kirjoista ja ystävistä

Tällasia kirjoja luettavana tällä hetkellä. Ylimmän jo luin eilen, ja olipas todella hyvä kirja!!! Kannessa lukee vielä että "avioliiton pelastustarina" ja se onkin ihan tosikertomus. Kyllä tuntui monessa kohtaa, että onkos toi oikeesti mun kirjoittamaa vai mitä häh?? Siis erittäin mielenkiintoinen, suosittelen lukemaan vaikkei nyt mitään suurempia avio-ongelmia oliskaan. Mua yllätti, miten moni asia siellä osui kohdalle - sellasia asioita mitä ehkä olin kuvitellut vain yksin miettiväni.

Nyt on meneillään kasan toisteks ylimmäinen kirja, kiva sekin. Ja edelleen napsin mukaan noita Hietamiesten kirjoja. Onkohan toi alin se sama, mistä on tehty elokuvakin? Ainakin nimi on sama. Elokuvasta tykkäsin.

* * *

Asiasta viidenteen: olen tässä viime aikoina tavannu tosi montaa ystävääni. Sellasiakin, mitä en ole nähnyt aikoihin. Voi että miten voimauttavaa ja onnellistuttavaa onkaan ystävien seura!! Monta tuntia sujahtaa ihan tosta vaan rupatellessa. On se vaan onni omistaa ystäviä!!!

Tänään onkin sitten taas työpäivä. Tai paremminkin työilta... Aurinko paistaa just nyt ja ajattelin kävellä töihin sit muutaman tunnin kuluttua. Aika makee hiihtolomakeli kyllä tänne suuntaan sattui. Hirveen piristävä vaikutus on tuolla valolla. Saiskohan sitä ehkä jopa imuroitua ennen töihin menoa.... vai lukisko kuitenkin vaan kirjaa. =)

Ihanaa päivää kaikille!

terkuin Heli

rentoja juttuja

Ihana auringonpaiste!

Ihanan aurinkoisia päiviä jo! Täällä on kyllä hiihtoloma ihan parhaaseen mahdolliseen aikaan. Tosin me ei olla mikään erityisen aktiivinen perhe ton ulkoilun suhteen... Eilen onneksi oli lapset, tai siis kaksi nuorinta, olleet ulkona aika paljonkin sillä välin kun itse olin töissä. Itelläkin jotenkin riitti virtaa ihan eri lailla sitten työpäivän jälkeen, kun aurinko paistoi. Sain siivottua jääkaapin, hehheh.

Pihassa on aika paljon lunta...

Tänäänkin on paistanut aurinko, mutta sisällähän me taas ollaan nyhjätty. Leivoin kuopuksen kanssa ihanaa vadelmapiirakkaa, johon ohje on muokattu täältä. Muuten siis ihan sama ohje, mutta mansikoiden tilalla pakastettua vadelmarouhetta noin 300g (ihan kaupasta ostettua). Ja nesteenä mulla oli maito. Aivan ihanaa herkkua, kannattaa kokeilla! Ohjetta voi muunnella ihan mielensä mukaan noiden täytteiden osalta - uskoisin, että hyvää tulee myös vaikka mustikoista, niitä kokeilen ite seuraavan kerran. Meillä vaan kun mies on allerginen mustikalle (joo, oikeesti!) niin en viitsi sit kovin usein tehdä sellasta mitä se ei voi syödä. Koska siis toisin sanottuna minä syön ite sit niin hirveesti.

Puut alkaa olla lopussa!

Olen tänään myös reippaillu, kävin kahden nuorimman kanssa uimassa. Äsken just tultiin kotiin ja syötiin, olin aivan töttis... onko ehkä hiukka huono kunto tai jotain?? Uin kilometrin ja kun nousin altaasta oli kaikki jäsenet ihan raskaat... huhhuh. Tarttis varmaan uida vähän useammin. Mun pitäis ostaa myös uudet uikkarit, mulla on nyt sellanen kaksiosainen jossa on hyvin matalan malliset pöksyt ja sellanen toppimainen yläosa - ja niiden välistä sitten hirmu söpösti pullottaa mahamakkara. Mä en yleensä juuri osaa tuolle makkaralleni nauraa, mutta ton uikkarin kanssa ei muuta voi. Ja joka kerta kun potkaisee hallissa altaan laidalta itsensä liikkeelle tuntuu että housut putoaa... että jos tässä enemmän alkais uida niin varmaan ihan sit sellanen siveellinen kokouikkari pitäis hankkia.

Hiippari talon nurkalla =)

Kävin äsken kirjastossakin. Täytyykin kuvata tämänkertainen kirjakasa - kuva on sellanen helppo tapa pistää muistiin mitä onkaan tullu luettua. Edellisestä kasasta luin kaikki muut paitsi yhden, joka oli alusta asti jotenkin niin ankea, etten vaan jaksanut sitä jatkaa. Lukeminen on kyllä niin kivaa, olen ihan himona siihen nyt taas kun vauhtiin pääsin. Kyllä noita kirjoja on sit jo kertynytkin, tämän vuoden puolella olen lukenu jo ainakin 11 kirjaa. Kirjoihin ja niiden tarinoihin on niin ihana uppoutua!

Kissa pöydällä - ihan tavallinen näky meillä...

Eipä mulla tässä sitten tän kummempaa. Tänään on vp ja huomennakin vielä, sit onkin töitä koko loppuviikko. Taidan napata jonkun kirjan käteeni nyt ja mennä sohvalle makailemaan ja lukemaan.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

terkuin Heli

viikon varrelta

Viikko on vierähtäny. Kaikenlaista on ollu, kuten vaikkapa tytön 18v-synttärit eilen. On se kummallista, miten mulla voi olla jo täysi-ikäinen lapsi, vaikka ite oon vasta 25v!!! =) No, käytiin syömässä (loppujen lopuksi sitten pizzeriassa), tytölle tuli tänne kotiin ihana lauma kavereita kikattamaan, avattiin se eka (laillinen) viinipullo ja sen sellasta. Tyttö sai kavereilta kimppalahjana lahjakortin korkokenkäostoksille - ei oo kyllä ollenkaan tullu tyttö äitiinsä näissä kenkähimotuksissaan. Ja sai se tyttö myös ruusuja ison puskan yhteensä. Kuvan kukkanen on poikakaverinsa jo aiemmin tuomista kukista, jotka laitoin vesimaljaan kellumaan. Aika kivat ovat siinä edelleen.

Viikkoon on mahtunut myös töitä, tietty, sekä neljä perättäistä vapaapäivää, mitä ihanaa luksusta!! Olen käynyt kaverillani hieronnassa ja saunassa - sekin on luksusta, sillä vaikka meillä onkin toi ulkosauna niin ollaan viimeksi saunottu joskus viime keväänä varmaankin... Olen muutenkin tavannu kavereitani, tänäänkin kävin yhden kanssa lenkillä ja toisen kanssa kahvilla. Olen käyny tilaamassa uudet silmälasit sekä myös aurinkolasit vahvuuksilla, ja tilattiin myös isommille lapsille uudet sängyt. Ja sitten olen lukenu kirjoja ja ollu vaan. 

Täällä päin alkoi nyt hiihtoloma, mutta eipä mulla lomaa ole, päinvastoin ihan täysi työviikko. Vapaat tiistaina ja keskiviikkona ja sitten viikonloppu töitä. Huomenna harvinainen aamuvuoro - neljän viikon työvuorojakson ainokainen... Tykkään työstäni, mutta turhan ilta- ja viikonloppupainotteista tuo tuppaa olemaan. Tulisipa joskus eteeni mahdollisuus tehdä puotipuksun hommia ma-pe 8-16 tai jotain sinne päin. Mutta aika harvinaista kai tuollanen työaika tällä alalla tätä nykyä on.

Nyt täytynee lähteä kohta puoleen nukkumaan, että jaksaa herätä aamulla klo 6. Mikä sattuma, että sit kun muut olis lomalla, on mulla aikainen aamuherätys... 

Mukavaa viikkoa kaikille, jospa se kevätkin sieltä vauhdikkaasti pukkais eteenpäin kun on luvattu aurinkoa ja plus-asteitakin!

terkuin Heli

niin tavispäivä

Töitä, kotitöitä, lunta, väsymystä, kirjoja, koiralenkkejä, suklaata. Ei mitään uutta siis. Loppuviikosta onneks useampi vapaapäivä, täytyis vissiin keksiä jotain synttärihumua, kun esikoisesta tulee aikuinen lauantaina. Jos kerran elämässä menis koko perhe oikeeseen ravintolaan syömään... (oikeeksi en laske mäkkäriä, saatikka noutomäkkäriä...) Täytyy vissiin ihan varata pöytä, että mahdutaan sitten varmasti kaikki.

Täytyy kohta alkaa käpötellä työmaata kohti. Joskus aina ajattelen, että oma pieni auto olis kiva... No, jos kokeilis kuin syvälle fillari uppoaa tuonne lumeen, fillaroi ne muutkin ihmiset talvella. Eikä mulla kävellenkään mene kuin puoli tuntia töihin. Mutku tukka on ihan littana pipon alla... sepä paljon haittaa, kun kuitenkin vedän sen sit tiukasti kiinni. Paitsi etten löydä yhtään ponnaria, meillä joku vissiin syö niitä kun aina on ponnarit kaikki hukassa. Syökö muilla joku ponnareita ja pinnejä??

Kesää ja kukkasia odotellessa... hitsi, paistais nyt ees joskus aurinko, tänäänkin ihan umpiharmaa päivä taas. Vaikka miten vetäisi ceetä ja deetä niin ei tästä ikiväsystä pääse kun ei aurinkoa näy koskaan. Kesälläkään ei saanu yhtään tankattua aurinkoenergiaa, kun satoi niin paljon, plus että olin ihan hirveen paljon töissä kesällä. Pitäisköhän lähteä etelään hakemaan sitä aurinkoa tänne? Voi kun oliskin mahdollista ottaa äkkilähtö jonnekin lämpimään!

Iloa ja valoa viikkoonne joka tapauksessa!

terkuin Heli 

erilaisia päiviä

Eilen olin työhaastattelussa. Koitin olla "rento ja oma itseni" - ja niin taisin ollakin, ainakin siis oma itseni, eli ihan hermoraunio... Eipä vois paljon enää huonommin haastattelu mennä. Pälyilin seiniä, en keksinyt mitä vastata, nieleskelin tyhjää ja taisin selittää jopa haastattelijan puheen päälle jotain. Hohhoijaa. Lähtiessäni jo siinä totesin itselleni, että se siitä sitten... K, toivottavasti sinä saat sen paikan!!!

No, tuon haastattelun jälkeen en jäänyt suremaan, ennemminkin nauratti oma hölmöys. Kotimatkalla keksin vaikka miten hienoja vastauksia kysymyksiin, jotka siinä hetkessä sai mut vaan hämilleen. Se paikka ei ole mun juttu, ja se siitä. Menihän siinä toisaalta haave ma-pe-8-16-työstä, mutta toisaalta enemmän on kyllä mulle painoarvoa siinä, että oikeesti viihdyn työssäni - ja nykytyössäni todellakin viihdyn. Tuo työ ei ehkä kuitenkaan olis ollut sitä mitä olin vähän niin kuin käsittänyt siihen sisältyvän, ja kun se alkoi mulle valjeta alkoi myös se haastattelu kangerrella pahemman kerran. Joten se siitä, en ihan oikeesti jää asiaa sureksimaan.

Eilen oli myös lyhyt työvuoro sen haastattalun jälkeen. Se meni kipeätä mahaa kärvistellessä. Mulla on kyllä ihan selvästi stressivatsa, tai jännitysvatsa, miten vaan. Nytkin ihan taatusti se haastattelu vaikutti asiaan. Aloinkin miettiä ihan tosissani, että onko kaikki noi stressaamani asiat sen stressin arvoisia?? Miksi mä mietin ja jahkaan asioita ees taas jo etukäteen ja otan niistä kauheet paineet?? Taas hyvä syy opetella enemmän olemaan tyytyväinen asioihin ja elämään NYT KU. Eikä aina sitku tai jos sitä ja tätä. Just nyt ja just näin on ihan jees!!

Eilen oli myös meidän kihlapäivä nro 18. Sen kunniaksi ostettiin uudet sormukset. Tai no, oikeesti siksi, että miehen alkuperäinen sormus on katkennut... Mies kyllä suorastaan yllätti mut lauantaina, kun marssitti kultasepänliikkeeseen. Tuollaset ihan tavalliset otettiin, ja hopeiset. Oonkin haikaillu hopeisen sormuksen perään jo jonkun vuoden, ja ehdottanut miehelle, että ostettais uudet sormukset. Mä tykkään paljon enemmän hopeasta kuin kullasta, ja nyt sopii sormus paljon paremmin muihin koruihin:

Mä en ole koruihminen muuten, ei ole korviksia eikä kaulakoruja, mutta ranteessa on noi kaksi. Toinen on magneettikoru, joka on minusta tosi tosi nätti, ja toinen on joku vuosi sitten Rillalta tilattu koru, missä on laatoissa miehen ja lasten nimet. Nämä on mulla kädessä aina, en ota pois kuin pakon edestä. Ja nyt on sitten uusi sormuskin. Ja yläkuvan donitsit oli vähän niin kuin juhlistusherkkuja.

 

No illalla sit vielä yksi verenpainetta nostattava asia. Kuopus oli koulun jälkeen rakentanu tosi ison lumihevosen ja -ukon, ukolla oli hattu ja porkkananenä ja kaikkee ja heppa oli niin iso että sillä saattoi ratsastaa. Eli ei ihan vartissa syntyneet. Kävin sitten illalla koiria lenkittämässä ja kun tulin pihaan oli patsaat siivutettu ihan palasiksi. Sain ihan hirveät raivarit, etenkin kun näin tytön pellolla haahuilemassa yksinään... kyllä mä lapseni tunnen, tiesin että se on siellä yksinään itkemässä. Tiesin syyllisenkin ja sai kyllä sellaset haukut niskaansa että ei varmaan toiste sitä tee - eikä siis ollu oma lapsi kyseessä... En voi tajuta, miten se oli saattanut saada sellasen kuvan, että se sai ton tehdä, että kuopus olis ihan luvan antanu. Pitäis kai nyt tajuta sanomattakin, että toinen on tehnyt ison työn eikä taatusti sano että ole hyvä vaan, anna mennä, pistä paskaksi. Mulla vieläkin tulee ihan raivariolo kun ajattelen asiaa... Eikö noi nuoret ollenkaan osaa asettua toisen asemaan, eikö ne todella osaa ajatella miltä toisesta tuntuu?? Jopa MINÄ itkin sydän verellä kuopuksen menetystä, samalla kun huusin puhelimeen että te s******n idiootit mitä ootte menneet tekemään. 

Koomista tässä on se, että just ennen lenkkiä katsoin kuinka Supernanny neuvoi huutavaa isää, että lapselle pitää puhua asiallisesti myös silloin kun se on tehnyt väärin... me kyllä miehen kans oltiin molemmat sitä mieltä, että lässynlää, on se niin helppo vierestä neuvoa. Ei multa suju ainakaan ollenkaan rauhallinen puhuminen silloin, kun tilanne on päällä.

Loppuun vielä kiva asia: uusi pino kirjoja. Voi että olen niin hurahtanut noihin Eve Hietamiehen kirjoihin!! Tästä kasasta olen lukenut jo Tarhapäivän ja Puolinaisen, molemmat ihan todella hyviä, suosittelen!

Jaaha, tämä uusi harmaa päivä on jo kohta kello kymmenessä. Tiskikone on lopettanut, pyykkikonekin taitaa viimeisiä linkouksia vedellä tuolla. Kohta heitän pyykit kuivuriin ja sitten lähden lenkittämään koirat. Ja sitten olis tiedossa työvuorokin. Ihan hyvä ja tavallinen päivä siis, taas kerran. Olen tyytyväinen tänään, tässä ja nyt. Ole sinäkin!

terkuin Heli

herkuttelua

Voihan voihan. On taas herkut maistunu viime aikoina ihan kiitettävässä määrin... Oliskohan niin, että mun mieli kaipaa herkkuja, kun olen stressaantunut...? No en kyllä usko, mun mieli kun kaipaa herkkuja suunnilleen aina, enkä mä nyt sentään koko aikaa koe olevani stressaantunut. =D Mä vaan olen perso makealle. Ja suolaiselle.

Tuo mäkkärin seinä on minusta niin hieno. Oon alkanut kovasti tykkäämään mustasta seinästä, niitä on esiintynyt siellä täällä viime aikoina. Oon jo monta aikaa himoinnut itelle liitutauluseinää tai edes pientä osasta, mutten ole keksiny minne sellasen laittaisin. Tässä illalla taas viilailtiin ajatuksia tulevasta keittiö-ruokahuone-remontista, saas nähdä jos johonkin sen sitten saisin soviteltua. 

Tosta remontista sen verran, että oon nyt vähän niin kuin hyljännyt taas sen "keittiöstä makkariksi"-ajatuksen... Ei siitä oikein tule mitään, ei vaan tila riitä. Joten kai me sitten vaan tehdään paras mahdollinen ratkaisu tän nykytilan kanssa ja ootellaan makkarimielessä aikaa kun lapset sit joskus lähtee kotoa veks. Siinä on vaan se hassu ristiriita, että sit kun täällä ei enää asu kuin minä ja mies, täällä ei myöskään enää tarvii tilaa, missä pitää saada rauhassa nukkua, kun eihän silloin enää kukaan häiritse!! Mutta no... näin nyt kuitenkin kai sit tehdään.

Ja tosta wrapista sitten sen verran, että syömättä jäi. Se on mun makuun ihan sairaan tulista... en vaan pysty syömään. Kysyin kassalla siitä tulisuudesta, "ei oo kauheen tulinen, sellanen makean tulinen muttei polttavan tulinen ja se toinen kastike silleen miedontaa sitä tulisuutta". Ja pah. Eka haukkaus jo sai mut juomaan puolet pirtelöstäni. Harmitti, kun en älynny sanoa, että jättäkää se tulinen kastike sieltä kokonaan pois...

Ja sitten tosta mainitsemastani stressistä vielä vähän. On monta asiaa, mitä oon viime aikoina miettiny niin, että illalla viimeiseksi ja sit heti taas aamulla ekaksi. Ja kaiken päivää sitten taas, vähän väliä, asiat on mielessä... Yöt oon kyllä nukkunu, mutta nähnyt hyvin paljon inhottavia unia. On ollu myös konkreettisia asioita, jotka on ajaneet ajatuksiani tiettyyn suuntaan ja jouduttanu tavallaan mun päätöksien tekoa. Nyt oon joka tapauksessa saanu ne asiat mietittyä valmiiks, jäljellä on vain odotus... maanantaina todennäköisesti tiedän, miten jatkossa on noiden asioiden laita, joten ei muuta kuin ootellaan vähän vielä. Kovin on salaperäistä nyt, mutta no, kerron sit jos kerrottavaa tulee. 

Vinkiksi muuten vielä, että on erinomaisen herkkua toi suklaarusina-maapähkinä-sekoitus. Ne, kuten myös pistaasit, ostin Punnitse&Säästä-kaupasta ja ovat kaikki luomua. Nam nam!

Ja nyt kirja kouraan ja nukkumaan... ei kun siis sänkyyn lukemaan. Jos tää herkuttelukin olis tältä illalta jo tässä... Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!

terkuin Heli

kohti uutta (?)

Hellou! Vapaapäivä tänään. Ajattelin kiikuttaa tänään nuo kaikki odottavat kamat jonnekin pois täältä. En taida viitsiä ottaa kirpparipaikkaa... suoraan hyväntekeväisyyteen siis vaan. Monesti mietin tätä asiaa, että miten paljon meiltä menee tavaraa pois vaan... kun ne vois koittaa myös myydä ja saada niistä vähän itselleen takas jotakin. No, minä kuitenkin useimmiten päädyn tähän, että vien ne vain pois, kierrätyskeskukseen tai hyväntekeväisyyskirpparille. Tai annan pois tarvitseville, tai sitten tosiaan ihan pikkuhinnalla myyn (lähinnä lasten pieniä vaatteita). Ei mulla loppujen lopuksi kuitenkaan mitään niin ihmeellistä ja arvokasta ole, että jaksaisin nähdä sen kirppari-, huutis- tai tori.fi-vaivan. 

Nyt on useamman päivän ajan ollut joku ihmeen "kireä pipo"-fiilis. Siihen on varmaan kaksikin syytä: 1) miksi äiti tekee täällä kaiken-marttyyrius ;) sekä 2) pohdinta yhden työpaikan suhteen... hakisko/eikö. Olen koko viikonlopun miettiny hyviä ja huonoja puolia omasta nykyisestä työstä ja koittanu verrata niitä sitten työhön, josta ei oikeesti tiedä ees mitään muuta kuin mitä paikkailmoituksesta on lukenut. Tykkään nykytyöstäni, mutta kiinnostais tuo toinenkin... Soitan sinne kyllä tänään ja kyselen lisää. Varmaan myös haen paikkaa, se onkin sitten täysin eri asia saanko sitä, mutta täytyy nyt kuitenkin kokeilla.

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille!! Nyt oli kommentteja sen verran paljon, etten taida alkaa niihin jokaiseen erikseen vastaamaan, sorry. Kiva kuitenkin kuulla mielipiteenne muutoksista, mukavia kommentteja olitte laitelleet! Paljonhan tässä on tosiaan jo rempattu, kuvista sen parhaiten voi mieleensä palautella. Mutta vielä on se iso lattiaremppa edessä ja se vähän hirvittää jo etukäteen. Lähinnä että mihin tää tavaramäärä siksi aikaa oikein tungetaan... 

Näissä merkeissä siis uuteen viikkoon. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

terkuin Heli

jotain ON tapahtunu

Hohhoijaa, takana työviikko ja edessä vapaa viikonloppu! Joka tosin on aika täynnä, kun huomenna on lasten koulupäivä ja vissiin sunnuntainakin aamulla kuskaamista... Noooh, en ajattele niitä vielä.

Otsikko kertoo siis tapahtumista täällä meillä kotona näiden muutaman viime vuoden aikana. Käyn edelleen läpi mun vuosikausien kuvasatoa koneelta, ja tässä eräänä päivänä törmäsin vuoden 2006 kuvissa meidän talon lookkiin ennen remonttia... siis voi apua. Tässä vähän kuvia näytille teillekin.

Yläkuvassa keittiö ennen... siis meillä oli toooosi paljon kaappitilaa. Lopulta mua alkoi ihan suunnattomasti ärsyttää ne kaikki rojut kaapeissa, tyhjensin kaappeja tosi paljon ja sit mua alkoi ärsyttää ne kaikki tyhjät kaapit... Lopulta aloin repiä niitä seiniltä (mies siis EI olis halunnut mitään keittiöremppoja just sillon, kun oli paljon muitakin juttuja kesken...). Ja meidän viikon mittaisen pikaremontin tulosta on sitten tämä alakuvan tilanne. Kuva on otettu noin suunnilleen samasta suunnasta, vähän eri suuntaan vaan. Melkoinen muutos, etten sanois.

No entäs sitten olkkari... 

Yläkuvat siis ennen remppaa (olisitteks arvanneet??). Varsinainen panelitaivas... =) Näitä kuvia kun katson, mua oikeesti ihan ahistaa toi puun määrä. Puusta tykkään, ei siinä mitään, mutta että KAIKKI on tuollasta puun väristä... auts. Alakuvissa sitten mun silmää paaaaaljon enemmän miellyttävää näkymää. Kattoparrut ei tule väriä vaihtamaan, ne on just hyvät tummina. Portaista edelleen on meillä tahtojen taistelu (jossa olen antanut periksi miehelle...) ja lattian haluan maalata (enkä aio siinä luovuttaa...). Sanomattakin kai selvää, että mies edelleen huokailee noiden maalaamattomien panelien perään...

Sitten yläkertaa:

Siis oikeesti, miten mä oon voinu elää tuolla ennen???  Ja arvatkaa mitä lapset sanoi, kun ne katteli noita vanhoja kuvia??? "Voi miten ihanan näköstä tuolla oli ennen!!!" Ne on kyllä täytyny jonkun vaihtaa sairaalassa, ne ei voi olla mun lapsia!!! Tai sit ne on näissä sisustusasioissa vaan tullu TÄYSIN isäänsä... No, alakuvissa sitten nykyisiä sävyjä yläkerrasta. Huoh, ja taas voi hengittää vapaasti. Joo paitsi toi kaide... kuuluu myös sarjaan "tahtojen taistelu, jonka mies on (valitettavasti) voittanut..." Ja oikeesti tossa verhojen takana on nyt se kanihäkki, että vähän vanhaa kuvaa nääkin nyt kyllä on.

No vielä olis kylppäri:

Meillä oli siis siellä ennen tollanen ihqu "olemme laineilla"-tyyli... kalat ja kaikki. *huoh* No nyt on onneks jotain aivan muuta. Lattiaa joudun tosin kestämään edelleen tuollasena, mutta TOIVON että siihen saadaan tilalle harmaa laatoitus joskus. Joo, kyllä siihen saadaan, mä lupaan itelleni. Mieskin on vähän niin kuin sinne päin lupaillu...

Myös ulkoeteinen on kokenut suuuuuuria muutoksia:

Ex-romuvarastosta on tullut mitä ihanin, tilavin ja valoisin ulkoeteinen, jossa on tänä päivänä tosin kokolattiamatto, koska tuo puulattiahan ei olis kauaa hengissä ollut kun kura ja räntä sisään kantautuu... Kuitenkin tuon vanhan kauheeeeeeen ulko-oven kohdalla on nykyisin ruutulasinen väliovi ja uudet ulko-ovet on kohdassa, missä oli pelkkä iso aukko vain, eli ulkkari on nyt lämmin tila. Ikkunoiden paikkojakin on vähän muuteltu. Se täytyy vanhan puolustukseksi sanoa, että se toimi kyllä todella hyvin silloin, kun lapset oli vauvoja. Sain nimittäin pidettyä vaunut tuossa ulkkarissa säältä suojassa ja lähellä, ja kuitenkin lapset sai nukkua päikkärit tavallaan pihalla. En silti jää entistä lookkia kaipaamaan yhtään.

  

Että sellasta on täällä tapahtunu. Vielä olis ahkeroitava tosiaan sisätiloissakin sen verran, että avataan vaatimattomasti tää alakerran lattia maahan asti... ainakin tosta keittiön ja ruokailutilan kohdalta, pahimmassa tapauksessa myös olkkarista (siitä tulee kauheaa, ennustan...). Ja ruokailutilan pintaremppa on myös tekemättä seinien ja katon osalta, samoin keittiöajatukset on vielä vähän vaiheessa, tai aika paljonkin. No, niihin palataan sitten kesällä joskus...

Mitäs mieltä ootte ennen ja jälkeen kuvista? Jos täällä on miesväkeä lukemassa, niin voisitteko kertoa, miksi miehet tykkää aina vaan tosta puun värisestä panelista???? Meidän isäntä oikeesti edelleen jaksaa mainita miten "lämmin ja kotoisa" on toi olkkarikin noissa vanhoissa kuvissa... *huokaus* Mää en voi ymmärtää.

Mut nyt mä meen maate. Hyvää yötä kaikille!

terkuin Heli