kaiken aikaa enemmän, mä silti koen tuollaisen ehdottoman ruokailulinjan aika haastavana. Ehkä jopa liian haastavana. Mulla ei ole ainuttakaan vegaanikaveria, joten vaikkapa kyläilyt, ja siis lähinnä ne tarjottavat, on vaikeita. Jotenkin tuntuu ajoittain, että ihan hirmuinen opettelu olisi kaikessa, ja sitten tuntuisi tosi hölmöltä mennä vaikka kylään ja kieltäytyä syömästä mitään, koska käytännöllisesti katsottuna melkein kaikessa on aina jotain eläinperäistä. En kyllä myöskään ihan äkkiä luovu villasukistani...

No, haluan silti nyt katsella ja opetella tätä asiaa. Ja kuulostella, mitä vatsa on asiasta mieltä... vuosi sittenhän mun vatsa, samoin kuin naama, heittäytyi ihan hirveään jamaan ruokavaliokokeiluitteni takia... ja täytyy sanoa, että himppasen on jo nämä muutamatkin soijaa sisältävät päivät antaneet osviittaa, että näinköhän sama homma toistuu taas. Täytyy toivoa, että ei kävis niin ja vatsa tottuis.

Vuoden ekana päivänä paistoi ihanasti aurinko!

Mulla on myös toinen suunnitelma näin vuoden alkajaisiksi. Aion nimittäin pitkästä aikaa taas aloittaa kuittishown. Eli siis kuitit talteen ja kaikki menot ja tulot syyniin. Vielä on mietinnässä miten käytännössä homma hoituu, teenkö merkinnät kynällä ja paperilla vai ottaisko avuksi teknologian ja Excelin... Nyt ekaksi kuitenkin tein sellasen "sisustuksellisen ratkaisun", että sijoitin tietokonekaappini päälle suuren lasipurkin, jonne ne kuitit sitten voi tiputella. Minusta on ihanaa sitten jossain kohtaa ottaa kuitit esille, laittaa ne järjestykseen ja alkaa tekemään erittelyjä. 

Mies pitää nyt saada myös muistamaan kuittien talteen ottaminen... tosin kohtuullisen helppoa on kyllä seurata miehen ostoja, kun vaan katsoo kaiken tiliotteesta - mä siis osaan aika hyvin tietää, mitä mies on ostanut ihan vaan sen tiliotteen summien ja ostopaikkojen perusteella. Yleensä ostot on (lounas)ruokaa, tupakkaa tai bensaa... Ja jos siellä Siwan ostossa on joku epämääräisempi summa kuin tupakka-askin hinta (nekin aika hyvin työni puolesta tiedän...), niin sitten on tarttunut herran mukaan yleensä pieni limpparipullo taikka karkkipussi.

Niin, meillä on siis yhteinen tili, siksi nämä miehen ostokset näkyy myös mulle. Mä oon sitä mieltä, että jos on yhteinen elämä, on myös yhteinen tili... Onneksi mieskin on sitä mieltä. Mä en osais ees ajatella, että meillä olis erilliset, omat tilit ja jaettais ruokaostoksia tai muita talousmenoja. Meillä on ollut näin alusta asti, siis todella aivan alusta asti, siitä saakka kun mä parin kuukauden seurustelun jälkeen muutin miehen luokse asumaan. Meillä menee sinne tilille molempien palkat ja sinne on molemmilla kortit. Lisäksi on samalla tyylillä S-pankin tili.

* * *

Tämmöisiä suunnitelmia on siis vuoden alussa. Saa nähdä miten näissä asioissa käy ja onnistuuko mun hienot lupaukset, vegaanihaaste ja raha-asioiden tarkkailu. Toivottavasti ainakin ees jollain lailla.

Onko teillä suunnitelmia ja lupauksia uudelle vuodelle?

Heli

perjantai 1. tammikuuta 2016

vuosikatsaus 2015

Vuosi on vaihtunut, wuhuu! On taas aika aloittaa puhtaalta pöydältä, mikäs se kivempaa. Ensin teen kuitenkin perinteisen postauksen, jossa katsastan läpi vuoden 2015. On vaan niin kiva koota vuosi pakettiin ja samalla palautella mieleensä, mitä kaikkea sitä onkaan tapahtunut vuoden mittaan.


Tammikuussa palailtiin arkeen, ja sehän on aina ihan parasta. Osallistuin Vegaanihaasteeseen ja pohdiskelin aika paljon noita syömisjuttuja. Kouluni jatkui iiiiihanan pitkän joululoman jälkeen. Lunta näytti olevan tosi vähän silloin, niin kuin on nytkin.


No helmikuussa se lumi sitten tuli! Oli jonkun aikaa kunnon talven näköistä. Tapasin kouluaikaisia tyttö- (ja poika-)kavereita ja lilluin ekaa kertaa ikinä paljussa. Meillä oli miehen kanssa 20v-kihlapäivä. Vanhin lapsistamme täytti samaiset 20v. Mulla oli pientä flunssaa (huomionarvoista, koska olen niin harvoin sairas...). Muistelin vanhoja ja aloitin mittavan valokuvien selvittelyn (joka ei ole vieläkään valmis).


Maaliskuussa oltiinkin jo keväässä. Aloitettiin paikallisten bloginaisten kanssa toisten kodeissa vierailut, ja ekaksi oltiin meillä. Ihana porukka! Mulla alkoi viimeinen opiskeluihin liittyvä työharjottelu. Meillä oli ensimmäinen palmusunnuntai, jolloin ei ollut minkäänlaista tohinaa virpomisen suhteen. Niin ne lapset kasvaa! Olin aika väsyksissä.. opinnot loppusuoralla ja rahan kanssa tiukkaa opintovapaani takia. Joku juttu oli iskeytynyt myös mun kropan kimppuun: vatsa oli ties monetta viikkoa/kuukautta ihan sekaisin ja naama kaameassa jamassa.


Huhtikuussa taisin olla aikamoinen stressikimppu. Koitin kyllä kovasti olla stressaamatta, mutta ei tainnut onnistua... Mielessä pyöri omat työasiat (töihin palaaminen), opintojen loput jutut, harjottelupaikan haasteet ja jatkomietteet, raha-asiat, lasten kouluasiat... Kroppa alkoi todella osoitella, että nyt on aika tehdä jotain ja varasinkin ajan lääkärille.


Toukokuussa kävin lääkärillä otattamassa komeat 16 putkellista verta. Mitään erityistä ei löytynyt. Palasin vanhaan työpaikkaani vähän etuajassa alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna. (Tai ihan alkuperäinenhän oli se, etten palaa sinne enää ollenkaan...) Sainkin sitten hypätä suoraan vastuuhommiin, se oli ihan jees. Opiskelut siis päättyi, annoin viimeiset näyttöni ja hyvinhän ne meni. Käytiin blogitapaamisessa Krissen ihanassa kodissa. Aloitin PH-dieetin. Ja taisin myös aika pian lopettaa sen... 


Kesäkuussa siivosin ja raivasin. Mietin pihan laittamista, mutta mitään en kuitenkaan toteuttanut. Paitsi pataan laitoin kesäkukat, kun siellä oli vielä talvijutut... Kesän kauneimman päivän vietin omenapuun alla, kun bloginaiset tapasivat tällä kertaa Marikan ihanassa kodissa. Sain melkein töitä kevään harkkapaikastani... kaatui sitten määräaikaisuuteen (vs. vakipaikka vanhassa työpaikassani) ja turhan pieneen palkkaan. Aloin juhannukselta kesälomalle. Suoritin kirjalliset, että voin alkaa opettaa lapsilleni ajokorttia. Kuukauden kauniiksi lopuksi sain kouraani Merkonomin paperit.


Heinäkuussa loma jatkui. Ajeltiin avoautollamme lähiseudulla. Bloginaiset kokoontui jälleen, tällä kertaa katsastettiin Jessican ihana koti. Käytiin Tallinnassa perheen kanssa. Saatiin viettää sadekesässä harvinaisia kauniitakin päiviä. Käytiin Keski-Suomessa raivailemassa äitini tavaroita, koska hänellä oli edessä muutto. Mulla oli synttärit, samoin meidän toisella koiralla. (No ei me kyllä mitään koiran synttäreitä vietetty, omanikin taisin viettää töissä...) Meillä oli miehen kanssa 20v-hääpäivä. Hilluttiin paikallisilla festareilla. Lomat loppui, plääääääääh...


Elokuussa tyttö vaihtoi koulua (hurraa!!). Ja poika myös. Ja toinen poika jatkoi opintoja neljännelle vuodelle... Olin jälleen ERITTÄIN väsynyt. Voi melkein sanoa, että oli oikein kriisien kriisi. Josta syystä sitten siivosin päätänikin samalla kun karsin kaikenlaista, tavarasta face-kavereihin ja kaikkea siltä väliltä. Luin tosi paljon kirjoja (=pakenin arkea niihin). Pitkästä aikaa oli aikaa olla oikeesti yksin, kun työssä oli ekat sellaset arkivapaat, että koko muu perhe oli samaan aikaan omissa jutuissaan. Hommattiin uudet pesukone ja kuivausrumpu. Tapasin pitkästä aikaa vanhan ystäväni. Käytiin hänen kanssaan asuntomessuilla. Oli kyllä todella piristävää!


Syyskuussa mummon pieni rakas murunen täytti vuoden. ♥ Olin auttamassa äitiäni muutossa ja autoin raivaamaan tavaraa siellä. Olin edelleen muiden juttujen takia todella väsynyt. Kotonakin edelleen teki mieli kaivella kaappeja urakalla. Aloitin valokuvien uudelleen järjestämisen viimeinkin. Vaihdoin pataan syksyiset kukat, eli tein syksyn puutarhatyöt kerralla kuntoon.


Lokakuussa mietin tosi paljon mitä elämältäni haluan. Koirat joutui allergiadieetille. Oli ihania syysilmoja. Hullaannuin täysin Marie Kondoon, siinä on kyllä mun "raivaus-sielunsisko". Totesin, että todellakin raivaus on mun intohimo ja se on ehkä parasta puuhaa ikinä. Mulla alkoi kesäloman viimeinen pätkä, jonka aluksi olin katsomassa iki-ihanaa Maija Vilkkumaata. Keikalta tuli iloa ja energiaa hirmuisesti! Muutenkin asiat selkeni tämän kuukauden aikana ja elämässä alkoi jälleen olla valoa.


Marraskuussa saatiin ensilumi, joka tosin ei kauaa kestänyt. Minä taas vaihteeksi mietin ja pohdin elämää oikein urakalla. Vaikka se pohtiminen on tavallaan aika rankkaa ja väsyttävää, se on mielestäni kuitenkin tärkeää. Kai itsensä ihan oikeasti pitäis jossain kohtaa löytää?? Elämä on ihan hyvää, mutta jotakin kuitenkin aina vaan kaihoan... Pikkuisen jouluisia ajatuksia hiipi mieleen ja ekat tortutkin jo paistettiin. Oli synkkiä ja syksyisiä myrskyjä. Työpaikan pikkujoulut, joissa oli tosi hauskaa. Ja sitten samaan syssyyn uutinen kuolleesta sukulaisesta.


Ja sitten olikin jo joulukuu. Pimeä, leuto, märkä kuukausi. Joululahjamietteitä, kissan sairastamista, kiirettä töissä, kodin hyvin hyvin hillittyä jouluun valmistelua. Leipomistakin. Miehen pikkujoulut, joissa olin mukana avecina vaikkei alun perin pitänytkään. Onneksi menin, oli tosi hauskaa. Pipon kireys välillä siis hellittää mullakin... Ensimmäinen ajo-opetettavani sai ajokortin. Mummon murunen kävi viettämässä joulua Dubaissa. Joulu, välipäivät. Uusi vuosi, joka sujui ensin kiireisenä töissä ja sitten leppoisasti kotosalla. Raketit käytiin tytön ja (paukkuarkojen) koirien kanssa katsomassa pikaisesti.

* * *

Sellainen vuosi takana. Opiskelujen valmistumista, töihin paluuta, väsymystä monesta eri syystä, terveysongelmia niin itsellä kuin lemmikeilläkin, aina vaan suurempaa rakkautta raivaamiseen, pienen kullanmurun kasvun seuraamista, omien paikkojen hakemista vähän sillä sun tällä. Ihan hyvä vuosi. Ensi vuodesta toivon silti parempaa... 

Alkaneen vuoden varalle on muutamia suunnitelmia, niistä lisää sitten toisella kertaa. Nyt jatkan tätä vuoden ensimmäistä päivää siivouksen merkeissä: pyykkiä, tiskiä ja joulun pois laittamista - ihanaa!!!

Oikein hyvää uutta vuotta 2016 ihan jokaiselle!!

Heli 

maanantai 28. joulukuuta 2015

viimeiset joulumietteet


No niin, joulu on ohi. 

Meidän aatto meni rauhallisesti. Hengailtiin yöpuvuissa pitkälle iltapäivään. Ei saunottu (kysyn vaan, että mitä me tehdään saunalla, kun ei koskaan käydä siellä...??), ei käyty hautausmaalla tai mitään muutakaan sellasta. Syötiin puuroa, kateltiin telkkaria. Avattiin paketit, syötiin jouluateria. Kävin lenkittämässä koirat illan suussa ja sitten mentiin sukulaisiin kahvittelemaan. Ihan sellasta rentoa ja "epävirallista" vaan.

Joulupäivänä sisko tuli tyttärensä kanssa kylään. (Muu perhe oli heillä sairastunut/jäänyt hoitamaan sairasta/jäänyt kaveriksi sairaalle.) Oli niin mukavaa jutskailla siskon kanssa. ♥


Tapaninpäivänä minä läksin oman kuopustyttären kanssa sukuloimaan. Siitä piti tulla päivän reissu, mutta tulikin yökyläily. Käytiin äitini, kummini ja mummoni luona. Näin myös toisen mummon, serkkuni upouuden vauvan (iik, oli se pieni ja niiiin suloinen ♥), pari muutakin serkkuani ja sukulaistani. Ja kävin jääkiekkopelissä ihan ex tempore, mikä olikin syynä siihen, että jäätiin typsyn kanssa lopulta äitini sohvalle nukkumaan.

Tänään ajeltiin kotiin. Oli kyllä oikein mukava reissu kaikkineen!


Joululahjoja meillä oli niukasti. Joka vuosi on vähän samat fiilikset noissa lahjahommeleissa: mitä hommais, kun kaikilla on kaikkea... Keksin kuitenkin lopulta ihan kivoja juttuja kaikille. Kotona asuvat lapset sai kolme lahjaa per nenu, muut sai yhdet. Meillä on lapsia ja lapsenlapsia yhteensä 10 ja lisäksi vielä esikoisen puoliso, joten siinähän sitä on jo aina sakkia lahjottavaksi. Annoin lahjan myös miehelle. Itse sain muutaman paketin ja sitten saatiin pari sellasta koko perheelle tarkoitettua.


Nyt taidan kuitenkin laittaa tämän joulun kaikkine mietteineen pakettiin. Paitsi että huomenna kirjottelen vielä joululistalleni tän joulun jutut ja mietteet. Ensi vuonna sitten (ehkä) uusin miettein jouluun!

* * *

Kello on kohta kolme yöllä, mun sisäinen kelloni on tyystin sekaisin - nyt ei nukuta, huomenna oon ihan tiltissä jne. Huomenna (eli siis tänään...) palataan arkeen, mies menee aamulla töihin ja minä sitten iltavuoroon. Plääh, mutta minkäs teet. Vuoden viimeisiä päiviä viedään ja ensi vuodelle pitäis tehdä jotain hyviä suunnitelmia... mulla niiden pitäis kyllä ehdottomasti koskea omaa hyvinvointia: ruokaa, unia ja liikuntaa. Tää joulun aika on ollu yhtä sokerin mättämistä - mun elimistö kokee takuulla kauhean shokin, kun suklaat joku päivä loppuu...

Mutta nyt menen kyllä edes koittamaan, tulisko uni...
Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Heli