tiistai 3. helmikuuta 2015

helpotuksen huokaus


Kyllä nyt piisaa lunta meilläkin! Muutaman päivän on tupruttanu aika tavalla. Onneksi täällä käy aura. Meillä on sen verran iso piha, sekä tuota pihaan tulevaa tietäkin sellaset 400m, että ei ihan käsipelillä niitä putsailla. Tai en minä ainakaan... tosin tänään olisin kyllä vähän kolannutkin, mutten löytäny kolaa! 


Koirakin meinas aivan kadota hankeen... Nää meidän koiruudet on kylläkin melko pieniä, säkäkorkeus noin 35cm. No, on tuota lunta silti aika paljon! Jos ei olis koirilla pukuja päällä, ne olis kyllä melko vaikea tuolta erottaa, kun ovat väriltään pääosin valkoisia.


Pupuaitaus on hiukan hätää kärsimässä. Tässä joskus aiemmin, kun tuli lunta ihan urakalla, jouduin repimään aitauksen päällä olevat rastasverkot rikki, ettei lumi aivan kaatanut aitoja. En kyllä tajua, miten taas näyttää tuollaselta... Yllätyin oikeastaan myös sitä, ettei lumi satanut niistä verkoista läpi, vaan jäi niiden päälle killumaan kuin johonkin kankaan päälle.


Kuvailin näitä kuvia aamupäivällä, kun koitin hetkeksi unohtaa päivän suuren stressinaiheen, jonka vuoksi aamusta alkaen olin jo maha kuralla, pää kipeenä ja taisipa melkein kädetkin täristä. Mulla nimittäin oli tänään kahdesta opiskelunäytöstä kolmikanta-keskustelut... Näytöt (Kirjanpito ja Talouspalvelut, josta kirjanpito-osio) tein käytännössä jo joulukuussa, mutta nyt vasta sitten esittelin ne. Olin todellakin hermorauniona keskusteluun mennessäni, vaikka miten koitin hokea itselleni, että "parhaasi vaan teet ja se riittää..."


Mä olen oikeessa elämässä ihan hirveä hölösuu, enkä usko kovinkaan monen käsittävän, miten hirveesti mä jännitän ja pelkään tollasia tilanteita. Uskoisin, että se jotenkin liittyy perfektionismiini... kun kaiken pitäis onnistua täydellisesti, tai sitten se on yhtä kuin (täydellinen) epäonnistuminen. Mulla vielä painoi mielessä se vuoden takainen (!!) pieleen mennyt aiempi näyttöni, joten pelotti kyllä kahta kauheemmin.

Sivumennen sanoen, se aiempi näyttöhän ei siis todellakaan mennyt totaalisesti pieleen... sain siitä H2 ekalla yrittämällä, mutta korotin sen sitten K3:een. Mä en vaan ollu valmistautunut siihen oikein mitenkään ja kuvittelin, että tuosta vaan heittämällä se menee huikeesti läpi... Jännitys teki silloinkin osansa "pieleen menosta" ja omasta mielestäni homma meni tietenkin aivan päin perseitä. Tänään keskustelussa oli samoja henkilöitä kuin silloinkin, ja ensimmäisenä heti kysyttiin, että mikäs on nyt fiilis... lupasin, että koitan olla itkemättä tällä kertaa. Ei heitä kuulemma itkut haittaa. No, jännitys oli kova, vaikka ilmapiiri ei ollut edes mitenkään pelottava ja painostava.


No tällä kertaa valmistauduin sitten ihan tosissani. Keräsin materiaalia esiteltäväksi, kirjoitin Wordilla monisivuisen selostuksen siitä mitä olen tehnyt ja miten mielestäni osaan asiat, lisäilin valokuvia sekaan. Kirjoitin jopa enkun ja ruotsin sanoja ja fraaseja muistiin siltä varalta, että joudun puhumaan kieliä (osa näyttöä on ruotsin ja enkun osaaminen). Aamulla yksin kotona ollessani pölpöttelin ääneen sitä aineistoani läpi, ikään kuin että miten selittäisin niitä asioita omin sanoin. 

Keskustelussa sitten koitin olla niin cool kuin vain mahdollista, vaikka välillä tuntui, että happi loppuu eikä paperista saa otetta, kun kädet tärisee niin kovaa... Koitin puhua asiani ihan rauhassa ja otin tukea papereista, joihin olin alleviivaillut sellasia asioita, joita katsoin tärkeäksi mainita (niillä tyypeillä siis oli osa mun papereista jo valmiina, että olivat voineet ne käydä läpi ennen tilaisuutta). Vastailin kysymyksiin rauhassa ja koitin kaikin keinoin vakuuttaa, että oikeesti tiedän mistä puhun.

Voi sanoa, että hyvä valmistautuminen todellakin palkittiin. Sain molemmista osioista K3 eli parhaan mahdollisen arvosanan. HUHHUH!! Sain kiitosta siitä, miten olen kehittynyt tässä esittämisessä ja miten hyvin olen valmistautunut. Ei tarvinnut siis kaiken päätteeksi itkeä, vaikkakin meinas silkasta helpotuksesta tulla itku...


No nyt on tietenkin ihan mahdottoman hyvä mieli ja helpottunut olo. Opiskelu sujuu kyllä kaikin puolin hyvin, olen saanut kaikista aineista ja palautetuista tehtävistä ja nyt siis näytöistäkin arvosanaksi sen kolmosen (asteikolla 1-3). Olen hirrrrveen tyytyväinen!!

Kevään aikana on vielä tilinpäätösten ja verotuksen opiskelua ja saman aiheen näyttö, jonka pääsen tekemään samaan ihanaan harjottelupaikkaan, missä syksynkin olin. Sen jälkeen alkaakin sitten viimeinen pitkä harjottelujakso aivan uudessa paikassa ja siellä on sitten se viimeinen näyttö (Toimistopalvelut). Tämä viimeinen harkkapaikka on tosi jännä juttu, koska suoraan sanottuna vähän kytistelen sieltä jopa jatkoon sitten työpaikkaa... en yhtään tiedä onko se työ mieleistä tai paikka mieleinen, tai että olisko siinä ees töitä tarjolla, mutta ainahan sitä voi toivossa elää. Sanoisin, että kuulostaa jokseenkin lupaavalta kuitenkin, että mulle on esimerkiksi kuulemma tilattu sinne oma tietokone...!!!

No, tällainen päivä tänään. Mä taidan nyt kipaista koirien kanssa lenkille purkamaan päivän jännityksiä vielä sitäkin kautta veks. Heippa vaan kaikille!

Heli

26 kommenttia :

  1. Vaikutti hyvältä päivältä!

    VastaaPoista
  2. Ihan mahtavaa! Vitsi sä oot niin paras! Onnea onnea onnea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Parhaudesta en nyt menis sanomaan, mutta ihan kivasti on menny tahan asti. =)

      Poista
  3. Siis onko sun täytyny vielä siinä arviointikeskustelussa ns. esitellä osaamistas ? Meillä painotettiin nyt vielä enemmän mitä edelliskerralla (edelliskerta 2008), että arviointikeskusteluun on aikaa tunti eikä siinä enää näytetä mitään vaan arvioidaan näyttöviikon (tutkintotilaisuuden siis) näyttöjä sille työntekijäarvioijalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää meni sillein, että näyttö tehtiin siellä työpaikalla, joku viikon pätkä tai sellasta. Siis aivan sitä hommaa, mitä siellä nyt tehdäänkin, kuitenkin sillä lailla, että ne tutkinnon vaatimukset täyttyi. Ennen sitä varsinaista näytön tekemistä piti vielä kirjoittaa näyttösuunnitelma, mihin siis selitti mitä aikoo tehdä ja miten. Ihan naurettavaa paperin pyörittämistä käytännössä niiden täyttäminen... Joka tapauksessa opettajan piti hyväksyä se suunnitelma ja antaa sitten lupa näytön aloittamiseen.

      Näytön aikana tein siis niitä hommia siellä töissä ja se mun työpaikan ohjaaja sitten tarkkaili ja arvioi mun osaamista ja kirjoitti tonne kolmikanta-tilaisuuteen niiden muiden tyyppien nähtäväksi sellasen arviointilomakkeen.

      Sitten oli erikseen tosiaan tää kolmikanta. Siellä on paikalla siis mun lisäksi kolme tyyppiä, joista käytännössä kukaan ei ole nähnyt mun tekevän sitä työtä. (Siellä kai vois olla myös työpaikalta joku, mutta se ei saa olla sama henkilö joka mua on siellä työpaikalla ohjannut... nää tyypit on siis jonkun koulutuksen saaneet tähän näytön vastaanottamiseen.) Niille oli lähetetty etukäteen se suunnitelma ja itsearviointi. Viime vuonnahan siinä pieleen menneessä kolmikannassa mulla oli väärällä lailla täytetty se itsearviointilomake... kun olin siihen vaan laitellut, että "osaan toimia näin" niihin miljooniin eri kohtiin. Kuvittelin nimittäin, että tyypit kattoo vieretysten niitä suunnitelmaa ja itsearviointia... mutta ei.

      Mulla siis piti olla kauheen hyvät selostukset, että mitä oon tehnyt ja miten. Pitää siis antaa sellasille ihmisille, jotka ei välttämättä tajua mitään koko alasta, sellanen kuva, että ne näkee että mä osaan hommani. Minä siis selostin eri työtehtäviäni niille ja joka väliin sanoin itsearvioksi vielä, että "mielestäni osaan tämän homman hyvin". Sinne oli erittäin toivottavaa kerätä vähän kuin joku portfolio tekemisistään, ja mullakin oli sit tosiaan niitä lippusia ja lappusia näytillä siellä. Osa porukasta oli tehnyt esimerkiksi Power Point-esityksiä missä esitteli tekemisiään - mä tein sen Wordin.

      Niin ja mun keskusteluun oli varattu aikaa puoli tuntia... Ensin ehkä 20 minuuttia siellä pälpätin ja ne kyseli jne, sitten menin hetkeksi käytävään odottamaan, ja sitten mut kutsuttiin takaisin ja kerrottiin, minkä arvosanan he mulle antaa.

      Kun aikanaan kävin Myynnin ammattitutkinnon (vuonna 2008), suoritin senkin näyttötutkintona. Ja se keskustelu oli kyllä täysin erilainen... Sillon sinne kauppaan, eli harkkapaikkaani, tuli kesken päivän yksi henkilö. En nyt muista mahtoiko se jostain mukamas salaa vähän aikaa tarkkailla mun tekemisiä - olin sillon just kassalla, kun näin että tyyppi käveli ovesta sisään, ja mokailuhan alkoi sillä sekunnilla... ja sen lisäksi keksustelussa oli kaupan esimies sekä yksi työkaverini. Joku tovi siinä turistiin ja pomo sekä työkaveri kai antoi jonkun kommentin, ja oliskohan muuten asia sit menny vielä niin, että arvosana oli Hyväksytty tai Hylätty... ei mitään numeroita siis. En oo ihan varma. Mutta oli kyllä todellakin aivan erilainen systeemi!!

      Poista
  4. Ihan loistavaa Heli ja onnea suorituksesta!!!!!
    Ulkona on nyt niin kaunista, että meinaa henki salpautua. Tuo ykköskuva on I-ha-na!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos!
      Joo minustakin ulkona on aivan älyttömän kaunista! Harmitti vaan, kun en osannu noita säätöjä kamerassa kattoa kohilleen, oikeesti ei ollu ihan niin hämärää kun kuvat antaa ymmärtää... sitä paitsi mä suorastaan jo jouduin valoistamaan noita kuvia, vaikka yleensä en käsittele kuvia mitenkään.

      Poista
  5. Hienoa ☆ Onnea ☆
    Tunnistin niin itseni tuosta itsesi analyysistä. Olen hälöttäjä, niin kova puhumaan, että minun kanssa puhuessa pitää jakaa puheenvuorot, hih! Mutta sitten tosipaikanntullen en saa kunnolla sanaa suusta, vatsa kipeä (olen ollut vatsalla reagoiva jo lapsena), vapisuttaa, ääni värisee ym ym. On kyllä hieno suoritus ja hyvät arvioinnit ja kehut olet varmasti ansainnut, huippua!
    Ihania kuvia muuten! Lunta on tullut täälläkin ja kun työttömänä olen , olen saanut, oikeesti saanut nauttia kolaamisesta. Otan sen liikunnan kannalta ja pienen rivitalon piha hoituu lumen määrästä riippuen puolesta tunnista tuntiin.
    Ihanaa keskiviikkoa, intoa ja tsemppiä ooiskeluun!
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos!

      Mä olen kans aivan selvästi stressivatsa, olen huomannut... Ja vaikka miten yritän puhua itelleni että turhaa jännittää, niin sieltä se vaan kuitenkin pikkuhiljaa hiipi joka jäseneen omaa keskusteluaikaani odottaessa... ja itkettikin ihan vaan jännityksen vuoksi jo sinne menomatkalla... No, onneks vakuutin ne tyypit kuitenkin.

      Ulkona on kaunista ja lumi on ihanaa. Mä en kuitenkaan ole koskaan hirveesti piitannu tosta kolaamisesta, eikä kyllä mieskään... meillä onneksi aura vetäsee suurimman osan pihaa, ettei itelle jää kuin oven edusta vaan suunnilleen. Mutta on meillä sekin nähty, että kola on lumen alla jossain koko talven ja kulkureittinä on vain jaloilla tallattu pieni ura hangessa... =D

      Poista
  6. Mahtavaa Heli! Tuo on kyllä niin palkitsevaa ja huojentavaa,kun opiskeluissa onnistuu.Kun ensin jännittää ja hermoilee..Ja sitten onnistuu,niin jippii!!!! Mulla oli sama juttu,kun muutava vuosi sitten opiskelin,etten ollut tyytyväinen kuin siihen kolmoseen :D Se on vaan sellainen omassa päässä oleva juttu,mille ei mitään mahda.Ei auttanut,kuin tehdä kovasti töitä,että sai niitä täydellisiä suorituksia ;) Tsemppiä harjoitteluihin ja viimeisiin koitoksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on toisaalta vähän paha homma, ettei osaa ottaa vastaan huonompia numeroita, jotka ei totta puhuakseni ees oo mitään niin huonoja... Tänään sain arvion yhdestä tehtävän palautuksesta, ja perkule, sieltä tulikin kakkonen... tosin kommenteissa luki, että sieltä muka puuttuis yksi juttu, mikä siellä kylläkin oli, eli opettajalle lähti takas vähän palautetta, että katoppa kuule tarkemmin... =D Saas nähä nouseeko numero... ehkä vähän jää kyllä riipimään, jos niin ei käy!!

      Meillä on meneillään koulussa venäjän alkeiskurssi. Mä olen lukenut sitä aikanaan koulussa ja se oli mulla 10. Nyt ei tämä perfektionisti meinaa saada ajoittain sanaa suustaan siellä, kun mä vaan niin kammoan niitä virheitä... eikä nyt yli 20 vuoden takaa ihan kaikki ole muutenkaan muistissa (tosin hyvin mä silti vielä tosi monta juttua muistankin). No, mä en taida haluta siitä numeroa ollenkaan, koska näillä räpeltämisillä siitä ei tulis kuin kakkonen... eli todennäkäisesti otan siitä vain suoritusmerkinnän ilman numeroa. En kerta kaikkiaan kestä kattoa sitä kakkosta todistuksessa... *huoh* Se opettaja on tosi ihana ja se aina mulle sanoo, että "älä yritä olla liian täydellinen" ja että "laatu ei tässä korvaa määrää" jne... No, on vaan niin vaikee koittaa ottaa sitä rennommin, minkäs teet!!

      Poista
  7. Mulla menee melkein kylmät väreet, kun mietin noita sun näyttöjä. On niin tuoreessa muistissa ne omat ja jotenkin musta tuntuu näin jälkikäteen ihan käsittämättömältä, että olen sellasetkin kunnialla selvittänyt. Jos nyt pitäis aloittaa kaikki alusta, taitaisin jättää väliin :). Tai ainakin osaisin ottaa vähän lunkimmin kaikkien niiden dokumentointien ja muiden kanssa. Loppupeleissä kun paljon vähemmälläkin olis selvinnyt, mutta kun ei vaan osaa suhtauta asioihin siltä pohjalta, vaan tulee vaadittua itseltään vain ja ainoastaan sitä täydellistä suoritusta.
    Meillä kun noista näytöistä ei saanut arvosanaa. Oli vaan "hylätty" tai "hyväksytty". Että siinä mielessä oli tyhmää vetää itsensä ihan henkihieveriin niitten ennakkotöiden kanssa, mutta itseäni varten niitä kumminkin tein, joten ei ainakaan kannattanut lähteä jälkikäteen sille linjalle, että olis alkanut vertailemaan, kuinka "vähällä" joku muu pääsi samasta läpi, koska siinä olis tullut haaskattua energiaa ihan turhaan negatiivisuuteen. Ollutta mikä mennyttä :)

    Mutta siis ei pitänyt itsestäni kirjoittaa, vaan sanoa, että täältä tulee ihan hirrrrveesti rispektiä sulle, koska tiedän, kuinka koville oot itses laittanut kaikkien niiden ennakkovalmistautumisten kanssa. Että ihanaa, kun työ sai arvoisensa palkinnon ♥


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiätkö kun musta tuntuu edelleen, että tää koulutus on vähän sellanen "no ei tää nyt oikeesti oo paljon mitään". Että tällanen merkonomi vaan, eikä ees mikään tradenomi. Mun sisko opiskeli työn ohella tradenomiksi ja kyllä ne oli ihan toiselta planeetalta ne niiden tehtävät ja vaatimustasot... Paha sillään, että en meinaa arvostaa tätä tutkintoa ees ite, ihan sama homma kuin ton myyjän työni kanssa, kun minusta se on sellasta "kaikkihan tän nyt osaa"-hommaa...

      Jotenka nää näytötkin, vaikka tuntuukin, että niiden eteen pitää vähän töitäkin tehdä, on sit sellasia helppoja nakkeja. Siis jos vertaa niitä johonkin vaativamman tason opiskeluun. (Kysymys kuuluu: Miksi mä aina vertaan??? Ja miksi koen aina, että olen huonompi??) Ei näistä nytkään todellakaan kaikki mitään kolmosia saanu, mutta silti musta tuntuu, että "no tää nyt on vaan tällanen".

      No mutta kuten sanoit, samalla lailla mä teen itseäni varten nää jutut, ja koska olen perfektionisti teen ne aina niin hyvin kuin ikinä voin ja toki kyllä pyrin joka asiassa siihen kolmoseen. Mulla kuluu (liikaa) aikaa siihen viilailuun ja höyläilyyn ja siis jopa johonkin tekstien asetteluihin - mä siis laitan jopa wordiin sen mikälie napin päälle, mistä näkee välilyönnitkin ja kaikki, ja siis POISTAN jokaisen turhan välilyönninkin sieltä... siis vaikka KUKAAN ei ees näe niitä, kun ne saa sen valmiin tulosteen vaan kouraansa... Silti musta tuntuu, että en mä nyt niin koville joutunut ja että "varmasti joku tradenomin tehtävä on paaaaaaaaaljon vaativampi" ja niin edelleen...

      Mutta kyllä mä olin tietty nyt tyytyväinen, että hyvin meni. Ja ihan kiva oli kiitosta saada hyvistä valmisteluista. ♥

      Poista
  8. Onneksi olkoon!
    Muuta ei voi sanoa, uurastaminen on palkittu :)
    Tunnustan olevani samanlainen, olen hölösuu ja jännitän ihan liikaa..

    Kaunis maisema, lunta riittää jokapuolella :D Tsemppiä jatkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti!

      Meitä hölösuita jännittäjiä taitaa olla aika paljon... Meidän venäjän opettaja tänään sanoi, että Venäjällä on opiskelu ihan erilaista, kun siellä jo lapsena pitää tulla aina luokan eteen sanomaan vastaus koko luokan kuullen jne... Ja yliopistossa aikanaan oli kuulemma kokeet ollu aina suullisia!! Eli esiintymiskokemusta karttui koko kouluajan. Se oli alkuun tänne tultuaan ihmetelly, kun suomalaiset on aivan kauhean esiintymiskammoisia, kunnes tajusi miten erilaista täällä on koulunkäynti, kun esiintymistä ei ole ollenkaan samalla tavalla. Ehkei meitä jännittäjiä ja esiintymiskammoisia olis likimainkaan näin paljon, jos täälläkin jo ekalta luokalta esillä olemisen harjoittelu alkais!

      Poista
  9. Onnea hyvistä arvosanoista!
    Hienot lumikuvat. On teillä sillä vissiin vähän tuullutkin, kun on lumi tarttunut noin puun kylkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Juu, täällä tuuli ja tuiskusi ihan hirveesti muutaman päivän. Hauskan näköisiä puut kun lumi on niihin takertunut vähän joka suunnasta.

      Poista
  10. voi hurja,miten teillä onkaan lunta <3 tsemppiä opiskeluun :)

    VastaaPoista
  11. Onneksi olkoon, hieno suoritus ja upeaa kehitystä!

    Ja sitten vielä kauniit kuvat. Mulla on myös kanatarhan päällä rastasverkko, joka näyttää nyt valaan riippumatolta. Pitäisköhän tehdä jotain...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Tavallaan vähän huvittikin, kun kehuivat tuosta kehittymisestä. Nolotti niin se vuoden takainen itkeminen siellä... mitähän lie paniikkikohtausta odottivat tällä kertaa. =D

      Jos ei sulla taivu muuten ne aidat, niin ei kai sille verkolle mitään tarvii tehdä. Meillä se edellinen lumikuorma meinas kaataa koko aitauksen, niin oli pakko hajottaa verkot ja pudottaa lumet.

      Poista
  12. Hienoja talvikuvia, ihan turhaan nyt kyllä väitit ettet osaa valokuvata!

    Ja onnea hienosta tuloksesta! Olen itse opiskellut kaksi ammattia oppisopimuksella, ja tiedän tunteen mikä niihin näyttöihin liittyy! Ihan hiki tulee kun vaan ajatteleekin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en mä kyllä kummoisesti osaa kuvata... Noissakaan kuvissa en osannu säätää valotuksia, vaan piti sitten Picasalla käydä laittaa niihin lisää valoa, näyttivät alkuperäisinä ihan tosi pimeiltä, vaikka päivä ei kuitenkaan ihan niin synkkä ollu.

      Kiitos onnitteluista! Näytöt ei todellakaan ole kivoja juttuja... hikikin tuli. Mulla on vielä pari edessä, sit vasta voi huokaista!

      Poista
  13. Hihih, hankeen katoava koiraparka.. :)
    Onnea hyvistä arvosanoista!
    Hyvää Ystävänpäivää & muutenkin iloista viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt taitaa nuo hanget ollakin enää muisto vain... niin äkkiä nämä kelit muuttuu. Kiitos onnitteluista ja kivaa ystävänpäivää sullekin! =)

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥