woihan willa

Tänään ennen töihin lähtöä nappasin pari kuvaa, tuon yllä olevan sekä tuon seuraavan:

*huomaa koira...*

Tiesin, että tänään on ohjelmassa se puhallusvillan laitto, ja töistä tultuani olikin villaa sitten laitettuna. Harmi vaan, että se olikin loppunut aivan kesken... pikkuinen laskelmavirhe, no sitä sattuu. Eikä miehet sit ehtineetkään enää hakemaan sitä lisää, joten homma on nyt vähän vaiheessa. Olkkarin kynnyksellä on tällainen näkymä:

Arvatkaa onko tuota mujua joka paikassa???

No tuolla on nyt sitten tämän näköistä:

Ikävää tässä on se, että eläimet ei tietenkään osaa ajatella, ettei tuonne voi astua. Meidän kissa tekikin jo sellasen kauhistuttavan sukelluksen, kun loikkasi tuonne sekaan... meni aivan pohjaan asti näkymättömiin! Voi kauhee kun säikähdin, onneksi oltiin siinä vieressä näkemässä. On nimittäin todellinen vaaran paikka tuossa, kun sieltä ei niin vaan ylös noustakaan. Voisin kuvitella, että sinne voi vaikka tukehtua, jos vetäsee paniikissa röörit täyteen villaa. 

Nyt onkin sitten turvauduttava varotoimiin niin kauan, kunnes tuossa on lankut päällä. Ensinnäkin laitettiin lautoja, levyjä ja isoja villan palasia tuonne:

Mutta kyllä meidän on nyt häädettävä lapset ja elukat ulos talosta joksikin aikaa. Aittaan siis, ei ihan taivasalle... Onneksi on tuo aitta, siellä voi nyt sit lapset nukkua eläinten kanssa. Kumpa kukaan ei vaan vahingossa laske kissaa sisälle!!

No, mulla on täällä sitten kaiken sotkun keskellä pieni kenttäkeittiö:

*huokaus* 

En kyllä tiedä itkiskö vai nauraisko tätä kaiken hankaluutta. Jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuu, ensi viikon aikana uskoisin lattian rakentuvan ja se jo helpottaa kaikkea ihan tavattoman paljon. 

Päätän raporttini näihin tunnelmiin, ei muuta kun sateisia terveisiä ja hyvää yötä!

Heli

just nyt

Juuri nyt meillä näyttää tällaiselta...

Aika ihqua, eikö?? No, kyllä tämä tästä. Remontti kuitenkin hissukseen etenee koko ajan. 

Niitä lattialankkuja ei voitukaan hakea vielä, koska satoi koko ajan kaatamalla. Ne haetaan varmaankin huomenna. Tänään puretaan vissiin loput tuosta lattialevystä pois ja sehän tietää sitä, että myös tuo alakaappi lähtee. Joten hei hei vaan astianpesukone... Ja ennen kaikkea hei hei tiskiallas... No, olen varautunut:

Sillä aikaa, kun mies on pakertanut noita lattiahommia, olen minä tehny suunnitelmia ja käyny keittiökaupoilla. Parista paikkaa olen tarjousta kysynyt. Kattelin ekaksi tällaisia kaappeja:

Siis tuota ovimallia tarkoitan, en aio ottaa noita laatikoita kuitenkaan vaan kaikki meille tulevat jutut on kaappeja. Mun haavekuvissa on kuitenkin ollut ihan erilainen ovimalli, joten jatkoin etsintöjä vielä. Tänään kävin sitten yhdessä yrityksessä, josta saisinkin sitten onneksi mieleiseni mallin. Ajatuksissani on siis ollut tällainen, mutta valkoisena:

Juu, tuollaiset kyllä tahtoisin. Tämä yksilö on malliaihio, tehty ihan mua varten malliksi ja pelkästään siihen ovimatskuun ilman pinnoitusta. Nuo viirut on 5cm välein, näyttää minusta oikein kivalta. Mielenkiinnolla odotan, millä hintaa noita nyt sitten sieltä saisi. Saattaa käydä myös niin, että otan yhdestä paikkaa rungot ja toisesta ovet ja kolmannesta (=Ikea) vetimet. Melkoinen sillisalaatti siis, mutta jospa ne sit olis sellaset unelmien kaapit kaikkinensa.

Asiasta viidenteen. Mulla on ihanalta Annukalta lainassa tällainen todella mielenkiintoinen kirja:

Oikeesti todella hyvä ja mielenkiintoinen. Mä vain nyökyttelen sitä lukiessani, että jep jep, just noin. Tässä siis on asiaa sokeriaddiktiosta ja yleensäkin sokerin aiheuttamista asioista meidän kehoissa ja mielessä. Sokerihan ei ole hyväksi kenellekään, sen varmaan kaikki tietää, mutta miten hitossa tästä koukusta pääsisi irti, sitä en vaan keksi... nimittäin kattokaa nyt mitä mä just taas söin:

Höh, olen toivoton.

Lisää tuosta kirjasta Annukan kertomana täällä sekä täällä. Kannattaa kyllä lukea ehdottomasti!! Mä olen nyt puolet lukenut, ja kyllä on hyvä kirja. Kirjoitettu tosi kivasti ja jaksoteltu pieniin pätkiin, on siis helppolukuinen ja muutenkin sellanen kansantajuinen. Suosittelen!

No, nyt mä hilpaisen tiskaamaan, kun se vielä on mahdollista. Sitten täytyykin alkaa taas änkemään jonnekin (minne???) tavaraa tuolta keittiöstä, että saisi nuo kaapit veks... Kuullaan taas!

Heli

eräänä kylmänä kesäkuun päivänä...

Ulkolämpötila äsken katsottuna... vertauksen vuoksi kuva noin vuoden takaa:

*huoh*

No minkäs teet, leuto talvi jo vähän antoi osviittaa, että edessä on myös "leuto ja vähäluminen" kesä... Tai ainakin mä (pessimisti kun olen) olin tähän jo ihan valmistautunutkin.

Mulla siis alkoi tänään taas työt. Samapa tuo kai missä sitä siis päivänsä viettää, kun kelitkin on mitä on. Remppaahan tää tietenkin lykkää eteenpäin, kun enää ei ole samalla lailla aikaa puuhastella, mieskin lähti nimittäin tänään taas töihin. Meillä on kuitenkin nyt asiat ihan kohtalaisella mallilla. Eilen jouduttiin vielä purkamaan vähän lisää tuota keittiön uunia, ja se näyttää nyt tältä:

Meillä myös vähän (taas...) muuttui olkkarin uunin suhteen suunnitelmat. Sinne tulee nyt sit kuitenkin muurattu uuni. (Piti tulla pönttöuuni...) Eilen haettiin sitten siihen luukut sun muut. Onneks me ollaan tällasia "last season"-tyyppejä eikä hinguta modernia ja uudenaikaista, saatiin nimittäin ne luukut edullisesti, koska vissiin kukaan muu ei enää halua sellasia ja ne on joka paikassa alennetulla hinnalla. Mä taas en missään nimessä ottais sellasia nykymallin pelkistettyjä luukkuja, joten tässä kävi paremmin kuin hyvin! Tällaiset on meidän uudet luukut:

Maksoi K-Raudassa 159€, kun ne uudenlaiset maksoi noin 300€ enemmän... (tämä on Narvin valmistama, ettei kuitenkaan mikään pilipali ja siksi halpa).

Huomenna taas tapahtuu remonttirintamalla, ainakin tarvikkeiden hankinnan merkeissä - lattialankut haetaan, jee! Olen myös katsastellut keittiöasioita Ikeasta (netistä) ja laskeskellut mitä tarttis jne. Mulla on sellanen ongelma, että olen niin lyhyt (149cm) ja kaikki standardimittaiset keittiöt on mulle tosi korkeita... Mun nykyinen keittiö on isäni mulle mittojen mukaan tekemä ja se on ollu siis loistava korkeudeltaan. Nyt sitten tarttis keksiä, miten saan jatkossakin pidettyä pöytätasojen korkeuden noin 85 cm:ssä... teki miten päin vaan, niin ne Ikeat tulis olemaan noin 90cm vähintään, kenties jopa 95cm, mikä on mulle tosi korkea... Tämä aiheuttaa kyllä pientä päänvaivaa juuri nyt.

Jaaha, nyt pitäis vissiin asennoitua menemään taas nukkumaan, aamulla on herätys klo 6. Kääk. On kauhean vaikeeta mennä ajoissa maate, kun ei vaan nukuta yhtikäs yhtään...

Näissä tunnelmissa nyt siis kuitenkin nukkumaan.

Hyvät yöt ja heipsun keipsun!

Heli

juhannushommia

Juhannus on juhlittu. Kokkona poltettiin ruokahuoneen alimmat lattialaudat. Muuta juhlavaa siinä sit ei ollukaan, mä en mitenkään erityisesti rakasta juhlapyhiä eikä tänä juhannuksena varsinkaan meillä ollu mitään ihmeellistä laitettuna. No, eipä kyllä taida olla koskaan muulloinkaan ollu.

Ennen juhannusta saatiin lattia tuollaseen malliin. Enää siis puuttuu puhallusvillat ja päällimmäiset lankut, jee!!!

Tänään olikin sitten ohjelmassa hirvein remonttihomma ikinä. Purettiin noin 70 vuotta vanha uuni. Saatiin pellit todella siisteinä pois - sama uuni korjataan ja kasataan takasin -  mutta voi hyvää päivää sentään mikä sotku tuosta purkamisesta muuten aiheutui!! Mies hakkasi paloja irti ja minä viskelin niitä ikkunasta ulos suoraan peräkärryn kyytiin. Joka paikassa oli aivan järjetön pöly...

Oli varsin viisasta olla laittamatta muoveja tuohon keittiön ja pikkueteisen väliseen oviaukkoon... Mä joudun kyllä nyt pesemään ihan kaiken mahdollisen täällä ja ehkä vielä vähän enemmänkin. Voi itku. Tuo imurikin on varmasti aivan entinen, sillä on nyt imuteltu kyllä niin kaikenmoista moskaa ja roskaa tässä remontin aikana. 

No, mua lohduttaa tän kammottavan sotkun keskellä se, että esimerkiksi tuostakin pikkueteisestä menee lattiamatto uusiksi, ja tuo verhokaappi lähtee. Käytännössä musta kuitenkin tuntuu, että vaikka mä nyt olen jo tuolta imuroinut ja pyyhkinyt rätillä jne jne, niin koirat tuo jaloissaan kaikkea sotkua sänkyihin saakka. Ja koska edessä on vielä se pölyinen villojen puhallus, niin ei ees kannata vielä siivota kovin hirveen tehokkasti mitään. Eli odotettavissa on vielä jonkun aikaa täällä sotkussa elämistä.

Loppuun vielä ihastuttava juhannus-selfie:

Että sellasta.

Sopis kyllä vähän kelit lämmetä - kävin aamulla koiralenkillä kevyttoppatakki päällä... haloo, juhannuksena???!!! Lomakin loppuu, maanantaina alkaa jälleen työt. Joten eiköhän ne kelit sitten maanantaista alkaen jo hellettä olekin...

Viikonloppuja sinne teille kaikille!

Heli

etenemistä ja tapettikaupalla norkoilua

Mielenkiintoisia asentoja oli nähtävillä eilen, kun tuulensuojalevyjä naulailtiin paikalleen... niitä ohiastumisia kuitenkin sattui, ja paikattavaakin tuli:

Ja se paikka meni sitten vähän väärin päin, mutta väliäkö hällä... Tällä hetkellä tilanne on jotakuinkin tämä:

Eli niin se vaan homma etenee koko ajan, jee! Vähän ehkä harmillisesti tulee nyt tuo juhannus tähän sotkemaan aikatauluja, ja sitten alkaakin meillä jo työt taas. Toiveissa kuitenkin on, että joskus täällä on valmista.

Eilen illalla sain päätökseen yhdenlaisen pähkäilyn, mietin nimittäin todella todella todella kovasti sitä kalusteiden tulevaa järjestystä tuolla. Lopputulos oli se, että kaikki pysyy suurin piirtein paikoillaan... Tein nimittäin mittakaavaan pohjapiirroksen ja kaikki tuonne tulevat huonekalut yms, ja aikani kun niitä siinä sitten väänsin ja käänsin tulin siihen tulokseen, että kyllä tämä nykysysteemi kuitenkin on ihan toimiva näinkin. Jotain muuttuu, mutta esim. hella ja vesipiste pysyy paikoillaan, mikä ilahdutti suuresti miestä, koska sehän tietää sitä, että jatko on paljon helpompaa.

Tänään tehtiin myös pieni suunnitelman muutos tähän remonttiin, ja päätettiin hiukan pienentää urakkaa jättämällä pikkueteisen lattian avaaminen kokonaan pois ohjelmasta. (Sen avaaminen siis ei ole ollutkaan mitenkään pakollista.)

No sitten siihen tapettikaupoilla norkoiluun. Kävin nimittäin tänään parissa paikassa katselemassa tarjontaa ja hakemassa vähän mallipalasia tänne kotiin. Ihan sellasta täydellistä ei meinannut eteen sattua ollenkaan, vaikka monta sinällään ihan kivaa kyllä löytyi. Esimerkiksi tuo yläkuvan tapetti miellyttää tosi kovasti, mutta oikeesti en kyllä jaksais sitä seinäkaupalla katsella.

Tuo oranssikin oli ihan hirmu hieno, mutta noh, ei taida kuitenkaan sattua tänne meille. Joitakin kotiin kannettuja palasia virittelin seinälle:

Ja kyllä sieltä yksi on niin ylitse muiden... nimittäin tämä:

Se miellyttää silmää hirmuisesti ja on sävyltään tosi ihana, oikeastaan juuri sitä mitä tänne olen toivonutkin. Lisäksi se sopii tosi kivasti näihin muihin suunniteltuihin juttuihin:

Vielä on aikaa siihen että oikeesti pääsee tapetoimaan, mutta saahan sitä kai vähän fiilistellä jo. Kyllä mä niin kovasti tykkään ajatuksesta, että meillä on sitten maalatut vaaleanharmaat lankkulattiat, valkoista panelia, kenties juuri tuota tapettia, valkoinen panelikatto, tuollaset tummat tasot, nuo mustat hyllynkannattimet, ehkäpä muutama valkoinen kaappi... ah ja voih!!

Näihin tunnelmiin taidan lopetella tänään. Mitäs tykkäätte suunnitelmista?

Heli

remontti etenee

Täällä homma etenee ihan kivasti. 

Tuollasta laudoitusta oli se alimmainen kerros lehtien alla (yläkuva).

Laudoitus irroitettiin veks ja sitten olikin enää nuo parrut, jotka jätettiin paikoilleen. Sieltä sai aika lailla viskellä hiekkaa ulos (ikkunasta...) ja tasoitella, että pohja oli hyvä, eikä parrut ottaneet mistään kohtaa kiinni hiekkaan - hiekka siis oli siellä alla ihan ihme kumpareilla.

Hirret oli ihan hyvät ja jäivät siis pohjalle. Siihen sitten nakuteltiin kiinni laudoitus:

Kissa keksi, että hänelle onkin tehty oikein kunnon hiekkis tuonne alle... ollaan nähty se jo useampikin kerta siellä kusaisemassa... Tällä hetkellä ollaan kuitenkin jo vieläkin pidemmällä, sillä lattiassa on nyt myös tuulensuojalevyt:

Myös tuo keskeneräinen kohta on nyt jo valmiina. Nyt sitten on ohjelmassa korkojen ottaminen ja sitten mitä lie... en minä tuosta hommasta juurikaan mitään tajua, kattelen vaan kun miehet tekee ja keittelen kahvia niille. Mun hommia on sit edessä tuonnempana, kun pääsee sinne sisusteluun... lattiat maalaan ja seinät myös ja tapetoinnissa autan yms.

Tuo surkea kuva on otettu auton ikkunasta ja sen tarkoitus on esittää, että todellakin täälläkin satoi lunta... varsin kylmä kesäkuu on kyllä ollut, ja sateinen. Onneksi meillä siis on nyt lattia edennyt, on ollu todella kylmä sisällä, kun se oli maahan asti auki.

Tällaista täällä tässä vaiheessa siis. Inhottava sotku ja sekasorto on olohuoneessa, kun rojut on sikin sokin. Olen koittanut vähän siivoilla tuolla sellasissa kohdissa missä pystyy, pyykkiä sentään pystyy pesemään ihan normaalisti ja ruokaakin laittamaan jotenkuten. No, kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu ja odotan kyllä tosi innolla uutta tupakeittiötäni!

Palailen taas, kun on jotain uutta raportoitavaa. Toivottavasti pian!!

Heli

löytöjä

Eilen illalla lapset vielä kirmaili purulattian päällä iloisesti hippaa. Tänään tuli imuauto ja vei purut mennessään! 

Purua oli loppujen lopuksi aika vähän, ehkä noin 20cm tuossa pinnalla, ja alla olikin sitten jotain aivan ihmeellistä paperimujua. Mietittiin, voisko se olla peräisin näistä säkeistä, joita löytyi pohjalta tosi paljon:

Myös muutama tällainen säkki löytyi:

Pohjalla oli muutenkin aivan älyttömät määrät paperia, käytännössä siis vanhoja sanoma- ja aikakauslehtiä!! Imuauton pojat sanoi, ettei ole ennen sellaista määrää paperia nähneetkään:

Hieno asia oli se, että kaikki oli aivan kuivia, missään ei ollut hometta tai mitään muutakaan kosteutta. Papereista tuli jonkun verran sellasta vanhan talon hajua, mutta nyt kun paperit on poissa ei hajua ole ollenkaan havaittavissa.

Osan lehdistä otin säästöön: 

Suurimman osan kuitenkin kaikkien vanhoja lehtiä rakastavien kauhuksi kasasin peräkärryyn...

...ja sitten ne poltettiin...

No, tuohon säästettyjen läjään kyllä sitä nostalgiaa tuli melkoisen paljon. Lehtiä oli monenlaisia: Hesareita, Kouvolan Sanomia, Hevosviestiä, Sosiaalidemokraattia... ja sitten Kodin Kuvalehtiä, Eevaa, Hopeapeiliä ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan. Myös sekä Pirkka-lehti että Yhteishyvä löytyivät, sekä sellainen kuin Mitä säilön pula-aikana:

Tämän talon on rakentanut tämä herra, jolle toinen näistä löytyneistä korteista on osoitettu:

Lehdet oli vuosilta 1941 ja 1942, josta voikin päätellä, että talo on rakennettu vuonna 1942 (ollaan luultu, että 30-luvun lopulla). Tuo oli sota- ja pula-aikaa. Lehtien uutiset oli mielestäni pääosin aika ahdistavia, sillä niissä oli paljon sotauutisia ja kuolinilmoituksia:

Minusta noita kuolinilmoituksia oli aika ahdistava lueskella. Sitä ei voi todellakaan ymmärtää, millaista on ollut elää keskellä sotaa, menettää rakkaitaan... Lisäksi kun tietää, kaikista positiivisista sotatiedoista huolimatta, että sota ei tuolloin todellakaan ollut vielä ohi... paljon oli vielä suruja ja menetyksiä edessä suomalaisilla.

Mua on koskettanut todella paljon nämä jutut monestakin syystä. Olen aika vastikään lukenut (ties monettako kertaa) Laila Hietamiehen kirjasarjan, jossa oli kirjat Mäeltä näkyy toinen mäki, Maa suuri ja avara, Hylätyt talot, autiot pihat sekä Vierailla poluilla, oudoilla ovilla. Tykkään todella paljon noista kirjoista ja niitä lukiessa jotenkin tajusi aika paljon siitä, millaista elämä oli silloin sotavuosina, millaista ahdistusta, pelkoa ja surua elämään sisältyi... miten raskasta elämä todella oli, miten paljon kotirintamalla jaksettiin vaikkei olis jaksettukaan... 

Lisäksi mun edesmennyt ukki oli kotoisin Salmista, eli hän oli joutunut kotikontunsa jättämään ja sodassa olemaan. Ukki ei koskaan halunnut puhua sodasta, mutta tiedän, että kauheaa se on ollut, kauheuksia siellä on tehty ja nähty. Ukkini oli pieni mies, ja esimerkiksi hänen päänsä yli on viuhahtanut luoti, joka päätyi takana kävelleen otsaan... pienestä on ollut kiinni elämä siellä silloin.

Eli vaikka nyt varmaan moni kauhistelee, miten heitin vain tuleen suurimman osan lehdistä, ja nämäkin säästetyt todennäköisesti lähtee ystäväni huomaan (hän kerää kaikkea vanhaa), enkä siis säästä niitä itselleni... niin en vain halua. Mua ei kauheasti kiinnosta näitä jossain kaapissa muutenkaan säilöä, mutta myös tuo henkinen ahdistus tulee noita lukiessa, enkä halua sitäkään. Sota on asia jota kammoan todella ja kunnioitan suuresti heitä jotka siellä on joutuneet olemaan. En toivoisi sitä kenellekään enää koskaan.

Nämä lehtijutut on mietityttäneet myös siinä mielessä, että ei olisi tämän päivän parikymppisistä kyllä tuohon, mitä tuon ajan nuoret miehet tekivät. Nämä nykyajan velliperseet, jotka ei osaa kuin istua persiillään ja pelata tietsikoillaan ja välillä imeskellä vähän energiajuomaa tai limpparia.. jos ne joutuis rämpimään metsiin pyssy olalla henkensä kaupalla... mitä siitäkin tulis, ei mitään. Mä en oikeesti pidä lainkaan sotapeleistä, mitä meidänkin pojat pelaa ihan älyttömästi - miten siellä listitään väkeä ihan vailla mitään järkeä... mikä vimma noilla pojilla voi yleensä olla ainaiseen taisteluun ja sotaan?? Noilla, jotka ei kestäis tositilanteissa tuntiakaan... *huokaus*

No, nyt lipsahti jo paasauksen puolelle, mutta sitä se teettää, kun kello on yli puolen yön ja väsy painaa. Taidan olla tuollasen luontaishoitolan tarpeessa...

  

Nyt maate, huomenna remontti jatkuu taas purkuhommilla.

Heli