torstai 13. helmikuuta 2020

kun ei vaan ole aikaa


On tämä hullua. Joku aika sitten valittelin, että kuolen tylsyyteen ja tekemättömyyteen täällä kotona. Nyt on sellainen olo, että ei vaan ole aikaa mihinkään kivaan. Siis kuten vaikka blogin kirjotteluun. Aina kun tekis mieli tänne jotain nakutella, ajatuksiin tunkee vaikka miten monta muutakin "tärkeämpää" tehtävää. Kuten vaikka koulutehtävät. Just nyt tälläkin hetkellä mun kyllä pitäisi väkertää kasaan tämän viikon ruotsin tehtävää, tai edes kuunnella muutama luentotallenne. Puhumattakaan siitä, että koira on lenkittämättä. Huoh.


Kulunut kuukausi on kyllä ollut erittäin täynnä kaikkea. Ja säiden suhteen hyvin vaihtelevainen. Välillä sataa vettä täysillä. Sitten onkin pakkasta ja jopa lunta. Meidän piha on vuoroin järvi ja vuoroin luistinrata. Autot ajetaan jonnekin ihan muualle kuin sinne, missä niiden paikka on, jottei a) niihin mennessään tarvitse uida tai b) jottei ne jäädy sinne luistinrataan kiinni. Molempia on tapahtunut, joten ollaan vahingosta viisastuneita.


Tuossa kuvassa on meneillään luistinrata-vaihe. Tällä hetkellä pihalla on ennemminkin järvi, joka on tosin jo vajentunut vesimäärältään verrattuna pahimpiin aikoihin. Pahin on ehkä se järven ja luistinradan yhdistelmä, joka on todella pirullinen! Eli siis pohjalla jäätä, päällä 5cm vettä. Sinne en tahtoisi lippoja heittää, joten kulkureitit on aina sen aikana valittava aika tarkkaan.


Kuluneen kuukauden aikana olen käynyt kaksi kertaa leffassa. Ensin käytiin tyttären ja mummon murun kanssa katsomassa Frozen. Me aikuiset haluttiin nähdä se ihan yhtä paljon kuin 5-vuotiaskin. Kyllä oli ihana! ♥ Sitten käytiin miehen kanssa katsomassa Teräsleidit. Se oli oikein hauska, ääneen käkätettiin välillä. Suosittelen todellakin, molempia! 


Suuri surukin tähän kuukauteen on mahtunut. Tämän meidän pikku palleron sisko lähti viimeiselle matkalleen. Se oli minun kaikista kasvateistani ihan ekana syntynyt, omin käsin maailmaan autettu. Se sairastui äkillisesti ja niin vakavasti, ettei mitään muuta ollut tehtävissä, kuin päästää se pois. Olen kiitollinen sen omistajille hyvästä kodista, jonka sille antoivat, ja siitä, että sain käydä sen vielä hyvästelemässä, vaikka olihan se tosi, tosi surullista. Ehkä se nyt kirmaa siellä jossain emonsa (eli minun kaikista rakkaimman koirani) kanssa. ♥ Toivottavasti tällä siskokoiralla on vielä ikävuosia edessään, vaikka alkaahan sillä niitä olla jo takanakin; se on nyt 12,5v. Se on silti edelleen tosi hyvässä kunnossa kaikin puolin, onneksi. Taisin ihan vahingossa valita pennuista itselleni parhaat geenit omaavan yksilön. ♥


Eläimistä puheen ollen, tuo meidän kissa juo parhaillaan vieressäni pöydällä olevasta MINUN kupistani vettä... ihan tuosta vaan, pokkana. Se tulee jatkuvasti mun ja tietokoneen väliin makaamaan, tai ihan vaikka vain edes mun hiirikäden päälle. Tai mun kirjan tai sudokuvihon päälle. Ihan mihin se nyt milloinkin kokee parhaaksi asettua... huoh. Välillä se ärsyttää älyttömästi ja sitten välillä mietin, että noh, ei tuokaan tuossa ikuisuutta ole... Kissalla on ikää nyt 15,5v, eikä sekään minusta vaikuta mitenkään vanhalta. Se edelleen hiirestää (ulkona ja sisällä...) ja eläinlääkärin tutkimuksessakin viime kesänä se todettiin ihan terveeksi. Ainoa, mitä en nyt oikein tajua on se, että se jostain syystä on alkanut satunnaisesti kakkimaan (JUU!!!) vääriin paikkoihin. Kuten vaikka mun ystävän petiin viime viikonloppuna... ja matolle. Olen tainnut nyt kolmeen kertaan pestä kyseisen maton ja lopulta päätettiin, että ei laiteta sitä enää lattialle ollenkaan. En ymmärrä. Se tekee tarpeensä myös hiekkalaatikkoon ja ulos. Miksi siis nyt myös matolle? Tai sänkyyn, mikä nyt oli jo kyllä aivan älytöntä...?? Hiekkis ei ole sen likaisempi kuin yleensäkään tms, joten se ei selitä asiaa ja nämä kakkailupaikat on tuolla yläkerrassa lähellä hiekkalaatikkoa. Onkohan siltä menossa muisti tai jotain...? "Mulla on vessahätä. Mihis mun pitikään mennä?" Pari kertaa sillä samaisella matolla oli ensin pissaa, mutta sittemmin se muuttui haiseviksi pötköiksi. Höh.


Olen harrastanut muutakin kulttuuria kuin elokuvia: olen käynyt myös kuuntelemassa musaa. Tuo edellä mainittu ystävä oli viikonloppuna kylässä ja hänen sekä mieheni kanssa käytiin kylillä. (Mentiin klo 18, tultiin kotiin klo 23. Minä ajoin autoa. Oikein sopivaa mulle.) Minä en koko tapahtumasta edes tiennyt, mutta valveutuneempi ystäväni oli tämän bongannut. Ystävä siis asuu Helsingissä ja tapahtuma oli täällä meidän kulmilla... Oikein kiva kun tuli mentyä, tykkään kunnon ryskeestä ja ryminästä ja sitä oli tarjolla! Tämä bändi oli nimeltään Thy Kingdom Will Burn. (Mistä moinen nimi..?) Piti ihan tuolille kiivetä seisomaan ja katsomaan, kun takarivissä oltiin. Tuon bändin lisäksi oli muitakin bändejä, joista yksi oli ihan nou nou ja muut hyviä. Tuo oli kuitenkin mieluisin. Jeah!

Pitää muuten ehdottomasti alkaa kuskaamaan korvatulppia kassissa, koska nyt tungin nenäliinatolloja korviin, että vähän sai korvat armoa. Ja siis tiedoksi, että korvatulppien läpi kyllä kuuluu, mutta se pahin meteli suodattuu pois. Ja se on mulle tärkeää, koska mun korvat tinnittää koko ajan jo valmiiksikin, ja kovat äänet sattuu mun korviin. Noi omatekoiset tulpat auttoi kyllä myös, mutta kunnon tulpat olis paremmat.


Se pitää vielä kertoa, että mä olen saanut itseni liikkeelle. Siis oikein HARRASTAMAAN liikuntaa!! Kävi sillä tavalla, että meidän naapurissa oli juhlat. (Joista toivuin noin viikon, mutta ei siitä sen enempää, köh köh. No, tulipahan juhlittua. Never again...) Siellä oli paljon tuttuja ja tuli sitten puheeksi jotenkin se, että täällä meidän kylällähän on aktiivinen naisvoimistelijoiden porukka, joilla on joka viikko jumppaa sekä kuntosalitreenit. Ja niin sitten lähdin mukaan sinne (tosin vasta sen viikon kestäneen toipumiseni jälkeen). Nyt olen sitten reippaasti jumpannut joka maanantai puolitoista tuntia (lähes kuolin viimeksi, kun ohjelmassa oli ensin 45min tanssimixiä ja sitten 45min steppilautaa...) ja kuntosalilla käynyt kerran. Harmittavasti mulla on usein sen kuntosalin aikaan just joku etäluento, joten sinne en joka viikko pääse... mutta koitan parhaani mukaan kuitenkin nyt liikkua aina kun vaan voin. Olen aika innoissani tästä! Ja kunhan alkaa taas iltarastit, koitan mennä sinnekin ahkerasti - eikä pelkästään siksi, että kesän Jukolan viestiin on jo ilmoittauduttu...


Jaaha. Ei auta, nyt on tehtävä jotain muuta. Siivottava nuo kukat pois, käytettävä koiraa lenkillä, tehtävä se ruotsin tehtävä... Illalla sitten kuntosalille ja huomenna onkin hela dagen (hej, alan jo ajatella ruotsiksi!) aamusta iltaan asti koulujuttuja, eli siis etäluentoja. Ei nyt ihan kivointa, että myöskin perjantaina illalla klo 18-20 on venyttävä ja vanuttava netissä luennolla... vielä ystävänpäivän iltana, etenkin kun meidät kutsuttiin illaksi tuonne kylille. Ja aiheenakin on vielä jotain sellasta kuin työlainsäädäntö, voihan morjens. No, ei voi mitään. Ehkä sitten sen jälkeen lähdemme jonnekin. Hyvää ystävänpäivää joka tapauksessa teille kaikille jo vähän etukäteen! ♥ En kuitenkaan ehdi tänne sitä huomenna toivottelemaan, ja jos tätä tahtia näitä tekstejä syntyy, voinkin seuraavaksi toivotella jo hyvää pääsiäistä... =D 
   
Kuis teillä menee?

terkuin Heli