torstai 19. maaliskuuta 2020

rauhaisaa / tylsää elämää kriisin keskellä


Elämme eriskummallista ja historiallista aikaa. Tuntuu jotenkin ihan uskomattomalta, että niin monet paikat on kiinni; harrastuspaikat, kirjastot, jopa koulut, puhumattakaan Suomen rajoista!! Pikkiriikkinen virus on näyttänyt maailmalle närhen munat.

Omaan elämään tilanne ei juurikaan vaikuta enkä päivittäisessä elämässä huomaa oikein mitään eroa. Olen joka tapauksessa lähinnä vain kotona. Opiskelen etänä ja olen käynyt töissä vain päivän viikossa - se tosin on nyt katkolla, enkä tiedä, milloin on seuraava työpäivä, mutta sekään ei elämääni hetkauta suuntaan taikka toiseen. Mies käy edelleen töissä päivittäin, tosin ilmeisesti yt:t on tulossa.

Jos nyt jotain eroa on vaikkapa parin viikon takaiseen elämääni, niin tyttö on kotona, koska hänenkin koulunsa luonnollisesti siirtyi etäopiskeluun, eikä hän näin ollen majaile nyt opiskelupaikkakunnalla vaan kotona. Toinen muutos omalla kohdallani on se, että jumppa ja kuntosali sulkivat ovensa, mikä on tällä hetkellä varmaankin ainoa asia, mikä arjessani on selkeästi muuttunut ja mikä itseäni on harmittanut.


Tilanne on ilman muuta monella tapaa surullinen. Ihmiset sairastuu ja jopa kuolee. Yritykset on vaikeuksissa, ihmisiä lomautetaan tai työt loppuvat kokonaan. Pienet yritykset ne vasta kärsiikin. Ymmärrän myös harmituksen, jos ihmiset on varanneet reissuja, odottaneet niitä, järkänneet elämänsä - ja sitten kaikki meneekin alta. Ihmiset on paniikissa ja hamstraa kaupasta (mielestäni kyllä aivan turhaan, mutta mikäs minä olen ketään tuomitsemaan). Tilanne on ulkomailla vielä Suomen tilannetta kaoottisempi. Rankkaa on katsoa uutisia kieltämättä.

Mutta en voi olla olematta myös iloinen sen puolesta, joka tässä voittaa: luonto. On aivan ihana asia, että lentoja perutaan ja autoilu vähenee. Luonto kyllä kiittää! Elän myös hartaassa toivossa, että tämän kriisin aikana ihmiset jotenkin huomaisi, mikä on oikeasti tärkeää. Ei reissaaminen, tavaroiden ostelu ja muu turhuus, vaan se, että on katto pään päällä ja ruokaa. Ja läheiset ihmiset turvassa. Hitaampi elämä, vähemmällä pärjääminen. Mutta nähtäväksi jää, mitä tuleman pitää.


Luonnosta puheen ollen, myös sen suhteen on meneillään erikoinen ja erilainen aika. Kaikki on niin aikaisessa. Lunta ei ollut talven aikana meidän suunnalla kuin hetkittäin ja silloinkin vain vähänlaisesti. Nyt ollaan maaliskuussa ja olen nähnyt täällä meillä jo töyhtöhyyppiä ja ekan leskenlehden (jo varmaan yli viikko sitten) sekä kuullut kiurun lievertelyä pellon yllä. Olen nähnyt myös joutsenia sekä hanhiparven. Kärpäsiä on jo ikkunoiden välissä, pajunkissojen aika alkaa olla lähes jo ohi ja sireenipuskissa näkyy silmuja. Paksuja toppahousuja ei ole tarvinnut kertaakaan eikä meidän tietä tai pihaa ole aurattu ollenkaan. Onkohan tänä talvena päässyt yhtään kertaa hiihtämään tai saatu luistinratoja jäädytettyä? Autossa on ollut nastarenkaatkin pääasiassa ihan turhaan.

No, kevät tuntuu jo nyt vahvasti ilmassa, vaikka välillä onkin vielä pakkasta tai luntakin saattaa vähän sataa. Linnut laulelee jo paljon, päivät on pidempiä, valo on kirkkaampaa ja ilmassa tuoksuu kevät selvästi. Luonto mukautuu tilanteeseen eikä välitä hittojakaan siitä, miten mylläkässä maailma on tällä hetkellä!


Omaa elämää ohjailee lähinnä opiskelut. Ne etenee, juuri alkoi kevään viimeinen moduuli, joka sisältää ympäristötekniikkaa ja enkkua. Näyttää siltä, että työtä tulee riittämään niiden kanssa taas aamusta iltaan. Tänään olen tulostellut materiaaleja ihan urakalla - mä tarviin ne paperisena nenän eteen, en kykene opiskelemaan pelkästään tietokoneen ruutua tuijottaen. Ekat iltaohjaukset on olleet ja eka tiimipalaverikin on pidetty. Meillä on kaksi ryhmätyötä, jotka tehdään tiimin kanssa. Sen lisäksi on yksi parityö. Enkku tehdään myös ryhmissä (mun kohdalla eri porukkaa kuin muissa tehtävissä). Sitten on vielä jonkun verran itsenäisesti opiskeltavia asioita. Että juu, ei tule vapaa-ajan ongelmia.  

Edellisen moduulin lähipäivä ehdittiin juuri käydä koulussa ennen tämän hässäkän alkua. Paljon työtä, stressiä ja jännitystä tuottanut ruotsin tentti sujui yllättävän hyvin; kirjalliset tehtävät oli helpompia mitä pelkäsin ja suullinen osiokin sujui ihan jees.  Vielä ei ole tullut arvosanoja mistään moduuliin liittyvästä, mutta ehtiihän nuo. No, kyllä mä aina niitä oottelen, että tulisivat nyt jo... 


Kovasti on nyt joka tuutissa ohjeita siitä, miten voi hyödyntää kotona olemista. Viettää läheisten kanssa aikaa, nukkua paljon, rentoutua... Hah!! Onkohan ne hienojen mietelauseiden rakentelijat ollenkaan ajatelleet, että monelle ihmiselle tämä on melkoinen setti suoriutua, kun kotona on yhtä aikaa etätyöt (mahdollisesti molemmilla puolisoilla) tai mahdollisesti vaihtoehtona suuri huoli rahatilanteesta alta menevien töiden vuoksi, (pienet) lapset poissa hoidosta tai etäopiskelemassa (eli vanhemmat valvoo, että opetus hoituu) ja sitten on vielä vaikkapa omat etäopiskelut siihen päälle. Tosi rentoa, jep! Itsellä ei tuota tilannetta tosin ole (lapsikin on jo 18v ja saa luvan hoitaa opiskelunsa ihan itse), mutta tiedän ihmisiä joilla on. Tsemppiä vaan heille!

Toinen asia on sitten se, että jos on jo muutenkin tosi paljon kotona, kuten vaikka itse olen, niin on oikeasti harmi, kun se vähäinenkin kodin ulkopuolella tapahtuva aktiviteetti (kuten mulla jumppa ja kuntosali) peruuntuu. Ymmärrän oikein hyvin tämän tilanteen, mutta itseni puolesta kyllä harmittaa, että mun hyvin alkanut liikuntainnostus meni sitten heti jäihin. Mä tunnen itseni ja tiedän, että en tule saamaan minkäänlaista kipinää vaikka johonkin nettijumppaan. En tule nostelemaan kahvakuulaa tai hyödyntämään "lisääntynyttä vapaa-aikaa" (eihän sellaista ole!) olemalla enemmän ulkona esimerkiksi koiralenkillä. Ehei, mä istun koneella aamusta iltaan, koska opiskelut...

★ ★ ★ ★ ★

Tämmöistä tänne ja tää on tätä nyt. Mitä teille kuuluu? Onko korona vaikuttanut elämään? Voikaahan hyvin, peskää käsiä ja pysykää terveenä!

Heli