torstai 25. elokuuta 2016

kesän loppu

Ihanat, rakkaat ystäväni kävivät kylässä. 

On kamalaa, kun ystävät asuu niin kaukana... toinen Vaasassa ja toinen peräti Englannissa asti. Nyt he pääsi kerrankin yhtä aikaa meille, ja juttua tietenkin riitti, vanhojen muistelua ja tämänhetkisten tilanteiden katsastamista. Koska minä asun edelleen täällä suunnalla, missä ollaan aikanaan tutustuttu, tehtiin nostalginen kierros vanhoilla kulmilla.


Tuosta keittiöluokasta meillä on paljon rakkaita yhteisiä muistoja. ♥ 

Tuo opisto on yleensäkin ottaen ollut meille kaikille sellanen käänteentekevä paikka elämässä. Siellä on opittu asioita itsestämme, toisistamme ja maailmasta, ja sieltä on suunnistettu jokainen sitten omiin erilaisiin elämänkäänteisiimme. Minä olen joskus siellä ajellut katselemassa ennenkin... mutta nyt päästiin sisälle asti käymään. Itku silmässä siellä käveltiin ja katseltiin ja muisteltiin... Nyyh!!

Opistolta ajettiin kiireen vilkkaa viemään toista ystävää bussiin. Voi elämä, olispa enemmän aikaa olla yhdessä... yksi hyvin vähän nukuttu yö vaan ja sitten oli hänen jo palattava kotiin. Nyyh sillekin!!

Toinen ystävä jäi onneksi meille moneksi päiväksi vielä. Hänen kanssaan lähdettiin sitten vielä uudelleen ajelemaan tuonne opiston liepeille. Lisää haikeita muisteloita luvassa...


Tässä järvessä ollaan uitu, ja olen myös joskus kävellyt lenkin tuon järven ympäri. Tällä kertaa jätettiin kyllä uimiset väliin:


Noin vihreetä järvivettä en muista koskaan kyllä nähneeni!! Jälkikäteen luinkin sitten, että tuolla on tosi paljon sinilevää just nyt. Onneks ei menty.


Voi rakkaus noita maisemia... ♥♥♥ Ja mitkä upeat pilvet! Tunsi itsensä aika pieneksi tuolla pilvien alla.


Vein ystävän lapsineen käymään kotieläintilalla (kuvassa tosin kuopukseni), joka sijaitsee itse asiassa ihan lähellä tuota meille niin tärkeää opistoa. Oli mukavaa nähdä eläimiä, lapset rapsuttelivat innoissaan pupuja, kilejä ja aasia, joka kuljeskeli vapaana siellä ihmisten luona. Ja sitten tietenkin herkuteltiin Olgan ihanilla leivonnaisilla.


Koska olen erittäin rakastunut Repoveteen ja vieraatkin sinne halusivat, lähdettiin yhtenä aurinkoisena päivänä sinne. Ystävän ihanat 10- ja 7-vuotiaat lapset olivat tosi reippaita ja jaksoivat oikein hyvin kävellä viiden kilometrin lenkin. Minusta oli tosi hauska kuunnella heidän keskinäistä englanninkielistä rupatteluaan.


Kyllä nuo maisemat vaan on upeat ja lumoavat! ♥

Ystävän kanssa juteltiin kaiket yöt ja päivät. Univelkaa kertyi tajuttomasti. Aika loppui tietenkin ihan kesken ja monen monta juttua jäi vielä puhumatta. Lisäksi meillä oli ajoittain niin raskaita aiheita käsittelyssä, että ne painaa vieläkin sydäntä. Ikävä on kova ja haaveilen matkasta Englantiin...

* * *

Jotenkin putosin ystävän lähdettyä taas sellaiseen väsymyksen ja alakulon alhoon, etten meinaa sieltä oikein ylös päästä. Osansa tekee toki se, että univelkaa kertyi paljon, enkä tunnu saavan nukuttua sitä pois. Osansa tekee sitten ihan tämä muu elämä. Työnantajakin muisti napakalla juustohöylällä ja siivutti kolmasosan työtunneistani pois... tarkoittaa siis jatkossa vyön kiristelyä ja sen miettimistä, tullaanko näin edes toimeen vai pitääkö keksiä jotain muuta. 

Mutta näistä lisää sitten tuonnempana. Nyt oli tarkoitus lähinnä kerrata vielä omaankin mieleen muistoja rakkaiden ihmisten kanssa vietetystä ajasta, joka oli oikeastaan ihan loppuhuipennus ihanalle kesälle. ♥ Minä olen ihan syksyfiiliksissä jo ja minun syksyyn taitaa kuulua alakulo ja melankolia aina... nyt sitä vielä siivittää sydänystävien ikävöiminen.

Heli

12 kommenttia :

  1. Ihanaa aikaa olet saanut viettää ystäviesi kanssa. Tuollaista kaipaisin itsekin. Nyt varsinkin, kun tytärkin on jo muuttanut pois kotoa, olisi aikaa ystäville. Mutta tuntuu ettei kellään ole kuitenkaan aikaa. Osa ystävistä on aina töissä erivuoroissa kuin minä. Lapsuuden ystävillä on omat harrastuksensa tai uudet miehet joiden kanssa eletään uutta nousua. Tai ei vain ole rahaa tehdä mitään yhdessä. No, tällästä tää nyt vaan on!

    Kurja juttu toi työtuntien väheneminen. Olen kuullut paljon samaa kaupanalalta. Vakkariväestön tunteja leikataan ja otetaan sitten uusia työntekijöitä lisää. Voidaan sitten mainostaa, kuinka hienosti työllistetään! =(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin harvoin minäkään ystäviäni näen. Tuota Englannin ystävää en ole nähnyt pariin vuoteen. Vaasan ystävän kanssa näin jo kesälläkin, mutta kyllä tämä on harvinaista herkkua, että ihan kaksi kertaa samaan kesään mahtuu tapaamiset. Välimatkat on pitkät, se on kyllä sinänsä selitys. Mutta en minä näitä lähellä asuviakaan kavereita juuri näe... Eilen just näin ohimennen yhden, jonka kanssa on suunniteltu lenkkiä koko kesä... asutaan peräti ehkä viiden kilometrin päässä toisistamme. Sellasta se vaan on, kaikilla on puuhansa.

      No, mä en vielä tiedä vaikka toi työtuntien väheneminen olis kuinkakin hyvä juttu. Kyllä mä kotona oon mielelläni. Mutta jos alkaa tehdä rahasta liian tiukkaa, sit alkaa kyllä ahistaa. Katsotaan miten käy.

      Poista
  2. Ystävyys on hyvä asia, jatketaan puhumista mihinkä edellisellä kerralla jäätiin, vaikka olisi matka mikä hyvänsä tai aika kuinka pitkä.
    Mahtavia maisemakuvia. Mäkin ihastuin tuohon pilveen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aivan just noin on noiden kahden ystävän kanssa. Heti ollaan samalla aaltopituudella kun nähdään, vaikka välimatka ja tapaamisvälit on tosi pitkät.

      Tuo pilvitaivas oli tosi jännä. Ihan kuin olis jonkun kannen alla ollut! Upea kokemus!

      Poista
  3. Kiva postaus ystävyydestä ja vähän muustakin. Itse tein viime syksynä retken ystävieni luokse Helsinkiin. Ei haittaa vaikka vuosia olisi välissä, aina vaan juttu kulkee. Koita pitää mieli iloisena ja korkealla, vaikka tummia pilviä välillä kasaantuisikin. Nyt sinulla jää enemmän aikaa vaikka lenkkeilyyn ;)Se kyllä helpottaa pientä ja suurempaakin alakuloa. Laitoin jo herätessä lenkkivermeet päälle ja suunnittelen tästä lähtöä tuonne luontoon. Postauksesi kuvat herättivät mielenkiinnon, asutteko Keski-Suomessa? En muista koskaan lukeneeni. Me asumme Muuramessa, Jyväskylän ja Korpilahden välissä. Mukavaa viikonloppua sinulle ja läheisillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta, että hyvien ystävien kanssa ei vuosien ja kilometrienkään välimatkat haittaa. Heti kun tapaa, on ihan niin kuin ennenkin. ♥

      Olenkin ajatellu, että lisääntyvä vapaa-aika ei varsinaisesti mua haittaa. Mä koitan tarkastella kulutustottumuksia ja miettiä mistä säästellään. Olis ihan mahtavaa, jos tultais toimeen vähemmälläkin rahalla ja voisin ihan vakituiseen ollakin vain 20 tuntia viikossa töissä. Ja lisääntyvä aika tarkoittaa toivon mukaan myös lisääntyvää liikuntaa. Koirat on ainakin tosi iloisia, että mamma on enemmän kotosalla!

      Ei asuta Keski-Suomessa vaan Kymenlaaksossa. Mun suku on kyllä kokonaan sieltä Jyväskylästä ja olen asunut siellä lapsena, aika lähelläkin teitä, eli Säynätsalossa ja Muuratsalossa. Kesälomareissulla me ajettiin Jyväskylään ja käytiin äidin ja mummojen luona kylässä. Reissun päätteeksi me ajettiin Muuramen kautta kotiin, yleensä ajetaan Vaajakoskelta Heinolaan ja sieltä kotiin, nyt kierrettiin sieltä järven toiselta puolen ja kävin juurikin siellä lapsuuden maisemissa muistelemassa menneitä ja katselemassa vanhoja kotikulmia ja siitä sitten Muuramen suuntaan. Muistaisin, että käytiin lapsena uimahallissa Muuramessa, en tosin ole ihan varma voiko olla näin...?

      Viikonloppu jo menikin (ja olin kokonaan sen töissä), mutta mukavaa viikon jatkoa sinulle! ♥

      Poista
  4. <3 Pirteyttä, lempeyttä viikonloppuusi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, viikonloppu jo menikin, töissä... Mukavaa viikon jatkoa sinulle! ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥