helpotuksen huokaus

Kyllä nyt piisaa lunta meilläkin! Muutaman päivän on tupruttanu aika tavalla. Onneksi täällä käy aura. Meillä on sen verran iso piha, sekä tuota pihaan tulevaa tietäkin sellaset 400m, että ei ihan käsipelillä niitä putsailla. Tai en minä ainakaan... tosin tänään olisin kyllä vähän kolannutkin, mutten löytäny kolaa! 

Koirakin meinas aivan kadota hankeen... Nää meidän koiruudet on kylläkin melko pieniä, säkäkorkeus noin 35cm. No, on tuota lunta silti aika paljon! Jos ei olis koirilla pukuja päällä, ne olis kyllä melko vaikea tuolta erottaa, kun ovat väriltään pääosin valkoisia.

Pupuaitaus on hiukan hätää kärsimässä. Tässä joskus aiemmin, kun tuli lunta ihan urakalla, jouduin repimään aitauksen päällä olevat rastasverkot rikki, ettei lumi aivan kaatanut aitoja. En kyllä tajua, miten taas näyttää tuollaselta... Yllätyin oikeastaan myös sitä, ettei lumi satanut niistä verkoista läpi, vaan jäi niiden päälle killumaan kuin johonkin kankaan päälle.

Kuvailin näitä kuvia aamupäivällä, kun koitin hetkeksi unohtaa päivän suuren stressinaiheen, jonka vuoksi aamusta alkaen olin jo maha kuralla, pää kipeenä ja taisipa melkein kädetkin täristä. Mulla nimittäin oli tänään kahdesta opiskelunäytöstä kolmikanta-keskustelut... Näytöt (Kirjanpito ja Talouspalvelut, josta kirjanpito-osio) tein käytännössä jo joulukuussa, mutta nyt vasta sitten esittelin ne. Olin todellakin hermorauniona keskusteluun mennessäni, vaikka miten koitin hokea itselleni, että "parhaasi vaan teet ja se riittää..."

Mä olen oikeessa elämässä ihan hirveä hölösuu, enkä usko kovinkaan monen käsittävän, miten hirveesti mä jännitän ja pelkään tollasia tilanteita. Uskoisin, että se jotenkin liittyy perfektionismiini... kun kaiken pitäis onnistua täydellisesti, tai sitten se on yhtä kuin (täydellinen) epäonnistuminen. Mulla vielä painoi mielessä se vuoden takainen (!!) pieleen mennyt aiempi näyttöni, joten pelotti kyllä kahta kauheemmin.

Sivumennen sanoen, se aiempi näyttöhän ei siis todellakaan mennyt totaalisesti pieleen... sain siitä H2 ekalla yrittämällä, mutta korotin sen sitten K3:een. Mä en vaan ollu valmistautunut siihen oikein mitenkään ja kuvittelin, että tuosta vaan heittämällä se menee huikeesti läpi... Jännitys teki silloinkin osansa "pieleen menosta" ja omasta mielestäni homma meni tietenkin aivan päin perseitä. Tänään keskustelussa oli samoja henkilöitä kuin silloinkin, ja ensimmäisenä heti kysyttiin, että mikäs on nyt fiilis... lupasin, että koitan olla itkemättä tällä kertaa. Ei heitä kuulemma itkut haittaa. No, jännitys oli kova, vaikka ilmapiiri ei ollut edes mitenkään pelottava ja painostava.

No tällä kertaa valmistauduin sitten ihan tosissani. Keräsin materiaalia esiteltäväksi, kirjoitin Wordilla monisivuisen selostuksen siitä mitä olen tehnyt ja miten mielestäni osaan asiat, lisäilin valokuvia sekaan. Kirjoitin jopa enkun ja ruotsin sanoja ja fraaseja muistiin siltä varalta, että joudun puhumaan kieliä (osa näyttöä on ruotsin ja enkun osaaminen). Aamulla yksin kotona ollessani pölpöttelin ääneen sitä aineistoani läpi, ikään kuin että miten selittäisin niitä asioita omin sanoin. 

Keskustelussa sitten koitin olla niin cool kuin vain mahdollista, vaikka välillä tuntui, että happi loppuu eikä paperista saa otetta, kun kädet tärisee niin kovaa... Koitin puhua asiani ihan rauhassa ja otin tukea papereista, joihin olin alleviivaillut sellasia asioita, joita katsoin tärkeäksi mainita (niillä tyypeillä siis oli osa mun papereista jo valmiina, että olivat voineet ne käydä läpi ennen tilaisuutta). Vastailin kysymyksiin rauhassa ja koitin kaikin keinoin vakuuttaa, että oikeesti tiedän mistä puhun.

Voi sanoa, että hyvä valmistautuminen todellakin palkittiin. Sain molemmista osioista K3 eli parhaan mahdollisen arvosanan. HUHHUH!! Sain kiitosta siitä, miten olen kehittynyt tässä esittämisessä ja miten hyvin olen valmistautunut. Ei tarvinnut siis kaiken päätteeksi itkeä, vaikkakin meinas silkasta helpotuksesta tulla itku...

No nyt on tietenkin ihan mahdottoman hyvä mieli ja helpottunut olo. Opiskelu sujuu kyllä kaikin puolin hyvin, olen saanut kaikista aineista ja palautetuista tehtävistä ja nyt siis näytöistäkin arvosanaksi sen kolmosen (asteikolla 1-3). Olen hirrrrveen tyytyväinen!!

Kevään aikana on vielä tilinpäätösten ja verotuksen opiskelua ja saman aiheen näyttö, jonka pääsen tekemään samaan ihanaan harjottelupaikkaan, missä syksynkin olin. Sen jälkeen alkaakin sitten viimeinen pitkä harjottelujakso aivan uudessa paikassa ja siellä on sitten se viimeinen näyttö (Toimistopalvelut). Tämä viimeinen harkkapaikka on tosi jännä juttu, koska suoraan sanottuna vähän kytistelen sieltä jopa jatkoon sitten työpaikkaa... en yhtään tiedä onko se työ mieleistä tai paikka mieleinen, tai että olisko siinä ees töitä tarjolla, mutta ainahan sitä voi toivossa elää. Sanoisin, että kuulostaa jokseenkin lupaavalta kuitenkin, että mulle on esimerkiksi kuulemma tilattu sinne oma tietokone...!!!

No, tällainen päivä tänään. Mä taidan nyt kipaista koirien kanssa lenkille purkamaan päivän jännityksiä vielä sitäkin kautta veks. Heippa vaan kaikille!

Heli